Lue keskustelun säännöt.
Miehen haaveet
16.06.2013 |
Mies tuntuu aina väsyneeltä, ilottomalta ja äkäiseltä. Negatiiviselta. Ei erityisemmin viihdy työssään, mutta toisaalta siellä suht helppoa ja siinä mielessä stressitöntä. Lisäksi 2 - 3 kertaa viikossa harrastaa liikuntaharrastustaan. Lapset leikki-ikäisiä. Kysyin mieheltä tänään, mistä hän haaveilee. Sanoi asioita, jotka kaikki liittyivät häneen ja yksin tekemiseen. Harrastuksia, joiden parissa hän olisi itsekseen, rauhassa ja useita tunteja kerrallaan. Kysyin sitten, haaveileeko hän mistään perheeseen liittyvästä, että mitä vaikka haluaisi tulevaisuudessa lasten kanssa. Mies muuttui heti äkäiseksi "se ole mitään haaveilua! pakkohan se on noitten kanssa olla ja tehdä aina jotain, se on totista totta eikä haavetta!". Tuli surullinen olo. Jokaisella saa todellakin olla omat henkilökohtaiset haaveet ja kiinnostukset, mutta uskon, että mies on onneton ja äkäinen arjessa juuri siksi kun ei saa voimaa perheestä tai parisuhteesta vaan on enemmän yksineläjän kaltainen. Tahtoo rauhaa, omaa aikaa, lasten huolehtiminen pakollinen paha. Ei myöskään anna minulle koskaan mitään hyvää palautetta mistään, halaa tai sano myönteistä. Tuntuu, kuin minä ja lapset olisimme suuri taakka hänelle, este onnelliselle yksinelämälle :(
Mitä teidän miehenne haaveilevat? Minä haaveilen vaikka, että pääsisin matkustelemaan eri maissa ja näyttämään lapsille vieraita kulttuureja, tapoja elää. Että opetan lapset laskettelemaan ja voimme tehdä lasketteluretkiä perheenä. Taitaa vaan käydä niin, että mies tahtoo jättäytyä niiltä retkiltä.. mitä te sanotte, miehestäni? Etenkin kiinnostaa, jos palstalla miehiä - millaisia haaveita teillä? Liittyykö mikään perheeseen? Olenko minä vaan ahdistava, kun sellaista edes toivon tai ihmettelen?
Kommentit (56)
Lapsen hankkimista voi kuitenkin itse säädellä ja toivoisi, että myös miehet miettisivät asiaa hieman etukäteen. Toki kaikkea ei voi ennalta aavistaa, mutta jos pitää tosi tärkeänä omia menoja ja omaa rauhaa, eikä ole valmis tinkimään niistä, niin kyllähän se nyt jonkinasteinen vihje on siitä, miten pärjäisi isänä/äitinä.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 11:59"]
Tuo "ei saa voimaa perheestä" oli aika osuvasti sanottu. Kaikilla meistä on omat energianlähteemme eli sellaiset tärkeät asiat, joita pidämme sekä mukavina että merkityksellisinä. Jollekulle lapsen kanssa touhuaminen on niin antoisaa, että ajantajukin katoaa, ja toiselle parhaimmillaan ihan okei ja huonoimmillaan väsyttävä pakkoaskare. Ihmiset ovat erilaisia, eikä sille mahda mitään. Parasta olisi, jos aloittajan miehelle tulisi paljon tilaisuuksia myös sellaisiin asioihin, joista hän itse nauttii. Sillä tavalla hän todennäköisemmin selviytyy myös vanhemman velvollisuuksistaan.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sinulleja naisille "perhe" on sinä ja lapset, miehelle se merkitsee miestä ja naista ja vasta sitten lapsia. Yhteisten asioiden ja lomankin suhteen ero tulee siitä käykö toinen vain töissä: jos olet kotona lasten kanssa odotat että tehdään juttuja kun mies tulee kotiin. Kun mies tulee töistä hän haluaa kotona olla rauhassa, levätä ja ladata akkuja. Jos mies on poikana tykännyt puuhata ja tehdä juttuja miksi hän ei saisi aikuisena tehdä niin? Jos vaihtoehtona on sosiaalinen puuha ja touhu, jollaista ei ole ennenkään innostunut?
Minun ex-mies haaveili noista samoista asioista. Lähti sitten lapsettoman naisen mukaan ja tapaa lapsia vaan välillä. Se sopii meille, teen itse kivoja juttuja lasten kanssa, eikä minun tarvitse olla enää surullinen siitä, ettei mies osallistu. Ja tuo uusi nainen hoitaa kotityöt miehelle eli hänkin lienee nyt onnellinen.
Näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt osata lukea merkit aikaisemmin ja huomata, ettei miestä kiinnosta perhe-elämä (lue: ehkä niitä lapsia olisi kannattanut tehdä vähemmän). Mutta toisaalta olen onnellinen lapsistani. Ja valmis löytämään uuden rakkaudenkin. Tosin kriteerit on korkealla näiden perheasioiden suhteen, voi olla, ettei heti löydykään.
Jotenkin tuntuu että tämä on enemmän kuin tavallista monessa parisuhteessa. Niin surullista. Usein menee tosiaan niin että nainen panostaa kaiken perheeseen ja mies huitelee omia juttujaan. Tosin tunnen myös erään tapauksen jossa tilanne on käänteinen. En ymmärrä miksi tuollaiset ihmiset ovat parisuhteessa saatika sitten ovat tehneet lapsia (se olisikin ihan oma keskustelu)!? Mielestäni perhe on yhteisö jossa pitää elää kaikkien yksilöiden ehdoilla yhdessä.
Kyllä mun haaveeni sisältää myös puolisoni tavalla tai toisella. Tosin harrastuksemme ja kiinnostuksen kohteemme ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta hyvin samansuuntaiset. Samalla molemmilla on myös "omat juttunsa" yksin tai kavereiden kanssa ilman puolisoa. Varmastihan en tiedä, lapsia kun ei ole eikä tule, miten meillä olisi jos lapsia olisi kuvioissa. Tuskinpa se kauhean erillaista kuitenkaan olisi...
Mies - 36 (7v parisuhteessa)
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 13:06"]
Jotenkin tuntuu että tämä on enemmän kuin tavallista monessa parisuhteessa. Niin surullista. Usein menee tosiaan niin että nainen panostaa kaiken perheeseen ja mies huitelee omia juttujaan. Tosin tunnen myös erään tapauksen jossa tilanne on käänteinen. En ymmärrä miksi tuollaiset ihmiset ovat parisuhteessa saatika sitten ovat tehneet lapsia (se olisikin ihan oma keskustelu)!? Mielestäni perhe on yhteisö jossa pitää elää kaikkien yksilöiden ehdoilla yhdessä.
Kyllä mun haaveeni sisältää myös puolisoni tavalla tai toisella. Tosin harrastuksemme ja kiinnostuksen kohteemme ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta hyvin samansuuntaiset. Samalla molemmilla on myös "omat juttunsa" yksin tai kavereiden kanssa ilman puolisoa. Varmastihan en tiedä, lapsia kun ei ole eikä tule, miten meillä olisi jos lapsia olisi kuvioissa. Tuskinpa se kauhean erillaista kuitenkaan olisi...
Mies - 36 (7v parisuhteessa)
[/quote]
Te naiset, jotka koette, että mies elää vaan itselleen eikä välitä perheestä; voisitteko kertoa, oliko päätös hankkia lapsia yhteinen, jouduitteko suostuttelemaan miestänne, vai oliko peräti tilanne se, että mies halusi lapsia enemmän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin haaveilen yksin olemisesta.
Perhe on toteutunut haave, jonka kanssa eletään. Tarvitsen kuitenkin myös omaa aikaa ja omaa tilaa, semmoinen olen aina ollut. Siksi haaveilen siitä että saisin välillä olla ihan yksin. En kokonaan yksin, mutta lyhyitä aikoja, maksimissaan muutamia päiviä.
Mun mies taas haaveilee siitä, mitä kaikkea me tehtäisiin kahdestaan, ja ohittaa lapset täysin. Mun mielestä se on kamalaa. Tietenkin olen otettu, kun sanoo rakastavansa ja haluaa meille laatuaikaa, mutta olen surullinen siitä, ettei pidä lapsia tärkeinä eikä unelmoi mistään, mitä tehtäisiin kaikki yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi iik.
Minäkin haaveilen yksin olemisesta vaikka olen nainen. Olenko huono äiti? Eikö muilla naisilla ole tarvetta olla yksin? Koskaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 00:09"]
Ap:n teksti kuullostaa tutulta!Meillä on 4 lasta ja ollaan oltu naimisissa 18 vuotta ja mun mies on just sellai,et jos sais ihan ite päättää,niin asuis yksin jossain metän keskellä ja tekis omia juttujaan siellä,eikä uhrais ajatustakaan lapsilleen ja mulle..näin se vaan on.Eipä toi osallistu tähän meijän arkeen oikeen millään tavalla,tekee omia asioitaan,yksikseen..on se tosi surullista että isää ei kiinnosta mikään tekeminen lasten kanssa,mä oon tehny aina kaiken noitten kanssa.
[/quote]
Ja sitten kun tällaisesta eroaa, se itkee, että kun tuli niin yllättäin ero ja että hänellä on niin ikävä perhe-elämää. Tosin en eronnut tästä syystä, vaan syitä oli ihan riittävästi ja vakavia. Mutta hänen päässään se konkretisoitui siihen, että jätin hänet, koska hän ei ollut "muka tarpeeksi läsnä". Ensinnäkään minä en jättänyt, ja toiseksi niitä syitä oli lista, ei yksi. Mutta näin kerrotaan jokaiselle vastaantulijalle (ja lapsillekin) totuutena. Vieläkin neljän vuoden jälkeen, vaikka muistutan niistä muistakin syistä aina välillä.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 13:59"]
Mun mies taas haaveilee siitä, mitä kaikkea me tehtäisiin kahdestaan, ja ohittaa lapset täysin. Mun mielestä se on kamalaa. Tietenkin olen otettu, kun sanoo rakastavansa ja haluaa meille laatuaikaa, mutta olen surullinen siitä, ettei pidä lapsia tärkeinä eikä unelmoi mistään, mitä tehtäisiin kaikki yhdessä.
[/quote]
Juu, olen mies ja voin pokkana sanoa, että naiseni on minulle nyt ja aina ykkönen. Lasten kanssa tekemisestä ei tosiaan tarvitse haaveilla, kun se järjestyy ihan automaattisesti. Mutta se korpeaa, että naisen kanssa on nykyisin niin vähän kahdenkeskistä aikaa. Ei se perheenä yhdessä vietetty aika korvaa mitenkään kahdenkeskistä aikaa eikä muuten yksin vietettyä aikaa, jota sitäkin kaipaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on hyvä keskustelu! Kait se oikeasti tuppaa olemaan niin, että miehille parisuhde on lapsia keskeisemmässä asemassa. Minulla taas on naisena ulkopuolinen olo naisten joukossa, koska tunnen noin. Joo, parisuhde voi erinäisistä syistä päättyä, mutta ei tulisi mieleenkään tehdä lapsia "seuraksi" sen varalta. Ennaltaehkäisynä toimii paremmin toisen haaveiden kuuntelu ja niissä kannustaminen.
Kannattaa koittaa taata miehelle riittävästi omaa aikaa, sellaista, että saa oikeasti ottaa pikkuista irtiottoa arjesta. Ja myös sinulle.
Jos ihminen vuodesta toiseen pääsee kotoa vain töihin, kauppaan ja tunniksi harrastukseen, voi alkaa kasvaa paine päässä. Arjesta ja yhdessäolosta perheen kanssa ei välttämättä jaksa nauttia, ellei välillä saa suorastaan kaivata perhettä ja yhdessäoloa. Jos se ei riitä, en osaa auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 22:12"]
Jos ihminen vuodesta toiseen pääsee kotoa vain töihin, kauppaan ja tunniksi harrastukseen, voi alkaa kasvaa paine päässä.
[/quote]
Lähinnä ihmettelen, minkä vuoksi jotkut menevät vapaaehtoisesti tällaiseen ansaan. Onko se harkinnan puutetta vai sitä, ettei kerta kaikkiaan osata kuvitella tulevaisuutta realistisesti? Minulle tuollainen elämä ei riittäisi missään tapauksessa, ja se on ollut selvää jo parikymppisestä klopista lähtien.
[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 10:24"]
Mä haaveilen siitä, että saisin nämä perkeleen opinnot valmiiksi ja pääsisin aloittamaan omakotitalon rakentamista. Ollaan arkkitehtivaimon kanssa suunniteltu meille koti ihan alusta asti itse. Nyt on kaksi lasta mutta lastenhuoneita tulee kolme, käykö se haaveesta perheeseen liittyen?
Mä koen että tää on hyvin perinteinen miehinen haave, kyetä rakentamaan perheelle OMA KOTI, joka on kaikkien mieleen. Ei me olla niin herkkiä kuin naiset vaan enemmän käytännönläheisiä.
Mitä nyt tulee lasketteluretkiin sun muuta, niin ne on mukavaa ajanvietettä. Kyllä mä nautin mun lasten seurasta. Mutta kaipaan mä omaakin aikaa välillä, ja onneksi vaimo sitä mulle suo, minä kyllä myös hänelle. Mun välittäminen ilmenee just käytännönläheisinä asioina niinku että mä toivon, että lapsilla on turvallinen ja hyvä olla. Ja että ne tietää, miten tärkeitä ne on vanhemmilleen. Mutta en mä samalla lailla ku mun vaimo odota esim. mun lasten naimisiinmenoa tai valmistujaisia tai mitä näitä nyt on, mistä vaimo ajoittain hössöttää. Mä odotan että mun poika tuosta vielä vähän kasvaa ja sen voi ottaa mukaan talonrakennushommiin ja kalastamaan. Tytön kanssa mä oon ihan käsi, niin että se jää välttämättä enemmän vaimon harteille. Shoppailut, parisuhdesotkut sun muut. Mä mielelläni kyyditsen esimerkiksi harrastuksiin ja katson leffoja kimpassa, mutta ei musta olisi esimerkiksi olkapääksi, kun ensimmäinen poikaystävä jättää. Vaimo on sanonutkin, että tuollaisissa asioissa mä olen ihan pökkelö. Mutta ei se sitä muuta, että mä rakastan mun tyttöä ihan yhtä lailla. Mutta kuitenkin mun suurimmat haaveet ei niinkään liity itse lapsiin liittyviin asioihin vaan mahdollisimman hyvän arjen luomisesta heille.
[/quote]
Sinähän olet ihan erilainen isä kuin ap:n mies, ei käytöksessäsi/isyydessäsi ole tämän perusteella mitään vikaa. Ap:n miehessä sen sijaan on vikaa.
Haaveilen siitä päivästä kun ahdistuneisuus on kuukausien takainen muisto. Kun pystyy mennä nukkumaan tuntematta syyllisyyttä siitä, että on jättänyt asioita tekemättä, ihmisiä tapaamatta, ja puheluihin vastaamatta. Haaveilen mahdollisesta terveestä elämästä, ja terveestä parisuhteesta. Ihmisestä jota rakastaa, ja jonka kanssa rakastella.
Paremmasta taloudellisesta tilanteesta. Että ihmiset ymmärtäisivät mitä masennus on, eivätkä tuomitsisi laiskana ja saamattomana. Nämä kaksi ominaisuutta kumpuavat masennuksesta. Haaveilen ajoittain myös siitä, että olisin kuka tahansa muu edes yhden päivän ajan.
Juhani, 32