Miksi ihmiset loukkaantuvat, jos heidän oireidenaa arvellaan olevan "korvien välissä"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein siksi, että ovat huolissaan, että on oikeasti jotain vakavasti fyysisellä puolella vialla, ja sitä ei tutkita nyt kunnolla koska kuitataan psykosomaattiseksi. Esim. jos on historiassa masennus- tai ahdistuneisuushäiriödiagnoosi, aika helposti moni lääkäri katsoo että olisikohan taas masennus tai ahdistus aktivoiitunut eikä tutkita samalla lailla kuin muilta.

Mulle kävi näin kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa. Menin oireineni lääkäriin ja lääkäri näki sieltä järjestelmästään toki että on ollut masennusta, yli 10 vuotta sitten tosin. Alkoi sitten jotenkin empaattisesti mutta vähän ärsyttävän väheksyvästi kysellä miltä minusta muuten tuntuu, pyöriikö negatiivisia ajatuksia, masentaako. Vastailin että ei, mieliala ei ole mitenkään huono. Mutta ei vaan jaksa mitään, iho kuivuu, lihon, olen hidastunut jne. Ei laitetettu edes verikokeeseen mutta lähdin lääkäristä masennuslääkereseptin kanssa. En alkanut syömään lääkettä ja elin sitten useamman vuoden kurjan oloni kanssa, alkaen itsekin uskoa että ehkä se mieli tosiaan oireilee somaattisesti. Työterveyden ikäkausitarkastuksessa kuitenkn otettiin verikokeet koska kuului rutiinina siihen ikävuoteen, ja oli paha kilpirauhasen vajaatoiminta.

Näinhän se on, ainakin suomessa. Kaikki pistetään psyyken syyksi varsinkin jos on jo vanhempi diagnoosi. Tallukat kyselevät palstoilla huuli pyöreenä miksi suuttua jos haukutaan hulluksi kun on oireita päällä ja imbesillit komppaavat. Olisi kiva jos muutkin vähän enemmän sairaat sanoisivat mielipiteensä tässä niin saadaan näitä pimeitä ennakkoluuloja kitkettyä pois. Neurologiset sairauden varsinkin hoitamattomina ovat usein syynä kaiken maailman herkkyyksiin, tiedätte miksi.

Lakkaa nyt jo meuhkaamasta. Vaikka luuletkin, niin kaikki eivät loukkaannu siitä että oireiden aiheuttajan epäillään olevan psyykkinen. Ei siihen ole terveitsetuntoisella ihmisellä mitään syytä. Et taida olla edes tietoinen siitä, mihin ihmismieli pystyy. Hyvässä ja pahassa.

Itse olin täysin valmis terapiaan ja/tai lääkitykseen, kun luulin lääkärin kirjoittavan tietoihin että mun hammassärky on psyykkistä. Mitään syytä särylle ei siis ole tänä päivänä löydetty, edelleen särkee ajoittain. Lääkäri kirjoitti pitkää tekstiä koneella ja minä mietin että no nyt se tulee, lähete terapiaan. Ei tullut, mutta en olisi loukkaantunut vaikka olisi tullutkin. Olisin ollut valmis kokeilemaan. Vaikka koen ja koin olevani psyykkisesti terve kuin pukki, eikä mulla ole minkäänlaista sairaushistoriaa.

/5

Tajuatko sinä, arvon palstahemmo, kuinka monta sairastunutta jää ilman oikeaa hoitoa oikeaan fyysiseen sairauteen koska kaikki pistetään psyyken piikkiin? Puhun nyt vähän vakavammista sairauksista kuin joku hammassärky. Teidän vittumainen asenne on se mikä pistää kommentoimaan tänne.

Mitä vakavia sairauksia sulta on jäänyt diagnosoimatta? Totta kai diagnooseissa tapahtuu virheitä moneenkin suuntaan, se on selvä. Mutta itse koen kyllä saaneeni asiallista hoitoa ihan kaikkiin pieniinkin vaivoihini, ikinä ei mitään ole leimattu samantien psyyken syyksi. Tai missään vaiheessa.

Kai tajuat että jos olet päättänyt oireidesi johtuvan sähköstä, ja tutkimuksissa on todistettu että sähkö ei niitä aiheuta, niin syy on silloin pääsi sisällä?

Ja kai tajuat itse vähätteleväsi muiden ihmisten oireita, jos sinun sairautesi ovat vakavia mutta esim. jatkuva hammassärky on joku mitätön pikkujuttu?

/5

Ei ole tullut mieleen että on muitakin yliherkkyyksiä kuin sähkö? Jos mainitsin sen kerran niin ei tarvitse jäädä jänkkäämään siitä, tajusitte varmaan pointin(tai luultavasti ette) Jos luet muiden vastauksia niin näet kyllä esimerkkejä mihin oireiden vähättely johtaa. Suomessahan ei ole ikinä otettu kipua vakavasti. Kipu ei ole koskaan vain "korvien välissä" Toki joku saattaa meditoida itsellensä kipuja mutta kyllä suurin osa normaali ihmisistä oikeasti sitä kipua kokevat jos niin kertovat.

En todellakaan tajua pointtia. Sun ulosantisi on lähinnä ihan turhaa aggressiota täynnä. Ja tartuin tietenkin sähköyliherkkyyteen kun sen toit esimerkissäsi ilmi, ja kyse on tosiaan todistetusti pään sisällä olevasta vaivasta. Turha siis vinkua ettei siihen muuta diagnoosia saa.

Enkä allekirjoita tuota yhtään ettei kipua oteta vakavasti. Päinvastoin. Omaakin hammaskipuakin tutkittiin loputtomiin ja kuvattiin eri tahojen toimesta, kerran kunnallinen hammaslääkäri soitti itse minulle ja pyysi käymään. Häntä oli jäänyt häiritsemään että mistä kipu johtuu kun mitään ei löydy. Vielä siinäkin vaiheessa minua kuunneltiin ja tutkittiin kun oli jo moneen kertaan selvinnyt ettei fyysistä syytä näy. Se on olemassa, mutta ei näkyvissä millään keinoin. Ainut todiste kivusta oli ja on minun kertomukseni siitä.

Ja kyllä, ymmärrän että maailmassa on muitakin ihmisiä vaivoineen kuin minä. En väitä etteikö varmasti olisi jollekin käynyt niin, että vakava fyysinen sairaus on jätetty tutkimatta koska on oletettu sen olevan psyykkistä sorttia. Sinun on kuitenkin aivan turha mussuttaa että näin käy aina, tai että se olisi jotenkin Suomen lääkäreiden tapa hoitaa asioita. Se on yksinkertaisesti potaskaa. Sinä et kiukultasi näe yhtään ympärillesi.

/5

Kaksi vuotta sitten minulla alkoivat kipuoireet yhdessä raajassa. Jonkin verran tutkittiin ja mitään ei varsinaisesti näyttänyt olevan vikana. Kova kipu, väri- ja lämpötilamuutokset, turvotus, kosketusherkkyys, virheasennot... Lääkärit miettivät erästä diagnoosia mutta päättivät kuitenkin, että vika on korvien välissä. Päädyin psykiatrian asiakkaaksi somatiikan puolen lisäksi. Somatiikan puolelta minulle kuitenkin annettiin diagnoosi mutta kaikki lääkärit eivät sitä halunneet käyttää vaan sanoivan yhä, että syy on korvien välissä. Jatkoin lääkäreiden mieliksi psykiatrialla käyntiä mutta heistä minussa ei ollut psyykkisesti mitään vikaa. Lääkärit olivat kuitenkin eri mieltä. Kipu levisi toiseenkin raajaan melkein vuotta myöhemmin. Olin huonossa kunnossa mutta lääkäreistä myös turvotus, virheasennot sekä väri- ja lämpötilamuutokset olivat minun psyykkistä oireiluani. Sitten pääsin käymään toisessa sairaalassa, jossa sain diagnoosin, jota ei vieläkään suostuttu käyttämään. Oireet levisivät kolmanteen raajaan. Pitkien keskusteluiden jälkeen lääkärit alkoivat käyttää diagnoosiani. Nyt olen käytännössä toimintakyvytön, sillä sairauteni on levinnyt jokaiseen raajaani. CRPS-kipuoireyhtymän hoito tulisi aloittaa kolmessa kuukaudessa, jotta kipu ei pääsisi kroonistumaan, leviämään ja viemään potilasta toimintakyvyttömäksi. Minun hoitoni aloitettiin yli puolentoista vuoden jälkeen, koska oireitteni arveltiin johtuvan siitä, että minulla oli vikaa korvien välissä ja näin tässä kävi.

Nyt olen siis lähes toimintakyvytön, en pysty luottamaan terveydenhuollon henkilökuntaan, pelkään jokaista lääkäri- ja terapiakäyntiäni ja olen pettynyt ja surullinen, koska elämäni ei juuri tunnu elämisen arvoiselta tällaisenaan.

Olen nuori ihminen ja nuo väitteet ovat pilanneet elämäni. Enkä tosiaan ole ainoa. Esimerkiksi juuri me CRPS-kipuoireyhtymää sairastavat törmäämme tähän usein. Tiede ei osaa vielä selittää tätä sairautta, joten lääkäreiden on vain helpompi väittää vaikeiden oireidemme olevan psyykkisiä...

Ps. Psykiatrian puoli muuten lopetti hoitosuhteeni sanojen "et kulunut tänne, koska sinussa ei ole psyykkisesti mitään vikaa" kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska uskovat, ettei heitä uskota. Ovat saaneet liikaa arvostelua ja vähättelyä.

Vaikka kyse olisi jostain "keksitystä", oireet voivat olla ja ovatkin ihan oikeita ja ne pitää hoitaa. Sitten sen jälkeen tutkitaan mistä on oikeasti kyse - oli sitten oikea yliherkkyys tms tai vain just siellä korvien välissä. En epäile, etteikö hajuste-, home-, sähkö-, ääni- ym yliherkkyyksiä olisi, mutta uskon, että monilla ongelma on enemmän pään sisällä.

Itsellä homeyliherkkyys umpihomeisen kaupunginkämpän jälkeen(ihan lääkärissä todettu kun menin niin huonoon kuntoon), ääniyliherkkyys johtuen kroonisesta migreenistä ja korvavammasta jota pahentaa päivittäinen luja meteli(vilkas tie vieressä) Äidillä paha astma, erittäin hajusteherkkä. Veljellä harvinainen dna-mutaatiosairaus,tärinä,hajuste ja valoherkkä. Ollaan kaikki sit varmaan hulluja AV-palstan mukaan.

Sinun mielestäsi on hyvä juttu alapeukuttaa toisten oikeita kokemuksia ja sairauksia? Mitä helvettiä..

Minä altistuin kosteusvauriolle joka haisi mielestäni äärettömän häiritsevälle mutta olin silti rakennuksessa öitä. Sen jälkeen sain nokkosihottumaa, hajusteärsytystä, hyttysten pistot turposi ja kutitti kamalasti, haistoin homeen heti kun astuin hometaloihin vaikka muut ei reagoineet. 25 vuotta niin oireet ovat helpottaneet. Tiedän että homeoireet on totta.

Mun astmaa pidettiin psyykkisenä vaivana... Ehdin tosi huonoon kuntoon kunnes sain yksityiseltä lähetteen erikoissairaanhoitoon.

Älyttömintä että edelleen jotkut pitää psyykkisenä vaivana. Esim yks kaveri et mitä jos mä vaan kuvittelen et henki on ahtaalla ja kannattaisko lopettaa stressaaminen yms väheksyntä. Joka pikkuflunssakin menee keuhkoihin ja joudun sitten kortisoninappeja/antibiootteja syömään mut ei, psyykkinen vaiva selkeesti...

On valittettavan yleistä, että ihmiset hermostuvat juuri siitä, kun toinen osuu arvioinnissaan aivan oikeaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä altistuin kosteusvauriolle joka haisi mielestäni äärettömän häiritsevälle mutta olin silti rakennuksessa öitä. Sen jälkeen sain nokkosihottumaa, hajusteärsytystä, hyttysten pistot turposi ja kutitti kamalasti, haistoin homeen heti kun astuin hometaloihin vaikka muut ei reagoineet. 25 vuotta niin oireet ovat helpottaneet. Tiedän että homeoireet on totta.

Totta kai se on totta. Suomessa vain vieläkin kielletään asia aivan samalla tavalla kuin monet kipusairaudetkin. Varsinkin naistensairauksissa niin kuin endossa tuntuu vika olevan aina päässä(ehkä muuttunut asenne jo hiukan?). Huomaahan sen tämänkin ketjun jänkkääjistä ja alapeukuttajista millä tasolla tietämys tässä maassa on. Kun ei ole itse kokenut niin sillä nupilla ei asiaa voi käsittää..huoh.

Tiedän, että reagoin psykosomaattisesti, mutta tiedän myös milloin siitä EI ole kysymys. Kävin viidellä eri lääkärillä. Useimmilta en saanut mitään diagnoosia. Yksi ehdotti masennusta ja yksi masennusta että IBD:tä. Lopulta löysin ongelmaan ratkaisun itse netistä. Kävin mittauttamassa ferritiinin ja arvo oli 13.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein siksi, että ovat huolissaan, että on oikeasti jotain vakavasti fyysisellä puolella vialla, ja sitä ei tutkita nyt kunnolla koska kuitataan psykosomaattiseksi. Esim. jos on historiassa masennus- tai ahdistuneisuushäiriödiagnoosi, aika helposti moni lääkäri katsoo että olisikohan taas masennus tai ahdistus aktivoiitunut eikä tutkita samalla lailla

Näinhän se on, ainakin suomessa. Kaikki pistetään psyyken syyksi varsinkin jos on jo vanhempi diagnoosi. Tallukat kyselevät palstoilla huuli pyöreenä miksi suuttua jos haukutaan hulluksi kun on oireita päällä ja imbesillit komppaavat. Olisi kiva jos muutkin vähän enemmän sairaat sanoisivat mielipiteensä tässä niin saadaan näitä pimeitä ennakkoluuloja kitkettyä pois. Neurologiset sairauden varsinkin hoitamattomina ovat usein syynä kaiken maailman herkkyyksiin, tiedätte miksi.

Tässä kommentissa kiteytyy aika hyvin AP :n kysymys. Lääkäri epäilee/ diagnosoi masennuksen, ahdistuneisuushäiriö etc. = haukutaan hulluksi. Jos joku lääkäri haukkuu hulluksi, niin se on toki asiatonta ja muistutuksen paikka. Sitä vastoin masennuksen arviointi ja tarvittaessa poissulkeminen epäselvissä tilanteissa on ilman muuta tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aha, koska sinun mielestäsi sähköyliherkkyys on "korvien välissä" niin näin sen täytyy olla. Kerroppa vielä miten home oirehtiminen on myöskin "korvien välissä" koska eihän kaikki sairastu homeesta hehe.

Junttilassa pistetään neurologiset oireet aivan liian usein "korvien välin" syyksi kun ei suostuta/jakseta tutkia potilasta.

Haluaisin tietää arvon alapeuttajilta että mikäköhän oikein mättää? Mitä sanoin on vain puhdasta faktaa. Jos ei ole kokemuksia neurologisista sairauksista ja siitä tuskasta kun yrität saada tutkimuksia eteenpäin voi pitää sen turvan tukossa. Tai sormen pois alapeukulta. Mikä sinä tai kukaan mukaan palstaidiootti on sanomaan milloin toisen henkilön oirehdinta on "korvien välissä" Se että sinä pidät herkkyyksiä "korvien välin" sairauksina ei muuta tosiasioita.

Jos näyttäisit ihan oikean tutkimuksen ihan oikeasta yliopistosta missä kerrotaan että sähköyliherkkyys on ihan oikea asia, niin kiva juttu. Sitten se olisi ihan “tosiasia”. Homealtistukset yms ovat ihan testattuja ja tunnettuja juttuja.

Vierailija kirjoitti:

On valittettavan yleistä, että ihmiset hermostuvat juuri siitä, kun toinen osuu arvioinnissaan aivan oikeaan.

Vielä yleisempää on että ihmiset hermostuvat hyvinkin kovasti siitä että toinen osuu arvioinnissaan täysin pieleen.

Täysin samaa mieltä kuin ap. Itselleni oli mieletön helpotus, kun selvisi ettei minulla ole kummallisista, pitkään jatkuneista ja pelottavista oireista huolimatta syöpää, ALS:ia eikä aivoverenvuotoa, vaan "pelkästään" ahdistuneisuushäiriö!

Lainausmerkit siksi, että ahdistuneisuushäiriö on v***umainen sairaus ja aiheuttanut minulle paljon kärsimystä. Siitä huolimatta olen onnellinen, että vuosien räpiköinti outojen oireiden kanssa sai lopulta oikean nimen. Ja oikein kohdistettua hoitoa.

Ja se on ihan höpöhöpöä, että mt-ongelma estäisi saamasta hoitia fyysisiin sairauksiin. Aina olen apua saanut ja tarvittavat tutkimukset on tehty mt-diagnoosista huolimatta.

Minulla oli näköhäiriöitä joita hoidettiin  pitkään masennuksena, selvitin itse syyn ja sain selville että minulla on ns.  visual snow.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein siksi, että ovat huolissaan, että on oikeasti jotain vakavasti fyysisellä puolella vialla, ja sitä ei tutkita nyt kunnolla koska kuitataan psykosomaattiseksi. Esim. jos on historiassa masennus- tai ahdistuneisuushäiriödiagnoosi, aika helposti moni lääkäri katsoo että olisikohan taas masennus tai ahdistus aktivoiitunut eikä tutkita samalla lailla kuin muilta.

Mulle kävi näin kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa. Menin oireineni lääkäriin ja lääkäri näki sieltä järjestelmästään toki että on ollut masennusta, yli 10 vuotta sitten tosin. Alkoi sitten jotenkin empaattisesti mutta vähän ärsyttävän väheksyvästi kysellä miltä minusta muuten tuntuu, pyöriikö negatiivisia ajatuksia, masentaako. Vastailin että ei, mieliala ei ole mitenkään huono. Mutta ei vaan jaksa mitään, iho kuivuu, lihon, olen hidastunut jne. Ei laitetettu edes verikokeeseen mutta lähdin lääkäristä masennuslääkereseptin kanssa. En alkanut syömään lääkettä ja elin sitten useamman vuoden kurjan oloni kanssa, alkaen itsekin uskoa että ehkä se mieli tosiaan oireilee somaattisesti. Työterveyden ikäkausitarkastuksessa kuitenkn otettiin verikokeet koska kuului rutiinina siihen ikävuoteen, ja oli paha kilpirauhasen vajaatoiminta.

Näinhän se on, ainakin suomessa. Kaikki pistetään psyyken syyksi varsinkin jos on jo vanhempi diagnoosi. Tallukat kyselevät palstoilla huuli pyöreenä miksi suuttua jos haukutaan hulluksi kun on oireita päällä ja imbesillit komppaavat. Olisi kiva jos muutkin vähän enemmän sairaat sanoisivat mielipiteensä tässä niin saadaan näitä pimeitä ennakkoluuloja kitkettyä pois. Neurologiset sairauden varsinkin hoitamattomina ovat usein syynä kaiken maailman herkkyyksiin, tiedätte miksi.

Lakkaa nyt jo meuhkaamasta. Vaikka luuletkin, niin kaikki eivät loukkaannu siitä että oireiden aiheuttajan epäillään olevan psyykkinen. Ei siihen ole terveitsetuntoisella ihmisellä mitään syytä. Et taida olla edes tietoinen siitä, mihin ihmismieli pystyy. Hyvässä ja pahassa.

Itse olin täysin valmis terapiaan ja/tai lääkitykseen, kun luulin lääkärin kirjoittavan tietoihin että mun hammassärky on psyykkistä. Mitään syytä särylle ei siis ole tänä päivänä löydetty, edelleen särkee ajoittain. Lääkäri kirjoitti pitkää tekstiä koneella ja minä mietin että no nyt se tulee, lähete terapiaan. Ei tullut, mutta en olisi loukkaantunut vaikka olisi tullutkin. Olisin ollut valmis kokeilemaan. Vaikka koen ja koin olevani psyykkisesti terve kuin pukki, eikä mulla ole minkäänlaista sairaushistoriaa.

/5

Tajuatko sinä, arvon palstahemmo, kuinka monta sairastunutta jää ilman oikeaa hoitoa oikeaan fyysiseen sairauteen koska kaikki pistetään psyyken piikkiin? Puhun nyt vähän vakavammista sairauksista kuin joku hammassärky. Teidän vittumainen asenne on se mikä pistää kommentoimaan tänne.

Hammassärky saattaa olla oire vaikka kuinka vakavista sairauksista. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että sairauksia jää hoitamatta kun ne kuitataan vain psykosomaattisena oireiluna, mutta en näe järkevänä vähätellä potentiaalisesti vaarallista oiretta vain koska kiukuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Täysin samaa mieltä kuin ap. Itselleni oli mieletön helpotus, kun selvisi ettei minulla ole kummallisista, pitkään jatkuneista ja pelottavista oireista huolimatta syöpää, ALS:ia eikä aivoverenvuotoa, vaan "pelkästään" ahdistuneisuushäiriö!

Lainausmerkit siksi, että ahdistuneisuushäiriö on v***umainen sairaus ja aiheuttanut minulle paljon kärsimystä. Siitä huolimatta olen onnellinen, että vuosien räpiköinti outojen oireiden kanssa sai lopulta oikean nimen. Ja oikein kohdistettua hoitoa.

Ja se on ihan höpöhöpöä, että mt-ongelma estäisi saamasta hoitia fyysisiin sairauksiin. Aina olen apua saanut ja tarvittavat tutkimukset on tehty mt-diagnoosista huolimatta.

On mukava kuulla että sinä sait oikean diagnoosin ja ei ollut mistään syövästä jne kysymys. Mutta siltikin liian useat eivät saa tarvitsemaansa hoitoa koska kaikki pistetään psyyken syyksi. Kuinka monta aivokasvainta on ollut diagnosoimatta kun lääkärit vain ehdottelivat masennusta ja jännitystä. Tunnen tapauksen. Eikä ole edes harvinaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aha, koska sinun mielestäsi sähköyliherkkyys on "korvien välissä" niin näin sen täytyy olla. Kerroppa vielä miten home oirehtiminen on myöskin "korvien välissä" koska eihän kaikki sairastu homeesta hehe.

Junttilassa pistetään neurologiset oireet aivan liian usein "korvien välin" syyksi kun ei suostuta/jakseta tutkia potilasta.

Haluaisin tietää arvon alapeuttajilta että mikäköhän oikein mättää? Mitä sanoin on vain puhdasta faktaa. Jos ei ole kokemuksia neurologisista sairauksista ja siitä tuskasta kun yrität saada tutkimuksia eteenpäin voi pitää sen turvan tukossa. Tai sormen pois alapeukulta. Mikä sinä tai kukaan mukaan palstaidiootti on sanomaan milloin toisen henkilön oirehdinta on "korvien välissä" Se että sinä pidät herkkyyksiä "korvien välin" sairauksina ei muuta tosiasioita.

Jos näyttäisit ihan oikean tutkimuksen ihan oikeasta yliopistosta missä kerrotaan että sähköyliherkkyys on ihan oikea asia, niin kiva juttu. Sitten se olisi ihan “tosiasia”. Homealtistukset yms ovat ihan testattuja ja tunnettuja juttuja.

Sähköyliherkkyys on varmaan liian epämääräinen käsite ja pitää sisällään liikaa. Ainakin Kirsti Vaali on dosentti ja uskoo jonkinlaiseen sähköyliherkkyyteen. Sitten on toki ihan aidosti mielisairaita (yleensä skitsofrenisia?), jotka kuvittelevat kaikenlaista. On myös löydetty geenejä, joiden puutokset/häiriöt altistavat sähköyliherkkyydelle. Ei siis sellaiselle, että kuvittelet naapurisi kaasuttavan sinua tai että hampaassa on radiolähetin vaan sellaiselle, että vaikkapa magneettikenttien uskotaan aiheuttavan syöpääkin ja kun maksa ei toimi kunnolla, keho ei pysty käsittelemään saamaansa ympäristörasitusta riittävän tehokkaasti. 

https://www.facebook.com/aitohyvanolonkauppa/posts/3328010360559209

Minulla puhkesi teini-ikäisenä harvinainen astman muoto, joka ei näkynyt perustesteissä. Olin koko elämäni harrastanut kestävyysjuoksua ja yhtäkkiä hengitys meni tukkoon ilman mitään ennakkovaroitusta ja tuntui kuin kuolisin . Ensimmäinen astmalääkäri tuomitsi minut luulosairaaksi. Ja vasta kolmas osasi tehdä oikeanlaiset testit, joissa astma näkyi. Kummasti ne luulosairauden oireet hävisi astmalääktyksellä.

Myös homeyliherkkyyteni on joidenkin lääkäreiden mielestä luulosairaus. Osa osaa ottaa asian tosissaan. Kummasti vaan oireilen ja sain astmakohtuksia myös paikoissa, joissa en ole tiennyt olevan hometta. Välillä saan kohtauksen pelkästään siitä, että olen samassa tilassa homerakennuksessa oleskelleen ihmisen kanssa.

Myös kuuloyloherkkyydelle nauretaan. Enpä voi sillekään mitään, että liian kovat äänet sattuvat fyysisesti. Mielummin eläisin ilman tätäkin vaivaa.

Ap:lle ei oo sitte selvästikään käyny niin että on joku fyysinen ei psyykkisistä syistä johtuva sairaus jonka sitten sanotaan olevan vaan korvien välissä ja menee huonoon kuntoon. On nimittäin aivan helvetillistä kun rakkaalle käy näin...

Et vaikuta ymmärtävän mitään ap.

Mua ärsyttää sekin, että lyödään joku sairaus kun ei jaksa tutkia, tyyliin ibs tai fibromyalgia.

Niishän eka pitäs sulkee kaikki muut pois ja vasta tuo lyödä.

Mulle molemmat annettiin ilman tutkimuksia.

Nykyään ku on psyk.historiaa se otetaan esille menin sit valittaa kipeetä korvaa tai mahakipua.

Eräs hormoonilääkärikin alko tutkimaan mun psykan lehteä vaikkei niin sais tehdä. Ja sanoi "joo kyl oireet, sun fyysinen olemus (kynnet, hiukset, silmät, rasvan kertyminen eri paikkoihin ja nesteturvotus) viittaavat tän puolen ongelmiin, mut verikokeis ei näy mitään ja tää 5v sitten otettu magneettikuvakin näyttää hyvältä, joten eiköhän ongelmat oo ihan muualla, juttele psykiatris kanssa"

Oon aika taitava kun saan ajatuksen voimalla kynnet liuskottumaan!