Miehen haaveet
Mies tuntuu aina väsyneeltä, ilottomalta ja äkäiseltä. Negatiiviselta. Ei erityisemmin viihdy työssään, mutta toisaalta siellä suht helppoa ja siinä mielessä stressitöntä. Lisäksi 2 - 3 kertaa viikossa harrastaa liikuntaharrastustaan. Lapset leikki-ikäisiä. Kysyin mieheltä tänään, mistä hän haaveilee. Sanoi asioita, jotka kaikki liittyivät häneen ja yksin tekemiseen. Harrastuksia, joiden parissa hän olisi itsekseen, rauhassa ja useita tunteja kerrallaan. Kysyin sitten, haaveileeko hän mistään perheeseen liittyvästä, että mitä vaikka haluaisi tulevaisuudessa lasten kanssa. Mies muuttui heti äkäiseksi "se ole mitään haaveilua! pakkohan se on noitten kanssa olla ja tehdä aina jotain, se on totista totta eikä haavetta!". Tuli surullinen olo. Jokaisella saa todellakin olla omat henkilökohtaiset haaveet ja kiinnostukset, mutta uskon, että mies on onneton ja äkäinen arjessa juuri siksi kun ei saa voimaa perheestä tai parisuhteesta vaan on enemmän yksineläjän kaltainen. Tahtoo rauhaa, omaa aikaa, lasten huolehtiminen pakollinen paha. Ei myöskään anna minulle koskaan mitään hyvää palautetta mistään, halaa tai sano myönteistä. Tuntuu, kuin minä ja lapset olisimme suuri taakka hänelle, este onnelliselle yksinelämälle :(
Mitä teidän miehenne haaveilevat? Minä haaveilen vaikka, että pääsisin matkustelemaan eri maissa ja näyttämään lapsille vieraita kulttuureja, tapoja elää. Että opetan lapset laskettelemaan ja voimme tehdä lasketteluretkiä perheenä. Taitaa vaan käydä niin, että mies tahtoo jättäytyä niiltä retkiltä.. mitä te sanotte, miehestäni? Etenkin kiinnostaa, jos palstalla miehiä - millaisia haaveita teillä? Liittyykö mikään perheeseen? Olenko minä vaan ahdistava, kun sellaista edes toivon tai ihmettelen?
Kommentit (56)
Ap, jotenkin tutun kuuloista, mutta kuitenkin hyvin extreme-ajattelua ja -haaveilua.
Näin miehenä ymmärrän sen, että juuri miehet mieluusti haaveilevat omasta ajasta, omasta tekemisestä, kuten nro 3 myös totesi. Haaveilemme varmasti yksinäisyydestä, omista projekteista. Omista harrastuksista. Omin käsin tehdyistä aikaansaannoksista. Erilaisten asioiden hankkimisesta.
Itse haaveilen myös tämäntyyppisistä asioista, mutta paljon kyllä haaveilen kuitenkin normaaliin perhe-elämään ja yhdessäoloon liittyvistä asioista, ja yhdessä tekemisestä. Usein toki myös talouteen ja työelämään liittyvistä asioista. Metsäpalstan ostamisesta, esimerkiksi. Kestohaaveitani ovat myös kirjan kirjoittaminen, matkustelu perheen kanssa eksoottisissa paikoissa, uusien lemmikkien hankkiminen. Hauskoja haaveitani ovat olleet myös sapattivuoden pitäminen töistä ja pihasaunan rakentaminen - pihalle, jota minulla ei vielä edes ole...
Olen mies ja haaveilen ihan samoista asioista. Enkä vain haaveile vaan pyrin aktiivisesti toteuttamaan niitä. En osaa kuvitellakaan, että minulla olisi mitään erityisesti perheeseen liittyviä haaveita. Kaikki haaveeni liittyvät itseni toteuttamiseen ja kehittämiseen. En pidä itseäni erityisen epäempaattisena tai tunteettomana tämän takia.
Haluaisin myös huomauttaa, että vanhemmuuteen ei "kasveta" minään automaattisena prosessina. Ihmiset arvostavat eri asioita. Kaikkia miehiä ei kiinnosta isän rooli, eikä ikä muuta lasten kanssa olemista välttämättä yhtään sen antoisammaksi.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 21:55"]
Mutta miten tuo mies voisi alkaa nauttia perhe-elämästä ja isyydestä? Minä ja lapset kärsimme, kun mies on väsynyt, nyreä ja negatiivinen. Perässä raahautuva -asenne on ahdistava. Siksi ne hänen haaveensakin ahdistavat, kun osoittavat miksi mies on tuollainen, eli kun toiveet ja arkielämä eivät kohtaa millään.
[/quote]
Sinun pitää näyttää miehellesi perhe-elämän iloisia puolelle. Ota mies vaikka väkisin mukaan jonnekkin kivalle reissulle vaikka hän kuinka pistäisi vastaan. Kun hän kerran huomaa että eihän tää niin kamalaa olekaan niin siitä se ylämäki alkaa. Jos ei sekään toimi niin anna hänelle vain aikaa. Aina kaikki asiat ei voi olla hyvin, ja joskus se pitää kestää. Kaikki kuitenkin kääntyy aina parhain päin.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 21:55"]
Mutta miten tuo mies voisi alkaa nauttia perhe-elämästä ja isyydestä? Minä ja lapset kärsimme, kun mies on väsynyt, nyreä ja negatiivinen. Perässä raahautuva -asenne on ahdistava. Siksi ne hänen haaveensakin ahdistavat, kun osoittavat miksi mies on tuollainen, eli kun toiveet ja arkielämä eivät kohtaa millään.
[/quote]
Sinun pitää näyttää miehellesi perhe-elämän iloisia puolelle. Ota mies vaikka väkisin mukaan jonnekkin kivalle reissulle vaikka hän kuinka pistäisi vastaan. Kun hän kerran huomaa että eihän tää niin kamalaa olekaan niin siitä se ylämäki alkaa. Jos ei sekään toimi niin anna hänelle vain aikaa. Aina kaikki asiat ei voi olla hyvin, ja joskus se pitää kestää. Kaikki kuitenkin kääntyy aina parhain päin.
Anna, ap, miehesi ilmaista haaveitaan moralisoimatta niitä. Kun hän saa samalla kertoa negatiivisista tunteistaan, tulee tilaa positiivisillekin tunteille.
Kuulostaa niin surulliselta, etteivät kaikki koskaan nauti isän roolista. Tiedän, että se on totta, mutta surullista että meillä on sellainen mies ja isä. Tuo että ota häntä väkisin mukaan kivoihin retkiin ja puuhiin perheen kanssa - sen virheen olen tainnut tehdä liian usein. On ikävää, kun mies yrmyilyillään pilaa reissua. Minä huolehdin kaikki lasten asiat kuntoon vaikka kesälomareissulle, ja mies kiukkuaa mulle kun on kuuma, nälkä, pissahätä, kiire tulee kotiin... silloin tuntuu, että minulla on kaksi pikkulasta ja teini matkassa.
Toki mies iloitsee lasten kanssa, halaa jne. Mutta mieluiten aina jos valita voi, valitsee yksinolon ja itsenäisesti tekemisen. Suosikki tokaisu on "menkää keskenänne, antakaa mun olla rauhassa. Mikäs hovikuski mun pitäisi olla". Hovikuski, kun toivomme että perhe tekisi yhdessä jotain... ap
olen nainen,
ja minä ainakin haaveilen paljon omista asioistani vaikka olenkin 100% lastemme käytettävissä juuri nyt. Haaveeni antavat minulle voimaa jaksaa tämän vaiheen yli. Ja, en kestäisi jos mieheni olisi niin tampio, että kuvittelisi minun nauttivan 100% uhmalasten kaitsemisesta tai vaatisi, että haaveideni tulee liittyä tähän elämään "haaveilen taas huomisesta hoplopista ja uhmaraivareista ja nakkisopan keittämisestä" "haaveilen että näytän näille riiviöille erilaisia kulttuureja (lue: hikoilen näiden kanssa jossain turistirysässä näyttämässä kuinka köyhemmät thaimaalaiset palvelevat ihramahaisia länsituristeja, koska sellainen maailma vaan on).
minä haaveilen rauhasta ja tiedän että miehenikin haaveilee, eikä se yhtään vähennä rakkauttamme omia lapsiamme kohtaan. hekin tulevat aikanaan haaveilemaan omasta ajasta, pitkistä yöunista ja omasta harrastuksesta.
Minä 35v miehenä haaveilen rikastumisesta. Se on ainoa mitä jäljellä on - kaikki muut on jo saavutettu mitä aikaisemmin tavoittelin: yliopistikoulutus, vakituinen työ jossa viihtyy, oma asunto. Joillain tässä listalla olisi sen oikean rakkauden löytäminen, mutta sitä en tavoittele enkä haaveile. Vapaus tehdä asiat oman mieleni mukaan on niin tärkeä asia itselleni etten todennäköisesti koskaan tule elämään parisuhteessa. Tämän rikastumisen haaveen myötä harrastan pörssisijoittelua ja koitan keksiä tapoja joilla lyödä rahoiksi. Ehkäpä joskus jopa perustan teknologiapainotteisen start up -yrityksen.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 22:28"]Kuulostaa niin surulliselta, etteivät kaikki koskaan nauti isän roolista. Tiedän, että se on totta, mutta surullista että meillä on sellainen mies ja isä.[/quote]
Toivottavasti tämän ketjun lukevat kaikki, joiden mielestä vapaaehtoisesti lapsettomat eivät yksinkertaisesti tiedä, mitä menettävät. Olen aivan kuin miehesi sillä erotuksella, ettei minulla ole lapsia. Jos miehesi jää kuvioihin, hän todennäköisesti oppii sopeutumaan ainakin vähän nykyistä paremmin, mutta varaudu siihen, ettei perheestä tule hänelle koskaan sellaista onnellisuuden lähdettä mitä se sinulle merkitsee.
Voi hyvänen aika, tämä kirjoitus on täysin kuin minun koneeltani kirjoitettu. Meillä on juuri tuo sama tilanne. Ja se on kestänyt jo 9 vuotta. En uskalla kuitenkaan erota, koska en halua yksinhuoltajaksi. Mies haluaisi aina vain olla kalassa tai metsällä tai kapakassa. Sitten kun itken hänelle kerran vuodessa, että miksi hylkää minut ja lapsensa, niin muistaa puhua minulle viikon ajan. Siten taas katoaa, ei ole lainkaan läsnä.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 21:27"]
Mistä te noita kusipääukkoja oikein onnistutte naaraamaan ja menette vielä onnettomat kimppaan niiden kanssa ja väsäätte lapsiakin?? Ei voi ymmärtää mitenkään, ei!
[/quote]
Voi kuule, ihmiset muuttuu ajan myötä. Me ei mieheni kanssa riidelty koskaan ennen kuin saatiin lapset.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 23:44"]
Voi hyvänen aika, tämä kirjoitus on täysin kuin minun koneeltani kirjoitettu. Meillä on juuri tuo sama tilanne. Ja se on kestänyt jo 9 vuotta. En uskalla kuitenkaan erota, koska en halua yksinhuoltajaksi. Mies haluaisi aina vain olla kalassa tai metsällä tai kapakassa. Sitten kun itken hänelle kerran vuodessa, että miksi hylkää minut ja lapsensa, niin muistaa puhua minulle viikon ajan. Siten taas katoaa, ei ole lainkaan läsnä.
[/quote]
Ja sinä hoidat lasten lisäksi ruuan, pyykit ja siivouksen yms.?
[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 23:47"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 21:27"]
Mistä te noita kusipääukkoja oikein onnistutte naaraamaan ja menette vielä onnettomat kimppaan niiden kanssa ja väsäätte lapsiakin?? Ei voi ymmärtää mitenkään, ei!
[/quote]
Voi kuule, ihmiset muuttuu ajan myötä. Me ei mieheni kanssa riidelty koskaan ennen kuin saatiin lapset.
[/quote]
Miksi syytät lapsiasi siitä, että sinä ja miehesi ette osanneet kasvaa aikuisiksi? Kypsymättömien aikuisten ei pitäisi saada tehdä lapsia lainkaan.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 23:47"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 21:27"]
Mistä te noita kusipääukkoja oikein onnistutte naaraamaan ja menette vielä onnettomat kimppaan niiden kanssa ja väsäätte lapsiakin?? Ei voi ymmärtää mitenkään, ei!
[/quote]
Voi kuule, ihmiset muuttuu ajan myötä. Me ei mieheni kanssa riidelty koskaan ennen kuin saatiin lapset.
[/quote]
Mikäs ne riidat aiheutti lasten jälkeen?
Ap:n teksti kuullostaa tutulta!Meillä on 4 lasta ja ollaan oltu naimisissa 18 vuotta ja mun mies on just sellai,et jos sais ihan ite päättää,niin asuis yksin jossain metän keskellä ja tekis omia juttujaan siellä,eikä uhrais ajatustakaan lapsilleen ja mulle..näin se vaan on.Eipä toi osallistu tähän meijän arkeen oikeen millään tavalla,tekee omia asioitaan,yksikseen..on se tosi surullista että isää ei kiinnosta mikään tekeminen lasten kanssa,mä oon tehny aina kaiken noitten kanssa.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 00:09"]
Ap:n teksti kuullostaa tutulta!Meillä on 4 lasta ja ollaan oltu naimisissa 18 vuotta ja mun mies on just sellai,et jos sais ihan ite päättää,niin asuis yksin jossain metän keskellä ja tekis omia juttujaan siellä,eikä uhrais ajatustakaan lapsilleen ja mulle..näin se vaan on.Eipä toi osallistu tähän meijän arkeen oikeen millään tavalla,tekee omia asioitaan,yksikseen..on se tosi surullista että isää ei kiinnosta mikään tekeminen lasten kanssa,mä oon tehny aina kaiken noitten kanssa.
[/quote]
Tekeekö miehesi kotitöitä? Jos sinä teet suurimman osan, niin iei se tietenkään yksin asumista valitsisi, siinähän menisi ilmainen piika!
Surullista. Tämä ketju jotenkin..
Tuo "ei saa voimaa perheestä" oli aika osuvasti sanottu. Kaikilla meistä on omat energianlähteemme eli sellaiset tärkeät asiat, joita pidämme sekä mukavina että merkityksellisinä. Jollekulle lapsen kanssa touhuaminen on niin antoisaa, että ajantajukin katoaa, ja toiselle parhaimmillaan ihan okei ja huonoimmillaan väsyttävä pakkoaskare. Ihmiset ovat erilaisia, eikä sille mahda mitään. Parasta olisi, jos aloittajan miehelle tulisi paljon tilaisuuksia myös sellaisiin asioihin, joista hän itse nauttii. Sillä tavalla hän todennäköisemmin selviytyy myös vanhemman velvollisuuksistaan.
Mun exä haaveili prätkäreissusta Amerikan halki, ja teki sen. Ei tullut mieleen kysyä, että mitähän vaimo ja lapset haluaa. Kaikki muutkin miehen suunnitelmat oli "poikamiespohjalta", golf- ja skimbareissut. Näyttää olevan ihan tavallista, että miesten haaveisiin ei kuulu mikään puolisoon tai lapsiin liittyvä.
Mutta miten tuo mies voisi alkaa nauttia perhe-elämästä ja isyydestä? Minä ja lapset kärsimme, kun mies on väsynyt, nyreä ja negatiivinen. Perässä raahautuva -asenne on ahdistava. Siksi ne hänen haaveensakin ahdistavat, kun osoittavat miksi mies on tuollainen, eli kun toiveet ja arkielämä eivät kohtaa millään.