Lue keskustelun säännöt.
Miehen haaveet
16.06.2013 |
Mies tuntuu aina väsyneeltä, ilottomalta ja äkäiseltä. Negatiiviselta. Ei erityisemmin viihdy työssään, mutta toisaalta siellä suht helppoa ja siinä mielessä stressitöntä. Lisäksi 2 - 3 kertaa viikossa harrastaa liikuntaharrastustaan. Lapset leikki-ikäisiä. Kysyin mieheltä tänään, mistä hän haaveilee. Sanoi asioita, jotka kaikki liittyivät häneen ja yksin tekemiseen. Harrastuksia, joiden parissa hän olisi itsekseen, rauhassa ja useita tunteja kerrallaan. Kysyin sitten, haaveileeko hän mistään perheeseen liittyvästä, että mitä vaikka haluaisi tulevaisuudessa lasten kanssa. Mies muuttui heti äkäiseksi "se ole mitään haaveilua! pakkohan se on noitten kanssa olla ja tehdä aina jotain, se on totista totta eikä haavetta!". Tuli surullinen olo. Jokaisella saa todellakin olla omat henkilökohtaiset haaveet ja kiinnostukset, mutta uskon, että mies on onneton ja äkäinen arjessa juuri siksi kun ei saa voimaa perheestä tai parisuhteesta vaan on enemmän yksineläjän kaltainen. Tahtoo rauhaa, omaa aikaa, lasten huolehtiminen pakollinen paha. Ei myöskään anna minulle koskaan mitään hyvää palautetta mistään, halaa tai sano myönteistä. Tuntuu, kuin minä ja lapset olisimme suuri taakka hänelle, este onnelliselle yksinelämälle :(
Mitä teidän miehenne haaveilevat? Minä haaveilen vaikka, että pääsisin matkustelemaan eri maissa ja näyttämään lapsille vieraita kulttuureja, tapoja elää. Että opetan lapset laskettelemaan ja voimme tehdä lasketteluretkiä perheenä. Taitaa vaan käydä niin, että mies tahtoo jättäytyä niiltä retkiltä.. mitä te sanotte, miehestäni? Etenkin kiinnostaa, jos palstalla miehiä - millaisia haaveita teillä? Liittyykö mikään perheeseen? Olenko minä vaan ahdistava, kun sellaista edes toivon tai ihmettelen?
Kommentit (56)
No tavallaan ymmärrän että itse kukin haaveilee välillä yksinolosta... Mutta joo, itse ajattelen ainakin että kun lapsia on hankittu, niin pikkulapsiaika menee valtaosin lasten ehdoilla. Ja mieskin tämän ymmärtää.
Yritän järjestää hänelle välillä yksioloaikaa kotona, kun näiden pienten melskaaminen on tosiaan välillä rasittavaa. Menemme ulkoilemaan ruoan jälkeen tms. Toki otan välillä itsekin omaa aikaa joko niin että lähden jonnekin tunniksi pariksi tai ajan miehen lasten kanssa ulos. Hän myös harrastaa maantiepyöräilyä joka on melko aikaavievä harrastus, tien päällä vierähtää tuntikausia ja siellä hän saa viettää laatuaikaa yksin...hän haaveileekin uudesta pyörästä ja pyöräilymatkasta milloin minnekin.
Tuntuu ettei miesten empatia aina riitä lasten tarpeisiin. Mies ajattelee usein omaa mukavuuttaan, eikä näes asioita lasten kannalta. Toisaalta, mikä nyt on se oikea elämäntyyli? Ei kai koko elämän tarvitse pyöriäkään lasten ympärillä. Kyllä omiakin juttuja ja omaa aikaa tarvitaan... Tulee mieleen oma lapsuuteni, jolloin kuljin yleensä vanhempien mukana kun he kyläilivät ystävillään, ei siinä ajateltu välttämättä aina minun mukavuuttani, vaan minun oli keksittävä tekemistä kyläpaikassa kun aikuiset juttelivat ja viettivät iltaa. Oli minulla silti turvallinen ja hyvä olo, mutta ei se elämä pyörinyt minun ympärillä, vaan enemmän aikuisten ehdoilla. Ei mua käytetty koskaan Puuhamaassa eikä Jukujukumaassa, kerran käytiin Lintsillä.
Että tällaista, tuli nyt vaan mieleen....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen että miehelläsi on tilapäistä stressiä, ja hän juuri siksi haaveilee yksinolosta, rauhasta, omasta ajasta ja hän ei jaksaisi välttämättä olla perheen kanssa kokoajan. Stressiä miehelläsi voi olla, kannattaa kysyä häneltä itseltään.
Itse olen mies ja haaveeni ovat aika suuret, tosin olen vielä melko nuori. Haaveilen rikkauksista, unelmien asuinpaikasta (joku kiva talo/mökki jossain upean luonnon keskellä, kaukana kaikista.), siitä että minut muistetaan vielä pitkään kuolemani jälkeen... Kaikesta mikä saa elämäni tuntumaan tärkeältä. Luulen että miehet yleensäkin haaveilevat asioista itsekeskeisesti. Tällä tarkoitan, että haaveillaan asioista mitä itse voi tehdä, haaveisiin ei liity muita ihmisiä. Miehet ovat seikkailunhaluisia, ja haaveetkin ovat usein kuin suoraan jostain fantasiaelokuvasta seikkailuineen ja taisteluineen. Tästä johtuen haaveet harvemmin kohdistuvat mihinkään hirveän arkiseen kuten perheen yhteiseen aikaan, koska, kuten miehesi sanoi, se tulee tapahtumaan kuitenkin. Miehen vanhetessa haaveetkin muuttuvat luonnollisesti arkisemmiksi. En tiedä miehesi ikää, mutta jos hän on alle 30-35 vuotias niin en ihmettele yhtään.
Yhteenveto: Miehet haaveilevat suuria asioita omasta tulevaisuudestaan :) Mutta ei huolta, se ei tarkoita että miestä ei mikään muu kuin oma napa kiinnostaisi, se on vain evoluution oikku. Kyllä sitä yhteistä aikaa tulee, vaikka siitä haaveilu ei kiinnostaisi.
Mäkin haaveilen siitä että saisin olla yksin ja odotan vaan sitä kun lapset lähtee.
Meillä ainakin (ap) miehen harkinnan puutetta, ei osaa ajatella asioita rakentavasti eteenpäin. Puhuimme lapsista, kerroin toiveista ja ajatuksista, mies sanoi ettei tiedä mitä tahtoo. Ei ole esim uransa puolesta koskaan tiennyt jne. Sitten eräänä päivänä alkoi puhua lapsesta ja ehdotti vähän naurahtaen että unohdetaan se ehkäisy.. tällä iällä ja elämänkokemuksella en olisi noin helpolla lähtenyt tilannetta jatkamaan, olisin istuttanut miehen vielä alas ja oikeasti puhumaan, mutta nuorena, innokkaana ja vauvakuumeisena tartuin heti tilanteeseen.
Tunnistatteko muut naiset kirjoituksessani miestänne vai ovatko eri kaltaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 22:12"]
Kannattaa koittaa taata miehelle riittävästi omaa aikaa, sellaista, että saa oikeasti ottaa pikkuista irtiottoa arjesta. Ja myös sinulle.
Jos ihminen vuodesta toiseen pääsee kotoa vain töihin, kauppaan ja tunniksi harrastukseen, voi alkaa kasvaa paine päässä. Arjesta ja yhdessäolosta perheen kanssa ei välttämättä jaksa nauttia, ellei välillä saa suorastaan kaivata perhettä ja yhdessäoloa. Jos se ei riitä, en osaa auttaa.
[/quote]
Jos miehellä on vuodessa lomaa vain 5 viikkoa, niin kuinka monta päivää näistä lomista pitää taata hänelle sitä yksinäistä laatuaikaa??? Hän haluaisi viikon kesälomasta kalastaa, vaikka joka vuosi on syksyisin metsästänyt viikon. Siis nämä ilman lapsia. Ilmoitetaanko lapsiulle, että koittakaa nyt kesä jotenkin pärjätä, isä ja äiti viettää omaa lomaa???
[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 23:49"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 23:44"]
Voi hyvänen aika, tämä kirjoitus on täysin kuin minun koneeltani kirjoitettu. Meillä on juuri tuo sama tilanne. Ja se on kestänyt jo 9 vuotta. En uskalla kuitenkaan erota, koska en halua yksinhuoltajaksi. Mies haluaisi aina vain olla kalassa tai metsällä tai kapakassa. Sitten kun itken hänelle kerran vuodessa, että miksi hylkää minut ja lapsensa, niin muistaa puhua minulle viikon ajan. Siten taas katoaa, ei ole lainkaan läsnä.
Ja sinä hoidat lasten lisäksi ruuan, pyykit ja siivouksen yms.?
Pyykit pesen ja nykyään olen hoitanut lasten kanssa siivouksen. Mies käy kyllä välillä kaupassa ja laittaa ruokaa. Nyt on mies ollut oikein mukava viime viikonloppuisen itkuni jälkeen, jossa puhuttiin myös erosta. Kumpikaan ei halua erota, koska se olisi lapsille kamalaa ja taloudellinen romahdus molemmille. Mutta tiedän, että jos taas jossakin vaiheessa tulee riitaa jostakin, niin mies kostaa minulle pitkäaikaisella mököttämisellä, joka ei lopu ennenkuin minä taas selvitän asian... Tätä minä en enää jaksaisi... On ihan myöntänytkin mulle, että tarkoituksella on puhumatta mulle ja suhtautuu minuun kuin viholliseen. Sehän onkin rakentavaa parisuhteen kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 23:50"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 23:47"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 21:27"]
Mistä te noita kusipääukkoja oikein onnistutte naaraamaan ja menette vielä onnettomat kimppaan niiden kanssa ja väsäätte lapsiakin?? Ei voi ymmärtää mitenkään, ei!
[/quote]
Voi kuule, ihmiset muuttuu ajan myötä. Me ei mieheni kanssa riidelty koskaan ennen kuin saatiin lapset.
[/quote]
Miksi syytät lapsiasi siitä, että sinä ja miehesi ette osanneet kasvaa aikuisiksi? Kypsymättömien aikuisten ei pitäisi saada tehdä lapsia lainkaan.
Me olimme kylläkin 30 ja 36-vuotiaat kun esikoinen syntyi ja olimme olleet yhdessä jo 6 vuotta. Mutta yllätys tulikin siinä, että kun lapset kitisevät, valvottavat ja vaativat jatkuvaa huomiota, niin mies ei kestänytkään niitä ristiriitoja joita lapset toi tullessaan. Lapset herätti ehkä vanhat perhemuistot ( miehen kotona ei ole riidelty, koska perheen isä karannut pois kotoa riitojen tullen, on ollut epätasa-arvoa ja suoranaista häpäisyä). Eli mieheni ei ole lapsuuden kodissaan oppinut lainkaan käsittelemään ristiriitoja eikä ole oppinut neuvottelemaan. Ei kestänyt mitään ristiriitoja, vaan ahdistui ja esim alkoi karjua lapsen kiukuttelusta. Tämä kaikki tuli ilmi vasta sitten, kun saimme lapset.
Todella surullista ap!! Miten miehesi alunperin suhtautui lasten hankintaan ja perheen perustamiseen - tajusiko ollenkaan mistä on kyse vai tehtiinkö niin koska "se kuuluu asiaan"?
Toki jokainen haaveilee jostain asioista jotka on täysin omia, mutta yleensä perheen huomioon ottaen. Minäkin olen haaveillut vuosia eräästä työasiasta mutta lykännyt sitä koska se vaikuttaisi perheemme talouteen - siitä huolimatta että mieheni on aina kannustanut toteuttamaan tätä unelmaa. No, nyt sen tein ja katsotaan mitä tapahtuu. Toisaalta tuo päätös vapauttaa minut myös huolehtimaan perheestä paremmin koska pystyn jatkossa päättämään itse työajoistani...
Mies haaveilee jenkkiautosta, yksi meillä jo oli mutta siitä luovuttiin - haave elää edelleenkin ja toivon että hän sen joskus voi toteuttaa uudelleen.
Mutta muut haaveet meillä on yhteisiä, niitä on 90% joten nuo omat unelmat ei ole tosiaankaan perheeltä pois. Matkustaminen, ehkä ulkomaille muutto jne., 3. talon rakentaminen - nämä on meidän yhteisiä, niitä mitkä sitoo meidät entistä paremmin yhteen:D Matkustamme kumpikin tahoillamme työmatkoja mutta aina tulee tilanne jolloin miettii "voi kun siippa olisi nähnyt/kokenut tuon mun kanssani!!", lähettelemme matkoilta kuvia ja linkkejä toisillemme ja jaamme aina kokemukset jos toinen ei ole paikalla:D
Ap ja mies voisitte yrittää löytää jonkin kompromissin - että molemmilla olisi elämässä joku "oma" asia mihin toinen ei puutu mutta mikä ei veisi kohtuuttomasti aikaa perheeltä. Ja vastaavasti niitä yhteisiä juttuja joilla jaetaan vastuuta ja arjen tuskaa!!
t 4 lasta/17 vuotta yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 22:59"]
Jos miehellä on vuodessa lomaa vain 5 viikkoa, niin kuinka monta päivää näistä lomista pitää taata hänelle sitä yksinäistä laatuaikaa???
[/quote]
Meillä kumpikin lomailee myös yksin. Mies kaksi viikkoa vuodesta ja minä muutaman päivän. Miehellä tarve yksinoloon ja irrottautumiseen on suurempi.
Pelottava ketju. Minun mieheni voi hankkia lapsen "sitten jonkun ajan päästä". Jos minä en haluaisi lasta ollenkaan, sekin sopisi hänelle. Onneksi kuitenkin siitä olemme molemmat samaa mieltä, että yksi lapsi riittää.
Täällä suurimmalla osalla kuulosti olevan useampia lapsia. En tiedä onko yhden kanssa sen helpompaa, mutta pelottaa, mitä tuleman pitää.
Onko miehille se oma lapsi kuitenkin erityinen, vaikkei muuten ole yhtään lapsirakas? Vai tuleekohan meidänkin arkemme suurella todennäköisyydellä olemaan sellaista kuin tässä ketjussa kirjoitetaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä haaveilen siitä, että saisin nämä perkeleen opinnot valmiiksi ja pääsisin aloittamaan omakotitalon rakentamista. Ollaan arkkitehtivaimon kanssa suunniteltu meille koti ihan alusta asti itse. Nyt on kaksi lasta mutta lastenhuoneita tulee kolme, käykö se haaveesta perheeseen liittyen?
Mä koen että tää on hyvin perinteinen miehinen haave, kyetä rakentamaan perheelle OMA KOTI, joka on kaikkien mieleen. Ei me olla niin herkkiä kuin naiset vaan enemmän käytännönläheisiä.
Mitä nyt tulee lasketteluretkiin sun muuta, niin ne on mukavaa ajanvietettä. Kyllä mä nautin mun lasten seurasta. Mutta kaipaan mä omaakin aikaa välillä, ja onneksi vaimo sitä mulle suo, minä kyllä myös hänelle. Mun välittäminen ilmenee just käytännönläheisinä asioina niinku että mä toivon, että lapsilla on turvallinen ja hyvä olla. Ja että ne tietää, miten tärkeitä ne on vanhemmilleen. Mutta en mä samalla lailla ku mun vaimo odota esim. mun lasten naimisiinmenoa tai valmistujaisia tai mitä näitä nyt on, mistä vaimo ajoittain hössöttää. Mä odotan että mun poika tuosta vielä vähän kasvaa ja sen voi ottaa mukaan talonrakennushommiin ja kalastamaan. Tytön kanssa mä oon ihan käsi, niin että se jää välttämättä enemmän vaimon harteille. Shoppailut, parisuhdesotkut sun muut. Mä mielelläni kyyditsen esimerkiksi harrastuksiin ja katson leffoja kimpassa, mutta ei musta olisi esimerkiksi olkapääksi, kun ensimmäinen poikaystävä jättää. Vaimo on sanonutkin, että tuollaisissa asioissa mä olen ihan pökkelö. Mutta ei se sitä muuta, että mä rakastan mun tyttöä ihan yhtä lailla. Mutta kuitenkin mun suurimmat haaveet ei niinkään liity itse lapsiin liittyviin asioihin vaan mahdollisimman hyvän arjen luomisesta heille.
[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 10:24"]
Mä haaveilen siitä, että saisin nämä perkeleen opinnot valmiiksi ja pääsisin aloittamaan omakotitalon rakentamista. Ollaan arkkitehtivaimon kanssa suunniteltu meille koti ihan alusta asti itse. Nyt on kaksi lasta mutta lastenhuoneita tulee kolme, käykö se haaveesta perheeseen liittyen?
Mä koen että tää on hyvin perinteinen miehinen haave, kyetä rakentamaan perheelle OMA KOTI, joka on kaikkien mieleen. Ei me olla niin herkkiä kuin naiset vaan enemmän käytännönläheisiä.
Mitä nyt tulee lasketteluretkiin sun muuta, niin ne on mukavaa ajanvietettä. Kyllä mä nautin mun lasten seurasta. Mutta kaipaan mä omaakin aikaa välillä, ja onneksi vaimo sitä mulle suo, minä kyllä myös hänelle. Mun välittäminen ilmenee just käytännönläheisinä asioina niinku että mä toivon, että lapsilla on turvallinen ja hyvä olla. Ja että ne tietää, miten tärkeitä ne on vanhemmilleen. Mutta en mä samalla lailla ku mun vaimo odota esim. mun lasten naimisiinmenoa tai valmistujaisia tai mitä näitä nyt on, mistä vaimo ajoittain hössöttää. Mä odotan että mun poika tuosta vielä vähän kasvaa ja sen voi ottaa mukaan talonrakennushommiin ja kalastamaan. Tytön kanssa mä oon ihan käsi, niin että se jää välttämättä enemmän vaimon harteille. Shoppailut, parisuhdesotkut sun muut. Mä mielelläni kyyditsen esimerkiksi harrastuksiin ja katson leffoja kimpassa, mutta ei musta olisi esimerkiksi olkapääksi, kun ensimmäinen poikaystävä jättää. Vaimo on sanonutkin, että tuollaisissa asioissa mä olen ihan pökkelö. Mutta ei se sitä muuta, että mä rakastan mun tyttöä ihan yhtä lailla. Mutta kuitenkin mun suurimmat haaveet ei niinkään liity itse lapsiin liittyviin asioihin vaan mahdollisimman hyvän arjen luomisesta heille.
[/quote]
Kuulostat ihanalta iskältä - olisipa kaikki perheet tuollaisia:) Minunkin mieheni on rakastanut meitä jo 2. itsetehdyn talon verran:D Antaisihan tuo kuun taivaalta jos voisi... ajatuskin siitä lämmittää, en kaipaa mitään ylenmääräistä (materiaa ainakaan). Minunkin mieheni on vähän kömpelö tytärten kanssa, mutta ensimmäisenä kyydittämässä tyttöjä diskoon ja erityisesti yöjuoksuilta kotiin vaikka 50 kilometrin päästä! Huolenpitokin on rakkautta, ja rakkautta on erilaista. Ei hänkään halaile eikä ymmärrä kaverisotkuista mitään mutta rakastaa silti syvästi!
50
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 10:03"]
Onko miehille se oma lapsi kuitenkin erityinen, vaikkei muuten ole yhtään lapsirakas? Vai tuleekohan meidänkin arkemme suurella todennäköisyydellä olemaan sellaista kuin tässä ketjussa kirjoitetaan...
[/quote]
Kyllä rastaan voi rakastaa ja silti kokea lapsiperhearjen todella raskaaksi ja vastenmieliseksi. Tämähän aiheuttaa monille miehille vakavia ristiriitoja, kun itselle tärkeä asia ei teekään onnelliseksi vaan päinvastoin kurjistaa olon.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 22:14"]
Olen mies ja haaveilen ihan samoista asioista. Enkä vain haaveile vaan pyrin aktiivisesti toteuttamaan niitä. En osaa kuvitellakaan, että minulla olisi mitään erityisesti perheeseen liittyviä haaveita. Kaikki haaveeni liittyvät itseni toteuttamiseen ja kehittämiseen. En pidä itseäni erityisen epäempaattisena tai tunteettomana tämän takia.
Haluaisin myös huomauttaa, että vanhemmuuteen ei "kasveta" minään automaattisena prosessina. Ihmiset arvostavat eri asioita. Kaikkia miehiä ei kiinnosta isän rooli, eikä ikä muuta lasten kanssa olemista välttämättä yhtään sen antoisammaksi.
[/quote]
Olet oikeassa. Nykypäivänä onneksi kaikilla on tämä kuuluisa valinnanvapaus, joten miehet, jos teitä ei kiinnosta isän rooli, ÄLKÄÄ HANKKIKO LAPSIA. Eläkää itsellenne, itseksenne, ihan rauhassa. Sama pätee naisiin. Maailmassa on jo liikaa ihmisiä, liikaa lapsia, älkää tehkö niitä enempää, jos teillä ei ole polttava sielua jäytävä tarve.
Minulla oli, sen takia olenkin paras äiti maailman ihanimmalle, kauneimmalle ja onnellisimmalle lapselle. Surku katsoa tällaisia huvikseen tehtyjä onnettomia pikku raukkoja, joille tulee vielä paljon mielenterveysongelmia tulevaisuudessa...
Kiinnostavaa lukea etenkin miesten vastausksia, kaikkiakin. Mieheni on "jo" 40 ja jotenkin ajattelisin, että sen ikäinen olisi jo henkisesti kypsä lasten vanhemmaksi? Tuntuu, että on jollain tasolla vielä teini, itsekeskeinen. Haaveilee kyllä rikkauksista, autoista, omista harrastuksista ja menemisistä yksin ja rauhassa. Keski-iän kriisiä? Samat haaveet tainneet olla läpi elämän, voisi joskus nauttia perheestäkin. Stressiä, sitä varmasti ainakin.
Mistä te noita kusipääukkoja oikein onnistutte naaraamaan ja menette vielä onnettomat kimppaan niiden kanssa ja väsäätte lapsiakin?? Ei voi ymmärtää mitenkään, ei!
[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 21:23"]
Kiinnostavaa lukea etenkin miesten vastausksia, kaikkiakin. Mieheni on "jo" 40 ja jotenkin ajattelisin, että sen ikäinen olisi jo henkisesti kypsä lasten vanhemmaksi? Tuntuu, että on jollain tasolla vielä teini, itsekeskeinen. Haaveilee kyllä rikkauksista, autoista, omista harrastuksista ja menemisistä yksin ja rauhassa. Keski-iän kriisiä? Samat haaveet tainneet olla läpi elämän, voisi joskus nauttia perheestäkin. Stressiä, sitä varmasti ainakin.
[/quote]
Höh, eihän ne haaveet sitä tarkoita, etteikö voisi nauttia perheestä.
Minullakaan mikään haave ei liity perheeseen ja silti panostan lapsiin ja miehiin (okei, on niitäkin päiviä kun tekisi mieli vain sulkeutua kellariin ja olla siellä yksin).
Haaveita on niin monenlaisia ja luulen, että monella ne liittyvät rikastumiseen. Kukapa meistä ei haluaisi olla rikas? Ei niiden haaveiden tarvitse realistisia olla, siksi ne onkin haaveita.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 21:23"]
Kiinnostavaa lukea etenkin miesten vastausksia, kaikkiakin. Mieheni on "jo" 40 ja jotenkin ajattelisin, että sen ikäinen olisi jo henkisesti kypsä lasten vanhemmaksi? Tuntuu, että on jollain tasolla vielä teini, itsekeskeinen. Haaveilee kyllä rikkauksista, autoista, omista harrastuksista ja menemisistä yksin ja rauhassa. Keski-iän kriisiä? Samat haaveet tainneet olla läpi elämän, voisi joskus nauttia perheestäkin. Stressiä, sitä varmasti ainakin.
[/quote]
Ehkä miehelläsi on arki iskenyt kasvoille. Hän ehkä ajattelee että "tässäkö kaikki sitten on?" ja hänen haaveilunsakin palaa takaisin siihen mitä hän ajatteli nuorempana. Aivan normaalia.
Kellään ajatuksia? Miltä teistä tuntuisi, jos mies haaveilisi vaan yksinäisistä asioista?