Lue keskustelun säännöt.
Mieheni löysi uuden suhteen ja jätti perheensä!!
19.06.2013 |
Olimme mieheni kanssa yhdessä yhteensä 16 vuotta, josta naimisissa 4.
Lapsia meillä on 8v, 15v sekä 17v.
Mieheni sitten otti ja löysi paljon itseään nuoremman naisen 24v ja lähti tämän matkaan.
Ensin vihasin tätä naista, joka vei mieheni yli kaiken. Kunnes nyt vuoden jälkeen katsoin peiliin ja mietin mitä olisin ITSE voinut tehdä toisin.
Käyttäydyin kamalasti lapsille, kaadoin katkeruuteni heidän niskaan jonka vuoksi eivät halunneet nähdä isää eikä tämän uutta naista.
Avioliittomme aikana en koskaan muistanut enää näyttää miehelleni rakastavani häntä. Ei kiinnostanut seksi enkä halunnut mistään puhua, koska MINUN mielestäni mitään ongelmia ei ollut.
Nyt kun mietin kuinka monesti mieheni yritti ottaa lähelle, työnsin hänet pois. Kuinka monesti hän yritti puhua ja minä aloin heti riitelemään ja syyttämään häntä.
KERTAAKAAN en suostunut tajuamaan, että miehellä oli huono olla.
Viimeiset 5 vuotta mies oli eroa harkinnut ja toivonut parannusta, siksi suostui avioliittoonkin. Jos kaikki paranisi.
En kertaakaan arvostanut hänen tapaansa hoitaa lapsia ja kotia. Hän kuskasi lapsia harrastuksiin, siivosi ja laittoi ruokaa.
Paljon hänessä oli myös vikoja ja niistäkin nyt ajateltuna hän yritti puhua, en kuunnellut vaan syyllistin.
Kuvittelin miehen vain rakastuneen nuoreen naiseen ja sen vuoksi lähteneen.
Ei, ei se näin ollut. Meidän suhde oli vuosia voinut huonosti enkä sitä silloin tajunnut. Tämä nykyinen nainen ei ole mitenkään syyllinen meidän eroon, me itse olemme.
Istuimme eilen pyynnöstäni kaikki alas ja kerroin molemmille nämä huomioni ja pyysin anteeksi käytöstäni. Mitään sydänystäviä meistä ei kuitenkaan koskaan voi tulla, kohteliaat välit kuitenkin. Helpotti kummasti ero tuskaa kun ymmärsin lopettaa vihaamisen ja katsoa myös peiliin. Myös lapsilleni pitäisi pystyä puhumaan vielä asiasta.
He ovat nyt pari kuukautta tavanneet isäänsä ja kuulleet myös hänen näkökannan siihen, miksi lähti. Ehkä tästä vielä tuleekin jotain ja pääsemme tekemään tapaamis yms sopimuksia.
Tämän halusin teille kertoa, jotta jokainen nyt myös suhteessa oleva katsoisi peiliin jos on ongelmia, ennenkuin on liian myöhäsitä.
Samoin kehoitan katkeroita jätettyjä naisia miettimään MIKSI mies oikeasti on jättänyt, oliko suhteessa kaikki hyvin.
Kiitos ja hei
Kommentit (15)
[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 19:53"]
Olimme mieheni kanssa yhdessä yhteensä 16 vuotta, josta naimisissa 4.
Lapsia meillä on 8v, 15v sekä 17v.
Mieheni sitten otti ja löysi paljon itseään nuoremman naisen 24v ja lähti tämän matkaan.
Ensin vihasin tätä naista, joka vei mieheni yli kaiken. Kunnes nyt vuoden jälkeen katsoin peiliin ja mietin mitä olisin ITSE voinut tehdä toisin.
Käyttäydyin kamalasti lapsille, kaadoin katkeruuteni heidän niskaan jonka vuoksi eivät halunneet nähdä isää eikä tämän uutta naista.
Avioliittomme aikana en koskaan muistanut enää näyttää miehelleni rakastavani häntä. Ei kiinnostanut seksi enkä halunnut mistään puhua, koska MINUN mielestäni mitään ongelmia ei ollut.
Nyt kun mietin kuinka monesti mieheni yritti ottaa lähelle, työnsin hänet pois. Kuinka monesti hän yritti puhua ja minä aloin heti riitelemään ja syyttämään häntä.
KERTAAKAAN en suostunut tajuamaan, että miehellä oli huono olla.
Viimeiset 5 vuotta mies oli eroa harkinnut ja toivonut parannusta, siksi suostui avioliittoonkin. Jos kaikki paranisi.
En kertaakaan arvostanut hänen tapaansa hoitaa lapsia ja kotia. Hän kuskasi lapsia harrastuksiin, siivosi ja laittoi ruokaa.
Paljon hänessä oli myös vikoja ja niistäkin nyt ajateltuna hän yritti puhua, en kuunnellut vaan syyllistin.
Kuvittelin miehen vain rakastuneen nuoreen naiseen ja sen vuoksi lähteneen.
Ei, ei se näin ollut. Meidän suhde oli vuosia voinut huonosti enkä sitä silloin tajunnut. Tämä nykyinen nainen ei ole mitenkään syyllinen meidän eroon, me itse olemme.
Istuimme eilen pyynnöstäni kaikki alas ja kerroin molemmille nämä huomioni ja pyysin anteeksi käytöstäni. Mitään sydänystäviä meistä ei kuitenkaan koskaan voi tulla, kohteliaat välit kuitenkin. Helpotti kummasti ero tuskaa kun ymmärsin lopettaa vihaamisen ja katsoa myös peiliin. Myös lapsilleni pitäisi pystyä puhumaan vielä asiasta.
He ovat nyt pari kuukautta tavanneet isäänsä ja kuulleet myös hänen näkökannan siihen, miksi lähti. Ehkä tästä vielä tuleekin jotain ja pääsemme tekemään tapaamis yms sopimuksia.
Tämän halusin teille kertoa, jotta jokainen nyt myös suhteessa oleva katsoisi peiliin jos on ongelmia, ennenkuin on liian myöhäsitä.
Samoin kehoitan katkeroita jätettyjä naisia miettimään MIKSI mies oikeasti on jättänyt, oliko suhteessa kaikki hyvin.
Kiitos ja hei
[/quote]
Tämä vaihe kuuluu eroon. Muistan itsekin jossain vaiheessA syytin vain itseäni ja ajattelin, että jos olisin sitä ja jos olisin ollut tällainen, mies olisi minua rakastanut.
No ajan myötä tajusin, että vikaa oli sysissä ja sepissä ja me emme vain sopineet yhteen. Minä löysin uuden miehen, kenen kanssa ei ole ollut 15 vuoteen mitään ongelmaa ja elämä on ihanaa. Ex-miehelläni on kai jo kolmas avoliitto meneillään eromme jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 20:09"]
Olipas harvinaisen fiksua tekstiä. Kerrankin nainen myönsi, että myös hänessä on vikaa eikä vain syytä miestä kaikesta. Kaikkea hyvää sinulle ja onnea tulevaisuuteen.
[/quote]
No ei se tuo itsesäälissä ja itsensä syyttely lapsille ja miehelle nyt ihan tervettä ole:)
Mies, puhdas pulmunen, ihana ja virheetön. Nainen kaiken takana huono ja paska. Oi joi ja voi voi :D
Onnea tämän ymmärtämisestä ja katkeruudesta pääsemisestä! :)
Voimahalit, nyt päätä pystyyn ja rankkaa kokemusta kypsempänä, aikuisempana ja parempana naisystäväkandidaattina kohti uusia miehiä ja kirkkaampaa tulevaisuutta!
Unohdin vielä mainita sen, että ero olisi tullut kuitenkin oli tätä naista tai ei.
Vaikka olivat tavanneet aikaisemmin niin suhde olikin alkanut vasta pari kk mieheni poismuuton jälkeen.
Jos olisin tämänkin suostunut uskomaan ja kuuntelemaan aiemmin niin paljolta olisin säästynyt.
ap
Osanotot AP ja toiveikasta tulevaisuutta. Itse olen siinä mielessä onnekas että mies haluaa valaistumiseni jälkeen minut takaisin. Maailmassa ei kuulemma ole hänelle toista naista Ja minähän parannan tapani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipas harvinaisen fiksua tekstiä. Kerrankin nainen myönsi, että myös hänessä on vikaa eikä vain syytä miestä kaikesta. Kaikkea hyvää sinulle ja onnea tulevaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa, että tutkiskelit itseäsi ja olet päässyt noin pitkälle. Meillä ex-mies ei tehnyt mitään suhteen eteen, eikä koskaan yrittänyt ja nyt eronkin jälkeen yrittää vedättää ja käyttäytyy huonosti. Jos löytäisin jotakin hyvää hänen käytöksestään, tämä olisi varmasti helpompaa. Kovasti mietin, miten pääsen tästä yli? Terapiassa kyllä käyn, mutta olen saanut ohjeeksi vain pysytellä ex-miehestä ja suvusta kaukana.
Ikis on käyny miinuspeukuttamassa jokaisen tsemppiviestin. Sillä se saa eksänsä takas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 19:59"]
Unohdin vielä mainita sen, että ero olisi tullut kuitenkin oli tätä naista tai ei.
Vaikka olivat tavanneet aikaisemmin niin suhde olikin alkanut vasta pari kk mieheni poismuuton jälkeen.
Jos olisin tämänkin suostunut uskomaan ja kuuntelemaan aiemmin niin paljolta olisin säästynyt.
ap
[/quote]
Vaikka olivat tavanneet aikaisemmin niin suhde olikin alkanut vasta pari kk mieheni poismuuton jälkeen.
Uskotko todella näin, että ovat odottaneet säädyllisen ajan? Joo, niin varmaan.
Kyllä joskus tullaan jätetyksi myös siten, että jättäjässäkin on vikaa. Aina ei tarvitse nöyrtyä ja pyydellä anteeksi.
[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 00:03"]
[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 19:59"]
Unohdin vielä mainita sen, että ero olisi tullut kuitenkin oli tätä naista tai ei.
Vaikka olivat tavanneet aikaisemmin niin suhde olikin alkanut vasta pari kk mieheni poismuuton jälkeen.
Jos olisin tämänkin suostunut uskomaan ja kuuntelemaan aiemmin niin paljolta olisin säästynyt.
ap
[/quote]
Vaikka olivat tavanneet aikaisemmin niin suhde olikin alkanut vasta pari kk mieheni poismuuton jälkeen.
Uskotko todella näin, että ovat odottaneet säädyllisen ajan? Joo, niin varmaan.
Kyllä joskus tullaan jätetyksi myös siten, että jättäjässäkin on vikaa. Aina ei tarvitse nöyrtyä ja pyydellä anteeksi.
[/quote]
Niin, ja yleensä kun parisuhde päättyy niin molemmissa on vikaa, vaikka osan on sitä mahdoton myöntää. Minkä ihmeen takia tulet soittamaan suutasi, kun toinen on ajatellut asioita, antanut anteeksi, myöntänyt oman osuutensa ja siirtynyt elämässä eteenpäin kuten aikuiset ihmiset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, voisit alkaa vertaistukiterapeutiksi ikäerohullulle. Sulla kun näyttäisi olevan samanlaista kokemuspohjaa kuin mistä ikis on traumatisoitunut, joten sulla voisi olla keinoja auttaa häntä.
Erosta on kohta 3 v, mies lähti ja en ole kyllä vieläkään päässyt tähän asti. Tiedän että minussa oli vika, minussakin, mutta itse ajattelen niin myötä kuin alamäessäkin, vai miten se menee. Jos miehellä oli paha olla, miksi toinen ei puhunut mitään.
Meillä oli joskus eripuraa rahasta, ei varsinaista riitaa, mutta erimielisyyttä. Minä kerroin kun ex loukkasi minua sanoillaan. Hän oli hiljaa.
Nyt ex menee naimisiin, ensi kuussa ja väitän että nyt olen päässyt yli. Viime vuonna en vielä ollut. Katkeruuteen menee liikaa aikaa. Bonuksena lapset tulevat hyvin toimeen tulevan äitipuolen kanssa sekä tämän vanhempienkin. Ihmisiä jotka välittävät lapsistani ei voi koskaan olla liikaa.
Olen itsekin alkanut treffailee ja pari suukkoakin olen vaihtanut. Ei sen kummempaa, vaikka ehkä nyt voisin olla valmis astetta pidemmällekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet fiksu nainen (lopulta). Itselläni kävi vähän samalla lailla, ensin syytin miestä pettämisestä ja erosta, jälkikäteen tajusin oman osuuteni huonoon liittoon. Mutta en silti halunnut istua alas miehen ja uuden naisen kanssa. Hoitivat asian nimittäin todella järkyttävästi ja loukkaavasti.
Nyt itsellänikin uusi mies ja naimisissakin olemme. Olen ottanut omasta käytöksestäni opikseni ja nyt osaan toimia toisin. Olemme oikein onnellisia uuden miehen kanssa.
Hyvää kesää sinulle, ap!
Minä se olen kuitenkin sitä mieltä, että on myös liittoja, jotka päättyvät, koska toinen on täysi kusipää. Siinä ei auta ymmärtämiset ja yrittämiset.