Oletko kateellinen onnistuneesta suunnitellusta luomusynnytyksestä?

En. En ole koskaan ajatellutkaan, että joku voisi päteä synnytystavallaan. :D

En :) Mullakin se onnistui ja vieläpä kolme kertaa. Minä taas tykkäsin, että kaikki meni hyvin, koska olin kaiken suunnitellut huolellisesti ja infonnut myös kätilöä ja oli sovittu esim. että kivunlievitystä ei tarjota. Toki ajattelin, että jos jokin kuitenkin menee vikaan, niin sitten turvaudutaan "kovempiin" keinoihin, siksihän mä sairaalassa synnytin.

Tämä oli mun valinta ja olen siihen todella tyytyväinen, muut valitkoon miten haluaa. En ole koskaan kehuskellut luomusynnytyksillä, mutta sen olen saanut kokea, että muut äidit eivät voi valintaani sulattaa. Useammin kuin kerran mulle on sanottu, että "no sun synnytysten on täytynyt olla älyttömän helppoja, ei sellaisen kokenut edes tiedä mitä on synnyttää.." ja sitten on kerrottu kauhujuttuja kaupanpäälle. En koe olevani mitenkään parempi, tämä vain sopi mulle.

VOiko kukaan tuollaista kadehtia? Hitto, kun muiden synnytystavat eivät ole edes ikinä kiinnostaneet...

En, suunnittelin ottavani kaikki mahdolliset tropit ja hyvän arsenaalin sainkin kummallakin kerralla.

Ei ole tullut mieleenikään. Toivon että kaikille synnytys olisi hyvä kokemus. Yhtä rakas se vauva on vaikka tulisi miten ulos.

Tavallaan olen kateellinen, mutta niin olen tavallaan kateellinen kaikista onnistuneista synnytyksistä, kun omani oli hirveä. Mutta en tiedä onko ne puudutukset nyt kovin merkittävä osa siinä, mitä tunnen. Tavallaan arvostan kyllä luomusynnyttäjiä, mutta ei se parempaa äitiä/naista tee.

Sen kyllä sanon, että jos vielä joskus saan lapsen ja synnytys on yhtä hirveä kuin nyt oli, otan ihan ilomielin kaiken medikalisoinnin vastaan. Onneksi tiedän seuraavan kerran mitä todennäköisesti teen toisin. Jos toista kertaa tulee.

Toisilla synnytykset sattuu enemmän ja toisilla vähemmän ja sitten joskus vähemmän sattuminen ja luomuideologia kohtaa ja syntyy "se oli täysin omaa ansiotani" -sankarisynnyttäjä. Kyllähän se vähän ärsyttää, ts. luomusynnykseen tähdännyt, rentoutuscd:n kuuntelija jolla kaikki meni päin helvettiä. Yhteen lapseen jää ja ps., sillä levyllä voi pyykiä takapuolensa.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 10:40"]

Oletko kateellinen onnistuneesta suunnitellusta luomusynnytyksestä?

[/quote]

Vähän joo.

No en :D Kas kun ihan tarpeeksi tuli koettua synnytyskipuja ennen lääkitystä, ettei jäänyt kyllä mitään hinkua kokea hela hoitoa luomuna, ei se ainakaan helpommaksi ois menny... Hyvin syntyivät molemmat epiduraalillakin, ihan hyviä kokemuksia ja imetyskin onnistui lääkityksistä huolimatta. Ja lopputulos kai synnytyksessä ratkaisee eikä itse prosessi. Jos joku kykenee ilman kivunlievitystä, niin mikäs siinä, mutta itse en kyllä kokenut mitään tarvetta kokeilla.

On oikeasti merkillistä, että pääsääntöisesti maailmassa vieläkin synnytetään ilman minkäänlaista lääkitystä. Minä en tiedä miten siitä selvitään, kun olen näin länsimaistunut. Kai siitä selvitään, kun ei vaihtoehtoja ole? Varmaan synnytyksenjälkeisiä traumoja onkin enemmän.

Tämän valossa vaan on mielenkiintoista, että luomusynnyttäjiä pidetään "sankarisynnyttäjinä", kun se on hyvin, hyvin tavanomaista.

Mutta edelleen otan seuraavaankin suunnitellusti kivunlievitykset, jos se vaan onnistuu!

Kuuntelin salissa 10h erään luomuilijan kipuhuutoa naapurisalissa kun itse yritin nukkua mukavasti puudutettuna.

Ei, en ole kade vaan lähinnä huvittaa (silloin ärsytti).

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 10:40"]

Aina kuulee jo synnyttäneiden naisten neuvovan ensikertalaisia olemaan suunnittelematta synnytystään. Etenkin, jos haaveenaa on luomusynnytys, monesti sanotaan että tulee vain pettymyksiä jos etukäteen päättää. Kun kuitenkin suurin osa puudutukset lopulta päätyy ottamaan.

Tunnetko sinä kateudenpiston, jos joku äiti on jo etukäteen päättänyt syynnyttää luomusti ja vielä onnistunutkin siinä? Kaikesta pelottelusta huolimatta.

[/quote]

En tunne kateutta vaan kannustan siihen. Itse suunnittelin synnytystäni (kätilönkin kanssa) ja tottakai tiesin, ettei kaikki välttämättä mene suunnitelman mukaan. Suunnittelin luomusynnytystä & vesiallasta, mutta altaaseen en koskaan ehtinyt. Onnistui luomuna helposti, synnytys ei ollut minulla tuskainen tai vaikea, oikeastaan naurettavan helppo. Toki tiedostan, että ensi kerta voi olla täysin toisenlainen.

En ole. En aio neljättämmekään synnyttää luomusti, koska painoarvio on n 4,3 kiloa. Ei vähempää kiinnosta ponnistaa jättipottia ilman minkäänlaista lääkettä :/

Tunsin ylevää rakkautta anestesialääkäriä kohtaan. Imukuppilääkärin kasvoja en edes muistanut, kun tuli seuraavana aamuna katsomaan, kysyin vain että kuka olet. Anestesialääkärin muistan viimeistä piirtoa myöten. Eli puudutukset seuraavaankin kiitos, niin kateellinen en sentään ole :)

Tunsin ylevää rakkautta anestesialääkäriä kohtaan. Imukuppilääkärin kasvoja en edes muistanut, kun tuli seuraavana aamuna katsomaan, kysyin vain että kuka olet. Anestesialääkärin muistan viimeistä piirtoa myöten. Eli puudutukset seuraavaankin kiitos, niin kateellinen en sentään ole :)

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 11:12"]

Toisilla synnytykset sattuu enemmän ja toisilla vähemmän ja sitten joskus vähemmän sattuminen ja luomuideologia kohtaa ja syntyy "se oli täysin omaa ansiotani" -sankarisynnyttäjä. Kyllähän se vähän ärsyttää, ts. luomusynnykseen tähdännyt, rentoutuscd:n kuuntelija jolla kaikki meni päin helvettiä. Yhteen lapseen jää ja ps., sillä levyllä voi pyykiä takapuolensa.

[/quote]

Kyllähän ihmisillä on myös erilainen kipukynnys ja suhtautuminen kipuun. Eli on se tavallaan omaakin ansiota, jos ei joka nipistyksestä hysterisoidu vaan osaa rentoutua ja ottaa kivun vastaan.

En ole kateellinen. Ennen esikoisen syntymää ajattelin että oishan se kiva pystyä synnyttämään ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Sitten kun synnytys alkoi, jo ensimmäinen supistus oli niin tuskainen etten pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin supistuksesta selviämiseen. Tiesin samantien että tulen tarvitsemaan kaikki tropit mitä sairaalasta löytyy. Ja niitä sainkin. Siitä huolimatta koin synnytyksen niin tuskallisena että olin varma että kuolen kipuun. Veikkaanpa että joka ainoa nainen samoissa kivuissa vaatii helpotusta.

Toista lasta odottaessa olin varma että tälläkin kertaa tarvitsen kaikki mahdolliset lääkkeet. Vähän pelottikin etukäteen. No, ainoa kivunlievitys mitä tarvitsin oli lämpöpussi selkään painettuna. Supistukset olivat paljon vähemmän sattuvia, toki kipeitä mutta eivät niin totaalisti tajun rajamaille vieviä. Ne kesti helposti kun sai olla haluamassaan asennossa ja varsinkin lämpöpussi selkää vasten helpotti todella paljon. 

Kolmatta lasta meille ei tule. Mutta jos tulisi, en suunnittelisi mitään etukäteen. Tilanteen mukaan mentäisiin. Kovissa kivuissa haluaisin lääkitystä, pienissä kivuissa riittäisi lämpöpussi.

En todellakaan ole. Naurattavaa vieläkin eräs kaverini, joka selitti miten hänen synnytyksensä oli alusta asti helppo, nopea ja voimaannuttava luomusynnytys. Meinasin revetä nauruun... :D Minulla on yksi synnytys takana, ja seuraavaankin haluan kaikki mahdolliset puudutteet ja muut kivunlievitykset. Minusta on hassua päteä sillä, että synnytys on "voimaannuttava". Ehkä näillä hippi- ja new age-äideillä on sitten tarve päteä jollakin mikä on ollut pelkästään naisten tehtävä (ennemmin kuin etuoikeus) koko historian ajan. 

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 10:40"]

Aina kuulee jo synnyttäneiden naisten neuvovan ensikertalaisia olemaan suunnittelematta synnytystään. Etenkin, jos haaveenaa on luomusynnytys, monesti sanotaan että tulee vain pettymyksiä jos etukäteen päättää. Kun kuitenkin suurin osa puudutukset lopulta päätyy ottamaan.

Tunnetko sinä kateudenpiston, jos joku äiti on jo etukäteen päättänyt syynnyttää luomusti ja vielä onnistunutkin siinä? Kaikesta pelottelusta huolimatta.

[/quote]

En tunne. Halusin sektion jo ensimmäisen lapseni kohdalla, ja sain haluamani. Toinen ja kolmas lapsi syntyivät myös suunnitellulla sektiolla. Luomusynnytys ei kiinnostanut pätkän vertaa, eikä sitä onneksi tarvinnut edes kokeilla.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 11:26"]

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 11:12"]

Toisilla synnytykset sattuu enemmän ja toisilla vähemmän ja sitten joskus vähemmän sattuminen ja luomuideologia kohtaa ja syntyy "se oli täysin omaa ansiotani" -sankarisynnyttäjä. Kyllähän se vähän ärsyttää, ts. luomusynnykseen tähdännyt, rentoutuscd:n kuuntelija jolla kaikki meni päin helvettiä. Yhteen lapseen jää ja ps., sillä levyllä voi pyykiä takapuolensa.

[/quote]

Kyllähän ihmisillä on myös erilainen kipukynnys ja suhtautuminen kipuun. Eli on se tavallaan omaakin ansiota, jos ei joka nipistyksestä hysterisoidu vaan osaa rentoutua ja ottaa kivun vastaan.

[/quote]

No miten diagnosoit minun kipukynnykseni ja hysterioitumisen tai sen puutteen? Eka oli kivulias ja toinen paljon helpompi.

terv. 18