Oletko kateellinen onnistuneesta suunnitellusta luomusynnytyksestä?

Minulle sanoi kätilö, että epiduraali voi lyhentää avautumisvaihetta. Kipujen lieveneminen auttaa rentoutumaan ja synnytys etenee. Jutussa siis kaksi piippua.

Mun ponnistusvaihe pitkittyi lähes kolmeen tuntiin luultavasti epiduraalin vuoksi. Olin aikalailla tunnoton ja supistukset heikkenivät. Pitkään ponnistuttivat kun lapsi oli pitkään ihan vähää vaille ulkona, mutta viimein imukuppia tarvittiin. Otan silti mielellään epiduraalin seuraavankin kerran, ehkä jos ei ihan niin loppuun vaikuttamaan... Viimeinen annos annettiin siis ihan juuri ennen ponnistusvaihetta.

En ole kateellinen mutta ihailen kyllä luomusynnyttäjiä. Olen esikoisen synnyttänyt puudutteilla ja kokemukseni oli sellainen, ettei minuun luotettu enkä saanut kannustusta sairaalasta oikein muuhun kuin medikalisaation kohteena oloon ja nyt toista lasta odottaessani (ja oikeastaan jo ennen kuopuksen odotusta osin) olen hankkinut paljon lisää tietoa synnytyksestä ja pohtinut omia toiveitani.

Mitä vaan voi synnytyksessä sattua mutta valmistaudun kyllä etukäteen tämän kakkosen synnyttämään luomuna. Tunnen paljon naisia, jotka tietävät synnyttämisestä huomattavasti enemmän kuin keskivertoihmiset (ovat toimineet doulina, ovat kätilöitä tms. omien synnytyskokemusten lisäksi) ja kyllä he ovat kannustaneet nimenomaan suunnittelemaan ja valmistautumaan. Esikoisenkin kohdalla luomusynnytys oli haaveeni ja  olin jotain suuntaviivoja miettinyt synnytystä varten. En usko, että ne suinkaan tekivät synnytyksestäni huonompaa kuin olisi ollut jos olisin etukäteen päättänyt haluvavani kaiken mahdollisen kivunlievityksen vaikkeivat toteutuneetkaan.

No saapa nähdä miten tämä kakkonen lopulta syntyy mutta ainakin olen huomattavasti paremmin valmistautunut kuin esikoisen synnytykseen. Jos luomusynnytys onnistuu uskon myös alun vauvan kanssa olevan todennäköisesti helpompi kuin kaikilla mahdollisilla mömmöillä puudutetun vauvan kanssa. Esikoiseni oli vähän turhan uninen ensiviikkonsa, mikä aiheutti monia haasteita alkuun. Musta olisi hyvä, että tietoa jaettaisiin enemmänkin. Rehellistä, minkä varassa voisi päätöksiään tehdä olisi kyse sitten esim. synnytyksestä tai imetyksestä.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 13:17"]

Taisin olla ketjun kakkosvastaaja..aina ihmettelen, että miksi toisia aletaan haukkua ja nimitellä jos tekee jotain eritavalla kuin itse on tehnyt. Minä tosiaan synnytin luomusti ja valmistauduin joka kerta huolella ja kyllä, minulle raskaus ja synnytys ja tietysti äitiys on suuri ja vaikuttava tapahtuma.

Kuntoilen kohtuullisesti, joogaan ja koko raskausajan tein mielikuvaharjoittelua, öljysin välilihaa repeytymien ehkäisyksi. Kävin vyöhyketerapiassa (jolla vauva saatiin käännettyä oikeinpäin). Ja kyllä, olen luomuhörhö ja kaikkea muuta huuhaata mitä ikinä voi kuvitellakaan. Raskaus ja synnytys, sen paremmin kuin äitiyskään ei ole minulle mikään suoritus, vaan osa elämää, joten minusta on luonnollista, että sekin on minulla mahdollisimman luomu.

Onneksi sain joka kerta kätilön, joka ymmärsi toiveeni ja oli todella hengessä mukana. Synnytykseni eivät todellakaan olleet helppoja eikä kivuttomia, mutta luonnosta löytyi suuri apu ja kaikki sujui lopultakin loistavasti. Tunsin suurta voimantunnetta synnytyksen aikana, itsetuntoni kohosi ja tunsi heti itseni niin äidiksi, tunsin olevani osa koko universumia. Se oli juuri sitä, mitä toivoin ja halusin. Ja muuten, meidän kaikki lapset ovat olleet nelikiloisia, mutta repeämiä ei tullut ollenkaan. Minusta pääasia on, että perhe on tyytyväinen ja onnellinen. En pyydä ketään ymmärtämään minua ja elämääni, mutta en voi sietää sitä, että arvostellaan ja haukutaan toisten valintoja, se on alhaista.

Mutta ymmärrän aivan hyvin niitä, jotka eivät halua valmistautua näin synnytykseen eivätkä jostain syystä halua synnyttää luomuna.  Se on heidän asiansa, eikä todellakaan minkäänlainen synnytystapa tee kenestäkään sankaria tai toisia äitejä huonompia tai parempia. Jokainen eläköön omaa elämäänsä ja kunnioittakoon toisen valintoja.

[/quote]

*ryhmähali*

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 13:17"]

Taisin olla ketjun kakkosvastaaja..aina ihmettelen, että miksi toisia aletaan haukkua ja nimitellä jos tekee jotain eritavalla kuin itse on tehnyt. Minä tosiaan synnytin luomusti ja valmistauduin joka kerta huolella ja kyllä, minulle raskaus ja synnytys ja tietysti äitiys on suuri ja vaikuttava tapahtuma.

Kuntoilen kohtuullisesti, joogaan ja koko raskausajan tein mielikuvaharjoittelua, öljysin välilihaa repeytymien ehkäisyksi. Kävin vyöhyketerapiassa (jolla vauva saatiin käännettyä oikeinpäin). Ja kyllä, olen luomuhörhö ja kaikkea muuta huuhaata mitä ikinä voi kuvitellakaan. Raskaus ja synnytys, sen paremmin kuin äitiyskään ei ole minulle mikään suoritus, vaan osa elämää, joten minusta on luonnollista, että sekin on minulla mahdollisimman luomu.

Onneksi sain joka kerta kätilön, joka ymmärsi toiveeni ja oli todella hengessä mukana. Synnytykseni eivät todellakaan olleet helppoja eikä kivuttomia, mutta luonnosta löytyi suuri apu ja kaikki sujui lopultakin loistavasti. Tunsin suurta voimantunnetta synnytyksen aikana, itsetuntoni kohosi ja tunsi heti itseni niin äidiksi, tunsin olevani osa koko universumia. Se oli juuri sitä, mitä toivoin ja halusin. Ja muuten, meidän kaikki lapset ovat olleet nelikiloisia, mutta repeämiä ei tullut ollenkaan. Minusta pääasia on, että perhe on tyytyväinen ja onnellinen. En pyydä ketään ymmärtämään minua ja elämääni, mutta en voi sietää sitä, että arvostellaan ja haukutaan toisten valintoja, se on alhaista.

Mutta ymmärrän aivan hyvin niitä, jotka eivät halua valmistautua näin synnytykseen eivätkä jostain syystä halua synnyttää luomuna.  Se on heidän asiansa, eikä todellakaan minkäänlainen synnytystapa tee kenestäkään sankaria tai toisia äitejä huonompia tai parempia. Jokainen eläköön omaa elämäänsä ja kunnioittakoon toisen valintoja.

[/quote]

*ryhmähali*

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 12:27"]

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 11:36"]

Veikkaanpa että joka ainoa nainen samoissa kivuissa vaatii helpotusta.

[/quote]

Eiköhän jokainen synnytys satu niin p*rkeleesti. Eli veikkaan, että ensisynnyttäjillä aika lailla samat kivut kaikilla (synnytyksen kesto vaihtelee). Kaikkia supistelee, kaikki ponnistaa jne. Väitän, että synnytyskipu on hyvin hyvin samantasoista kaikille objektiivisilla mittareilla arvioituna, oma kokemus ja kipukesto vaan hyvin subjektiivista.

Että ei kukaan voi sanoa "helppo kehuskella voimaantumisella luomusynnytyksestä, jos ei ole kokenut MUN kipujani" tai "mun kivut oli pahemmat kuin sun". Myöntäkää vaan reippaasti, että ette kestä kipua.

[/quote]

Mun ystävällä ensimmäinen synnytys oli helppo. Sanoi että 3 viimeistä supistusta oli ainoastaan kipeitä, siihen asti kevyttä kauraa. Toinen synnytys taas on oli niin tuskallinen että heti oli pitänyt lähteä sairaalaan. Ilmoittautumisessa oli sanonut että heti kaikki mahdolliset lääkkeet mulle nyt. Toinen ystävä taas kertoi että kolmas synnytys oli ollut kaikista tuskallisin.

En myöskään kehuskele millään voimaannuttavilla luomusynnytyksillä. Olen sitä mieltä että vaikka yleensä kipukynnys vaihtelee eri ihmisillä, voi yhdellä naisella yksi synnytys olla todella kivulias ja toinen synnytys todella helppo (jos luit kertomustani pidemmälle, näin oli minullakin). Siinä vaiheessa on ihan turha höpistä jostain voimaannuttavista luomusynnytyksistä ja rentoutuscd:stä ja ottaa glooriaa itselleen... Kun se ei ole sinusta kiinni (eikä sinun kipukynnyksestä) vaan siitä millainen synnytys sattuu tällä kertaa kohdalle. Yleensä kai on niin että ensimmäinen synnytys on kivuliain ja siitä seuraavat helpompia mutta ei aina. Niin kuin yllä olevat kaksi kertomusta ystävistäni kertovat...

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 13:33"]

Minulle sanoi kätilö, että epiduraali voi lyhentää avautumisvaihetta. Kipujen lieveneminen auttaa rentoutumaan ja synnytys etenee. Jutussa siis kaksi piippua.

[/quote] Tämä oli siis kommentille 33.

Ei fyysisellä kunnolla ole kummoistakaan vaikutusta synnytyksen kulkuun. Kohtulihasta kun ei voi harjoittaa, enemmän vaikutusta on kudoksen joustavuudella. Osalla alakerta on rakenteeltaan hiukan väljemmin joustava, osa kireämpi. Mikä ei siis välttämättä tarkoita samaa kuin että emätin on seksissä tiukka tai vähemmän tiukka.

Välilihan voitelu on ihan turhaa, repeämiä syntyy tiukasta kudoksesta johtuen, tai siksi ettei kudoksella ole aikaa venyä. Välilihan öljyäminen vaikuttaa vain ihon pintakerrokseen, repeämä ulottuu syvemmälle.

Vähän anatomian peristietoa lisää...

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 13:34"]

Mun ponnistusvaihe pitkittyi lähes kolmeen tuntiin luultavasti epiduraalin vuoksi. Olin aikalailla tunnoton ja supistukset heikkenivät. Pitkään ponnistuttivat kun lapsi oli pitkään ihan vähää vaille ulkona, mutta viimein imukuppia tarvittiin. Otan silti mielellään epiduraalin seuraavankin kerran, ehkä jos ei ihan niin loppuun vaikuttamaan... Viimeinen annos annettiin siis ihan juuri ennen ponnistusvaihetta

[/quote]

Eihän sitä silloin pitäisi edes antaa? Että ei ihme jos ei mennyt putkeen. Meidän synnytysvalmennusryhmä kokoontui vielä viimeisen kerran pari kuukautta synnytyksen jälkeen ja siellä oli kokonaista viisi paria paikalla silloin. Jäi mieleen se että yhdellä äideistä oli selvästi jäänyt erittäin hyvät muistot synnytyksestä eikä hän ollut mikään välilihoja rasvaillut luomuhörhöilijä vaan ihan tavallinen äiti, joka oli ottanut esim. epiduraalin. Sanoi että synntys oli ollut hieno ja helppo kokemus ja että voisi mennä vaikka heti uudelleen.

No en. Synnytys on yksi kärpäsenpaska lapsen elämässä, mitä ihmeen väliä sillä on?

No en. Synnytys on yksi kärpäsenpaska lapsen elämässä, mitä ihmeen väliä sillä on?

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 13:44"]

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 13:34"]

Mun ponnistusvaihe pitkittyi lähes kolmeen tuntiin luultavasti epiduraalin vuoksi. Olin aikalailla tunnoton ja supistukset heikkenivät. Pitkään ponnistuttivat kun lapsi oli pitkään ihan vähää vaille ulkona, mutta viimein imukuppia tarvittiin. Otan silti mielellään epiduraalin seuraavankin kerran, ehkä jos ei ihan niin loppuun vaikuttamaan... Viimeinen annos annettiin siis ihan juuri ennen ponnistusvaihetta

[/quote]

Eihän sitä silloin pitäisi edes antaa? Että ei ihme jos ei mennyt putkeen. Meidän synnytysvalmennusryhmä kokoontui vielä viimeisen kerran pari kuukautta synnytyksen jälkeen ja siellä oli kokonaista viisi paria paikalla silloin. Jäi mieleen se että yhdellä äideistä oli selvästi jäänyt erittäin hyvät muistot synnytyksestä eikä hän ollut mikään välilihoja rasvaillut luomuhörhöilijä vaan ihan tavallinen äiti, joka oli ottanut esim. epiduraalin. Sanoi että synntys oli ollut hieno ja helppo kokemus ja että voisi mennä vaikka heti uudelleen.

[/quote]

Mulla oli myös pitkä avautumisvaihe joten kätilöt neuvottelivat tämän parhaaksi ratkaisuksi, olin pientä reunaa vaille auki siinä vaiheessa. Toki otin vastaan siinä vaiheessa, tarkemmin mietittynä olisin varmaan jättänyt väliin... Tai ainakin yrittänyt. Mutta empä voi ketään syyttääkään, ihan itse sitä halusin.

En paljon tuntenut ensimmäisenä ponnistustuntina, muuta kuin rasitusta. Loppu oli yhtä helvettiä, kun voimat olivat kadonneet turhaan tunnottomana ponnistellessa.

Vähän ohi aiheen 52 jatkaa

Mun piti vielä tarkistaa synnytyskertomuksesta, eli olin ollut tunnin ajan jo 9 cm auki kun sain vielä epiduraalia. Sitten avautui loppuun aika nopeasti. Voisiko se olla syy miksi en saanut vauvaa ulos vaan tarvittiin "kevyt nostokuppi"? Mua jäi itseä hirveästi harmittamaan, tuntui etten osaa synnyttää :(

Tapelkaa lapset, saatte karkkia. =) Hulvatonta.

Onneksi kehitysmaiden naiset sentään saa vielä nauttia voimaannuttavista luomusynnytyksistä. Siellä varmaan säälitään nyt meitä ja harmitellaan kun 100 000 vuotta ihanaa ja euforista synnyttämistä on menty heittämään hukkaan jonkun typerän epiduraalin takia.

Joo tietty olen kateellinen! Not. Synnytys on erittäin pieni osa äitiyttä, kunhan kaikki menee sen verran hyvin ettei traumoja jää.

Itse en tosin missään vaiheessa halunnut luomusynnytystä, vaan laitoin suunnitelmaan kaikki mahdolliset puudutukset. Valitettavasti en kaikkia saanut. Ehkä olen itse asiassa vähän kateellinen niille, jotka saivat pudendaalin/paraservikaalin ponnistusvaiheen ajaksi.

Ootteko te tietoisia niiden puudutteiden riskeistä ja haittavaikutuksista? Siis ihan oman mukavuudenhalun takia olisit halunnut riskeerata vauvan turvallisuuden pumppaamalla kaikki mahdolliset puudutteet itseesi synnytyksessä?

Mä todellakin ymmärrän epiduraalin jos ollaan selvillä riskeistä eikä tehdä sitä päätöstä vaan siksi että vauvapalstalla kirjoitellaan että synnytys on ihan helvettiä ilman kaikkia mahdollisia douppeja, mutta tollasta "valitettavasti en kaikkia mahdollisia saanut"-asennetta on tosi vaikea ymmärtää, varsinkin kun oma vauvani oli mulle jo ennen syntymäänsä niin rakas ja tärkeä että en tosiaan ajatellut vain omaa napaani synnytyksen kivunlievitystä suunniteltaessa.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 13:34"]

En ole kateellinen mutta ihailen kyllä luomusynnyttäjiä. Olen esikoisen synnyttänyt puudutteilla ja kokemukseni oli sellainen, ettei minuun luotettu enkä saanut kannustusta sairaalasta oikein muuhun kuin medikalisaation kohteena oloon ja nyt toista lasta odottaessani (ja oikeastaan jo ennen kuopuksen odotusta osin) olen hankkinut paljon lisää tietoa synnytyksestä ja pohtinut omia toiveitani.

Mitä vaan voi synnytyksessä sattua mutta valmistaudun kyllä etukäteen tämän kakkosen synnyttämään luomuna. Tunnen paljon naisia, jotka tietävät synnyttämisestä huomattavasti enemmän kuin keskivertoihmiset (ovat toimineet doulina, ovat kätilöitä tms. omien synnytyskokemusten lisäksi) ja kyllä he ovat kannustaneet nimenomaan suunnittelemaan ja valmistautumaan. Esikoisenkin kohdalla luomusynnytys oli haaveeni ja  olin jotain suuntaviivoja miettinyt synnytystä varten. En usko, että ne suinkaan tekivät synnytyksestäni huonompaa kuin olisi ollut jos olisin etukäteen päättänyt haluvavani kaiken mahdollisen kivunlievityksen vaikkeivat toteutuneetkaan.

No saapa nähdä miten tämä kakkonen lopulta syntyy mutta ainakin olen huomattavasti paremmin valmistautunut kuin esikoisen synnytykseen. Jos luomusynnytys onnistuu uskon myös alun vauvan kanssa olevan todennäköisesti helpompi kuin kaikilla mahdollisilla mömmöillä puudutetun vauvan kanssa. Esikoiseni oli vähän turhan uninen ensiviikkonsa, mikä aiheutti monia haasteita alkuun. Musta olisi hyvä, että tietoa jaettaisiin enemmänkin. Rehellistä, minkä varassa voisi päätöksiään tehdä olisi kyse sitten esim. synnytyksestä tai imetyksestä.

[/quote]

Tsemppiä!

Mulla oli samanlainen tilanne joku aika sit, esikoisen synnytys kummitteli uuden raskauden aikana ja päädyin ottamaan selvää mikä siinä meni pieleen. Ja aloitetaan vaikka niistä kätilöistä jotka ei uskoneet mua kun sanoin etten tarvitse epiduraalia vielä, vaan kävivät huoneen ovella uhkailemassa että kohta ei oo sit enää mahdollista tarttua tähän epiduraalitarjoukseen kun oot jo näin pitkälle mennyt ilman, että ota ny vaa, ilman sitä et tuu kestämään loppuvaiheen kipuja jne... Ponnistusvaihe olikin lähes kolmetuntinen eikä se sieltä omin avuin tullut, minä kun olin epiduraalin takia halvaantunut eli tunnoton navasta alaspäin ja mua makuutettiin sängyllä selällään. Joo, tosi helppo synnyttää siitä.

Toinen synnytys sujuikin sitten suunnitellusti, hyvin ja toivotuilla (lääkkeettömillä) kivunlievityskeinoilla. Ja kyllä, se oli voimauttava. Hyvä kokemus. Positiivinen, ikimuistoinen, kaunis.

Toivottavasti sullakin sjuu toivotulla tavalla. Ja ainakin kun on ottanut aktiivisemmasta synnytystavasta selvää, voi sentään yrittää hallita sitä tapahtumaa ja on tietoisempi siitä millä lailla kipua voi hoitaa. Ei niitä lääkkeitä kannata jättää ottamatta jos todella tuntuu siltä että niitä tarvitsee, mutta ei myöskään kannata antaa henkilökunnan (tai kenenkään muun!) painostaa minkään lääkkeen ottamiseen. :)

Mä olen kateellinen niille joilla on ollut helppo raskaus. Luomusynnytyksistä intoilijat mua vaan jotenkin ihmetyttää. Että ei haluta ottaa vastaan sitä apua mitä meille on tarjolla. Oispa ihanaa jos ne suomalaisilta luomusynnyttäjiltä käyttämättä jääneet epiduraalit sais jotenkin niille kehitysmaiden naisille joilla ei ole mahdollisuutta valita. Mulle sanottiin että epiduraali voi nopeuttaa avautumisvaihetta ja helpottaa lapsen hapensaantia jos/kun äiti sen avulla rentoutuu sietämättömän kivun hellittäessä. Toki olen iloinen niiden luomysynnyttäjien ja heidän lastensa puolesta joilla kaikki menee hyvin. Samalla tavalla olen iloinen sektiossa synnyttäneiden ja syntyvien ja kipulääkettä saaneiden puolesta.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 14:32"]

Ootteko te tietoisia niiden puudutteiden riskeistä ja haittavaikutuksista? Siis ihan oman mukavuudenhalun takia olisit halunnut riskeerata vauvan turvallisuuden pumppaamalla kaikki mahdolliset puudutteet itseesi synnytyksessä?

[/quote]

Onpas tässä typerä kirjoittaja; kuuluu varmaan näihin, jotka puhuvat 'mukavuussektioista', sitten jatkavat imetys-jihadisteina ja turvaistuinänkkäämisen kautta kusipäisten teinien äiteinä. :-)

Et tsemppiä vaan sullekin :-)

En tunne ketään joka olisi etukäteen suunnitellut luomusynnytystä tai muutenkaan synnyttämistä kauheasti etukäteen. Kaikenlaisia erilaisia synnytyksiä siellä on ollut alkaen niistä joissa ei ole ehditty antaa mitään. Mulla on sitten vissiin aika fiksut kaverit ja nää pässit ovat kertyneet tänne palstalle.