Mistä te 4-5kymppiset saatte iloa/sisältöä elämään?

Elämän realiteetit estää kaikenlaisen haihattelun ym, kotia on pakko maksaa, töissä on käytävä saadakseen elämiseen rahaa, on tietyt velvoitteet ja vastuu vaikka lapset olisikin myöhäisteinejä jne.jne

Ja sinä joka vastasit, että tässäpä syy lisääntyä vasta vanhemmalla iällä niin jokseenkin hoopo toteamus, sama se on edessä sinullakin, mutta sitten oletkin jo vanhuuden puolella ja mielestäni se on paljon ikävämpi vaihtoehto kuin olla 4-5kymppinen ja lapset aikuisuuden kynnyksellä.

Ikinä ei tiedä elonpäivistään ja mitä vanhemmaksi elää niin sitä vähäisemmäksi ne käy enkä halua lisätä riskiä jättää lapsiani liian aikaisin äidittä saamalla heidät "vanhoilla päivilläni", oma äitini kuoli ollessaan 47v ja hälle jäi alaikäisiä jäljelle.

Itse olen nyt 43v.

Ap

Entäpä jos ei ole virtaa ns aloittaa mitään uutta? Vaikka miten tietäisi, että pitäisi ja olisi hyvä ja tarpeen ja plaplaplaaa niin ei vain yksinkertaisesti siihen kykene/sitä jaksa?? Oli se sitten jokin isompi homma kotona tai jokin kodin ulkopuolinen asia mikä toisi henkistä kun pääomaa niin ei ei ei ja ei.

MISSÄ vika tai syy silloin?

Ammunko itseni?

Uuden ammatin opiskelemisesta.

Asun yksin ja lapsi asuu omassa kämpässä.

N50

Koti maalla, iso piha, muutama lemmikki, työ, puoliso. Näissä riittää tekemistä. Toki talvella varsinkin tulee välillä tympääntyminen, mutta menee ohi. Viikonloppuisin olutta tai viiniä ja jotain herkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Elämän realiteetit estää kaikenlaisen haihattelun ym, kotia on pakko maksaa, töissä on käytävä saadakseen elämiseen rahaa, on tietyt velvoitteet ja vastuu vaikka lapset olisikin myöhäisteinejä jne.jne

Ja sinä joka vastasit, että tässäpä syy lisääntyä vasta vanhemmalla iällä niin jokseenkin hoopo toteamus, sama se on edessä sinullakin, mutta sitten oletkin jo vanhuuden puolella ja mielestäni se on paljon ikävämpi vaihtoehto kuin olla 4-5kymppinen ja lapset aikuisuuden kynnyksellä.

Ikinä ei tiedä elonpäivistään ja mitä vanhemmaksi elää niin sitä vähäisemmäksi ne käy enkä halua lisätä riskiä jättää lapsiani liian aikaisin äidittä saamalla heidät "vanhoilla päivilläni", oma äitini kuoli ollessaan 47v ja hälle jäi alaikäisiä jäljelle.

Itse olen nyt 43v.

Ap

Sinä kysyit, mistä saan iloa ja sisältöä elämääni, ja minä vastasin että pienistä lapsista.

Voi olla, että minäkin olen jonakin päivänä katkera ja onneton, mutta olen sitä iloisempi, mitä myöhemmin se päivä koittaa. Olemme muuten saman ikäiset.

Mitäh, eikö lisääntyminen korjannutkaan existentiaalista kriisiä ikuisesti, vaan nyt joudut taas elämään oman itsesi kanssa 😱😱😱?! Rankkaa, kannattaa varmaan yrittää vaimentaa tuo ääni keksimällä muutama uusi ja työläs, yhteiskunnan hyväksymä projekti, niin saa taas pariksi vuodeksi vaimennettua sen äänen joka kysyy mitäs järkeä tässä kaikessa onkaan.

Ihan samasta kuin ennenkin. Opiskelusta, harrastuksista jne.

Onnellisuus lähtee itsestä. Se mikä toiselle on täyttä elämää on toiselle tuskaa.

Viimeistään tässä vaiheessa tutustua itseensä. Hyvin moni turruttaa itsensä oluella/viinillä eikä vaivaudu tsekkaamaan mitkä asiat voisi kiinnostaa. On niin helppo syyttää menneitä vaikeuksia ja jäädä niihin rypemään.

Minua ilahduttaa arjen sujuvuus ja siihen pienet/suuret ilot. Olen onnellinen jo pelkästään siitä ettei enää tarvitse suorittaa vaan saan rauhassa juoda aamukahvin, sikäli mikäli en ole torkuttanut liikaa :)

N48

Vuodenkierrosta. Talvi on ihan parasta aikaa, hiihtoa, lumikenkäilyä.. kevättalvella kaivan taimivehkeet esiin ja tilaan siemenet ja siitä alkaa kesän kasvien kasvattelu. Heti maan sulettua kaikenlaista puutarhan kunnostelua, palsternakat voi jo kylvää ja siitä edespäin puutarha täyttyy taimista. Sitten tulee ensimmäiset varhaisvihannesten korjuut. Sitten marjoja jne. Syksyllä tuleekin jo kiire kaiken säilönnän kanssa. Syksyllä kasvi kerrallaan laitetaan talvilepoon, siivotaan kasvihuoneet yms. Seuraavaksi alkaa talven juhlakausi, useammat synttärit, itsenäisyyspäivä, joulu.

Ympärivuotisesti luonnonvesissä uiskentelu, neulominen, virkkaaminen. Lapset, lapsenlapsi, lemmikit. Hyvä ruoka ja viini. Ihana viihtyisä koti.

Vierailija kirjoitti:

Koronan saapuessa tuolla ei ole enää mitään merkitystä.

Miten niin saapuessa? Koronavirus on ollut eri muodoissa vuosikymmeniä. Nyt siitä on vaan keksitty hysterisoida.

Lapsi on kotona vielä vuosia.

Työni on haastavaa ja mielenkiintoista.

Parisuhteessa menee kivasti.

Nyt lomalla on parasta vain olla, tällä hetkellä makoilen lapsen kanssa kakkosasunnolla ja mietin keittäiskö jo aamukahvia. Mies lähti harrastuksensa pariin muutama tunti sitten.

Joskus kun arki tökkii, piristystä saa jo siitä kun ajaa kauppaan vaihtoehtoista pidempää maisemareittiä pitkin ja ottaa aikaa omiin ajatuksiin.

48v

Vierailija kirjoitti:

Entäpä jos ei ole virtaa ns aloittaa mitään uutta? Vaikka miten tietäisi, että pitäisi ja olisi hyvä ja tarpeen ja plaplaplaaa niin ei vain yksinkertaisesti siihen kykene/sitä jaksa?? Oli se sitten jokin isompi homma kotona tai jokin kodin ulkopuolinen asia mikä toisi henkistä kun pääomaa niin ei ei ei ja ei.

MISSÄ vika tai syy silloin?

Ammunko itseni?

Onko sulla salasuhde viinin kanssa?

Yleensä alkoholi masentaa.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuvasti keskustelen itseni kanssa tyyliin ”haluanko tehdä tätä työtä”, ”haluanko jatkaa tätä avioliittoa”, ”haluanko asua täällä”. En ala tuohon että kitkuttelen jotenkin eteen päin. Tällä hetkellä korjauksen alla on nuo kaikki. En tiedä missä ja kenen kanssa olen vuoden päästä. Ehkä tässä, ehkä jossain muualla. Elämä on vain kerran ja se on tässä ja nyt.

Tuo on ihan normaalia ajatuskulkua siinä vaiheessa, kun lapset alkavat aikuistua. Itsekin alkaa haluamaan muutosta omaan elämäänsä. Se johtuu siitä, että sinulla on ns. tyhjä kohta elämässäsi. Se ei täyty sillä, että poistat elämästäsi jotain olemassa olevaa, vaan sinun pitää ottaa siihen tyhjään tilaan jotain uutta, esim. harrastus tai opiskelu. Älä tee oletuksia siitä, mitä muut sinulta haluavat, vaan mieti, mitä ihan itse haluat. Nyt sinulla on pitkästä aikaa siihen mahdollisuus, kun lapsesi eivät enää tarvitse sinua koko ajan.

Voi olla, että joudut lopulta luopumaan jostain olemassa olevasta, jotta pystyt tekemään tarvitsemasi muutoksen elämääsi, mutta aina se ei ole välttämätöntä. Se, kuinka puolisosi suhtautuu siihen, että alat esim. viettämään enemmän vapaa-aikaasi kodin ulkopuolella, vaikuttaa oleellisesti siihen, voiko parisuhteenne jatkua vai ei. Meillä se piristi parisuhdetta, kun kumpikin aloitti oman uuden harrastuksen.

Lasten elämän seuraamisesta, omasta rakkaasta työstä, harrastuksista, lemmikeistä ja erityisesti omasta miehestä. Kaikki yritetty tehdä ja valita aikoinaan niin, että elämä maistuu hyvältä.

N 52

Vierailija kirjoitti:

Vuodenkierrosta. Talvi on ihan parasta aikaa, hiihtoa, lumikenkäilyä.. kevättalvella kaivan taimivehkeet esiin ja tilaan siemenet ja siitä alkaa kesän kasvien kasvattelu. Heti maan sulettua kaikenlaista puutarhan kunnostelua, palsternakat voi jo kylvää ja siitä edespäin puutarha täyttyy taimista. Sitten tulee ensimmäiset varhaisvihannesten korjuut. Sitten marjoja jne. Syksyllä tuleekin jo kiire kaiken säilönnän kanssa. Syksyllä kasvi kerrallaan laitetaan talvilepoon, siivotaan kasvihuoneet yms. Seuraavaksi alkaa talven juhlakausi, useammat synttärit, itsenäisyyspäivä, joulu.

Ympärivuotisesti luonnonvesissä uiskentelu, neulominen, virkkaaminen. Lapset, lapsenlapsi, lemmikit. Hyvä ruoka ja viini. Ihana viihtyisä koti.

Ei ole noita kaikkia, ja mitä on ei nekään nosta siipiä lentoon.

Vierailija kirjoitti:

Entäpä jos ei ole virtaa ns aloittaa mitään uutta? Vaikka miten tietäisi, että pitäisi ja olisi hyvä ja tarpeen ja plaplaplaaa niin ei vain yksinkertaisesti siihen kykene/sitä jaksa?? Oli se sitten jokin isompi homma kotona tai jokin kodin ulkopuolinen asia mikä toisi henkistä kun pääomaa niin ei ei ei ja ei.

MISSÄ vika tai syy silloin?

Ammunko itseni?

Lakkaa miettimästä, mitä "muut" haluavat sinun tekevän. Mieti, mitä ihan itse haluaisit tehdä. Onko sinulla joku lapsuuden/nuoruuden haave, jonka olet haudannut, koska "muut"? Voisiko sinulla olla mahdollisuus kokeilla sitä nyt? Ei sen tarvitse olla mikään iso projekti. Se voi olla yksittäinen benjihyppy tai laulutunti. Elämässä on paljon asioita, joita voi kokeilla yhden kerran, ja lopettaa siihen, jos se ei tunnukaan omalta.

Vierailija kirjoitti:

Entäpä jos ei ole virtaa ns aloittaa mitään uutta? Vaikka miten tietäisi, että pitäisi ja olisi hyvä ja tarpeen ja plaplaplaaa niin ei vain yksinkertaisesti siihen kykene/sitä jaksa?? Oli se sitten jokin isompi homma kotona tai jokin kodin ulkopuolinen asia mikä toisi henkistä kun pääomaa niin ei ei ei ja ei.

MISSÄ vika tai syy silloin?

Ammunko itseni?

Tarkastuta kilpirauhasarvosi. Vajaatoiminta aiheuttaa tolkutonta väsymystä, tunnetta ettei jaksa mitään ja mikään ei kiinnosta.

Kun hankin esikoistani, tällä palstalla päivitellään "vanhoja" äitejä, kun olisi pitänyt tehdä lapset nuorena, jotta saa ne nelikymppisenä poissa jaloista ja saa elää omaa elämää. Ja nyt täällä siis mietitään mitä sillä omalla elämällä pitikään tehdä.

Mä elin sitä "omaa elämää" ikävuodet 20-30 ja nyt nelikymppisenä ei tarvitse miettiä elämän sisältöä, kun on kouluikäiset ja alle vielä kotona.

Lapsista kaksi on vielä kouluikäisiä, ja toinen niistä kehitysvammainen, joten hommaa riittää. Lapsenlapsikin on ihana ja iloa tuottava asia, vaikkei tunteet häntä kohtaan ole samalla lailla voimakkaat, kuin omia lapsia. Olen aloittanut nuoruuden harrastuksia uudestaan. Maalaan, kirjoitan ja teen käsitöitä. Työkaverit on myös tärkeitä. Meillä on kiva poppoo. Tuntuu, että rekryt onnistuvat joka kerta. Osastopäälikkö tuntuu löytävän kivoja, porukkaan sopivia henkilöitä aina. Välit eksään ja hänen uuteen on etäiset, mutta ihanan rauhalliset. Nykyinen nyksä on normaali mukava ihminen. Ja ihana juttu on myös äitini, joka on onneksi hyvässä kunnossa. Elämä on paljon parempaa, kuin ennemmin.

Mies 52v ja minä 45v. Arki pyörii 2 ja 5v lasten ehdoilla.