Miehellä kaksi vuoroviikkoperhettä, onko tässä mitään järkeä?

Onko miehen ero kovinkin tuore? Jos on, niin ehkä hänen mielestään lapset ovat joutuneet kokemaan liikaa muutoksia viime aikoina ja haluaa välttää nyt uusia suuria muutoksia. Onko mies sanonut, ettei koskaan halua muuttaa yhteen vai, ettei vielä halua? Ehkä miehen mielestä on reilua ja tasapuolista kaikkia lapsia kohtaan, että hän viettää yhtä viikon aiemmasta liitosta olevien lasten kanssa ja viikon uuden vauvan kanssa. Sitä en kyllä ymmärrä, jos lapset täytyisi pitää täysin erillään toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Kas, en olekaan yksin ihan samantyyppisessä tilanteessa. Onpa lohduttavaa löytää tämä ketju! Minulla bonuksena vielä se, että mies on kadottanut rakkautensa minuun. Jokainen voi kuvitella, miltä tämä tuntuu tietää tässä vaiheessa. Meidän vauvamme oli täysin suunniteltu. Miehelle vaan realismi valkeni vasta, kun vatsa alkoi kasvaa että tämähän edellyttäisi ikäviä muutoksia hänen ja vanhempien lastensa elämään. Yllätys! En osaa oikein neuvoa ap: ta, kun olen itse yhtä hukassa. Hyviä vaihtoehtoja ei tunnu olevan. Yksinhuoltajana en usko jaksavani, tukiverkkoa ei ole. Ei kuulosta hyvältä sekään vaihtoehto, että mies muuttaa " puolipakolla" lapsen takia kanssani ja katkeroituu. Mutta ei myöskään joka toinen viikko perheen leikkiminen. Siihen nyt luultavasti kuitenkin päädytään. Joo. Ei mennyt ihan putkeen tämä toisen kierroksen uusperhehaave. Ei tarvitse kivittää, pidän itseäni jo idioottina.

Nimim. Samaan tilanteeseen päätynyt

Mikä ihme näitä miehiä vaivaa? Ylläri, että se rakkaus mystisesti "katoaa" heti kun pitäisi ottaa vastuuta. Mä olen niin kyllästynyt siihen, että oletusarvoisesti naisen pitää olla se joka huolehtii, joustaa, venyy ja kantaa vastuun kaikesta. Miestä ei ikinä saa vaatia menemään sinne omalle epämukavuusalueelle, tai se säikähtää ja livahtaa. Raskaana oleva tai pienen lapsen äiti ei saa toivoa, tai vaatia mieheltä mitään olematta itsekäs? Miehen lapsihan se on myös. Ja nainen tekee ison duunin kantaessaan sen, synnyttäessään ja hoitaessaan vauvaa. Kun mies pohtii pakoreittejä ja keinoja olla olematta läsnä.

Ennustan miehen seuraavan peliliikkeen: ap on tietysti pettänyt lasten isäviikoilla! Hän ei ehkä olekaan tuleva isä ja se on hyvä syy olla tekemättä mitään ennen synnytystä.

Voi sinua ap, missä on ollut järkesi, kun olet tällaisen käytetyn miehen kanssa ruvennut touhuihin? Ei mitään mahdollisuuksia hyvään tulevaisuuteen.

Ap toteaa sivulauseessa tavanneensa miehen lapset, eli kuulostaa siltä, että ei oikein edes tunne lapsia. Haluaa kuitenkin epätoivoisesti lapset omaan perheeseen. Onko ajatellut loppuun asti, mitä on tulla äiti - puoleksi. Entäs, jos isä näkee, että yhteiselosta ei tule mitään tai lapset eivät tahdo ap n huusholliin. Lapset on sen ikäisiä, että heitäkin pitää kuunnella.

Eikö täällä kukaan ajattele vauvaa! Olen itse tuollaisen sekasotkuun syntynyt lapsi. Eli isällä oli kaksi perhettä, eli käytännössä kahden naisen kanssa jotka kyllä tiesivät toisistaan. Minä olin se nuorin lapsi joka ei tiennyt yhtään mitään asiasta! Kaikki muut kuviossa tiesivät, myös sisaruspuolet minusta mutta minä en kenestäkään. Isän suvun kanssa en ollut tekemisissä. Lopulta äitini lähti tästä kuviosta ja sain vasta 20-vuotiaana tietää isosiskosta ja -veljestä ja tapasin muutamia sukulaisiakin. En ole mistään niin katkera kuin tuosta! Ei me enää saatu mitään yhteyttä toisiimme ja isäkin kuoli pian tuon jälkeen. Kavereiden lämpimiä välejä sisaruksiin tai bonussisaruksiin (eli ei edes biologisia sisaruksia mutta asuneet yhdessä) seuraan kateudella, mitä vanhemmaksi tullaan niin sisarukset ja suku tulee tärkeämmäksi. Minulta se varastettiin!

Hmm, olisikohan kommentit samanlaisia, jos ap olisikin se ex-vaimo, jonka ex-mies on pikaisesti eron jälkeen pannut uuden naisen paksuksi. Että kyllä ne lapset sopeutuvat, ei mitään ongelmaa.

Omituinen tilanne. Kuulisin mielelläni ap:lta päivitystä tuohon nyt, että mitä mies tsrkoittaa ja on oikein ajatellut.

Ymmärrän hyvin, että normaaleinta olisi odottaa, rttä asutaan yhdessä uusperheenä. Jos se on ok sille uusperheen äidille, niin luulisi olevan muillekin. Yleensä nimittäin ongelmat tulevat siitä, että uusioäiti ei voi sietää miehen lapsia. Toisaalta yilanteet ovat aina yksilöllisiä. Tässä alla on muutamia kokemuksiani sillä perusteella, että olen itse uusperheen äiti ja olen saanut oman lapseni aikoinaan totaaliyksinhuoltajana alusta lähtien.

Henk koht inhoan mieheni lapsia. En haluaisi heidän tulevan kotiini. Olen ehdottanut miehelle monesti juuri tuota kahden asunnon järjestelyä, ettö mies asuisi muualla lastensa kanssa. Ongelmana on, että mies on täysin rahaton eli minun pitäisi yksin kustantaa kaksi asuntoa meille ja se on liikaa vaadittu yhdeltä henkilöltä. Monesti olen miettinyt eroa, kun en kestä nykytilaa ja miettinyt myös, että miksi piti ottaa ihan pa mies, jolla ei ole varaa kustantaa itselleen edes yksiötä. Uusperhe on tosi vaikea perhemuoto. Vieraan lapsista ei välttämättä opi pitämään koskaan.

Oma lapseni on kasvanut yksinhuoltajan lapsena ja se on ollut vakaa olosuhde hänelle, mitä sotki kuitenkin tämä uusperhekuvio. En tiedä, onko se ollut haitaksi vai neutraali kokemus, vaikea arvioida. Olen kysynyt, mutta eihän lapsi osaa niin kertoa.

Miehrn erolapset ovat olleet alusta asti vähän häiriintyneitä, siis sulkeutuneita, omissa maailmoissaan. He ovat ihan selvästi kärsineet erosta. Heillä on myös äitinsä luona uusperhe ja uusia yhteisiä lapsia ja taitavat kärsiä sielläkin jollain tavalla. Vähän heittopusseja ovat. Säälittää kyllä, he ansaitsisivat lapsina parempaa. Heille olisi ylivoimaisesti parasta se yhteinen isä-lapsiasunto, mutta siihen miehellä ei ole siis varaa.

Joten itse valitsisin riemusta kiljuen sen ap:n miehen ehdottaman järjestelyn. Jos ap miettii rahaa, niin kannattaa laskea, olisiko paras olla virallisestikin yh ja saada myös elarit mieheltä. Näin äkkiseltään tuli mieleen, että mies haluaa välttää nimenomaan ne tuolla järjestelyllä. Olisi ehkä selvempää asua reilusti erillään virallisesti. Mies varmaan mietti, että olisi kirjoilla ap:n kanssa samassa, jolloin välttyy elareilta.

Ap - mitä mies sanoi elatusmaksusta vauvalle? Ajatteliko kenties, että tuolla tavalla ei tarvitsisi maksaa niitä?..

Sä olet jo yksi existä.

Ei kukaan vapaaehtoisesti halua asua puolison lasten kanssa. Se on molemminpuolin sietämätöntä. Koska et ole niille vanhempi, et voi päättää mistään niihin lapsiin liittyen jne. Erilliset asunnot on hyvä ratkaisu. Tulet huomaamaan sen itsekin.

Mikä on isoille lapsille tärkeintä? Se, että heillä on rakastava isä ja isän luona koti, minne he ovat tervetulleita vuoroviikoin tai pysyvästi. Ehdottoman tärkeää on, että olosuhteet ovat mahdollisimman vakiintuneet ja että muutokset tehdään harkiten eikä mieltä muuteta heti uudestaan. Ja mikä on vauvalle tärkeintä? Se, että hänellä on rakastavat vanhemmat ja hänestä pidetään huolta ja hänellä on kasvaessaan vakiintuneet olosuhteet. Kun samassa kuviossa on isot lapset ja vauva, heidän ilman muuta tulee olla keskenään perhettä, joten parempi ratkaisu on asua yhdessä kuin kehitellä mitään kahden kodin taktiikkaa, missä kukaan ei oikein asu missään (paitsi ap omassa kodissaan), joku on jatkuvasti tulossa tai menossa eikä mikään ole vakituista. Ei se ole lapsillekaan hyväksi, ei siitäkään huolimatta, että joillakin on uusperhetraumoja lapsena tai vanhempana.

Jos tässä nyt välttämättä halutaan pitää miehen kaksi perhettä erillään, näkisin ainoana järkevänä ratkaisuna jonkun väliovellisen kahden asunnon asumuksen, missä voitaisiin elää osittain omissa talouksissa ja osittain yhdessä. Mutta poikkeaako sekään loppujen lopuksi yhteisestä kodista, missä kaikille on omat huoneet ja omaa tilaa? Tuskinpa.

Vierailija kirjoitti:

Kas, en olekaan yksin ihan samantyyppisessä tilanteessa. Onpa lohduttavaa löytää tämä ketju! Minulla bonuksena vielä se, että mies on kadottanut rakkautensa minuun. Jokainen voi kuvitella, miltä tämä tuntuu tietää tässä vaiheessa. Meidän vauvamme oli täysin suunniteltu. Miehelle vaan realismi valkeni vasta, kun vatsa alkoi kasvaa että tämähän edellyttäisi ikäviä muutoksia hänen ja vanhempien lastensa elämään. Yllätys! En osaa oikein neuvoa ap: ta, kun olen itse yhtä hukassa. Hyviä vaihtoehtoja ei tunnu olevan. Yksinhuoltajana en usko jaksavani, tukiverkkoa ei ole. Ei kuulosta hyvältä sekään vaihtoehto, että mies muuttaa " puolipakolla" lapsen takia kanssani ja katkeroituu. Mutta ei myöskään joka toinen viikko perheen leikkiminen. Siihen nyt luultavasti kuitenkin päädytään. Joo. Ei mennyt ihan putkeen tämä toisen kierroksen uusperhehaave. Ei tarvitse kivittää, pidän itseäni jo idioottina.

Nimim. Samaan tilanteeseen päätynyt

Voi ei :( Jaksamista, olet varmaan ihan hajalla.

ap

Vierailija kirjoitti:

Omituinen tilanne. Kuulisin mielelläni ap:lta päivitystä tuohon nyt, että mitä mies tsrkoittaa ja on oikein ajatellut.

Ymmärrän hyvin, että normaaleinta olisi odottaa, rttä asutaan yhdessä uusperheenä. Jos se on ok sille uusperheen äidille, niin luulisi olevan muillekin. Yleensä nimittäin ongelmat tulevat siitä, että uusioäiti ei voi sietää miehen lapsia. Toisaalta yilanteet ovat aina yksilöllisiä. Tässä alla on muutamia kokemuksiani sillä perusteella, että olen itse uusperheen äiti ja olen saanut oman lapseni aikoinaan totaaliyksinhuoltajana alusta lähtien.

Henk koht inhoan mieheni lapsia. En haluaisi heidän tulevan kotiini. Olen ehdottanut miehelle monesti juuri tuota kahden asunnon järjestelyä, ettö mies asuisi muualla lastensa kanssa. Ongelmana on, että mies on täysin rahaton eli minun pitäisi yksin kustantaa kaksi asuntoa meille ja se on liikaa vaadittu yhdeltä henkilöltä. Monesti olen miettinyt eroa, kun en kestä nykytilaa ja miettinyt myös, että miksi piti ottaa ihan pa mies, jolla ei ole varaa kustantaa itselleen edes yksiötä. Uusperhe on tosi vaikea perhemuoto. Vieraan lapsista ei välttämättä opi pitämään koskaan.

Oma lapseni on kasvanut yksinhuoltajan lapsena ja se on ollut vakaa olosuhde hänelle, mitä sotki kuitenkin tämä uusperhekuvio. En tiedä, onko se ollut haitaksi vai neutraali kokemus, vaikea arvioida. Olen kysynyt, mutta eihän lapsi osaa niin kertoa.

Miehrn erolapset ovat olleet alusta asti vähän häiriintyneitä, siis sulkeutuneita, omissa maailmoissaan. He ovat ihan selvästi kärsineet erosta. Heillä on myös äitinsä luona uusperhe ja uusia yhteisiä lapsia ja taitavat kärsiä sielläkin jollain tavalla. Vähän heittopusseja ovat. Säälittää kyllä, he ansaitsisivat lapsina parempaa. Heille olisi ylivoimaisesti parasta se yhteinen isä-lapsiasunto, mutta siihen miehellä ei ole siis varaa.

Joten itse valitsisin riemusta kiljuen sen ap:n miehen ehdottaman järjestelyn. Jos ap miettii rahaa, niin kannattaa laskea, olisiko paras olla virallisestikin yh ja saada myös elarit mieheltä. Näin äkkiseltään tuli mieleen, että mies haluaa välttää nimenomaan ne tuolla järjestelyllä. Olisi ehkä selvempää asua reilusti erillään virallisesti. Mies varmaan mietti, että olisi kirjoilla ap:n kanssa samassa, jolloin välttyy elareilta.

Olet niiin oikeassa. Jännä, ettei ap suostu edes harkitsemaan tätä parhainta vaihtoehtoa.

Minäkin aikanaan ehdotin miehelle, että hän voisi tavata lapsiaan jossain toisessa kämpässä. Ei suostunut. Ihmeellistä, että valitsi tilanteen, jossa hänen lapsillaan on etäinen äitipuoli.

Ilmoitin miehelle omat vaihtoehtoni. Joko muutetaan kaikki saman katon alle tai sitten erotaan. Jos erotaan, niin yhteishuoltajuus mutta minä lähivanhempana eikä vuoroviikkoja tai edes viikonloppuja ainakaan ennen kuin lapsi on isompi, mies saa lapsettomilla viikoilla olla vauva-aikana apuna ja tavata tietysti muutenkin mahdollisimman paljon, mutta sänkyyni hänellä ei ole enää asiaa. Olen nyt jotenkin niin pettynyt mieheen, että ero ei tunnu edes pahalta vaihtoehdolta.

ap

No on se nyt sekavaa. Mutta jos olet eron kannalla, niin parempi harkita tarkkaan. Ei sen jälkeen ruinata takasin. Lapset kärsii enemmän riidoista kuin erosta.

Vierailija kirjoitti:

Ilmoitin miehelle omat vaihtoehtoni. Joko muutetaan kaikki saman katon alle tai sitten erotaan. Jos erotaan, niin yhteishuoltajuus mutta minä lähivanhempana eikä vuoroviikkoja tai edes viikonloppuja ainakaan ennen kuin lapsi on isompi, mies saa lapsettomilla viikoilla olla vauva-aikana apuna ja tavata tietysti muutenkin mahdollisimman paljon, mutta sänkyyni hänellä ei ole enää asiaa. Olen nyt jotenkin niin pettynyt mieheen, että ero ei tunnu edes pahalta vaihtoehdolta.

ap

Voisitko perustella meille, miksi haluat lapsestasi erolapsen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmoitin miehelle omat vaihtoehtoni. Joko muutetaan kaikki saman katon alle tai sitten erotaan. Jos erotaan, niin yhteishuoltajuus mutta minä lähivanhempana eikä vuoroviikkoja tai edes viikonloppuja ainakaan ennen kuin lapsi on isompi, mies saa lapsettomilla viikoilla olla vauva-aikana apuna ja tavata tietysti muutenkin mahdollisimman paljon, mutta sänkyyni hänellä ei ole enää asiaa. Olen nyt jotenkin niin pettynyt mieheen, että ero ei tunnu edes pahalta vaihtoehdolta.

ap

Voisitko perustella meille, miksi haluat lapsestasi erolapsen?

En halua hänelle osa-aikaista perhettä. Enkä myöskään voi oman hyvinvointini takia jäädä vuoroviikkosuhteeseen nyt kun tilanne on tämä.

ap

Tule sitten kertomaan, mitä mies valitsee.

Uutta vauvaa hän ei valitae. Todennäköisesti se on hänelle yhdentekevä. Hän valitsee joko sinut tai lapsensa. Tai - jos hän valitsee sinut, ei hän menetä lapsiaan. Eli ei tämä mikään valintatilanne ole.

Voi myös olla, että hän lähtee karkuun ehdottomuuttasi. Ei siis sinua, vaan pelkää, mitä vielä pahempaa ja äkkijyrkempää on tiedossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmoitin miehelle omat vaihtoehtoni. Joko muutetaan kaikki saman katon alle tai sitten erotaan. Jos erotaan, niin yhteishuoltajuus mutta minä lähivanhempana eikä vuoroviikkoja tai edes viikonloppuja ainakaan ennen kuin lapsi on isompi, mies saa lapsettomilla viikoilla olla vauva-aikana apuna ja tavata tietysti muutenkin mahdollisimman paljon, mutta sänkyyni hänellä ei ole enää asiaa. Olen nyt jotenkin niin pettynyt mieheen, että ero ei tunnu edes pahalta vaihtoehdolta.

ap

Voisitko perustella meille, miksi haluat lapsestasi erolapsen?

En halua hänelle osa-aikaista perhettä. Enkä myöskään voi oman hyvinvointini takia jäädä vuoroviikkosuhteeseen nyt kun tilanne on tämä.

ap

En ymmärrä. Jos eroatte, niin mies ei voi ottaa häntä minkään ikäisenä itselleen, koska hänellä on silloin isommat lapset, joita hän ei voi sekoittaa uuden lapsen kanssa.

Sanot, että mies voi tulla sinun luoksesi. Mutta kun mies löytää uuden naisen, ei hän tuskin ”voi” tulla sinun luoksesi. Tai sitten sinulla on uusi mies, eikä hän halua nähdä eksääsi luonasi. Tms.Uudet suhteet tuovat teidän suhteeseenne jännitteitä.

Eli käytännössä haluat lapsestasi isättömän. Miksi? Koska silloin sinä voit hyvin?