Naiset, miten estätte sen ettei töissä miehet ihastu tai ala ahdistella?

Näin minäkin toimin. Tosin en ole näin ihan täysin oma itseni, mutta menköön työroolina.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäytymällä itse viileän asiallisesti.

Tuollaiset kusipäiset naiset ahdistelevat ja häpäisevät myös muita naisia, etenkin niitä, jotka kokevat uhaksi itselleen. Seksuaalinen häirintä ei tosiaankaan katso sukupuolta. Hyvä kun otit asian esille.

Vierailija kirjoitti:

naiset ne vasta ahdisteleekin, työpaikoilla ja asiakkaina.

Pari vuotta sitten lehdessä kerrottiin, kuinka jopa palomiehiä häiritään seksuaalisesti naisten toimesta onnettomuuspaikoilla. itseäni ahdisteltiin jo 14-vuotiaana naisten toimesta, kun olin kaupassa töissä.

sen jälkeen baarimikkona naiset kävivät jopa käsiksi. puhumattakaan portsareista, poliiseista, miesmyyjistä, vartijoista ja  taksikuskeista 

Voi että, en ole ikinä koskaan huomannut mitään tuollaista.. En kyl edes tunnista ongelman olemassaoloa, vai mikä puusilmä olenkaan? Hieno homma tosin, että valtion virastoissa ei ahdistelua ole. Ihan olen saanut kuulla olevani iloinen, hymyileväinen ja aurinkoinen, paras oli et näytän hemmetin hyvälle. En ole näitä osannut minään ottaa, naureskelen miesten ja naisten vitseille ja olen ihan reilu jätkä (nainen siis olen). En häpäise tai nöyryytä tyyppiä, jos pikkujouluissa tai muissa yhteyksissä tapahtuisi ylilyönti. Ei ole helppoa heilläkään välttämättä, kotirintamalla siis. Olen kyl aika reilu. Sen olen aina tehnyt, et lapsistani puhun avoimesti ja rakastavasta puolisostani myös. Olen joskus varmaan puhuessani liikuttunut ja näyttänyt tosi ällön rakastuneelle. En tiedä, onhan se tosi henkilökohtaista sekin, miten asiat ottaa..

Minulle on usemman kerran käynyt niin, että aloitettuani uudessa työpaikassa olen ollut iloinen ja kiitollinen, kun joku kollega on ottanut minut oikein ystävällisesti vastaan, kysellyt välillä miten sujuu, neuvonut auliisti työpaikan käytäntöjen kanssa, tarjonnut lounasseuraa ja sitä rataa. Mukavaa saada työkaveri uudelta työpaikalta, ajattelin! Monesti uskoin kyseessä olevan myös jonkinlainen solidaarisuus työpaikan ainoiden/harvojen nuorten kesken. Vaan kun sivulauseessa mainitsen mieheni, uuden kaverini hymy hyytyy, välillemme nousee jäinen seinä eikä hän jatkossa katso päällekkään edes huomenta sanoakseen, käyttäytyy kuin olisin ilmaa ellei sitten tiimipalaverissa kommentoi jotain passiivis-aggressiivista.

Sama kuvio on toistunut monesti, ja pettymys on joka kerta valtava. Ehkä olen ollut jotenkin naiivi olettaessani että toista ihan työkaverina kiinnostaa auttaa, tutustua ja tietää miten uusi tiimiläinen pärjäilee, mutta on vain vaikea käsittää miten joku lähtee näin järjestelmällisesti lähestymään uutta työntekijää silkassa romanttisessa mielessä heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Tai ettei edes viitsi naamioida tarkoituksiaan pelkäksi ystävällisyydeksi siinä vaiheessa kun selviää että olen varattu. Ahdisteluksi tilanteet eivät onneksi ole äityneet, mutta kiusallista ja typerää silti. 

Tuttua.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on usemman kerran käynyt niin, että aloitettuani uudessa työpaikassa olen ollut iloinen ja kiitollinen, kun joku kollega on ottanut minut oikein ystävällisesti vastaan, kysellyt välillä miten sujuu, neuvonut auliisti työpaikan käytäntöjen kanssa, tarjonnut lounasseuraa ja sitä rataa. Mukavaa saada työkaveri uudelta työpaikalta, ajattelin! Monesti uskoin kyseessä olevan myös jonkinlainen solidaarisuus työpaikan ainoiden/harvojen nuorten kesken. Vaan kun sivulauseessa mainitsen mieheni, uuden kaverini hymy hyytyy, välillemme nousee jäinen seinä eikä hän jatkossa katso päällekkään edes huomenta sanoakseen, käyttäytyy kuin olisin ilmaa ellei sitten tiimipalaverissa kommentoi jotain passiivis-aggressiivista.

Sama kuvio on toistunut monesti, ja pettymys on joka kerta valtava. Ehkä olen ollut jotenkin naiivi olettaessani että toista ihan työkaverina kiinnostaa auttaa, tutustua ja tietää miten uusi tiimiläinen pärjäilee, mutta on vain vaikea käsittää miten joku lähtee näin järjestelmällisesti lähestymään uutta työntekijää silkassa romanttisessa mielessä heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Tai ettei edes viitsi naamioida tarkoituksiaan pelkäksi ystävällisyydeksi siinä vaiheessa kun selviää että olen varattu. Ahdisteluksi tilanteet eivät onneksi ole äityneet, mutta kiusallista ja typerää silti. 

Itse olen ollut jo useamman vuosikymmenen samalla työpaikalla, joten en ole mikään nuori nainen ja työkavereistakin useimmat ovat tuttuja vuosikausien ajalta. Silti välillä joku parikymmentä vuotta tuntemistani työkaverimiehistä ihastuu minuun, vaikkei ennen mitään lämpimiä tunteita ole ilmennyt. Välillä lähentymisyritykset ovat kohtalaisen ronskejakin, etenkin niiden osalta, jotka ovat minulle läheisiä työkavereita.

Tyylini on vaihdellut naisellisesta pelkistettyyn, joten sillä ei tunnu olevan vaikutusta. Tänä vuonna esim. en ole käyttänyt meikkiä töissä kertaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä työpaikat on, joissa vielä vuosia metoonkin jälkeen ahdistellaan, vuonna 2020?

No ihan yliopistoissa ja virastoissa ja Eduskunnassakin tätä jatkuvasti menossa. Missäs pullossa siellä ollaan? Narniassa vai?

Ja sitten lähteitä, kiitos. Tuollaiset heitot eivät ole argumentteja 

Onhan tästä ollut julkisuudessakin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samat työpaikat kuin ennenkin. Metoo on saattanut vähentää suoraa koskettelua, mutta aina voi keksiä uusia tapoja tulla iholle jäämättä siitä kiinni.

Riippuu ihan työpaikasta millainen kulttuuri siellä on.

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä työpaikat on, joissa vielä vuosia metoonkin jälkeen ahdistellaan, vuonna 2020?

Niin mikä se sinun työpaikkasi on, jossa sinua on tänä vuonna ahdisteltu? 

Onko katsekin ahdistelua? 

Tuijottavan kiilusilmän katse? Tuijota itseäsi päivä peilistä ja tulkitse itse alkaako ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Helposti - olemalla minä eli 178cm pitkä. Isoin osa miehiä lyhyempiä ja näyttävät ikävä kyllä omaavan niin heikon pään että eivät kestä sitä faktaa että olemassaoloni muistuttaa heitä jatkuvasti itse kokemastaan lyhyyskompleksista. Omasta mielestä lyhyys ja pituus on molemmat Ok miehillä ja naisilla.

Kuulostaa siltä, että sinulla menee asiat sekaisin.

Ihastuminen vaatii viehättymistä eli seksikkyyttä toisen silmissä. Todennäköisesti et vain ole kovin kiinnostava ulkomuodoltasi eikä sinun tarvitse yrittää ulkoistaa ongelmaasi miehille sanoittamalla mitä heidän päänsä sisällä tapahtuu.

Ahdistelua ei estä se, että kuuluu naisten vähiten viehättävään kolmannekseen tai kymmenesosaan. Iso osa ahdistelusta monissa Euroopan maissa on nykyään pienehköjen miesten tekemää, mutta siinä keskeistä ei olekaan kokoero, koska silloinhan sitä ei tapahtuisi sinun logiikallasi ollenkaan, vaan kulttuurierot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä työpaikat on, joissa vielä vuosia metoonkin jälkeen ahdistellaan, vuonna 2020?

No ihan yliopistoissa ja virastoissa ja Eduskunnassakin tätä jatkuvasti menossa. Missäs pullossa siellä ollaan? Narniassa vai?

Ja sitten lähteitä, kiitos. Tuollaiset heitot eivät ole argumentteja 

Ei tarvita lähteitä kun ketjussa on tarkoitus kertoa omia kokemuksia. Olen esimerkiksi itse töissä yhdessä edellä mainituista instituutioista ja kirjoittanut tähän ketjuun. Se riittäköön sinulle tarkemmaksi tiedoksi.

Mitä teet tässä ketjussa? Et sovi otsikkoon, et ole kohderyhmää.

Sivusta

Se yhtäkkinen tylyys tuntuu niin pahalta ja ennen kaikkea se, ettei kehtaa siinä alussa kertoa kenellekään tästä kokemuksesta. Luultavasti ne työpaikan naiset vieläpä tietävät hyvin sen kaverin, joka aina lähestyy uusia nuoria nättejä työntekijöitä ja miten kuviossa käy. Nämä naiset eivät useinkaan varoita uutta työntekijää, vaan ylläpitävät juttua vaikenemisellaan. Ottavatko nämä naiset uutta työntekijää seuraansa? Pahinta tässä kohtaa on, jos naiset eivät ota uutta työntekijää alussa porukkaansa ja kutsu lounaalle. Ulossulkeminen voi johtaa jatkuviin vaihtuviin uusiin työntekijöihin. Näitä on nähty vaikka kuinka paljon!

Olen ikuisesti kiitollinen kun uudessa työpaikassa yksi työkaveri varoitti heti alussa eräästä miehestä, joka oli jo ottanut minuun kontaktia. Osasin väistää luodin ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on usemman kerran käynyt niin, että aloitettuani uudessa työpaikassa olen ollut iloinen ja kiitollinen, kun joku kollega on ottanut minut oikein ystävällisesti vastaan, kysellyt välillä miten sujuu, neuvonut auliisti työpaikan käytäntöjen kanssa, tarjonnut lounasseuraa ja sitä rataa. Mukavaa saada työkaveri uudelta työpaikalta, ajattelin! Monesti uskoin kyseessä olevan myös jonkinlainen solidaarisuus työpaikan ainoiden/harvojen nuorten kesken. Vaan kun sivulauseessa mainitsen mieheni, uuden kaverini hymy hyytyy, välillemme nousee jäinen seinä eikä hän jatkossa katso päällekkään edes huomenta sanoakseen, käyttäytyy kuin olisin ilmaa ellei sitten tiimipalaverissa kommentoi jotain passiivis-aggressiivista.

Sama kuvio on toistunut monesti, ja pettymys on joka kerta valtava. Ehkä olen ollut jotenkin naiivi olettaessani että toista ihan työkaverina kiinnostaa auttaa, tutustua ja tietää miten uusi tiimiläinen pärjäilee, mutta on vain vaikea käsittää miten joku lähtee näin järjestelmällisesti lähestymään uutta työntekijää silkassa romanttisessa mielessä heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Tai ettei edes viitsi naamioida tarkoituksiaan pelkäksi ystävällisyydeksi siinä vaiheessa kun selviää että olen varattu. Ahdisteluksi tilanteet eivät onneksi ole äityneet, mutta kiusallista ja typerää silti. 

Ei aina. Oon lihonu 8 kiloa ja vanhentunut 20 vuotta. Yhä kohtaan samoja juttuja. Yhtä tylykin olen kuin nuorempana.

Vierailija kirjoitti:

Ikä ja kilot tekee tehtävänsä 😁

Ihana aina näissä nämä "en oo koskaan nähnyt, kokenut, kuullut tämmöisestä - niin ei oo tapahtunut". 

Kyllä tämä on valitettavan monelle ihan todellisuutta, eikä osa uskalla sanoa tästä mitään juuri noiden vähättelijöiden takia ja sen ettei saisi enää töitä jos tuo julki näitä asioita. 

Näytän nyrpeetä naamaa ja tiuskin. Epäystävälliseen 'kyrpään' ei ihastu kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä työpaikat on, joissa vielä vuosia metoonkin jälkeen ahdistellaan, vuonna 2020?

No ihan yliopistoissa ja virastoissa ja Eduskunnassakin tätä jatkuvasti menossa. Missäs pullossa siellä ollaan? Narniassa vai?

Ja sitten lähteitä, kiitos. Tuollaiset heitot eivät ole argumentteja 

Ei tarvita lähteitä kun ketjussa on tarkoitus kertoa omia kokemuksia. Olen esimerkiksi itse töissä yhdessä edellä mainituista instituutioista ja kirjoittanut tähän ketjuun. Se riittäköön sinulle tarkemmaksi tiedoksi.

Mitä teet tässä ketjussa? Et sovi otsikkoon, et ole kohderyhmää.

Sivusta

Ja sinua on tänä vuonna ahdisteltu? Määrittele ahdistelu. Miksi poistatatte keskustelusta kommentteja?

Eikö teillä ole oikeasti pokkaa asialliseen keskusteluun? Viestien poistattaminen raukkamaisesti kertoo kaiken motiiveistanne tähän vihan lietsomiseen 

Vastasin jo siihen kysymykseesi.

Sinä itse muuten teet keskustelusta epäasiallista, ei kukaan muu.

Yötöissä yritettiin kähmiä kun nostimme potilasta, istuimme kahvilla ja otin puhelun lähistöllä olevaan aviomieheeni.  Siihen loppui mutta kostettiin valehtelemalla esimiehelle, että asia toisin päin, koska työmaalla olin epäsuosiossa ja hän käytti hyväkseen tätä.

Tää nyrpeä naaman näyttäminen on kaksipiippuinen juttu. Toisaalta saa varmaan paremmin olla rauhassa. Toisaalta voi leimaantua niin tympeäksi tyypiksi, että ei ole kysyntää, jos haluaa vaihtaa työpaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Näytän nyrpeetä naamaa ja tiuskin. Epäystävälliseen 'kyrpään' ei ihastu kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Yötöissä yritettiin kähmiä kun nostimme potilasta, istuimme kahvilla ja otin puhelun lähistöllä olevaan aviomieheeni.  Siihen loppui mutta kostettiin valehtelemalla esimiehelle, että asia toisin päin, koska työmaalla olin epäsuosiossa ja hän käytti hyväkseen tätä.

Se menee just näin hyvin usein. Naiset vielä liittyvät tuohon kuorossa.

Vierailija kirjoitti:

Tää nyrpeä naaman näyttäminen on kaksipiippuinen juttu. Toisaalta saa varmaan paremmin olla rauhassa. Toisaalta voi leimaantua niin tympeäksi tyypiksi, että ei ole kysyntää, jos haluaa vaihtaa työpaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Näytän nyrpeetä naamaa ja tiuskin. Epäystävälliseen 'kyrpään' ei ihastu kukaan.

Tämä. Uralla eteneminen vaatii sen, että on ns hyvä tyyppi. Millään ei ole niin paljon väliä kuin sillä. Ja sitten toisaalta pitäisi estää miehiä käsittämästä tilanteita väärin ja jopa ihastumasta, niin absurdilta kuin kuulostaakin.

Tasapainoile nyt sitten näiden välillä.

Eri

Törkeää menoa. Paskoja työpaikkoja koko Suomi täynnä. Ei työelämässä ole mitään tasa-arvoa. Miehet vonkaa työkaverilta ja joku saa. Toiset työkaverit sitten käräyttää vaimolle. Aivan paskaa kaikille naisille.