Lue keskustelun säännöt.
parisuhde ja miehen erilainen elämänkokemus
23.07.2020 |
Tai pitäisikö sanoa sen puute.
Mies menossa kohta opiskelemaan. Ollut töissä lukiopohjalla samassa työpaikassa tähän asti. Asuu vanhempiensa omistamassa asunnossa johon muuttanut suoraan kotoa. Ei ole koskaan seurustellut. Sama kaveripiiri lukiosta asti.
Itsellä on takana useampi pitkä parisuhde, olen opiskellut, asunut eri paikkakunnilla jne. ja elämässä on ollut paljon myös vastoinkäymisiä, mutta toisaalta siinä on tullut sitä oppiakin
Kannustan miestä opiskelussa ja hyvä, että menee opiskelemaan. Opastin ja autoin pääsykokeisiin valmistautumisessa ja tukiasioiden järjestelyssä. Mies on huumorintajuinen ja kiltti ja arvostan sitä. Kuitenkin rassaa ja mietityttää, että usein kun toivoisin vakavampaa keskustelua parisuhteesta tai muista asioista niin hän vitsailee ja suojautuu sen taakse, eikä asioista keskustella kunnolla. Lisäksi ahdistaa hänen kokemattomuutensa parisuhdemielessä ja ylipäätään elämässä: tiedän että jokaisella on omanlainen elämä ja kaikki me ollaan kaukana täydellisyydestä, mutta tuntuu että kokemuksen puutteen myötä häneltä puuttuu tietynlainen perspektiivi. Tämä johtaa siihen, että tuntuu etten voi tukeutua häneen, kun minä olen se joka hoitaa ja selvittää käytännön asiat. En halua kenenkään äidiksi ja vaikka olenkin vahva persoona, niin aiemmissa parisuhteissani ei tällaista ongelmaa ole ollut vaan olen kokenut ne tasavertaisiksi.
Kommentit (175)
Vierailija kirjoitti:
kyllä musta on paljonkin taitoja, joita oppii vasta parisuhteessa :D ne on nimenomaan niitä parisuhdetaitoja ja sitä miten ollaan toisen kanssa
Mutta eikö nämä opita uudestaan joka parisuhteessa, sen uuden kumppanin kanssa? Ei siinä auta vedota että näin me oltiin aina Markus/Kirstin kanssa. Ei kannata erehtyä luulemaan että aiemmat parisuhteet automaattisesti opettavat kuinka seuraavassa ollaan. Jos itse pidät omaa aiempaa kokemustasi jotenkin oikeutettuna mallina seuraavaan suhteeseen, niin se voikin olla uuden suhteen tuhon siemen. Uusi suhde vaatii aina avarakatseisuutta ja kykyä ja halua kompromisseihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuhannen taalan kysymys on: kunnioittaako ap miestään? Kuulostaa vähän siltä, että ei kunnioita.
Onnellista parisuhdetta ei voi syntyä, ellei kumppaniaan kunnioita ja arvosta ihmisenä.
Valitettavasti on kovin harvinaista kunnioittaa ja arvostaa avutonta lapasta.
Tämä takia kokemattoman miehen kannattaa tiettyy ikään mennessä lopettaa unelmointi kumppanista ja parisuhteesta. Naiset näkevät heidät lapsina, outoina, epämiehisinä eivätkä millään tavalla tasavertaisina kumppaneina. Turha edes yrittää, kun tämä on se suhtautuminen. Tässä yhteiskunnassa on tärkeää, että tekee tietyt asiat tiettyyn ikään mennessä ja poikkeuksia ei sallita - varsinkaan miehiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä se sun ongelmasi taas olikaan? Kunnollinen, asiallinen mies. Tämä on toki suominaiselle kirosanoja.
Kunnollinen ja asiallinen kolmekymppinen mies ei asu vanhempiensa nurkissa. Hänellä on koulutus ja työpaikka, eikä hän tarvitse ketään neuvomaan jossain tukien haun kaltaisessa yksinkertaisessa asiassa. Kunnollinen ja asiallinen kolmekymppinen mies on siinä sosioekonomisessa asemassa, että HÄN auttaa muita, vaikkapa niitä vanhempiaan, sen sijaan että vanhemmat elättäisivät häntä.
Kunnollinen ja asiallinen suomalainen mies kykenee kolmekymppisenä huolehtimaan paitsi itsestään, jokaisesta joka sattuu seurassa olemaan.
Ainakin minun tuttavapiirissäni siis. Sitä en tiedä, miten siellä in.cel-maailmassa toimitaan.
Kyllä. Ja kaikki miehet, jotka eivät tuohon ikään mennessä täytä näitä kunnollisen miehen kriteerejä voitaiisin vaikka pakata konttiin ja upottaa mereen. Hyödyttömiä ja pahoja ihmisiä, joita ei kenenekään pitäisi sietää.
Vierailija kirjoitti:
Tämä takia kokemattoman miehen kannattaa tiettyy ikään mennessä lopettaa unelmointi kumppanista ja parisuhteesta. Naiset näkevät heidät lapsina, outoina, epämiehisinä eivätkä millään tavalla tasavertaisina kumppaneina. Turha edes yrittää, kun tämä on se suhtautuminen. Tässä yhteiskunnassa on tärkeää, että tekee tietyt asiat tiettyyn ikään mennessä ja poikkeuksia ei sallita - varsinkaan miehiltä.
Osalla naisista varmasti näin onkin ja en tiedä voiko niitä edes saada näkemään oma vinoutunut asenteensa. Tuo on juuri se vaara mikä voi olla sillä että on paljon parisuhdekokemusta. Alkaa luulla että "parisuhdeosaaminen" on hallussa ja keltainen neste alkaa nousta päähän, eli ylimielisyys itseä kokemattomampia kohtaan. Nähdään vikoja vain toisessa mutta peiliin ei osata katsoa, kato ei tarvi kun sitä kokemusta kumminkin löytyy. Ei kuitenkaan luovuta toivosta, ei ne kaikki näin ajattele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea kaikkia vastauksia...
Sille, miten paljon tai vähän vaikeuksia on elämässään joutunut kohtaamaan, ei oikein voi itse vaikuttaa. Toiset pääsee helpommalla kuin toiset ja suuri määrä haasteita elämässä kyllä muokkaa ihmistä ja vaikuttaa ajattelutapaan. Erilaiset taustat voivat tehdä teistä ”liian” erilaiset.
Mutta, jos 30+ miehelle pitää ap:n antaa ohjausta pääsykokeisiin valmistautumisessa ja hakemusten täytössä, niin jotain on pielessä. Aikuinen ihminen hoitaa tuollaiset asiat itsenäisesti. Miettisin, haluanko olla puoliso vai äiti.
Vierailija kirjoitti:
Tämä takia kokemattoman miehen kannattaa tiettyy ikään mennessä lopettaa unelmointi kumppanista ja parisuhteesta. Naiset näkevät heidät lapsina, outoina, epämiehisinä eivätkä millään tavalla tasavertaisina kumppaneina. Turha edes yrittää, kun tämä on se suhtautuminen. Tässä yhteiskunnassa on tärkeää, että tekee tietyt asiat tiettyyn ikään mennessä ja poikkeuksia ei sallita - varsinkaan miehiltä.
Seksuaalinen kokemattomuus ei ole mikään big deal, mutta onhan se nyt outoa jos mies ei ole kolmekymppiseksi tehnyt mitään muuta kuin vähän käynyt töissä. On niin pihalla, että tarvitsee apua jonkun opintotuen hakemiseen.
Miksi ihmeessä kukaan tahtoisi miehen, joka on vain haahuillut ja ollut olemassa? Se kertoo aika tavalla luonteesta, jos ei ole kolmekymppiseksi saavuttanut yhtään mitään. Olisi hitto vie edes loistava pienoislentokoneiden rakentaja tai jotain. Mutta jos koko elämä on ollut pelkkää laimeaa olemassaoloa -ei sellaisella miehellä ole kenellekään mitään annettavaa.
Tuollainen kertoo muuten myös matalista testotasoista. Testosteroni tekee miehistä eteenpäinpyrkiviä ja kilpailuhenkisiä. Se, että miehellä ei ole tavoitteita, kertoo siitä että testosteronin kanssa on ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä takia kokemattoman miehen kannattaa tiettyy ikään mennessä lopettaa unelmointi kumppanista ja parisuhteesta. Naiset näkevät heidät lapsina, outoina, epämiehisinä eivätkä millään tavalla tasavertaisina kumppaneina. Turha edes yrittää, kun tämä on se suhtautuminen. Tässä yhteiskunnassa on tärkeää, että tekee tietyt asiat tiettyyn ikään mennessä ja poikkeuksia ei sallita - varsinkaan miehiltä.
Päteekö sama myös toisinpäin? Itsellä ei ole seurustelukokemusta, koska en huoli ihan ketä tahansa että vain pääsisin suhteeseen, kuten niin monet muut tuntuvat tekevän. Pitää olla kaikinpuolin itselle sopiva ja myös tietysti itse hyvä ja sopiva sille toiselle ihmiselle. En ole koskaan saanut niitä miehiä, joihin itse olen ihastunut. Kyllä, ovat olleet ihan tavallisia, ei todellakaan sellaisia joita miehet kuvailevat tällä palstalla. Heidän tasoteoriat lähinnä naurattavat minua. N26
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä takia kokemattoman miehen kannattaa tiettyy ikään mennessä lopettaa unelmointi kumppanista ja parisuhteesta. Naiset näkevät heidät lapsina, outoina, epämiehisinä eivätkä millään tavalla tasavertaisina kumppaneina. Turha edes yrittää, kun tämä on se suhtautuminen. Tässä yhteiskunnassa on tärkeää, että tekee tietyt asiat tiettyyn ikään mennessä ja poikkeuksia ei sallita - varsinkaan miehiltä.
Seksuaalinen kokemattomuus ei ole mikään big deal, mutta onhan se nyt outoa jos mies ei ole kolmekymppiseksi tehnyt mitään muuta kuin vähän käynyt töissä. On niin pihalla, että tarvitsee apua jonkun opintotuen hakemiseen.
Miksi ihmeessä kukaan tahtoisi miehen, joka on vain haahuillut ja ollut olemassa? Se kertoo aika tavalla luonteesta, jos ei ole kolmekymppiseksi saavuttanut yhtään mitään. Olisi hitto vie edes loistava pienoislentokoneiden rakentaja tai jotain. Mutta jos koko elämä on ollut pelkkää laimeaa olemassaoloa -ei sellaisella miehellä ole kenellekään mitään annettavaa.
Tuollainen kertoo muuten myös matalista testotasoista. Testosteroni tekee miehistä eteenpäinpyrkiviä ja kilpailuhenkisiä. Se, että miehellä ei ole tavoitteita, kertoo siitä että testosteronin kanssa on ongelmia.
Miksi miehen olisi pitänyt saavuttaa yhtään mitään sen suurempaa taikka mainittavaa elämässään? Eikö tavallisuus riitä vai miksi miehen pitää osoittaa jotain suuria menestymisen merkkejä? Menestymisen omassa elämässään mittaa jokainen henkilö itse, saavuttaen ne asiat jotka ovat itselle merkityksellisiä ja tärkeitä. Pitäisikö miehen sinun mukaasi olla menestynyt yhteiskunnan mittapuilla? Haluaisitko että hän olisi saavuttanut jotakin merkittävää/omaisi statusta jotta häntä voisi esitellä muille naisille ns. saaliina? Miksi ei voi antaa toisen olla sellainen kuin on? En ymmärrä että miksi se kumppani pitäisi ahtaa johonkin muottiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä takia kokemattoman miehen kannattaa tiettyy ikään mennessä lopettaa unelmointi kumppanista ja parisuhteesta. Naiset näkevät heidät lapsina, outoina, epämiehisinä eivätkä millään tavalla tasavertaisina kumppaneina. Turha edes yrittää, kun tämä on se suhtautuminen. Tässä yhteiskunnassa on tärkeää, että tekee tietyt asiat tiettyyn ikään mennessä ja poikkeuksia ei sallita - varsinkaan miehiltä.
Päteekö sama myös toisinpäin? Itsellä ei ole seurustelukokemusta, koska en huoli ihan ketä tahansa että vain pääsisin suhteeseen, kuten niin monet muut tuntuvat tekevän. Pitää olla kaikinpuolin itselle sopiva ja myös tietysti itse hyvä ja sopiva sille toiselle ihmiselle. En ole koskaan saanut niitä miehiä, joihin itse olen ihastunut. Kyllä, ovat olleet ihan tavallisia, ei todellakaan sellaisia joita miehet kuvailevat tällä palstalla. Heidän tasoteoriat lähinnä naurattavat minua. N26
Naisilla on usein luonnostaan paremmat sosiaaliset taidot ilman parisuhdekokemuksiakin.
Monilla miehillä, jotka haaveilevat suhteesta, tuntuu olevan vain yksi kriteeri tulevalle kumppanille ja se on ulkonäkö. Kuvitellaan kaiken sujuvan hyvin ja luonnostaan, kunhan nainen vaan on tarpeeksi hyvännäköinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä takia kokemattoman miehen kannattaa tiettyy ikään mennessä lopettaa unelmointi kumppanista ja parisuhteesta. Naiset näkevät heidät lapsina, outoina, epämiehisinä eivätkä millään tavalla tasavertaisina kumppaneina. Turha edes yrittää, kun tämä on se suhtautuminen. Tässä yhteiskunnassa on tärkeää, että tekee tietyt asiat tiettyyn ikään mennessä ja poikkeuksia ei sallita - varsinkaan miehiltä.
Seksuaalinen kokemattomuus ei ole mikään big deal, mutta onhan se nyt outoa jos mies ei ole kolmekymppiseksi tehnyt mitään muuta kuin vähän käynyt töissä. On niin pihalla, että tarvitsee apua jonkun opintotuen hakemiseen.
Miksi ihmeessä kukaan tahtoisi miehen, joka on vain haahuillut ja ollut olemassa? Se kertoo aika tavalla luonteesta, jos ei ole kolmekymppiseksi saavuttanut yhtään mitään. Olisi hitto vie edes loistava pienoislentokoneiden rakentaja tai jotain. Mutta jos koko elämä on ollut pelkkää laimeaa olemassaoloa -ei sellaisella miehellä ole kenellekään mitään annettavaa.
Tuollainen kertoo muuten myös matalista testotasoista. Testosteroni tekee miehistä eteenpäinpyrkiviä ja kilpailuhenkisiä. Se, että miehellä ei ole tavoitteita, kertoo siitä että testosteronin kanssa on ongelmia.
Nyt taas vähän jarrua niiden diagnoosien kanssa. Te naiset vedätte aina liian suoria johtopäätöksiä asioihin joissa voi olla monta muuttujaa. Testosteronin kanssa voi olla ongelmia, mutta ei sitä suoraan voi mistään eteenpäinpyrkivyydestä päätellä. Syy voi johtua vaikka mistä, kasvatuksesta, koulukiusaamisesta, huonosta itsetunnosta, masennuksesta jne. Alhainen testosteroni ei todellakaan ole se ensisijainen syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä takia kokemattoman miehen kannattaa tiettyy ikään mennessä lopettaa unelmointi kumppanista ja parisuhteesta. Naiset näkevät heidät lapsina, outoina, epämiehisinä eivätkä millään tavalla tasavertaisina kumppaneina. Turha edes yrittää, kun tämä on se suhtautuminen. Tässä yhteiskunnassa on tärkeää, että tekee tietyt asiat tiettyyn ikään mennessä ja poikkeuksia ei sallita - varsinkaan miehiltä.
Seksuaalinen kokemattomuus ei ole mikään big deal, mutta onhan se nyt outoa jos mies ei ole kolmekymppiseksi tehnyt mitään muuta kuin vähän käynyt töissä. On niin pihalla, että tarvitsee apua jonkun opintotuen hakemiseen.
Miksi ihmeessä kukaan tahtoisi miehen, joka on vain haahuillut ja ollut olemassa? Se kertoo aika tavalla luonteesta, jos ei ole kolmekymppiseksi saavuttanut yhtään mitään. Olisi hitto vie edes loistava pienoislentokoneiden rakentaja tai jotain. Mutta jos koko elämä on ollut pelkkää laimeaa olemassaoloa -ei sellaisella miehellä ole kenellekään mitään annettavaa.
Tuollainen kertoo muuten myös matalista testotasoista. Testosteroni tekee miehistä eteenpäinpyrkiviä ja kilpailuhenkisiä. Se, että miehellä ei ole tavoitteita, kertoo siitä että testosteronin kanssa on ongelmia.
Miksi miehen olisi pitänyt saavuttaa yhtään mitään sen suurempaa taikka mainittavaa elämässään? Eikö tavallisuus riitä vai miksi miehen pitää osoittaa jotain suuria menestymisen merkkejä? Menestymisen omassa elämässään mittaa jokainen henkilö itse, saavuttaen ne asiat jotka ovat itselle merkityksellisiä ja tärkeitä. Pitäisikö miehen sinun mukaasi olla menestynyt yhteiskunnan mittapuilla? Haluaisitko että hän olisi saavuttanut jotakin merkittävää/omaisi statusta jotta häntä voisi esitellä muille naisille ns. saaliina? Miksi ei voi antaa toisen olla sellainen kuin on? En ymmärrä että miksi se kumppani pitäisi ahtaa johonkin muottiin.
Ei tuossa varmaan tarkoitettu sitä, mitä sinä kuvittelet... Mutta se, ettei ole saavuttanut oikeastaan mitään 30+ ikäisenä, ei töitä, koulutusta tai perhettä, asuu vanhempien asunnossa, on avuton jne, ei kerro kovin hyvää ihmisestä. Eikä sellaisessa välttämättä mitään vikaa ole, monilla on erilaisia ongelmia, mutta parisuhteeseen kaksi samanlaista sopii parhaiten. Ei siis kannata etsiä omillaan toimeentulevaa, hyvätuloista, elämässä menestynyttä kumppania jos itseä ei samojen asioiden tavoittelu kiinnosta. Harva jaksaa katsella mieslasta jos on itsellä oman elämän ohjakset käsissä. Tuollaiselle miehelle sopii parhaiten naisversio itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä takia kokemattoman miehen kannattaa tiettyy ikään mennessä lopettaa unelmointi kumppanista ja parisuhteesta. Naiset näkevät heidät lapsina, outoina, epämiehisinä eivätkä millään tavalla tasavertaisina kumppaneina. Turha edes yrittää, kun tämä on se suhtautuminen. Tässä yhteiskunnassa on tärkeää, että tekee tietyt asiat tiettyyn ikään mennessä ja poikkeuksia ei sallita - varsinkaan miehiltä.
Seksuaalinen kokemattomuus ei ole mikään big deal, mutta onhan se nyt outoa jos mies ei ole kolmekymppiseksi tehnyt mitään muuta kuin vähän käynyt töissä. On niin pihalla, että tarvitsee apua jonkun opintotuen hakemiseen.
Miksi ihmeessä kukaan tahtoisi miehen, joka on vain haahuillut ja ollut olemassa? Se kertoo aika tavalla luonteesta, jos ei ole kolmekymppiseksi saavuttanut yhtään mitään. Olisi hitto vie edes loistava pienoislentokoneiden rakentaja tai jotain. Mutta jos koko elämä on ollut pelkkää laimeaa olemassaoloa -ei sellaisella miehellä ole kenellekään mitään annettavaa.
Tuollainen kertoo muuten myös matalista testotasoista. Testosteroni tekee miehistä eteenpäinpyrkiviä ja kilpailuhenkisiä. Se, että miehellä ei ole tavoitteita, kertoo siitä että testosteronin kanssa on ongelmia.
Miksi miehen olisi pitänyt saavuttaa yhtään mitään sen suurempaa taikka mainittavaa elämässään? Eikö tavallisuus riitä vai miksi miehen pitää osoittaa jotain suuria menestymisen merkkejä? Menestymisen omassa elämässään mittaa jokainen henkilö itse, saavuttaen ne asiat jotka ovat itselle merkityksellisiä ja tärkeitä. Pitäisikö miehen sinun mukaasi olla menestynyt yhteiskunnan mittapuilla? Haluaisitko että hän olisi saavuttanut jotakin merkittävää/omaisi statusta jotta häntä voisi esitellä muille naisille ns. saaliina? Miksi ei voi antaa toisen olla sellainen kuin on? En ymmärrä että miksi se kumppani pitäisi ahtaa johonkin muottiin.
Tottakai jokainen saa olla sellainen kuin on. Enkä ole pakottamassa ketään mihinkään muottiin. Mutta jos tahtoo olla ihan tavallinen ja tavoittelematta elämässään yhtään mitään, on hyvä ymmärtää että se kaventaa aika tavalla pariutumismahdollisuuksia.
Koska aika harva nainen, jolla on valinnanvaraa, haluaa miehen joka on hemmetin tylsä vetelys.
Menestyksen ei tarvitse olla mitään yhteiskunnallisesti hyväksyttävää. Eikä se menestyskään oikeastaan ole niin tärkeää, vaan TAVOITTELU. Se, että tahtoo voittaa itsensä, oppia uutta, kokea uutta, tehdä erilaisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä takia kokemattoman miehen kannattaa tiettyy ikään mennessä lopettaa unelmointi kumppanista ja parisuhteesta. Naiset näkevät heidät lapsina, outoina, epämiehisinä eivätkä millään tavalla tasavertaisina kumppaneina. Turha edes yrittää, kun tämä on se suhtautuminen. Tässä yhteiskunnassa on tärkeää, että tekee tietyt asiat tiettyyn ikään mennessä ja poikkeuksia ei sallita - varsinkaan miehiltä.
Seksuaalinen kokemattomuus ei ole mikään big deal, mutta onhan se nyt outoa jos mies ei ole kolmekymppiseksi tehnyt mitään muuta kuin vähän käynyt töissä. On niin pihalla, että tarvitsee apua jonkun opintotuen hakemiseen.
Miksi ihmeessä kukaan tahtoisi miehen, joka on vain haahuillut ja ollut olemassa? Se kertoo aika tavalla luonteesta, jos ei ole kolmekymppiseksi saavuttanut yhtään mitään. Olisi hitto vie edes loistava pienoislentokoneiden rakentaja tai jotain. Mutta jos koko elämä on ollut pelkkää laimeaa olemassaoloa -ei sellaisella miehellä ole kenellekään mitään annettavaa.
Tuollainen kertoo muuten myös matalista testotasoista. Testosteroni tekee miehistä eteenpäinpyrkiviä ja kilpailuhenkisiä. Se, että miehellä ei ole tavoitteita, kertoo siitä että testosteronin kanssa on ongelmia.
Mitä sitten, jos ei ole tehnyt? Mitä sitten, jos se on outoa?
Tämä kertoo juuri siitä kapeasta näkökulmasta jonka läpi ihmisiä katsotaan ja tuomitaan. Ei ole olemassa tässä asiassa mitään oikeaa suvaitsevaisuutta vaan normista poikkeava ja kenties itsensä sekä suuntansa myöhemmin löytävä ihminen on yksiselitteisesti outo, vastuunpakoilija, luuseri. Eikö tärkeintä ole se mitä tuo ihminen on juuri nyt ja hänen halunsa löytää elämälleen suunta ja merkitys juuri nyt? Haahuilun taustallakin, kun voi olla kaikenlaista ja jokainen meistä on sen verran erilainen, että käsittelee vaikeudet ja elämän käänteet erilailla. Menneisyys voi olla merkki tulevaisuudesta, mutta en mä ainakaan ole niin kylmä, että alan sen perusteella tuomitsemaan ihmistä, joka tuntuu mulle hyvältä juuri siinä hetkessä. Ilmeisesti suurin osa toimii toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä takia kokemattoman miehen kannattaa tiettyy ikään mennessä lopettaa unelmointi kumppanista ja parisuhteesta. Naiset näkevät heidät lapsina, outoina, epämiehisinä eivätkä millään tavalla tasavertaisina kumppaneina. Turha edes yrittää, kun tämä on se suhtautuminen. Tässä yhteiskunnassa on tärkeää, että tekee tietyt asiat tiettyyn ikään mennessä ja poikkeuksia ei sallita - varsinkaan miehiltä.
Päteekö sama myös toisinpäin? Itsellä ei ole seurustelukokemusta, koska en huoli ihan ketä tahansa että vain pääsisin suhteeseen, kuten niin monet muut tuntuvat tekevän. Pitää olla kaikinpuolin itselle sopiva ja myös tietysti itse hyvä ja sopiva sille toiselle ihmiselle. En ole koskaan saanut niitä miehiä, joihin itse olen ihastunut. Kyllä, ovat olleet ihan tavallisia, ei todellakaan sellaisia joita miehet kuvailevat tällä palstalla. Heidän tasoteoriat lähinnä naurattavat minua. N26
Ei päde, koska kokematon mies on yleensä kokematon, koska hänestä ei kiinnostu kukaan. Kokemattoman naisen kokemattomuus on yleensä (kuten sullakin) oma valinta. Lisäksi miehille naisen kokemattomuus on tuskin koskaan mikään kynnyskysymys tai turn-off.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä takia kokemattoman miehen kannattaa tiettyy ikään mennessä lopettaa unelmointi kumppanista ja parisuhteesta. Naiset näkevät heidät lapsina, outoina, epämiehisinä eivätkä millään tavalla tasavertaisina kumppaneina. Turha edes yrittää, kun tämä on se suhtautuminen. Tässä yhteiskunnassa on tärkeää, että tekee tietyt asiat tiettyyn ikään mennessä ja poikkeuksia ei sallita - varsinkaan miehiltä.
Seksuaalinen kokemattomuus ei ole mikään big deal, mutta onhan se nyt outoa jos mies ei ole kolmekymppiseksi tehnyt mitään muuta kuin vähän käynyt töissä. On niin pihalla, että tarvitsee apua jonkun opintotuen hakemiseen.
Miksi ihmeessä kukaan tahtoisi miehen, joka on vain haahuillut ja ollut olemassa? Se kertoo aika tavalla luonteesta, jos ei ole kolmekymppiseksi saavuttanut yhtään mitään. Olisi hitto vie edes loistava pienoislentokoneiden rakentaja tai jotain. Mutta jos koko elämä on ollut pelkkää laimeaa olemassaoloa -ei sellaisella miehellä ole kenellekään mitään annettavaa.
Tuollainen kertoo muuten myös matalista testotasoista. Testosteroni tekee miehistä eteenpäinpyrkiviä ja kilpailuhenkisiä. Se, että miehellä ei ole tavoitteita, kertoo siitä että testosteronin kanssa on ongelmia.
Miksi miehen olisi pitänyt saavuttaa yhtään mitään sen suurempaa taikka mainittavaa elämässään? Eikö tavallisuus riitä vai miksi miehen pitää osoittaa jotain suuria menestymisen merkkejä? Menestymisen omassa elämässään mittaa jokainen henkilö itse, saavuttaen ne asiat jotka ovat itselle merkityksellisiä ja tärkeitä. Pitäisikö miehen sinun mukaasi olla menestynyt yhteiskunnan mittapuilla? Haluaisitko että hän olisi saavuttanut jotakin merkittävää/omaisi statusta jotta häntä voisi esitellä muille naisille ns. saaliina? Miksi ei voi antaa toisen olla sellainen kuin on? En ymmärrä että miksi se kumppani pitäisi ahtaa johonkin muottiin.
Monelle varmasti tekee aika kipeää katsoa peiliin ja kysyä nuo kysymykset itseltään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä takia kokemattoman miehen kannattaa tiettyy ikään mennessä lopettaa unelmointi kumppanista ja parisuhteesta. Naiset näkevät heidät lapsina, outoina, epämiehisinä eivätkä millään tavalla tasavertaisina kumppaneina. Turha edes yrittää, kun tämä on se suhtautuminen. Tässä yhteiskunnassa on tärkeää, että tekee tietyt asiat tiettyyn ikään mennessä ja poikkeuksia ei sallita - varsinkaan miehiltä.
Seksuaalinen kokemattomuus ei ole mikään big deal, mutta onhan se nyt outoa jos mies ei ole kolmekymppiseksi tehnyt mitään muuta kuin vähän käynyt töissä. On niin pihalla, että tarvitsee apua jonkun opintotuen hakemiseen.
Miksi ihmeessä kukaan tahtoisi miehen, joka on vain haahuillut ja ollut olemassa? Se kertoo aika tavalla luonteesta, jos ei ole kolmekymppiseksi saavuttanut yhtään mitään. Olisi hitto vie edes loistava pienoislentokoneiden rakentaja tai jotain. Mutta jos koko elämä on ollut pelkkää laimeaa olemassaoloa -ei sellaisella miehellä ole kenellekään mitään annettavaa.
Tuollainen kertoo muuten myös matalista testotasoista. Testosteroni tekee miehistä eteenpäinpyrkiviä ja kilpailuhenkisiä. Se, että miehellä ei ole tavoitteita, kertoo siitä että testosteronin kanssa on ongelmia.
Nyt taas vähän jarrua niiden diagnoosien kanssa. Te naiset vedätte aina liian suoria johtopäätöksiä asioihin joissa voi olla monta muuttujaa. Testosteronin kanssa voi olla ongelmia, mutta ei sitä suoraan voi mistään eteenpäinpyrkivyydestä päätellä. Syy voi johtua vaikka mistä, kasvatuksesta, koulukiusaamisesta, huonosta itsetunnosta, masennuksesta jne. Alhainen testosteroni ei todellakaan ole se ensisijainen syy.
Sanotaan siis että testotasot ovat yksi mahdollinen syy, luonnevikaisuus toinen.
Itsekin olen ollut koulukiusattu ja masentunut. Ja tiedätkö mitä? Aikuiset ihmiset voi hakea apua ja ponnistella tullakseen kuntoon. Jopa huonoa itsetuntoa voi terapiassa parantaa, tosin siitä minulla ei ole omakohtaista kokemusta (en laske varsinaiseksi huonoksi itsetunnoksi sitä vakavasti masentuneen tavanomaista "olen niin paska että parasta kun en olisi koskaan syntynytkään" -settiä.)
Tuo mies on ollut täysi-ikäinen yli kymmenen vuotta. Siinä olisi ollut aika tavalla aikaa korjata sitä päänuppiakin. Jos olisi tahtoa. Mutta onhan se mukavampaa jos joku muu paapoo ja passaa. Ensin äiti, sitten ap.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä on taas ongelma, en ymmärtänyt alkuunkaan? Mitä haluat? Ota ero, jätä se sika, mitä täällä uliset? Ihme draamailua taas täysin tyhjästä.
Mitä ihmeen ulinaa ja draamailua?
Tässä keskustelussa tulee taas kerran oikein hyvin ilmi kuinka käsittämättömän kapea on se hyväksytty miehen rooli Suomessa. Jos minä joskus olen vielä niin onnekas, että saan omia lapsia, niin toivon kyllä koko sydämestäni heidän olevan tyttöjä.
Miehet on vähän kuin uudet vaatteet. Jos se vaate on ostohetkellä "ihan kiva, mutta..." se on viikon päästä pelkkä hemmetin iso MUTTA.
Jos jo suhteen alkuvaiheessa miehessä jokin tökkii, se ärsyttävä asia muuttuu aina vaan isommaksi ja peittää lopulta kaiken muun alleen. Koska kaikkein täydellisimmästäkin ihmisestä alkaa paljastua vikoja pitkän parisuhteen aikana, ei kannata ottaa ketään jossa on ärsyttäviä ominaisuuksia heti kättelyssä.
En tarkoita, että pitäisi odottaa jotain täydellistä prinssi Rohkeaa: jos mies vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, asia on juuri niin. Mutta täytyy ottaa sellainen mies, jonka inhimilliset viat eivät käy sinun hermoillesi. Koska meillä kaikilla on erilainen "vikojensietoprofiili": minä siedän mieheni siisteysniuhottamisen ja pedanttisuuden, mutta en ikinä voisi sietää epäsiisteyttä tai epäsäännöllistä vuorokausirytmiä.
Parisuhdekokemuksella ei mielestäni ole sinänsä mitään väliä, mutta jos kolmekymppisellä ei ole oikein mitään elämänkokemusta -no, sellaisen on paras pariutua kaltaisensa kanssa. Varsinkin jos on noin passiivinen ja avuton luonne kuin ap:n mies vaikuttaa olevan. Kaikki me kohtaamme uusia asioita koko ajan, mutta sitten niihin vain tartutaan ja asiat selvitetään, ei odoteta että joku silittää päätä.