Miten toiset löytävät aina uuden kumppanin, mutta toiset eivät milloinkaan?

Ne, jotka löytävät uuden kumppanin helposti, eivät ole nirsoja.

Vierailija kirjoitti:

Kai siihen uuteen voi törmätä vähän missä vain. Kahvilassa, harrastuksissa, Internetissä ja kaikissa paikoissa siinä välillä. Mutta mistä syystä toiset törmää ja toiset taas ei en tiedä. Monet taitaa myös 'törmätä' näihin jotka haluavat vain seksisuhdetta vähäksi aikaa ilman mitään sitoumuksia joten aina pitää tunnustella että onko tämä nyt se 'uusi' vai vain kehonsa tarpeiden tyydyttäjä vaikka kaikenlaista lupaakin ja kauniisti puhuu.

Käytännössä ei sitä kyllä keneenkään törmää sellaisessa normaalissa arjessa tyyliin kaupassa jne. Toki jotain tuijotteluja sun muuta voi tulla, muttei ne koskaan mihinkään etene, koska lähestyminen niissä tilanteissa on aina jotenkin epäsopivaa.

Voi! Minä olen löytänyt vaikka kuinka monta. Montaa laatua olen kokeillut ja monta eri heimoa maistellut.

Ainoa syy miksi haluaisin kumppanin on se, että asumismenoihin olisi käytettävissä kaksi palkkaa.

Läheisriippuvaiset ihmiset eivät pysty olemaan yksinään. Pakko saada joku, lähestulkoon kuka tahansa kelpaa. Ja kuvitellaan sen sitten olevan suurta rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa syy miksi haluaisin kumppanin on se, että asumismenoihin olisi käytettävissä kaksi palkkaa.

Kämppäkaveri on ratkaisu sinulle.

Jotkut ehkä vain kiinnostuvat romanttisesti ja rakastuvat helpommin?

Jotkut myös ovat joustamattomampia mitä tulee ihan jokapäiväiseen elämään, tapoihin ja tarpeisiin. Siinä karsiutuu osa kumppaniehdokkaista. Toiset taas hyväksyvät suurempia haasteita erilaisten elämäntapojen yhteensovittamisessa (ja eroavat sitten myöhemmin jos se ei onnistu).

Nuorempana ihastuin helpommin ja kumppaneita löytyi.

Keski-ikäisenä en enää ihastu oikeastaan kehenkään ja minulle parisuhteen muodostuminen vaatii ihastumisen.

En voi olla vaan jonkun kanssa joka nyt vaan tuli jostain ja sattui vaikka tykästymään minuun. Jos kipinä ja kemia puuttuu, seurustelu on turhaa (kokeiltu sitäkin tyyliä joskus).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai siihen uuteen voi törmätä vähän missä vain. Kahvilassa, harrastuksissa, Internetissä ja kaikissa paikoissa siinä välillä. Mutta mistä syystä toiset törmää ja toiset taas ei en tiedä. Monet taitaa myös 'törmätä' näihin jotka haluavat vain seksisuhdetta vähäksi aikaa ilman mitään sitoumuksia joten aina pitää tunnustella että onko tämä nyt se 'uusi' vai vain kehonsa tarpeiden tyydyttäjä vaikka kaikenlaista lupaakin ja kauniisti puhuu.

Käytännössä ei sitä kyllä keneenkään törmää sellaisessa normaalissa arjessa tyyliin kaupassa jne. Toki jotain tuijotteluja sun muuta voi tulla, muttei ne koskaan mihinkään etene, koska lähestyminen niissä tilanteissa on aina jotenkin epäsopivaa.

Jaa. Siis sinua ei ole kukaan lähestynyt näissä niin ei ketään muutakaan?

On olemassa ihmisiä, jotka karkottavat mahdollisia kumppaneita luonteellaan. Siis hyvännäköinen ihminen saattaa kiinnostaa alussa paljonkin, mutta jos sieltä muutaman viikon tai kuukauden jälkeen paljastuu läpeensä itsekeskeinen ja kaikkitietävä otus, niin kyllä se on silloin adios.

Olenko oikeasti ainoa, josta ei vaan kukaan ollut kiinnostunut? Parhaan ystäväni ympärillä pörräsi aina poikia/ miehiä. Sai heti uuden, kun tuli ero. En saanut edes niitä jämiä, joita ystäväni ei kelpuuttanut. Seurustelin hetken nuorena ja seuraavan kerran vuosia myöhemmin - hän on nykyinen mieheni. Ei mulla ollut nuorena kranttuudesta kiinni, ei vaan ollut edes niitä tarjokkaita.

Minulle selvisi ihan vastikään että eräs työpaikkani mies on yrittänyt iskeä kaikkia naisia vuorollaan (olivatpa parisuhteessa tai ei). Parista tiesinkin, mutta oli täysi yllätys, että ihan kaikkia muitakin - paitsi minua. Olen täysin varma, että tätä ei tule ikinä tapahtumaankaan, mikä toki ei haittaa, lähinnä vain olen huvittunut.

Mulla ei myöskään koskaan ole flirttiä miesten kanssa, vaikka tämäkin tuntuu olevan aika yleistä, että jos jossain on miehiä ja naisia, niin silloin on myös flirttiä. Vaistoan kyllä, jos joidenkin muiden välillä on kemiaa, itsekin olen usein törmännyt työkuvioissa tai muualla kiinnostaviin miehiin, mutta minuun on suhtauduttu aina hyvin neutraalisti ilman minkäänlaista pilkettä silmäkulmassa. Tänään juuri seurasin työkavereitani kuinka yhden miehen katse seurasi kuin hai laivaa naispuolista kollegaamme.

Niin että 🤷🏻 Olen ehkä maailman epäkiinnostavin nainen miesten näkökulmasta. En tiedä, miten mieheni minut huomasi. Ehkä siksi, että muita naisia ei ollut silloin paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Määrittele löytäminen.

Miten toiset tekee sen, että saavat kumppanin hetkessä?

Mikä olisi oikea sana?( löytäminen, saada, iskeminen) niille, joilla ei ole ketään.

Saanko minä kertoa sinulle sen suuren salaisuuden? Ei ole kysymys siitä, löytääkö sen itselle 100 % sopivan, vaan pitää yrittää itse olla se sopiva muille. Koskee omaa vaatimustasoa, käytöstä jne.

Mä en ole mitenkään komea, mutta lähestulkoon joka paikassa johon olen mennyt (opiskelu, työpaikka tai jopa vaimon harrastuspaikka) niin joku ihastuu muhun. En tiedä mitä ja miten sen teen, mutta sama toistuu.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole mitenkään komea, mutta lähestulkoon joka paikassa johon olen mennyt (opiskelu, työpaikka tai jopa vaimon harrastuspaikka) niin joku ihastuu muhun. En tiedä mitä ja miten sen teen, mutta sama toistuu.

... ja nämä ihastujat ovat nykyään jopa huomattavasti mua nuorempia. 

- sama

Vierailija kirjoitti:

En tosiaan ymmärrä miten aina joillekin löytyy uusi. Itse olen ikisinkku eikä kukaan kiinnostu minusta. Olen ihan samoja asioita tehnyt kuin ylempänä vastanneet jotka löytävät, esim:

- aina huoliteltu, laitan kauppaankin kauniit vaatteet, kynnet lakattu, sääret sheivattu kesät talvet - ei vaikutusta, ei kehuja tms lähestymisiä

- usein on ollut haku päällä, haen katsekontaktia, hymyilen; ei vaikutustamuehet kääntävät katseen pois, eivät tule juttelemaan pitkänkään silmäpelin jälkeen (omat yritykset myös torjuttu)

- toisaalta joskus ei ole ollut sillä mielellä ulkona, ja silloinkin saan istua ihan yksin vaikka koko illan

- olen kokeillut nettiä ja sokkotreffejä; ei menestystä

- pystyn juttelemaan kenen kanssa tahansa, en jää tuppisuuksi, enkä ole tosikko; tällä ei ole ollut mitään merkitystä

- olen sosiaalinen, harrastan ja liikun kodin ulkopuolella 2-6 kertaa viikossa, tapaan kavereita, kaverin kavereita, käyn terassilla, puistossa jne jne koko kesän; ei ketään, koskaan, missään

- myöskään töistä ei ole löytynyt vaikka olen yli 1000 ihmisen kansainvälisessä toimistossa töissä ja asunut kolmessa eri maassa

Olen oikeasti luovuttanut. Menen neitsyenä hautaan. Minussa on jonkinlainen valuvika joka tekee minusta täydellisen epäkiinnostavan miehille. Muuta selitystä en keksi.

Sinulla on liikaa yritystä ja yrität olla liian täydellinen. Yleensä pitää olla joku "särö", siis jokin juttu mistä toinen osapuoli kiinnostuu, sinä kuulostat liian kliiniseltä.

Yksi hyvä konsti on tehdä kiinnostuksen kohteelle heti olo, että hän on tarpeellinen, tyyliin esiäidit pyörtyivät aina varsin sopivasti. Voi-voi kun en yllä kaupassa ylähyllylle, mutta onneksi ritari kävelee käytävällä. Miten sattuukaan tietokone jumittamaan töissä, apua (vaikka osaisin korjata sen vasemmalla kädellä silmät kiinni).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Määrittele löytäminen.

Miten toiset tekee sen, että saavat kumppanin hetkessä?

Mikä olisi oikea sana?( löytäminen, saada, iskeminen) niille, joilla ei ole ketään.

Kaipa he ovat eräänlaisia "ammattiseurustelijoita", joilla on aina ollut joku tyttöystävä/poikaystävä jostain 15-vuotiaasta lähtien eivätkä he edes osaa olla varsinaisesti yksin. Ilmeisesti se ei edellytä heiltä mitään erityisen voimakasta ihastumista/rakastumista ja he liikkuvat sen kaltaisissa piireissä, joissa on helppo tavata uusia ihmisiä. Ilmeisesti he eivät ole erityisen pettyneitä jos suhde lopahtaa puolen vuoden päästä eikä kestä 10 vuotta.

No itse ainakin voin myöntää olevani kranttu. Haluaisin että mies on älykäs (lukenut, oppinut, asioista kiinnostunut - ei tarvitse Einstein olla), elämänhallinta kunnossa, hyvillä tunne- ja keskustelutaidoilla varustettu, huumorintajuinen, edes jokseenkin liikunnallinen, perhekeskeinen ja fyysisesti sellainen että herättää minussa himoa ja halua.

No, noita tyyppejä ei ihan joka vuosi tai vuosikymmen tule vastaan.... ja että sitten vielä ihastuisi minuun.. aika monta palaa paikoilleen loksahdettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa syy miksi haluaisin kumppanin on se, että asumismenoihin olisi käytettävissä kaksi palkkaa.

Omaa taloutta on helpompi suunnitella yksinasuvana, jonka asemaan eivät vaikuta puolison tulot ja tämän työtilanne. Yhden hengen asuntokin voi olla tilava kaksio eikä mikään minimaalisen pieni yksiö ja sen saa sisustaa ja kalustaa juuri haluamallaan tavalla.

Mä viihdyn niin hyvin omissa oloissani, etten noteeraa mitään lähestymisyrityksiä niin, että ne vois edes jatkua parisuhteeksi. Tuntuu olevan enemmän muiden ongelma se onko kumppania vai ei. Sekään ei haittaa, että sinkkuna mua ei kutsuta moniinkaan juhliin ja juttuihin, joissa on paljon pariskuntia. 

Toiset löytää niitä oikeita tiuhaan. 3-4 lasta ja jokaisella eri isä.