Miten toiset löytävät aina uuden kumppanin, mutta toiset eivät milloinkaan?

Vierailija kirjoitti:

Toiset löytää niitä oikeita tiuhaan. 3-4 lasta ja jokaisella eri isä.

Olen löytänyt mutta on yksi lapsi ja enempää ei tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin lyödä ison summan sen puolesta vetoa, että tässä ketjussa ne jotka ovat kertoneet että ovat aina saaneet kumppanin heti kun ovat näin halunneet, ovat poikkeuksellisen hyvännäköisiä.

Ja sama toisinpäin, ne jotka täällä kertovat että heistä ei kukaan koskaan kiinnostu, ovat lähes varmasti paljon keskimääräistä vähemmän viehättäviä ulkoisesti.

Ei pidä paikkaansa. Olen oikein sievä, hoikka, naisellinen nainen. Aina huoliteltu. Luonteeltani sosiaalinen ja hyväntuulinen. Kiinnostuneita miehiä on ollut 0. N40

Sama kokemus. Olin nuorena kuulemani mukaan jopa epätavallisen kaunis. Olin myös hoikka ja kävin paljon esim. ravintoloissa. Minuun osoittivat kiinnostusta ainoastaan noin 6 promillen humalassa olevat 30 vuotta vanhemmat alkoholistit. 

Olin siis sinkkuna 25-vuotiaasta 40-vuotiaaksi. 40-vuotiaana olin jo rupsahtanut ja ylipainoinen mutta löysin kuitenkin viimein ihanan miehen. Ja jostain syystä tuolloin muutkin miehet alkoivat osoittaa kiinnostusta. 

Oma analyysini tähän on se, että kun ensimmäinen suhteeni päättyi ollessani 25, itsetuntoni oli miehen pettämisten ja muun nöyryyttämisen jälkeen niin huono että miehet vaistosivat sen eivätkä lähestyneet. Kun itsetuntoni kohosi iän ja upean miehen myötä, aloin vaikuttaa jotenkin erilaiselta, mielenkiintoisemmalta ja helpommin lähestyttävältä vaikka ulkonäköni ei enää ollutkaan mitenkään erityisen viehättävä.

Tämä aiheuttaa aika ristiriitaisia tunteita koska esim. täällä miehet jatkuvasti vakuuttavat että heille ei merkitse mikään muu naisessa mitään kuin ulkonäkö ja kuinka ulkonäkökeskeisiä he kaikki tyynni ovat. Minun kokemukseni elävästä elämästä on kuitenkin toinen. Jostain kumman syystä tuntuu että niillä kaikkein kaueimmilla sinkkukavereillakin on eniten vaikeuksia löytää mies, eikä siis johdu siitä ettei heille kukaan kelpaisi.

Hyvin samat kokemukset. Olin tuossa vuosi sitten 20kg pulleampi ja silloin seuraa löytyi helpommin. Nyt taas hoikistuneena miehet keskittyvät lähinnä mun ulkonäköön. Edes oma kasvanut itsevarmuuteni ja hyvinvointi ei auta asiaa kun miehet katsovat vain kuorta ja tekevät sen perusteella mitä typerimpiä oletuksia :(

Hoikistuit ja näytät nyt mahdollisesti liian hyvältä. Ja kasvanut itsevarmuutesi voi olla vain haitaksi. Tuolla juuri edellä kerrottiin, että: "tavallinen peruna valitsee useimmiten tavallisen perunan". Tuo tarkoittaa sitä, että kauniista naisista suurin osa jää yksin, koska komeita miehiä ei riitä lähellekään kaikille kauniille naisille.

Olen seurustellut käytännössä koko aikuisikäni. Ensin yhdessä 15 vuotta nuoruudenkumppanin kanssa, hänestä erottuani löysin 5kk kuluttua nykyisen puolisoni, elämäni rakkauden. Rakkaus on elämässä suuri onni, ja paljon olen miettinyt miksi niin moni jää nykyisin vasten tahtoaan yksin. Rehelliset pohdinnat:

-Toisin kuin täällä on ehdotettu, olen ollut miehistä tosi tarkka. Kuitenkin on arvioitava, että arvostan ylipäätään elämässä romantiikkaa korkeammalle kuin moni ikisinkku ja todennäköisesti panostanut energiaa tälle elämänalueelle enemmän kuin joku, joka nauttii suuresti esim. uransa luomisesta. Tulen hyvin toimeen yksinkin ja olen ollut pitkiä aikoja etäsuhteessa, mutta myönnän etten ole samalla tavoin itseriittoinen kuin jotkut, kaipaan kumppania ja läheisyyttä.

-Olen hyvä lukemaan ihmisiä ja itsekritiikki on kunnossa, mutta olen huono peittämään tunteitani. Kun olen ollut kiinnostunut miehestä, tiedän 95% varmuudella sanomattakin tunteeko hän samoin ja jos näin, flirttailu on melko kipinöivää. Uskon tämän olevan merkittävin syy siihen, että suhteet ovat syntyneet. Tuntuu, että moni sinkuksi päätyvä on vähän epävarma tulkitessaan toisten eleitä ja fiiliksiä, ja/tai estynyt ilmaisemaan itseään niin, että vastapuoli uskaltaisi tehdä aloitteen.

-Ylipäätään olen kiinnostunut ihmisistä enkä hätkähdä syvistäkään puheenaiheista helposti, mikä ehkä auttaa sitä yhteyden luomista.

Pariutumista todennäköisesti auttaa tietynlainen avoimuus ja ihmisten kaipuu, hidastaa varautuneisuus ja hyvin yksilökeskeiset (väärä sana kun en nyt saa päähäni oikeaa) kiinnostukset. Toisaalta moni ikisinkku on juurikin tosi kiinnostavaa seuraa, koska sitä omaa elämää on.

Veikkaan, että ne, jotka eivät löydä, eivät tiedä, mitä etsivät ja pätee niihin, jotka löytävät. He vain luulevat löytävänsä. Oikeasti sinut itsensä kanssa olevat vahvaitsetuntoiset eivät kaipaa ketään rinnalleen. Silloin elämä tuo oikeasti sopivia kumppaneita eteen 0-N kpl ihan tuurista riippuen.

Erosin viisi vuotta sitten ja kesällä tapasin kivan naisen. Hän järkyttyi kun näki kissankarvoja lakanoissani, ei ihme sillä minulla on kaksi kissaa. Alkoi huuto ja toteamus että valitse hänet tai kissat. Valitsin kissat. Ei taida tällä asenteella seuraa löytyä?

Sanos muuta, olen ihmetellyt ihan samaa, ikää jo 50+.

Mutta toisaalta en haluaisi olla se jolle kuka tahansa kelpaa kunhan on vaan joku.

En saanut ketään heistä joita olisin huolinut ja ketään no bodya en huoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin lyödä ison summan sen puolesta vetoa, että tässä ketjussa ne jotka ovat kertoneet että ovat aina saaneet kumppanin heti kun ovat näin halunneet, ovat poikkeuksellisen hyvännäköisiä.

Ja sama toisinpäin, ne jotka täällä kertovat että heistä ei kukaan koskaan kiinnostu, ovat lähes varmasti paljon keskimääräistä vähemmän viehättäviä ulkoisesti.

Ei pidä paikkaansa. Olen oikein sievä, hoikka, naisellinen nainen. Aina huoliteltu. Luonteeltani sosiaalinen ja hyväntuulinen. Kiinnostuneita miehiä on ollut 0. N40

Sama kokemus. Olin nuorena kuulemani mukaan jopa epätavallisen kaunis. Olin myös hoikka ja kävin paljon esim. ravintoloissa. Minuun osoittivat kiinnostusta ainoastaan noin 6 promillen humalassa olevat 30 vuotta vanhemmat alkoholistit. 

Olin siis sinkkuna 25-vuotiaasta 40-vuotiaaksi. 40-vuotiaana olin jo rupsahtanut ja ylipainoinen mutta löysin kuitenkin viimein ihanan miehen. Ja jostain syystä tuolloin muutkin miehet alkoivat osoittaa kiinnostusta. 

Oma analyysini tähän on se, että kun ensimmäinen suhteeni päättyi ollessani 25, itsetuntoni oli miehen pettämisten ja muun nöyryyttämisen jälkeen niin huono että miehet vaistosivat sen eivätkä lähestyneet. Kun itsetuntoni kohosi iän ja upean miehen myötä, aloin vaikuttaa jotenkin erilaiselta, mielenkiintoisemmalta ja helpommin lähestyttävältä vaikka ulkonäköni ei enää ollutkaan mitenkään erityisen viehättävä.

Tämä aiheuttaa aika ristiriitaisia tunteita koska esim. täällä miehet jatkuvasti vakuuttavat että heille ei merkitse mikään muu naisessa mitään kuin ulkonäkö ja kuinka ulkonäkökeskeisiä he kaikki tyynni ovat. Minun kokemukseni elävästä elämästä on kuitenkin toinen. Jostain kumman syystä tuntuu että niillä kaikkein kaueimmilla sinkkukavereillakin on eniten vaikeuksia löytää mies, eikä siis johdu siitä ettei heille kukaan kelpaisi.

Hyvin samat kokemukset. Olin tuossa vuosi sitten 20kg pulleampi ja silloin seuraa löytyi helpommin. Nyt taas hoikistuneena miehet keskittyvät lähinnä mun ulkonäköön. Edes oma kasvanut itsevarmuuteni ja hyvinvointi ei auta asiaa kun miehet katsovat vain kuorta ja tekevät sen perusteella mitä typerimpiä oletuksia :(

Hoikistuit ja näytät nyt mahdollisesti liian hyvältä. Ja kasvanut itsevarmuutesi voi olla vain haitaksi. Tuolla juuri edellä kerrottiin, että: "tavallinen peruna valitsee useimmiten tavallisen perunan". Tuo tarkoittaa sitä, että kauniista naisista suurin osa jää yksin, koska komeita miehiä ei riitä lähellekään kaikille kauniille naisille.

"komeita miehiä ei riitä lähellekään kaikille kauniille naisille"

Onko kukaan nähnyt tämän ihan oikeasti toteutuvan tosielämässä? Meinaan kun itse mietin vuosien varrella eri elämänvaiheissa tuntemiani kauniita naisia, niin ei heillä kyllä ollut koskaan mitään ongelmia saada komeita miehiä.

Opiskeluaikana nämä kauniit tytöt tapaili erilaisia komistuksia, välillä oli uusi mies joka kuukausi. Ja nyt kun lähestyn neljääkymppiä niin tuttavapiirini kaunottarilla on kaikilla komeat ja menestyneet aviomiehet ja kauniita lapsia.

Oma empiirinen kokemus sotii siis tosi vahvasti sitä vastaan, että kauniille naisille ei komeita miehiä riittäisi. Kyllä niitä on aina riittänyt näille mun tuntemille kaunottarille, viimeiset 20 vuotta nyt ainakin :D

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että ne, jotka eivät löydä, eivät tiedä, mitä etsivät ja pätee niihin, jotka löytävät. He vain luulevat löytävänsä. Oikeasti sinut itsensä kanssa olevat vahvaitsetuntoiset eivät kaipaa ketään rinnalleen. Silloin elämä tuo oikeasti sopivia kumppaneita eteen 0-N kpl ihan tuurista riippuen.

Eli kaikki suhteessa elävät ihmiset eivät ole sinuja itsensä kanssa? Uskomatonta kuraa tämä nykyaika kyllä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin lyödä ison summan sen puolesta vetoa, että tässä ketjussa ne jotka ovat kertoneet että ovat aina saaneet kumppanin heti kun ovat näin halunneet, ovat poikkeuksellisen hyvännäköisiä.

Ja sama toisinpäin, ne jotka täällä kertovat että heistä ei kukaan koskaan kiinnostu, ovat lähes varmasti paljon keskimääräistä vähemmän viehättäviä ulkoisesti.

Ei pidä paikkaansa. Olen oikein sievä, hoikka, naisellinen nainen. Aina huoliteltu. Luonteeltani sosiaalinen ja hyväntuulinen. Kiinnostuneita miehiä on ollut 0. N40

Sama kokemus. Olin nuorena kuulemani mukaan jopa epätavallisen kaunis. Olin myös hoikka ja kävin paljon esim. ravintoloissa. Minuun osoittivat kiinnostusta ainoastaan noin 6 promillen humalassa olevat 30 vuotta vanhemmat alkoholistit. 

Olin siis sinkkuna 25-vuotiaasta 40-vuotiaaksi. 40-vuotiaana olin jo rupsahtanut ja ylipainoinen mutta löysin kuitenkin viimein ihanan miehen. Ja jostain syystä tuolloin muutkin miehet alkoivat osoittaa kiinnostusta. 

Oma analyysini tähän on se, että kun ensimmäinen suhteeni päättyi ollessani 25, itsetuntoni oli miehen pettämisten ja muun nöyryyttämisen jälkeen niin huono että miehet vaistosivat sen eivätkä lähestyneet. Kun itsetuntoni kohosi iän ja upean miehen myötä, aloin vaikuttaa jotenkin erilaiselta, mielenkiintoisemmalta ja helpommin lähestyttävältä vaikka ulkonäköni ei enää ollutkaan mitenkään erityisen viehättävä.

Tämä aiheuttaa aika ristiriitaisia tunteita koska esim. täällä miehet jatkuvasti vakuuttavat että heille ei merkitse mikään muu naisessa mitään kuin ulkonäkö ja kuinka ulkonäkökeskeisiä he kaikki tyynni ovat. Minun kokemukseni elävästä elämästä on kuitenkin toinen. Jostain kumman syystä tuntuu että niillä kaikkein kaueimmilla sinkkukavereillakin on eniten vaikeuksia löytää mies, eikä siis johdu siitä ettei heille kukaan kelpaisi.

Hyvin samat kokemukset. Olin tuossa vuosi sitten 20kg pulleampi ja silloin seuraa löytyi helpommin. Nyt taas hoikistuneena miehet keskittyvät lähinnä mun ulkonäköön. Edes oma kasvanut itsevarmuuteni ja hyvinvointi ei auta asiaa kun miehet katsovat vain kuorta ja tekevät sen perusteella mitä typerimpiä oletuksia :(

Hoikistuit ja näytät nyt mahdollisesti liian hyvältä. Ja kasvanut itsevarmuutesi voi olla vain haitaksi. Tuolla juuri edellä kerrottiin, että: "tavallinen peruna valitsee useimmiten tavallisen perunan". Tuo tarkoittaa sitä, että kauniista naisista suurin osa jää yksin, koska komeita miehiä ei riitä lähellekään kaikille kauniille naisille.

"komeita miehiä ei riitä lähellekään kaikille kauniille naisille"

Onko kukaan nähnyt tämän ihan oikeasti toteutuvan tosielämässä? Meinaan kun itse mietin vuosien varrella eri elämänvaiheissa tuntemiani kauniita naisia, niin ei heillä kyllä ollut koskaan mitään ongelmia saada komeita miehiä.

Opiskeluaikana nämä kauniit tytöt tapaili erilaisia komistuksia, välillä oli uusi mies joka kuukausi. Ja nyt kun lähestyn neljääkymppiä niin tuttavapiirini kaunottarilla on kaikilla komeat ja menestyneet aviomiehet ja kauniita lapsia.

Oma empiirinen kokemus sotii siis tosi vahvasti sitä vastaan, että kauniille naisille ei komeita miehiä riittäisi. Kyllä niitä on aina riittänyt näille mun tuntemille kaunottarille, viimeiset 20 vuotta nyt ainakin :D

Minkä näköisiä nämä komeat miehet täsmällisesti ovat? Noin keskimäärin? Kaikilla rasvattomat kropat ja tummaväritteiset hiukset päässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin lyödä ison summan sen puolesta vetoa, että tässä ketjussa ne jotka ovat kertoneet että ovat aina saaneet kumppanin heti kun ovat näin halunneet, ovat poikkeuksellisen hyvännäköisiä.

Ja sama toisinpäin, ne jotka täällä kertovat että heistä ei kukaan koskaan kiinnostu, ovat lähes varmasti paljon keskimääräistä vähemmän viehättäviä ulkoisesti.

Ei pidä paikkaansa. Olen oikein sievä, hoikka, naisellinen nainen. Aina huoliteltu. Luonteeltani sosiaalinen ja hyväntuulinen. Kiinnostuneita miehiä on ollut 0. N40

Sama kokemus. Olin nuorena kuulemani mukaan jopa epätavallisen kaunis. Olin myös hoikka ja kävin paljon esim. ravintoloissa. Minuun osoittivat kiinnostusta ainoastaan noin 6 promillen humalassa olevat 30 vuotta vanhemmat alkoholistit. 

Olin siis sinkkuna 25-vuotiaasta 40-vuotiaaksi. 40-vuotiaana olin jo rupsahtanut ja ylipainoinen mutta löysin kuitenkin viimein ihanan miehen. Ja jostain syystä tuolloin muutkin miehet alkoivat osoittaa kiinnostusta. 

Oma analyysini tähän on se, että kun ensimmäinen suhteeni päättyi ollessani 25, itsetuntoni oli miehen pettämisten ja muun nöyryyttämisen jälkeen niin huono että miehet vaistosivat sen eivätkä lähestyneet. Kun itsetuntoni kohosi iän ja upean miehen myötä, aloin vaikuttaa jotenkin erilaiselta, mielenkiintoisemmalta ja helpommin lähestyttävältä vaikka ulkonäköni ei enää ollutkaan mitenkään erityisen viehättävä.

Tämä aiheuttaa aika ristiriitaisia tunteita koska esim. täällä miehet jatkuvasti vakuuttavat että heille ei merkitse mikään muu naisessa mitään kuin ulkonäkö ja kuinka ulkonäkökeskeisiä he kaikki tyynni ovat. Minun kokemukseni elävästä elämästä on kuitenkin toinen. Jostain kumman syystä tuntuu että niillä kaikkein kaueimmilla sinkkukavereillakin on eniten vaikeuksia löytää mies, eikä siis johdu siitä ettei heille kukaan kelpaisi.

Hyvin samat kokemukset. Olin tuossa vuosi sitten 20kg pulleampi ja silloin seuraa löytyi helpommin. Nyt taas hoikistuneena miehet keskittyvät lähinnä mun ulkonäköön. Edes oma kasvanut itsevarmuuteni ja hyvinvointi ei auta asiaa kun miehet katsovat vain kuorta ja tekevät sen perusteella mitä typerimpiä oletuksia :(

Hoikistuit ja näytät nyt mahdollisesti liian hyvältä. Ja kasvanut itsevarmuutesi voi olla vain haitaksi. Tuolla juuri edellä kerrottiin, että: "tavallinen peruna valitsee useimmiten tavallisen perunan". Tuo tarkoittaa sitä, että kauniista naisista suurin osa jää yksin, koska komeita miehiä ei riitä lähellekään kaikille kauniille naisille.

"komeita miehiä ei riitä lähellekään kaikille kauniille naisille"

Onko kukaan nähnyt tämän ihan oikeasti toteutuvan tosielämässä? Meinaan kun itse mietin vuosien varrella eri elämänvaiheissa tuntemiani kauniita naisia, niin ei heillä kyllä ollut koskaan mitään ongelmia saada komeita miehiä.

Opiskeluaikana nämä kauniit tytöt tapaili erilaisia komistuksia, välillä oli uusi mies joka kuukausi. Ja nyt kun lähestyn neljääkymppiä niin tuttavapiirini kaunottarilla on kaikilla komeat ja menestyneet aviomiehet ja kauniita lapsia.

Oma empiirinen kokemus sotii siis tosi vahvasti sitä vastaan, että kauniille naisille ei komeita miehiä riittäisi. Kyllä niitä on aina riittänyt näille mun tuntemille kaunottarille, viimeiset 20 vuotta nyt ainakin :D

Minkä näköisiä nämä komeat miehet täsmällisesti ovat? Noin keskimäärin? Kaikilla rasvattomat kropat ja tummaväritteiset hiukset päässä?

En tässä vaiheessa iltaa jaksa kirjoittaa yksityiskohtaista kuvausta näiden miesten ulkonäöstä. Sanotaanko vaikka nyt niin että heistä jokainen on merkittävästi keskivertoa komeampi.

Ja ei, kaikilla heistä ei ole täysin rasvatonta kroppaa :D

NO MINÄ EN LÖYDÄ HELPOSTI MIEKKOSYSTÄVÄÄ NÄISTÄ SYISTÄ:

1: OLEN AINA PÄRJÄNNYT ITSEKSENI VALLAN MAINIOSTI.

2: NO TEININÄ EHKÄ HALUSIN POIKAYSTÄVÄN KIPEÄSTI, MUTTA PARISEN SUHDETTA KOETTUANI TAJUSIN, ETTEN TARVITSE NIITÄ MIHINKÄÄN.

3. MIEKKOSET EIVÄT USKALLA LÄHESTYÄ MINUA

4. ...MUUTEN KUIN KORKEINTAAN ALAKERRAN TOIVOSSA. SIIS KORKEINTAAN. EIVÄT VÄLTTÄMÄTTÄ SIINÄKÄÄN MIELESSÄ.

5. VALTAOSA MIEKKOSISTA SEURAA KAIKEN MAAILMAN H O R O J A SOMESSA, JA MINÄ TAASEN LEMPPAAN SELLAISET MIEKKOSET, JOTEN...

OHO, LAITOIN AJATUKSISSANI KAKSOISPISTEET KAHTEEN EKAAN XD.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin lyödä ison summan sen puolesta vetoa, että tässä ketjussa ne jotka ovat kertoneet että ovat aina saaneet kumppanin heti kun ovat näin halunneet, ovat poikkeuksellisen hyvännäköisiä.

Ja sama toisinpäin, ne jotka täällä kertovat että heistä ei kukaan koskaan kiinnostu, ovat lähes varmasti paljon keskimääräistä vähemmän viehättäviä ulkoisesti.

Ei pidä paikkaansa. Olen oikein sievä, hoikka, naisellinen nainen. Aina huoliteltu. Luonteeltani sosiaalinen ja hyväntuulinen. Kiinnostuneita miehiä on ollut 0. N40

Sama kokemus. Olin nuorena kuulemani mukaan jopa epätavallisen kaunis. Olin myös hoikka ja kävin paljon esim. ravintoloissa. Minuun osoittivat kiinnostusta ainoastaan noin 6 promillen humalassa olevat 30 vuotta vanhemmat alkoholistit. 

Olin siis sinkkuna 25-vuotiaasta 40-vuotiaaksi. 40-vuotiaana olin jo rupsahtanut ja ylipainoinen mutta löysin kuitenkin viimein ihanan miehen. Ja jostain syystä tuolloin muutkin miehet alkoivat osoittaa kiinnostusta. 

Oma analyysini tähän on se, että kun ensimmäinen suhteeni päättyi ollessani 25, itsetuntoni oli miehen pettämisten ja muun nöyryyttämisen jälkeen niin huono että miehet vaistosivat sen eivätkä lähestyneet. Kun itsetuntoni kohosi iän ja upean miehen myötä, aloin vaikuttaa jotenkin erilaiselta, mielenkiintoisemmalta ja helpommin lähestyttävältä vaikka ulkonäköni ei enää ollutkaan mitenkään erityisen viehättävä.

Tämä aiheuttaa aika ristiriitaisia tunteita koska esim. täällä miehet jatkuvasti vakuuttavat että heille ei merkitse mikään muu naisessa mitään kuin ulkonäkö ja kuinka ulkonäkökeskeisiä he kaikki tyynni ovat. Minun kokemukseni elävästä elämästä on kuitenkin toinen. Jostain kumman syystä tuntuu että niillä kaikkein kaueimmilla sinkkukavereillakin on eniten vaikeuksia löytää mies, eikä siis johdu siitä ettei heille kukaan kelpaisi.

Hyvin samat kokemukset. Olin tuossa vuosi sitten 20kg pulleampi ja silloin seuraa löytyi helpommin. Nyt taas hoikistuneena miehet keskittyvät lähinnä mun ulkonäköön. Edes oma kasvanut itsevarmuuteni ja hyvinvointi ei auta asiaa kun miehet katsovat vain kuorta ja tekevät sen perusteella mitä typerimpiä oletuksia :(

Hoikistuit ja näytät nyt mahdollisesti liian hyvältä. Ja kasvanut itsevarmuutesi voi olla vain haitaksi. Tuolla juuri edellä kerrottiin, että: "tavallinen peruna valitsee useimmiten tavallisen perunan". Tuo tarkoittaa sitä, että kauniista naisista suurin osa jää yksin, koska komeita miehiä ei riitä lähellekään kaikille kauniille naisille.

"komeita miehiä ei riitä lähellekään kaikille kauniille naisille"

Onko kukaan nähnyt tämän ihan oikeasti toteutuvan tosielämässä? Meinaan kun itse mietin vuosien varrella eri elämänvaiheissa tuntemiani kauniita naisia, niin ei heillä kyllä ollut koskaan mitään ongelmia saada komeita miehiä.

Opiskeluaikana nämä kauniit tytöt tapaili erilaisia komistuksia, välillä oli uusi mies joka kuukausi. Ja nyt kun lähestyn neljääkymppiä niin tuttavapiirini kaunottarilla on kaikilla komeat ja menestyneet aviomiehet ja kauniita lapsia.

Oma empiirinen kokemus sotii siis tosi vahvasti sitä vastaan, että kauniille naisille ei komeita miehiä riittäisi. Kyllä niitä on aina riittänyt näille mun tuntemille kaunottarille, viimeiset 20 vuotta nyt ainakin :D

Mun empiirinen kokemus puoltaa tätä, mutta en usko että kyse on niinkään pelkästä ulkonäöstä. Moni tuntemani kaunis nainen on jäänyt sinkuksi, mutta toisaalta he ovat olleet myös aika itsenäisiä ja viettäneet elämää jossa ura on ollut hyvin tärkeä. Omien sanojensa mukaan etsivät miestä, mutta voisin kuvitella että moni mies perääntyy kun näkee heidän kalenterinsa. Sitten moni tavallisemman näköinen on löytänyt helposti suhteita koska ovat olleet enemmän suhde- ja perheorientoituneita ja tehneet sille asialle tilaa elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin lyödä ison summan sen puolesta vetoa, että tässä ketjussa ne jotka ovat kertoneet että ovat aina saaneet kumppanin heti kun ovat näin halunneet, ovat poikkeuksellisen hyvännäköisiä.

Ja sama toisinpäin, ne jotka täällä kertovat että heistä ei kukaan koskaan kiinnostu, ovat lähes varmasti paljon keskimääräistä vähemmän viehättäviä ulkoisesti.

Ei pidä paikkaansa. Olen oikein sievä, hoikka, naisellinen nainen. Aina huoliteltu. Luonteeltani sosiaalinen ja hyväntuulinen. Kiinnostuneita miehiä on ollut 0. N40

Sama kokemus. Olin nuorena kuulemani mukaan jopa epätavallisen kaunis. Olin myös hoikka ja kävin paljon esim. ravintoloissa. Minuun osoittivat kiinnostusta ainoastaan noin 6 promillen humalassa olevat 30 vuotta vanhemmat alkoholistit. 

Olin siis sinkkuna 25-vuotiaasta 40-vuotiaaksi. 40-vuotiaana olin jo rupsahtanut ja ylipainoinen mutta löysin kuitenkin viimein ihanan miehen. Ja jostain syystä tuolloin muutkin miehet alkoivat osoittaa kiinnostusta. 

Oma analyysini tähän on se, että kun ensimmäinen suhteeni päättyi ollessani 25, itsetuntoni oli miehen pettämisten ja muun nöyryyttämisen jälkeen niin huono että miehet vaistosivat sen eivätkä lähestyneet. Kun itsetuntoni kohosi iän ja upean miehen myötä, aloin vaikuttaa jotenkin erilaiselta, mielenkiintoisemmalta ja helpommin lähestyttävältä vaikka ulkonäköni ei enää ollutkaan mitenkään erityisen viehättävä.

Tämä aiheuttaa aika ristiriitaisia tunteita koska esim. täällä miehet jatkuvasti vakuuttavat että heille ei merkitse mikään muu naisessa mitään kuin ulkonäkö ja kuinka ulkonäkökeskeisiä he kaikki tyynni ovat. Minun kokemukseni elävästä elämästä on kuitenkin toinen. Jostain kumman syystä tuntuu että niillä kaikkein kaueimmilla sinkkukavereillakin on eniten vaikeuksia löytää mies, eikä siis johdu siitä ettei heille kukaan kelpaisi.

Hyvin samat kokemukset. Olin tuossa vuosi sitten 20kg pulleampi ja silloin seuraa löytyi helpommin. Nyt taas hoikistuneena miehet keskittyvät lähinnä mun ulkonäköön. Edes oma kasvanut itsevarmuuteni ja hyvinvointi ei auta asiaa kun miehet katsovat vain kuorta ja tekevät sen perusteella mitä typerimpiä oletuksia :(

Hoikistuit ja näytät nyt mahdollisesti liian hyvältä. Ja kasvanut itsevarmuutesi voi olla vain haitaksi. Tuolla juuri edellä kerrottiin, että: "tavallinen peruna valitsee useimmiten tavallisen perunan". Tuo tarkoittaa sitä, että kauniista naisista suurin osa jää yksin, koska komeita miehiä ei riitä lähellekään kaikille kauniille naisille.

"komeita miehiä ei riitä lähellekään kaikille kauniille naisille"

Onko kukaan nähnyt tämän ihan oikeasti toteutuvan tosielämässä? Meinaan kun itse mietin vuosien varrella eri elämänvaiheissa tuntemiani kauniita naisia, niin ei heillä kyllä ollut koskaan mitään ongelmia saada komeita miehiä.

Opiskeluaikana nämä kauniit tytöt tapaili erilaisia komistuksia, välillä oli uusi mies joka kuukausi. Ja nyt kun lähestyn neljääkymppiä niin tuttavapiirini kaunottarilla on kaikilla komeat ja menestyneet aviomiehet ja kauniita lapsia.

Oma empiirinen kokemus sotii siis tosi vahvasti sitä vastaan, että kauniille naisille ei komeita miehiä riittäisi. Kyllä niitä on aina riittänyt näille mun tuntemille kaunottarille, viimeiset 20 vuotta nyt ainakin :D

Minkä näköisiä nämä komeat miehet täsmällisesti ovat? Noin keskimäärin? Kaikilla rasvattomat kropat ja tummaväritteiset hiukset päässä?

En tässä vaiheessa iltaa jaksa kirjoittaa yksityiskohtaista kuvausta näiden miesten ulkonäöstä. Sanotaanko vaikka nyt niin että heistä jokainen on merkittävästi keskivertoa komeampi.

Ja ei, kaikilla heistä ei ole täysin rasvatonta kroppaa :D

Hyvä, että se keskivertoa komeampi edustaa sittenkin naisille sitä samannäköistä miestyyppiä :)

Tiedän, että h o r o i s s a pääpointti on tissit ja p e r s e, eivätkä he ole minua parempia naisia, mutta minua yököttää sellaisia kuvia ja tilejä seuraavat miekkoset enkä pysty olemaan sellaisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin lyödä ison summan sen puolesta vetoa, että tässä ketjussa ne jotka ovat kertoneet että ovat aina saaneet kumppanin heti kun ovat näin halunneet, ovat poikkeuksellisen hyvännäköisiä.

Ja sama toisinpäin, ne jotka täällä kertovat että heistä ei kukaan koskaan kiinnostu, ovat lähes varmasti paljon keskimääräistä vähemmän viehättäviä ulkoisesti.

Ei pidä paikkaansa. Olen oikein sievä, hoikka, naisellinen nainen. Aina huoliteltu. Luonteeltani sosiaalinen ja hyväntuulinen. Kiinnostuneita miehiä on ollut 0. N40

Sama kokemus. Olin nuorena kuulemani mukaan jopa epätavallisen kaunis. Olin myös hoikka ja kävin paljon esim. ravintoloissa. Minuun osoittivat kiinnostusta ainoastaan noin 6 promillen humalassa olevat 30 vuotta vanhemmat alkoholistit. 

Olin siis sinkkuna 25-vuotiaasta 40-vuotiaaksi. 40-vuotiaana olin jo rupsahtanut ja ylipainoinen mutta löysin kuitenkin viimein ihanan miehen. Ja jostain syystä tuolloin muutkin miehet alkoivat osoittaa kiinnostusta. 

Oma analyysini tähän on se, että kun ensimmäinen suhteeni päättyi ollessani 25, itsetuntoni oli miehen pettämisten ja muun nöyryyttämisen jälkeen niin huono että miehet vaistosivat sen eivätkä lähestyneet. Kun itsetuntoni kohosi iän ja upean miehen myötä, aloin vaikuttaa jotenkin erilaiselta, mielenkiintoisemmalta ja helpommin lähestyttävältä vaikka ulkonäköni ei enää ollutkaan mitenkään erityisen viehättävä.

Tämä aiheuttaa aika ristiriitaisia tunteita koska esim. täällä miehet jatkuvasti vakuuttavat että heille ei merkitse mikään muu naisessa mitään kuin ulkonäkö ja kuinka ulkonäkökeskeisiä he kaikki tyynni ovat. Minun kokemukseni elävästä elämästä on kuitenkin toinen. Jostain kumman syystä tuntuu että niillä kaikkein kaueimmilla sinkkukavereillakin on eniten vaikeuksia löytää mies, eikä siis johdu siitä ettei heille kukaan kelpaisi.

Hyvin samat kokemukset. Olin tuossa vuosi sitten 20kg pulleampi ja silloin seuraa löytyi helpommin. Nyt taas hoikistuneena miehet keskittyvät lähinnä mun ulkonäköön. Edes oma kasvanut itsevarmuuteni ja hyvinvointi ei auta asiaa kun miehet katsovat vain kuorta ja tekevät sen perusteella mitä typerimpiä oletuksia :(

Hoikistuit ja näytät nyt mahdollisesti liian hyvältä. Ja kasvanut itsevarmuutesi voi olla vain haitaksi. Tuolla juuri edellä kerrottiin, että: "tavallinen peruna valitsee useimmiten tavallisen perunan". Tuo tarkoittaa sitä, että kauniista naisista suurin osa jää yksin, koska komeita miehiä ei riitä lähellekään kaikille kauniille naisille.

"komeita miehiä ei riitä lähellekään kaikille kauniille naisille"

Onko kukaan nähnyt tämän ihan oikeasti toteutuvan tosielämässä? Meinaan kun itse mietin vuosien varrella eri elämänvaiheissa tuntemiani kauniita naisia, niin ei heillä kyllä ollut koskaan mitään ongelmia saada komeita miehiä.

Opiskeluaikana nämä kauniit tytöt tapaili erilaisia komistuksia, välillä oli uusi mies joka kuukausi. Ja nyt kun lähestyn neljääkymppiä niin tuttavapiirini kaunottarilla on kaikilla komeat ja menestyneet aviomiehet ja kauniita lapsia.

Oma empiirinen kokemus sotii siis tosi vahvasti sitä vastaan, että kauniille naisille ei komeita miehiä riittäisi. Kyllä niitä on aina riittänyt näille mun tuntemille kaunottarille, viimeiset 20 vuotta nyt ainakin :D

Mun empiirinen kokemus puoltaa tätä, mutta en usko että kyse on niinkään pelkästä ulkonäöstä. Moni tuntemani kaunis nainen on jäänyt sinkuksi, mutta toisaalta he ovat olleet myös aika itsenäisiä ja viettäneet elämää jossa ura on ollut hyvin tärkeä. Omien sanojensa mukaan etsivät miestä, mutta voisin kuvitella että moni mies perääntyy kun näkee heidän kalenterinsa. Sitten moni tavallisemman näköinen on löytänyt helposti suhteita koska ovat olleet enemmän suhde- ja perheorientoituneita ja tehneet sille asialle tilaa elämässään.

Kannattaa muistaa se fakta, että moni nainen kuvittelee oman sukupuolensa edustajat huomattavasti kauniimpana, kuin miehet monesti ajattelevat...

Vierailija kirjoitti:

No kyllä ulkonäöllä on vaikutusta. Siskoni joka on kaunis kuin missi konsanaan saa sormia napauttamalla miehen kuin miehen. Ei koskaan ole elänyt yksin. Ystäväni joka on persionaltaan aivan ihana ihminen mutta ei niin kaunis ei ole koskaan seurustellut tai saanut kokea että joku mies olisi kiinostunut. Että sillee..

Höpö höpö.

Mulla on eräs tuttu keski-ikäinen eronnut nainen joka ei kyllä (anteeksi kommenttini) ole minkään näköinen. Jos olisin mies, en vilkaiseisikaan.

Mutta niin vaan hänellä on ollut aina joku ja kun yksi pitkäkin suhde loppuu niin hän löytää tuota pikaa uuden.

Mutta hän etsii ja ilmeisesti antaa sen näkyä (en tiedä, en ole ollut katsomassa), mutta voisin kuvitella hänen hyvin extrovertti piirteen perusteella.

"Tämä aiheuttaa aika ristiriitaisia tunteita koska esim. täällä miehet jatkuvasti vakuuttavat että heille ei merkitse mikään muu naisessa mitään kuin ulkonäkö"

Newsflash: täällä ei EDELLEENKÄÄN ole niitä f....King miekkosia. Milloin opitte???! 🤣🤣🥱

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että ne, jotka eivät löydä, eivät tiedä, mitä etsivät ja pätee niihin, jotka löytävät. He vain luulevat löytävänsä. Oikeasti sinut itsensä kanssa olevat vahvaitsetuntoiset eivät kaipaa ketään rinnalleen. Silloin elämä tuo oikeasti sopivia kumppaneita eteen 0-N kpl ihan tuurista riippuen.

Eli kaikki suhteessa elävät ihmiset eivät ole sinuja itsensä kanssa? Uskomatonta kuraa tämä nykyaika kyllä on.

Eli et osaa lukea.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että h o r o i s s a pääpointti on tissit ja p e r s e, eivätkä he ole minua parempia naisia, mutta minua yököttää sellaisia kuvia ja tilejä seuraavat miekkoset enkä pysty olemaan sellaisten kanssa.

Niin, miehet tykkää tisseistä ja perseistä. Semmosia ne on. Jos tuo on sinulle iso ongelma, niin miehet eivät ehkä ole sinua varten.