Miksi ihmiset loukkaantuvat, jos heidän oireidenaa arvellaan olevan "korvien välissä"?

Etkö itse loukkaannu jos vaikka sanot että sulla on vatsakipuja ja toinen sanoo että en usko että vatsassa on mitään vikaa, sulla taitaa olla mielenvikaisuutta ja sen takia kuvittelet niin. Yhtäänkö ei ärsytä vaan oot ihan että joo toki se voi olla vaihtoehto kiitti mietinpä sitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein siksi, että ovat huolissaan, että on oikeasti jotain vakavasti fyysisellä puolella vialla, ja sitä ei tutkita nyt kunnolla koska kuitataan psykosomaattiseksi. Esim. jos on historiassa masennus- tai ahdistuneisuushäiriödiagnoosi, aika helposti moni lääkäri katsoo että olisikohan taas masennus tai ahdistus aktivoiitunut eikä tutkita samalla lailla kuin muilta.

Mulle kävi näin kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa. Menin oireineni lääkäriin ja lääkäri näki sieltä järjestelmästään toki että on ollut masennusta, yli 10 vuotta sitten tosin. Alkoi sitten jotenkin empaattisesti mutta vähän ärsyttävän väheksyvästi kysellä miltä minusta muuten tuntuu, pyöriikö negatiivisia ajatuksia, masentaako. Vastailin että ei, mieliala ei ole mitenkään huono. Mutta ei vaan jaksa mitään, iho kuivuu, lihon, olen hidastunut jne. Ei laitetettu edes verikokeeseen mutta lähdin lääkäristä masennuslääkereseptin kanssa. En alkanut syömään lääkettä ja elin sitten useamman vuoden kurjan oloni kanssa, alkaen itsekin uskoa että ehkä se mieli tosiaan oireilee somaattisesti. Työterveyden ikäkausitarkastuksessa kuitenkn otettiin verikokeet koska kuului rutiinina siihen ikävuoteen, ja oli paha kilpirauhasen vajaatoiminta.

Näinhän se on, ainakin suomessa. Kaikki pistetään psyyken syyksi varsinkin jos on jo vanhempi diagnoosi. Tallukat kyselevät palstoilla huuli pyöreenä miksi suuttua jos haukutaan hulluksi kun on oireita päällä ja imbesillit komppaavat. Olisi kiva jos muutkin vähän enemmän sairaat sanoisivat mielipiteensä tässä niin saadaan näitä pimeitä ennakkoluuloja kitkettyä pois. Neurologiset sairauden varsinkin hoitamattomina ovat usein syynä kaiken maailman herkkyyksiin, tiedätte miksi.

Lakkaa nyt jo meuhkaamasta. Vaikka luuletkin, niin kaikki eivät loukkaannu siitä että oireiden aiheuttajan epäillään olevan psyykkinen. Ei siihen ole terveitsetuntoisella ihmisellä mitään syytä. Et taida olla edes tietoinen siitä, mihin ihmismieli pystyy. Hyvässä ja pahassa.

Itse olin täysin valmis terapiaan ja/tai lääkitykseen, kun luulin lääkärin kirjoittavan tietoihin että mun hammassärky on psyykkistä. Mitään syytä särylle ei siis ole tänä päivänä löydetty, edelleen särkee ajoittain. Lääkäri kirjoitti pitkää tekstiä koneella ja minä mietin että no nyt se tulee, lähete terapiaan. Ei tullut, mutta en olisi loukkaantunut vaikka olisi tullutkin. Olisin ollut valmis kokeilemaan. Vaikka koen ja koin olevani psyykkisesti terve kuin pukki, eikä mulla ole minkäänlaista sairaushistoriaa.

/5

Tajuatko sinä, arvon palstahemmo, kuinka monta sairastunutta jää ilman oikeaa hoitoa oikeaan fyysiseen sairauteen koska kaikki pistetään psyyken piikkiin? Puhun nyt vähän vakavammista sairauksista kuin joku hammassärky. Teidän vittumainen asenne on se mikä pistää kommentoimaan tänne.

Se riippuu ihan siitä miten se sanotaan. Toiset lääkärit ovat sosiaalisesti taitavampia kuin toiset ja osaavat sanoa saman asian pehmeämmin kuin töksäyttelevä kollegansa.

Sehän on tosiasia, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kannattaa jokaisen olla sen verran kiinnostunut omasta terveydentilastaan, että jos on joku vaiva, puhumattakaan että saa diagnoosin itselleen, etsii omatoimisesti kaiken saatavilla olevan tiedon. Lisäksi eri maissa tai eri kulttuureissa houdetaan vaivoja ja sairauksia eri tavoin. Moni allergia tai tauti on myöskin ravitsemusperäinen, ei kaikki ole korvien välistä kiinni.

Korvien välistä on kuitenkin se " sairaus", että vähätellään tai moititaan toisten ihmisten elämänlaatua heikentäviä vaivoja. Sitä kutsutaan ylemmyydentunnoksi. Pahempiakin nimityksiä sille on.

Kannattaa opetella empatiaa, miksei sympatiaakin.

Koska epämääräiset kivut saattavat oikeasti olla somaattisia sairauksia, esim endometrioosia tai vulvodyniaa. Siksi.

Kaverin tädillä kivut oli vain korvien sisällä tai mankuu vain lääkkeitä. Lopulta syyksi selvisi syöpä ja eli vain muutaman viikon tämän jälkeen

Kannattas hyväksyy, koska korvien välistä johtuvaa kipua hoidetaan paremmin ku muuta kipua ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein siksi, että ovat huolissaan, että on oikeasti jotain vakavasti fyysisellä puolella vialla, ja sitä ei tutkita nyt kunnolla koska kuitataan psykosomaattiseksi. Esim. jos on historiassa masennus- tai ahdistuneisuushäiriödiagnoosi, aika helposti moni lääkäri katsoo että olisikohan taas masennus tai ahdistus aktivoiitunut eikä tutkita samalla lailla kuin muilta.

Mulle kävi näin kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa. Menin oireineni lääkäriin ja lääkäri näki sieltä järjestelmästään toki että on ollut masennusta, yli 10 vuotta sitten tosin. Alkoi sitten jotenkin empaattisesti mutta vähän ärsyttävän väheksyvästi kysellä miltä minusta muuten tuntuu, pyöriikö negatiivisia ajatuksia, masentaako. Vastailin että ei, mieliala ei ole mitenkään huono. Mutta ei vaan jaksa mitään, iho kuivuu, lihon, olen hidastunut jne. Ei laitetettu edes verikokeeseen mutta lähdin lääkäristä masennuslääkereseptin kanssa. En alkanut syömään lääkettä ja elin sitten useamman vuoden kurjan oloni kanssa, alkaen itsekin uskoa että ehkä se mieli tosiaan oireilee somaattisesti. Työterveyden ikäkausitarkastuksessa kuitenkn otettiin verikokeet koska kuului rutiinina siihen ikävuoteen, ja oli paha kilpirauhasen vajaatoiminta.

Näinhän se on, ainakin suomessa. Kaikki pistetään psyyken syyksi varsinkin jos on jo vanhempi diagnoosi. Tallukat kyselevät palstoilla huuli pyöreenä miksi suuttua jos haukutaan hulluksi kun on oireita päällä ja imbesillit komppaavat. Olisi kiva jos muutkin vähän enemmän sairaat sanoisivat mielipiteensä tässä niin saadaan näitä pimeitä ennakkoluuloja kitkettyä pois. Neurologiset sairauden varsinkin hoitamattomina ovat usein syynä kaiken maailman herkkyyksiin, tiedätte miksi.

Lakkaa nyt jo meuhkaamasta. Vaikka luuletkin, niin kaikki eivät loukkaannu siitä että oireiden aiheuttajan epäillään olevan psyykkinen. Ei siihen ole terveitsetuntoisella ihmisellä mitään syytä. Et taida olla edes tietoinen siitä, mihin ihmismieli pystyy. Hyvässä ja pahassa.

Itse olin täysin valmis terapiaan ja/tai lääkitykseen, kun luulin lääkärin kirjoittavan tietoihin että mun hammassärky on psyykkistä. Mitään syytä särylle ei siis ole tänä päivänä löydetty, edelleen särkee ajoittain. Lääkäri kirjoitti pitkää tekstiä koneella ja minä mietin että no nyt se tulee, lähete terapiaan. Ei tullut, mutta en olisi loukkaantunut vaikka olisi tullutkin. Olisin ollut valmis kokeilemaan. Vaikka koen ja koin olevani psyykkisesti terve kuin pukki, eikä mulla ole minkäänlaista sairaushistoriaa.

/5

Tajuatko sinä, arvon palstahemmo, kuinka monta sairastunutta jää ilman oikeaa hoitoa oikeaan fyysiseen sairauteen koska kaikki pistetään psyyken piikkiin? Puhun nyt vähän vakavammista sairauksista kuin joku hammassärky. Teidän vittumainen asenne on se mikä pistää kommentoimaan tänne.

Mitä vakavia sairauksia sulta on jäänyt diagnosoimatta? Totta kai diagnooseissa tapahtuu virheitä moneenkin suuntaan, se on selvä. Mutta itse koen kyllä saaneeni asiallista hoitoa ihan kaikkiin pieniinkin vaivoihini, ikinä ei mitään ole leimattu samantien psyyken syyksi. Tai missään vaiheessa.

Kai tajuat että jos olet päättänyt oireidesi johtuvan sähköstä, ja tutkimuksissa on todistettu että sähkö ei niitä aiheuta, niin syy on silloin pääsi sisällä?

Ja kai tajuat itse vähätteleväsi muiden ihmisten oireita, jos sinun sairautesi ovat vakavia mutta esim. jatkuva hammassärky on joku mitätön pikkujuttu?

/5

Kaikki aistithan tulee aivoista, joten totta turiset, että on korvien välissä!

Yksi lähipiiriläinen pitää minun allergiaa korvien välissä olevana typeryytenä. En voi sille mitään että eläinpöly tukkeuttaa keuhkoputkeni. Anteeksi vain etten voi enää tulla käymään sinun luonasi. En halua tukehtua kuitenkaan vain miellyttääkseni sinua.

Lääkäreillähän ei ole mitään halua selvittää mitään perusteellisesti. Kärsin vatsakivuista joita hoidin itsenäisesti särkylääkkeillä ja ruokavaliolla. Eka lääkärikäynti: no otat buranaa ja vähennät kaiken epämääräisen syöntiä, kunnon ruokaa ( olin että aha :D). Seuraava oli sitten liian liikunnan aiheuttama stressi (juu mutta liikunta kylläkin helpotti kipua) seuraava sitten liian vähäinen liikunta ja itsetarkkailu :D

Sinä olet rikollinen. Se rikos pitää sitten aina vain keksiä. Terveisin vaikea epätyypillinen endometrioosi, leikattu 2 kertaa, todnäk lapsia ei tule.

Olisiko vaikka ekan lääkärin kohalla voitu käydä läpi seuraavat; Mikä on ruokavalio: tarkka, hyvä. Entä liikunta: tuntuu auttavan kipuihin. Olet siis terve ja pidät itsestäsi huolta? Näin on. No mikähän tässä vois olla takana? No en tiedä mutta jos mietittäis vielä hetki.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli 20v sitten hirveä hajusteallergia. Hajuvedet saivat aikaan päänsäryn ja hengenahdistusta.

Mutta oli minulla silloin myös stressipisteet tapissa myös.

Nykyään elämä on seesteistä. Olen jo vuosia käyttänyt jopa itse hajuvesiä. Eli omalla kohdallani herkistymisenbon täytynyt olla psyykkistä, vai voiko fyysisesti allergiasta parantua. Ymmärrän silti oman taustani takia hajusteyliherkkyyttä hyvin vähän kerrallaan hajuvettä, pieni suihkaus vain itseä piristämään!

Kyllä fyysisestä allergiasta voi parantua, ei ole edes harvinaista. Monella iän myötä lievittyy tai poistuu  esim. siite- tai eläinpölyallergiat. Allergiahan on immuunijärjestelmän ylireagointia ja moni asia vaikuttaa siihen, ylireagoiko vai ei. Yksi niistä on toki stressikin, jos on hermosto ihan ylikierroksilla, voi sitä olla myös immuunijärjestelmä herkemmin.  (Mutta on myös sellaisia allergioita jotka ei parane, esim. allergiat ruoka-aineiden proteiineille, joissa on vähän erilainen mekanismi kuin hengitystieallergioissa)

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli 20v sitten hirveä hajusteallergia. Hajuvedet saivat aikaan päänsäryn ja hengenahdistusta.

Mutta oli minulla silloin myös stressipisteet tapissa myös.

Nykyään elämä on seesteistä. Olen jo vuosia käyttänyt jopa itse hajuvesiä. Eli omalla kohdallani herkistymisenbon täytynyt olla psyykkistä, vai voiko fyysisesti allergiasta parantua. Ymmärrän silti oman taustani takia hajusteyliherkkyyttä hyvin vähän kerrallaan hajuvettä, pieni suihkaus vain itseä piristämään!

Aivan valtava määrä kemikaaleja on kielletty tai poistettu käytöstä kosmetiikassa, hajusteissa ja kodintarvikkeissa viime 20v aikana ärsytystä aiheuttavina.

Siksi koska lääkärit liian helposti luovuttavat, tai ammattitaito ei riitä eikä kehtaa tunnustaa, joten lyövät psykiatrialeiman päälle. 

On todettu, että mielenterveyspotilaat saavat hitaammin diagnoosin somaattisille vaivoilleen ja huonompaa hoitoa muutenkin, kuin ilman mt-diagnoosia olevat. Just koska lääkäri ei katso potilasta, se katsoo potilaan aiempia vaivoja ja päättää jonkun vanhan vaivan toistuneen.  Helpompi homma silleen, kuin vaivautua itse tutkimaan.

Koska uskovat, ettei heitä uskota. Ovat saaneet liikaa arvostelua ja vähättelyä.

Vaikka kyse olisi jostain "keksitystä", oireet voivat olla ja ovatkin ihan oikeita ja ne pitää hoitaa. Sitten sen jälkeen tutkitaan mistä on oikeasti kyse - oli sitten oikea yliherkkyys tms tai vain just siellä korvien välissä. En epäile, etteikö hajuste-, home-, sähkö-, ääni- ym yliherkkyyksiä olisi, mutta uskon, että monilla ongelma on enemmän pään sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein siksi, että ovat huolissaan, että on oikeasti jotain vakavasti fyysisellä puolella vialla, ja sitä ei tutkita nyt kunnolla koska kuitataan psykosomaattiseksi. Esim. jos on historiassa masennus- tai ahdistuneisuushäiriödiagnoosi, aika helposti moni lääkäri katsoo että olisikohan taas masennus tai ahdistus aktivoiitunut eikä tutkita samalla lailla kuin muilta.

Mulle kävi näin kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa. Menin oireineni lääkäriin ja lääkäri näki sieltä järjestelmästään toki että on ollut masennusta, yli 10 vuotta sitten tosin. Alkoi sitten jotenkin empaattisesti mutta vähän ärsyttävän väheksyvästi kysellä miltä minusta muuten tuntuu, pyöriikö negatiivisia ajatuksia, masentaako. Vastailin että ei, mieliala ei ole mitenkään huono. Mutta ei vaan jaksa mitään, iho kuivuu, lihon, olen hidastunut jne. Ei laitetettu edes verikokeeseen mutta lähdin lääkäristä masennuslääkereseptin kanssa. En alkanut syömään lääkettä ja elin sitten useamman vuoden kurjan oloni kanssa, alkaen itsekin uskoa että ehkä se mieli tosiaan oireilee somaattisesti. Työterveyden ikäkausitarkastuksessa kuitenkn otettiin verikokeet koska kuului rutiinina siihen ikävuoteen, ja oli paha kilpirauhasen vajaatoiminta.

Näinhän se on, ainakin suomessa. Kaikki pistetään psyyken syyksi varsinkin jos on jo vanhempi diagnoosi. Tallukat kyselevät palstoilla huuli pyöreenä miksi suuttua jos haukutaan hulluksi kun on oireita päällä ja imbesillit komppaavat. Olisi kiva jos muutkin vähän enemmän sairaat sanoisivat mielipiteensä tässä niin saadaan näitä pimeitä ennakkoluuloja kitkettyä pois. Neurologiset sairauden varsinkin hoitamattomina ovat usein syynä kaiken maailman herkkyyksiin, tiedätte miksi.

Lakkaa nyt jo meuhkaamasta. Vaikka luuletkin, niin kaikki eivät loukkaannu siitä että oireiden aiheuttajan epäillään olevan psyykkinen. Ei siihen ole terveitsetuntoisella ihmisellä mitään syytä. Et taida olla edes tietoinen siitä, mihin ihmismieli pystyy. Hyvässä ja pahassa.

Itse olin täysin valmis terapiaan ja/tai lääkitykseen, kun luulin lääkärin kirjoittavan tietoihin että mun hammassärky on psyykkistä. Mitään syytä särylle ei siis ole tänä päivänä löydetty, edelleen särkee ajoittain. Lääkäri kirjoitti pitkää tekstiä koneella ja minä mietin että no nyt se tulee, lähete terapiaan. Ei tullut, mutta en olisi loukkaantunut vaikka olisi tullutkin. Olisin ollut valmis kokeilemaan. Vaikka koen ja koin olevani psyykkisesti terve kuin pukki, eikä mulla ole minkäänlaista sairaushistoriaa.

/5

Tajuatko sinä, arvon palstahemmo, kuinka monta sairastunutta jää ilman oikeaa hoitoa oikeaan fyysiseen sairauteen koska kaikki pistetään psyyken piikkiin? Puhun nyt vähän vakavammista sairauksista kuin joku hammassärky. Teidän vittumainen asenne on se mikä pistää kommentoimaan tänne.

Mitä vakavia sairauksia sulta on jäänyt diagnosoimatta? Totta kai diagnooseissa tapahtuu virheitä moneenkin suuntaan, se on selvä. Mutta itse koen kyllä saaneeni asiallista hoitoa ihan kaikkiin pieniinkin vaivoihini, ikinä ei mitään ole leimattu samantien psyyken syyksi. Tai missään vaiheessa.

Kai tajuat että jos olet päättänyt oireidesi johtuvan sähköstä, ja tutkimuksissa on todistettu että sähkö ei niitä aiheuta, niin syy on silloin pääsi sisällä?

Ja kai tajuat itse vähätteleväsi muiden ihmisten oireita, jos sinun sairautesi ovat vakavia mutta esim. jatkuva hammassärky on joku mitätön pikkujuttu?

/5

Ei ole tullut mieleen että on muitakin yliherkkyyksiä kuin sähkö? Jos mainitsin sen kerran niin ei tarvitse jäädä jänkkäämään siitä, tajusitte varmaan pointin(tai luultavasti ette) Jos luet muiden vastauksia niin näet kyllä esimerkkejä mihin oireiden vähättely johtaa. Suomessahan ei ole ikinä otettu kipua vakavasti. Kipu ei ole koskaan vain "korvien välissä" Toki joku saattaa meditoida itsellensä kipuja mutta kyllä suurin osa normaali ihmisistä oikeasti sitä kipua kokevat jos niin kertovat.

Mt-ongelmat ovat niin yleisiä. 

Mukavampaa sairastaa jotain rehellisen fyysistä, esimerkiksi parantumatonta syöpää. 

t. jälkimmäisen lajin edustaja

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli 20v sitten hirveä hajusteallergia. Hajuvedet saivat aikaan päänsäryn ja hengenahdistusta.

Mutta oli minulla silloin myös stressipisteet tapissa myös.

Nykyään elämä on seesteistä. Olen jo vuosia käyttänyt jopa itse hajuvesiä. Eli omalla kohdallani herkistymisenbon täytynyt olla psyykkistä, vai voiko fyysisesti allergiasta parantua. Ymmärrän silti oman taustani takia hajusteyliherkkyyttä hyvin vähän kerrallaan hajuvettä, pieni suihkaus vain itseä piristämään!

Olisiko ollut kuitenkin kyse hajusteyliherkkyydestä? Hajusteallergia nimittäin aiheuttaa kosketusihottumaa.

Minulla itselläni on hajusteyliherkkyyttä, mikä taas johtuu yliherkistyneistä keuhkoistani pitkän tupakointihistorian takia. Se vaiva ei poistu ja häiritsee jollain lailla joka päivä. En tupakoi enää, mutta asuntooni ulkoa kiuruava tupakansavu alkaa yskittää ja "rohisuttaa" limaa, samoin jotkut kanssaihmisten hajuvedet tai vahvat pesuaineet. Korvien väliä hoitamalla siitä ei pääse eroon, niin keventävää kuin terapiassa käyminen ehkä olisikin.

Vierailija kirjoitti:

Kaverin tädillä kivut oli vain korvien sisällä tai mankuu vain lääkkeitä. Lopulta syyksi selvisi syöpä ja eli vain muutaman viikon tämän jälkeen

Tiedän nuoren miehen, jolla oli vatsakipuja eli selkeästi lintsasi ja vältteli lääkärin mukaan työtä. 

Seuraavana vuonna hoikka mies laihtui 20 kiloa ja menehtyi kivessyöpään. 

Suremaan jäivät vaimo ja pienet lapset. 

Korvien välissä tarkoittaa ettei ole hoidettavissa. En ole kuullut että ne paranee puhumalla. Niiden kanssa pitää oppia elämään eli kärsimään. Kukaan ei auta. Siitäkö pitäisi iloita?

Vierailija kirjoitti:

Koska uskovat, ettei heitä uskota. Ovat saaneet liikaa arvostelua ja vähättelyä.

Vaikka kyse olisi jostain "keksitystä", oireet voivat olla ja ovatkin ihan oikeita ja ne pitää hoitaa. Sitten sen jälkeen tutkitaan mistä on oikeasti kyse - oli sitten oikea yliherkkyys tms tai vain just siellä korvien välissä. En epäile, etteikö hajuste-, home-, sähkö-, ääni- ym yliherkkyyksiä olisi, mutta uskon, että monilla ongelma on enemmän pään sisällä.

Itsellä homeyliherkkyys umpihomeisen kaupunginkämpän jälkeen(ihan lääkärissä todettu kun menin niin huonoon kuntoon), ääniyliherkkyys johtuen kroonisesta migreenistä ja korvavammasta jota pahentaa päivittäinen luja meteli(vilkas tie vieressä) Äidillä paha astma, erittäin hajusteherkkä. Veljellä harvinainen dna-mutaatiosairaus,tärinä,hajuste ja valoherkkä. Ollaan kaikki sit varmaan hulluja AV-palstan mukaan.