Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä te 4-5kymppiset saatte iloa/sisältöä elämään?
26.07.2020 |
Kun jälkikasvu alkaa olla aikuista ja elämä on vain arkea ja työtä, suorittamista, eikä edes avioliitto toimi. Millä ihmeen eväillä sitä nousee aamuisin sängystä ylös paahtaakseen taas täyden työpäivän ja odottaen perjantaita, koska sitten viikonloppu ja ainoa ilo siinäkin on se, että saa nukkua ja nukkua ja nukkua.
Kommentit (69)
Jännä juttu on kyllä se, että lapseton elämä ei tuntunut mitenkään merkityksettömältä, kun olin pari-kolmikymppinen. Miksi se tuntuu siltä nyt 45-vuotiaana, kun lapset ovat teini-iässä? Luulen, että tämä eksistentialistinen kriisi liittyy ikään. Jos sulla on pieniä lapsia neli-viisikymppisenä, olet vain niin kiireinen, ettei sille ole tilaa ajatuksissa.
Tämä kriisi täytyy vain mennä läpi ja todeta, että oikeastaan millään mitä teen tai jätän tekemättä ei ole sen suurempaa merkitystä noin isossa mittakaavassa. Kunhan tässä ollaan ja ihmetellään, tehdään töitä, harrastellaan, ulkoilutetaan koiria, silitetään kissoja, katsotaan lasten aikuistumista, kerätään marjoja ja luetaan kirjoja, seurataan syksyn, talven ja kevään tuloa ja tunnetaan iloa, surua, haikeutta, turhautumista pelkoa ja kaikkein onnellisimmat meistä, rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, olenko ainoa, mutta minun mielestäni 40-50-vuotias vehtaamassa tyypin kanssa, joka voisi ikänsä puolesta olla oma lapsi, on jotenkin perverssi.
Koskee sekä miehiä että naisia. Pois lukien sellaiset suhteet, joissa on henkinenkin yhteys olemassa.
N43.
Selitätkö vielä mitä vikaa on perverssiydessä.
”Mitä vikaa on pervessiydessä” on tautologinen kysymys. Perversseinä pidetään asioita, joissa koetaan olevan jotakin vikaa.
Kun minä tutustun 20-vuotiaaseen poikaan, minun ensimmäinen ajatukseni on, että onhan sillä kaikki hyvin. Opiskelupaikka, ruokaa kaapissa, ehkä kiva tyttö- tai poikaystävä. Samanlaisia hoivan tunteita kohdistan vaikkapa lemmikkieläimiin.
Toisenlaiset tunteet sitten kohdistuvat oman ikäisiin miehiin, käytännössä omaan mieheen.
N43.
Tuntuu, että joku projekti pitää aina olla. Meidän edellinen iso projekti oli lapsen asunto. Siinä riitti puuhaa, kun setvittiin ensin sen rahoitusta. Sitten kun se valmistui, oli asunnon kalustaminen ja varustelu. Ja samaan aikaan Excelissä laskelmia, missä kohtaa lapsi voisi ostaa sen itselleen. Kesämökkiä oltiin katseltu pitkään, mutta järki sanoi ettei nyt niin kauan kun asunto on vielä meillä. Nyt joulukuussa tehtiin siitä asunnosta kaupat ja saatiin siitä rahat pois ja velat maksettua.
Mökkien katselua jatkettiin ja löytyi lopulta kiva mökki. Liian hieno meille ja liian kallis, mutta tämä hankittiin nyt sillä mielellä että kelpaa perinnöksi ja lapsi perheineen mahtuu myös. Rikottiin säästöpossut ja otettiin lainaa hampaisiin saakka. Ja täällä sitä puuhaa riittääkin! Aiemmin meni vapaa-aika vähän velttoillessa, mutta mökin myötä on kummasti löytynyt jaksamista kaikenlaiseen puuhasteluun. Ja nyt kun ollaan jo yli kolme viikkoa mökin omistajia, niin alkaa hahmottua että ei tästä tule ikinä valmista, tämä on prosessi. Ensimmäiset omistajat ovat tuunanneet tätä mieleisekseen 20 vuotta ja me tuunaamme nyt seuraavat 20 vuotta. Ja meidän lapsi jatkaa sitten siitä ja laittaa vuorostaan oman makunsa mukaan.
Työni on vähän ankeaa, josta en saa paljonkaan iloa. Olen siihen päätynyt kun elämä ei ole mennyt käsikirjoituksen mukaan. Mutta nyt kun on mökkilainaa maksettavana, niin sillä työssäkäymiselläkin tuntuu olevan jonkinlainen tarkoitus. On joku selkeä kohde mihin rahat menevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, olenko ainoa, mutta minun mielestäni 40-50-vuotias vehtaamassa tyypin kanssa, joka voisi ikänsä puolesta olla oma lapsi, on jotenkin perverssi.
Koskee sekä miehiä että naisia. Pois lukien sellaiset suhteet, joissa on henkinenkin yhteys olemassa.
N43.
Selitätkö vielä mitä vikaa on perverssiydessä.
”Mitä vikaa on pervessiydessä” on tautologinen kysymys. Perversseinä pidetään asioita, joissa koetaan olevan jotakin vikaa.
Kun minä tutustun 20-vuotiaaseen poikaan, minun ensimmäinen ajatukseni on, että onhan sillä kaikki hyvin. Opiskelupaikka, ruokaa kaapissa, ehkä kiva tyttö- tai poikaystävä. Samanlaisia hoivan tunteita kohdistan vaikkapa lemmikkieläimiin.
Toisenlaiset tunteet sitten kohdistuvat oman ikäisiin miehiin, käytännössä omaan mieheen.
N43.
No mitä jos oletetaan että sillä on kaikki hyvin, sen vain tekee mieli seksiä ja ninenomaan sinun kanssasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, olenko ainoa, mutta minun mielestäni 40-50-vuotias vehtaamassa tyypin kanssa, joka voisi ikänsä puolesta olla oma lapsi, on jotenkin perverssi.
Koskee sekä miehiä että naisia. Pois lukien sellaiset suhteet, joissa on henkinenkin yhteys olemassa.
N43.
Selitätkö vielä mitä vikaa on perverssiydessä.
”Mitä vikaa on pervessiydessä” on tautologinen kysymys. Perversseinä pidetään asioita, joissa koetaan olevan jotakin vikaa.
Kun minä tutustun 20-vuotiaaseen poikaan, minun ensimmäinen ajatukseni on, että onhan sillä kaikki hyvin. Opiskelupaikka, ruokaa kaapissa, ehkä kiva tyttö- tai poikaystävä. Samanlaisia hoivan tunteita kohdistan vaikkapa lemmikkieläimiin.
Toisenlaiset tunteet sitten kohdistuvat oman ikäisiin miehiin, käytännössä omaan mieheen.
N43.
No mitä jos oletetaan että sillä on kaikki hyvin, sen vain tekee mieli seksiä ja ninenomaan sinun kanssasi?
Siinä tapauksessa pyydän häntä kääntymään jonkun hänestä kiinnostuneen ja mieluiten vapaan naisen puoleen.
Mitä sinä (olettaen että olet heteroseksuaali) teet, jos vaikkapa homoseksuaali osoittaa kiinnostusta sinua kohtaan? Sama juttu. Se, että lapseni ikäinen osoittaa kiinnostusta minua kohtaan, ei tarkoita että minä kiinnostuisin lasteni ikäisistä.
N43.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsista kaksi on vielä kouluikäisiä, ja toinen niistä kehitysvammainen, joten hommaa riittää. Lapsenlapsikin on ihana ja iloa tuottava asia, vaikkei tunteet häntä kohtaan ole samalla lailla voimakkaat, kuin omia lapsia. Olen aloittanut nuoruuden harrastuksia uudestaan. Maalaan, kirjoitan ja teen käsitöitä. Työkaverit on myös tärkeitä. Meillä on kiva poppoo. Tuntuu, että rekryt onnistuvat joka kerta. Osastopäälikkö tuntuu löytävän kivoja, porukkaan sopivia henkilöitä aina. Välit eksään ja hänen uuteen on etäiset, mutta ihanan rauhalliset. Nykyinen nyksä on normaali mukava ihminen. Ja ihana juttu on myös äitini, joka on onneksi hyvässä kunnossa. Elämä on paljon parempaa, kuin ennemmin.
Täysin päinvastaista kuin oma elämäni.
Mulla ei ole lapsia eikä miestä. Eron jälkeen 'löysin' taas omat juttuni (ihan kuin olisin ollut itseltäni hukassa kaikki ne vuodet). Niihin kuuluu taide, kirjallisuus, leffat ja ennen kaikkea musiikki, jota harrastan aktiivisesti. Rakastan myos luonnossa liikkumista, siitä saan valtavasti iloa. Työ on mielekästä asiantuntijahommaa. Hakeuduin hiljattain lisäkoulutukseen, josta on varmasti vielä hyötyä.
Elämä on kivaa. Vielä ihanampaa olisi varmasti, jos olisi kumppani rinnalla, mutta näinkin on hyvä. N50
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakennettiin 1. talo kun olin 38v, sain kuopuksen 41v, rakennettiin 2. talo kun olin 46v. Vaihdoin työpaikkaa 46v ja 48v:nä (ja 52v:nä). Elin pahimpia (vai parhaimpia?) ruuhkavuosia tuolloin vielä.
Nyt olen 60v ja edelleenkin on elämässä vaikka kuinka paljon ohjelmaa, mm lastenlapset. En millään ehdi pysähtymään ja miettimmään onko elämä tylsää vai ei:)
Just alkamassa uusi jakso miehen kanssa kaksin!
Alue: Aihe vapaa
Selitätkö vielä mitä vikaa on perverssiydessä.