Lue keskustelun säännöt.
parisuhde ja miehen erilainen elämänkokemus
23.07.2020 |
Tai pitäisikö sanoa sen puute.
Mies menossa kohta opiskelemaan. Ollut töissä lukiopohjalla samassa työpaikassa tähän asti. Asuu vanhempiensa omistamassa asunnossa johon muuttanut suoraan kotoa. Ei ole koskaan seurustellut. Sama kaveripiiri lukiosta asti.
Itsellä on takana useampi pitkä parisuhde, olen opiskellut, asunut eri paikkakunnilla jne. ja elämässä on ollut paljon myös vastoinkäymisiä, mutta toisaalta siinä on tullut sitä oppiakin
Kannustan miestä opiskelussa ja hyvä, että menee opiskelemaan. Opastin ja autoin pääsykokeisiin valmistautumisessa ja tukiasioiden järjestelyssä. Mies on huumorintajuinen ja kiltti ja arvostan sitä. Kuitenkin rassaa ja mietityttää, että usein kun toivoisin vakavampaa keskustelua parisuhteesta tai muista asioista niin hän vitsailee ja suojautuu sen taakse, eikä asioista keskustella kunnolla. Lisäksi ahdistaa hänen kokemattomuutensa parisuhdemielessä ja ylipäätään elämässä: tiedän että jokaisella on omanlainen elämä ja kaikki me ollaan kaukana täydellisyydestä, mutta tuntuu että kokemuksen puutteen myötä häneltä puuttuu tietynlainen perspektiivi. Tämä johtaa siihen, että tuntuu etten voi tukeutua häneen, kun minä olen se joka hoitaa ja selvittää käytännön asiat. En halua kenenkään äidiksi ja vaikka olenkin vahva persoona, niin aiemmissa parisuhteissani ei tällaista ongelmaa ole ollut vaan olen kokenut ne tasavertaisiksi.
Kommentit (175)
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun iässäsi ole ehtinyt olemaan useita pitkiä parisuhteita.
5-6 vuotta ei ole pitkä aika parisuhteelle.
Minä olen sitten aloittajan silmissä myös kokematon parisuhderintamalla, kun viisikymppiseksi ehtinyt ja on vain kaksi pitkää parisuhdetta. 13 ja 17 vuotias edelleen pyörivä parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä se sun ongelmasi taas olikaan? Kunnollinen, asiallinen mies. Tämä on toki suominaiselle kirosanoja.
Kunnollinen ja asiallinen? Oma kokemukseni oli juoppo, väkivaltainen narsisti. Mitä kilttiä sellaisessa miehessä on? Eiköhän tuollainen epäkypsyys ja syrjäytyneisyys kerro siitä, että jotain isompaa on vialla? Normaali mies kävisi luultavasti töissä ja omaisi perheen.
Mitä ihmettä sä horiset? Lue se aloitus uudelleen.
Mistä sä revit nämä miesvihaolettamasi? Katkera omista valinnoistasi ja valkoroskaisuudestasi much?
Niin... itselläni oli samanlainen kumppani kuin ap:lla, mutta lisäksi narsistinen, väkivaltainen juoppo. Ymmärrätkö nyt?
Ei kovin normaalilta yli 30v miehen elämältä kuulosta, kannattaa olla varuillaan ja miettiä, haluaako oikeasti alkaa opettajaksi/äidiksi tuollaiselle henkilölle. Vai etsiikö mielummin henkisestikin aikuisen kumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan suhteen dynamiikan kannalta antaisin miehelle tilaa opetella asiat sitten vaikka kantapään kautta. Olet jo nyt auttanut paljon ja se on tietysti tasapainoisessa parisuhteessa ok, mutta pidemmän päälle miehesi oppii roolin, että hän on se kokemattomampi/tyhmempi/avustettava ja sinulle jää se managerointi. Onhan se ikävää katsoa vierestä, kun toinen vasta opettelee ja itsellesi asia on päivän selvä, mutta joskus sen toisenkin osapuolen pitää itsenäistyä.
Mies voi kokea alemmuutta sinun kokeneisuuden rinnalla ja varsinkin noissa parisuhdekeskusteluissa mukana on varmasti häpeää ja muita tunteita, jotka hän kuittaa huumorilla. Uskon, että kun mies saa tunteen siitä, että hän on parisuhteessa tasavertainen kumppani, hänen kanssaan on myös helpompi keskustella vaikka jo ihan siitä, että koet, että teillä on näkemyseroja ja mielestäsi katsotte asioita eri perspektiivistä. Miehelläsi on silloin tilaa käsitellä näkemyksesi ja vastata siihen omasta näkökulmastaan. Voitte miettiä yhdessä, miten näistä eroavaisuuksista huolimatta saisitte luotua tasapainoisen ja -vertaisen parisuhteen.
Onko normaalia, että itsenäistymistä harjoitellaan vasta 30+ ikäisenä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä se sun ongelmasi taas olikaan? Kunnollinen, asiallinen mies. Tämä on toki suominaiselle kirosanoja.
Kunnollinen ja asiallinen? Oma kokemukseni oli juoppo, väkivaltainen narsisti. Mitä kilttiä sellaisessa miehessä on? Eiköhän tuollainen epäkypsyys ja syrjäytyneisyys kerro siitä, että jotain isompaa on vialla? Normaali mies kävisi luultavasti töissä ja omaisi perheen.
Mitä ihmettä sä horiset? Lue se aloitus uudelleen.
Mistä sä revit nämä miesvihaolettamasi? Katkera omista valinnoistasi ja valkoroskaisuudestasi much?
Kuulostat itse aika katkeralta tai muuten ongelmaiselta, jos jonkun yksi kommentti saa sinut noin puolustuskannalle ja haukkumaan. Katkera mielenterveysongelmistasi ja valkoroskaisuudestasi much? :D
Se, että ei ole juuri niitä parisuhteita kokenut, ei olisi mikään ongelma. Mutta jos ei ole kokenut elämässä mitään muutakaan, voi olla, että hän pitää itsestäänselvyyksinä asioita, joita sinulla ei ole ikinä elämässäsi edes ollut.
Pumpulissa kasvaneen voi olla todella vaikea ymmärtää ihmistä, jolla on rankkoja kokemuksia taustallaan.
Kaksi kovia kokenutta, vaikka kokemukset olisivat hyvinkin erilaisia, voivat paljon helpommin ymmärtää toisiaan. Tosin on kovia kokeneissakin niitä, jotka eivät voi ymmärtää, että jollain muullakin voi olla ollut rankkaa, etenkin, jos ne toisen ihmisen rankat kokemukset ovat erilaisia kuin omat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä se sun ongelmasi taas olikaan? Kunnollinen, asiallinen mies. Tämä on toki suominaiselle kirosanoja.
Kunnollinen ja asiallinen? Oma kokemukseni oli juoppo, väkivaltainen narsisti. Mitä kilttiä sellaisessa miehessä on? Eiköhän tuollainen epäkypsyys ja syrjäytyneisyys kerro siitä, että jotain isompaa on vialla? Normaali mies kävisi luultavasti töissä ja omaisi perheen.
Mitä ihmettä sä horiset? Lue se aloitus uudelleen.
Mistä sä revit nämä miesvihaolettamasi? Katkera omista valinnoistasi ja valkoroskaisuudestasi much?
Niin... itselläni oli samanlainen kumppani kuin ap:lla, mutta lisäksi narsistinen, väkivaltainen juoppo. Ymmärrätkö nyt?
Ei kovin normaalilta yli 30v miehen elämältä kuulosta, kannattaa olla varuillaan ja miettiä, haluaako oikeasti alkaa opettajaksi/äidiksi tuollaiselle henkilölle. Vai etsiikö mielummin henkisestikin aikuisen kumppanin.
Edelleenkin horiset ihan omiasi.
okei, muotoilin asian huonosti: miehellä ei ole kokemusta parisuhteista, ei ole siis seurustellut ikinä
olisi varmasti hyvä antaa miehelle tilaa opetella ja olen sitä yrittänyt, mutta turhauttaa kun hän harjoittelee nyt samoja asioita joita itse opettelin 10 vuotta sitten. ja usein kun hänellä olisi näitä vastuunoton ja itsenäistymisen paikkoja, niin hän ei niitä käytä vaan turvautuu muihin mekanismeihin.
Pitää kai vain kestää se tai todeta että olen odottanut tarpeeksi ja ei tule mitään.
Kyse ei minulle ole esim koulutuksesta tai työstä vaan tietynlaisesta vastuunoton halukkuudesta ja kyvystä
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta miehen tausta on tässä epäolennainen. Sinusta tuntuu että keskustelu hänen kanssaan on yksiulotteista ja välttelevää ja joudut huolehtimaan hänestä. Mies on jo niin vanha että tuskin muuttuu miksikään. Joten tuskin suhdekaan muuttuu.
Mä en itse lähtenyt sellaisen mustavalkoinen maailmankatsomus-miehen matkaan. Joo oli ollut aikaisemmin naimisissa. Vaimo oli jättänyt 4 vuoden jälkeen ja kuulemma jonkun rentun ottanut. Ei lapsia. Seurusteltiin puolisen vuotta. Valitteli aina kun naiset ei huoli kilttiä miestä.
Asui äitinsä omistamassa asunnossa, ei maksanut vuokraa tai vastiketta, lomaili äitinsä omistamalla mökillä ja vei minutkin sinne, mökki oli likainen ja hiirenpaskassa ja sain ensitöikseni siivota sen, mies ei edes tiennyt miten rättiä käytetään kun komensin töihin.
Asumisjärjestelyistä huolimatta miehellä oli luottokortti, jolla maksoi mm. ravintolassa. Ravintola oli kallis ja itse pyysi minut sinne kanssaan syömään, hämmästyin kun maksoi luottokortilla ja valitteli sitten tulomatkalla pieniä tulojaan.
Oli melko ison lehden toimittaja ja oli mennyt toimittajan hommiin lukion kesätöinä harjoittelun kautta, eli koulutustakaan ei ollut että........ei nyt olisi luullut olevan ihan tyhjätasku kun ei asumiseen mennyt rahaakaan.... minä itse painoin ylitöitä saadakseni juoksevat menoni ja opintolainani maksettua ja pidin tarkkaan kirjaa menoista.
Oli raivoraitis. Oikeasti raivoraitis. Minä en juurikaan juo, viinipullot seisoo kaapissa parikin vuotta, mutta saunan jälkeen voin ottaa siiderin tai kaksi ja juhlissa lasillisen kaksi, jos tarjotaan. Sainkin kuulla olevani juoppo. Minun kelloni alkoivat kilistä ja lopetin sen jutun.
Ole ap varovainen. "Kiltteys" voi olla saamattomuutta tai jos korostaa omaa kiltteyttään, siitä voikin poikia narsisti alta eli hyväksikäyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
okei, muotoilin asian huonosti: miehellä ei ole kokemusta parisuhteista, ei ole siis seurustellut ikinä
olisi varmasti hyvä antaa miehelle tilaa opetella ja olen sitä yrittänyt, mutta turhauttaa kun hän harjoittelee nyt samoja asioita joita itse opettelin 10 vuotta sitten. ja usein kun hänellä olisi näitä vastuunoton ja itsenäistymisen paikkoja, niin hän ei niitä käytä vaan turvautuu muihin mekanismeihin.
Pitää kai vain kestää se tai todeta että olen odottanut tarpeeksi ja ei tule mitään.
Kyse ei minulle ole esim koulutuksesta tai työstä vaan tietynlaisesta vastuunoton halukkuudesta ja kyvystä
ap
edelleenkin, mikä se ongelmasi on? se että itse päsmäröit miehen opintoihin liittyviä tukihakemuksia?
Vierailija kirjoitti:
okei, muotoilin asian huonosti: miehellä ei ole kokemusta parisuhteista, ei ole siis seurustellut ikinä
olisi varmasti hyvä antaa miehelle tilaa opetella ja olen sitä yrittänyt, mutta turhauttaa kun hän harjoittelee nyt samoja asioita joita itse opettelin 10 vuotta sitten. ja usein kun hänellä olisi näitä vastuunoton ja itsenäistymisen paikkoja, niin hän ei niitä käytä vaan turvautuu muihin mekanismeihin.
Pitää kai vain kestää se tai todeta että olen odottanut tarpeeksi ja ei tule mitään.
Kyse ei minulle ole esim koulutuksesta tai työstä vaan tietynlaisesta vastuunoton halukkuudesta ja kyvystä
ap
Ei ole mitään taitoja, mitä oppisi vasta parisuhteessa. 3-kymppinen on jo oppinut vastuunkantoa, aloitteellisuutta ja muiden huomioimista, jos on oppiakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä musta on paljonkin taitoja, joita oppii vasta parisuhteessa :D ne on nimenomaan niitä parisuhdetaitoja ja sitä miten ollaan toisen kanssa
Vierailija kirjoitti:
kyllä musta on paljonkin taitoja, joita oppii vasta parisuhteessa :D ne on nimenomaan niitä parisuhdetaitoja ja sitä miten ollaan toisen kanssa
Annapa esimerkkejä. Mitä taitoja oppii vain parisuhteessa eikä esim. ystävyyssuhteessa tai opiskeluaikojen kämppisten kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni tällainen toisen rääpiminen takanapäin on ikäänkuin petos. Ei ainakaan kerro, että rakastaa toista.
Jos yksinkertaisesti koet, että joudut parisuhteessa rooliin, joka ei sinua tyydytä, paras ehkä lähteä. Tai voit varautua siihen, että katselet miehen itsenäistymisprosessia useamman vuoden ja joudut ohjaamaan häntä siinäkin.
Olen itse akateeminen ja mieheni peruskoulun käynyt duunari (jos sillä nyt on merkitystä). Meillä on suht saman verran kokemusta parisuhteista ja mieheni on todella oma-aloitteinen tarttumaan parisuhdettamme koskeviin aiheisiin ja kykenee keskustelemaan asioista hyvinkin kypsästi. Hänellä siis tätä perspektiiviä löytyy.
Sen sijaan esim. tietotekniikkaan tai vaikka kännykän käyttöön liittyvistä ongelmista vastaan minä. En ole ikinä edes käyttänyt samaa käyttöliittymää kuin hänen puhelimessaan on, mutta saan silti ratkottua ongelmat myös hänen puhelimestaan, jos tarve vaatii. Huonekaluja kootessa minä tulkitsen kokoamisohjeet ja neuvon ja valvon kokoamisen edistymistä. Autoista emme kumpikaan tiedä mitään, mutta minä osaan ottaa manuaalin käteen ja etsiä sieltä ohjeet. En kiistä, etteikö mieheni uusavuttomuus näissä asioissa ärsyttäisi, mutta tiedän, että hän yrittää parhaansa ja häntä itseäänkin ärsyttää osaamattomuutensa. Ennen minua hän on aina kysynyt neuvoa ja apua kavereiltaan ja hommat ovat hoituneet.
Ehkä se on omaa kypsymättömyyttäni, että ärsyynnyin vaikkapa siitä, että muuttaessamme uuteen taloon, vastasin kuva- ja äänentoistojärjestelmän hankkimisesta ja asentamisesta, sillä hän ei yksinkertaisesti tiennyt asiasta mitään. Ärsytystäni lisää se, että olen valmistunut humanistiselta alalta ja hän jaksaa aina kuittailla, miten tutkintoni on vain jotain huuhaa-humanismia. Hän on sentään tehnyt ”miesten töitä” peruskoulusta päästyään, mutta silti parisuhteemme humanisti hoitaa kaikki tekniset hankinnat ja niihin liittyvän ylläpidon ja ongelmatapausten ratkomiset.
Kiitos kun sain avautua 😆
Vierailija kirjoitti:
Jos yksinkertaisesti koet, että joudut parisuhteessa rooliin, joka ei sinua tyydytä, paras ehkä lähteä. Tai voit varautua siihen, että katselet miehen itsenäistymisprosessia useamman vuoden ja joudut ohjaamaan häntä siinäkin.
Olen itse akateeminen ja mieheni peruskoulun käynyt duunari (jos sillä nyt on merkitystä). Meillä on suht saman verran kokemusta parisuhteista ja mieheni on todella oma-aloitteinen tarttumaan parisuhdettamme koskeviin aiheisiin ja kykenee keskustelemaan asioista hyvinkin kypsästi. Hänellä siis tätä perspektiiviä löytyy.
Sen sijaan esim. tietotekniikkaan tai vaikka kännykän käyttöön liittyvistä ongelmista vastaan minä. En ole ikinä edes käyttänyt samaa käyttöliittymää kuin hänen puhelimessaan on, mutta saan silti ratkottua ongelmat myös hänen puhelimestaan, jos tarve vaatii. Huonekaluja kootessa minä tulkitsen kokoamisohjeet ja neuvon ja valvon kokoamisen edistymistä. Autoista emme kumpikaan tiedä mitään, mutta minä osaan ottaa manuaalin käteen ja etsiä sieltä ohjeet. En kiistä, etteikö mieheni uusavuttomuus näissä asioissa ärsyttäisi, mutta tiedän, että hän yrittää parhaansa ja häntä itseäänkin ärsyttää osaamattomuutensa. Ennen minua hän on aina kysynyt neuvoa ja apua kavereiltaan ja hommat ovat hoituneet.
Ehkä se on omaa kypsymättömyyttäni, että ärsyynnyin vaikkapa siitä, että muuttaessamme uuteen taloon, vastasin kuva- ja äänentoistojärjestelmän hankkimisesta ja asentamisesta, sillä hän ei yksinkertaisesti tiennyt asiasta mitään. Ärsytystäni lisää se, että olen valmistunut humanistiselta alalta ja hän jaksaa aina kuittailla, miten tutkintoni on vain jotain huuhaa-humanismia. Hän on sentään tehnyt ”miesten töitä” peruskoulusta päästyään, mutta silti parisuhteemme humanisti hoitaa kaikki tekniset hankinnat ja niihin liittyvän ylläpidon ja ongelmatapausten ratkomiset.
Kiitos kun sain avautua 😆
No joo, ei tuo nyt tähän ketjuun kyllä liittynyt.
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä se sun ongelmasi taas olikaan? Kunnollinen, asiallinen mies. Tämä on toki suominaiselle kirosanoja.
Kunnollinen ja asiallinen kolmekymppinen mies ei asu vanhempiensa nurkissa. Hänellä on koulutus ja työpaikka, eikä hän tarvitse ketään neuvomaan jossain tukien haun kaltaisessa yksinkertaisessa asiassa. Kunnollinen ja asiallinen kolmekymppinen mies on siinä sosioekonomisessa asemassa, että HÄN auttaa muita, vaikkapa niitä vanhempiaan, sen sijaan että vanhemmat elättäisivät häntä.
Kunnollinen ja asiallinen suomalainen mies kykenee kolmekymppisenä huolehtimaan paitsi itsestään, jokaisesta joka sattuu seurassa olemaan.
Ainakin minun tuttavapiirissäni siis. Sitä en tiedä, miten siellä in.cel-maailmassa toimitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miksi naiset lähtevät tuollaisten vässyköiden matkaan? Joku neitsytpoju peräkammarinpoika äitin elätti, jessus.
Itse olen lähtenyt ja kaduttaa paljon...
Neitsyt ei ollut, mutta vähemmän kumppaneita kuin itsellä. Suhteen loputtua sainkin sitten kuulla paljon huorittelua ym., eli sekin asia oli kovasti vaivannut miestä koko suhteen ajan. Vaikka esiintyi aluksi avarakatseisena muiden ymmärtäjänä. Itseäni myös häiritsi paljon se elämänkokemusten ja ihmistuntemuksen puute. Ei ollut myöskään ikinä käynyt ruotsinlaivaa pidemmällä tai edes maistanut joitain yleisiä ruokia. Kaiken aikansa vietti kotona, koulussa kävi kun huvitti. Suurin osa rahoista kului päihteisiin eikä tykännyt laskujakaan maksaa. Tuntuu, että haaveili jostain täydellisestä, nuoresta naisesta joka tulee hänen elämäänsä ja ratkaisee kaikki ongelmat. Sellainen oli selkeästi hakusessa. Kyseessä siis nelikymppinen mies.
Tästäkin tekstistä huomaa että miehessä on varmasti vikoja ja ongelmia, mutta ei se kokemattomuus tai vähäinen kumppanien määrä ole tässäkään se määräävä tekijä, vaan lähinnä seuraus kaikista muista ongelmista. Ei kokemattomuus itsessään tee ihmisestä vielä huonoa. Eiköhän tuo päihdeongelma ja elämänhallinnan ongelmat ole se juurisyy.
Vierailija kirjoitti:
okei, muotoilin asian huonosti: miehellä ei ole kokemusta parisuhteista, ei ole siis seurustellut ikinä
olisi varmasti hyvä antaa miehelle tilaa opetella ja olen sitä yrittänyt, mutta turhauttaa kun hän harjoittelee nyt samoja asioita joita itse opettelin 10 vuotta sitten. ja usein kun hänellä olisi näitä vastuunoton ja itsenäistymisen paikkoja, niin hän ei niitä käytä vaan turvautuu muihin mekanismeihin.
Pitää kai vain kestää se tai todeta että olen odottanut tarpeeksi ja ei tule mitään.
Kyse ei minulle ole esim koulutuksesta tai työstä vaan tietynlaisesta vastuunoton halukkuudesta ja kyvystä
ap
Mitä nämä mainitsemasi asiat ovat joita hän vasta nyt opettelee? Jotain konkreettisia esimerkkejä? Liittyykö ne parisuhteessa elämiseen?
Ihan suhteen dynamiikan kannalta antaisin miehelle tilaa opetella asiat sitten vaikka kantapään kautta. Olet jo nyt auttanut paljon ja se on tietysti tasapainoisessa parisuhteessa ok, mutta pidemmän päälle miehesi oppii roolin, että hän on se kokemattomampi/tyhmempi/avustettava ja sinulle jää se managerointi. Onhan se ikävää katsoa vierestä, kun toinen vasta opettelee ja itsellesi asia on päivän selvä, mutta joskus sen toisenkin osapuolen pitää itsenäistyä.
Mies voi kokea alemmuutta sinun kokeneisuuden rinnalla ja varsinkin noissa parisuhdekeskusteluissa mukana on varmasti häpeää ja muita tunteita, jotka hän kuittaa huumorilla. Uskon, että kun mies saa tunteen siitä, että hän on parisuhteessa tasavertainen kumppani, hänen kanssaan on myös helpompi keskustella vaikka jo ihan siitä, että koet, että teillä on näkemyseroja ja mielestäsi katsotte asioita eri perspektiivistä. Miehelläsi on silloin tilaa käsitellä näkemyksesi ja vastata siihen omasta näkökulmastaan. Voitte miettiä yhdessä, miten näistä eroavaisuuksista huolimatta saisitte luotua tasapainoisen ja -vertaisen parisuhteen.