Lue keskustelun säännöt.
En jaksa lapsiani, kesälomailu on yhtä uupumista
23.07.2020 |
Alkaisi jo koulut ja päiväkodit, niin saisi nuo kaksi hirviötä sinne edes päiviksi. Ei olisi koskaan pitänyt hankkia yhtään lasta, omat tuntuvat niin vääränlaisilta kun introverttina ja rauhallisena tyyppinä yrität paimentaa kahta järjettömän villiä kakaraa. Mikään ei mene perille, mitään ei uskota, juostaanhypitäänhuudetaan sisätiloissa vaikka on kielletty sata kertaa. Kaikki asiat alkaa huutamalla "Hei äiti"-vaikka olisit ihan vieressä. Puhetta ja typerää "siansaksaa" ja kyselyitä vaikka mistä tulee taukoamatta koko hereilläoloaikansa niin, etten jaksa enää edes kuunnella. Jos käy jossain vierailulla, saa koko ajan vahtia etteivät hajota mitään tai hypi sohvalla, vaikka sinne mennessä on autossa käyty läpi miten saa käyttäytyä, mitä ei saa tehdä ja molemmat ovat sanoneet ymmärtävänsä ja tottelavansa. Rannalla pitää vahtia muutenkin ihan todella lähellä, vaikka isompi osaa uida - ovat niin villejä että vaikka hukuttavat toisensa vahingossa. Koko ajan pitää toistaa ja toistaa ja toistaa kieltoja ja ohjeita, silti tehdään jotain ihan muuta - ja kun pysäyttää sen typerän tekemisen ja kysyy miksi, kun juuri asia kiellettiin sadannetta kertaa, toinen ei "muista" tai "kuullut" kieltoja. Tuntuu että kaikkialla saa vaan hävetä näitä kahta tuotostani ja kadun ajoittain oikeasti heitä, ei tällaista jaksa kukaan selväjärkisenä. Ikää näillä täystuhoilla on 8 ja 5v, poikia tietysti molemmat. Neuronormaaleja, koulussa ja päiväkodissa loistavat hyvällä ja sosiaalisella käytöksellään ja heistä tykätään - eivät tunnista ongelmaani. Kotona ei toimi uhkailu-lahjonta-kiristäminen, ei kiellot, ei ohjeet, ei mikään muu kuin kännykän pois ottamisella uhkaaminen (heillä on peliaikaa tunti päivässä). Tämä lomailu on kaukana rentouttavasta, olisi mieluummin vaikka siellä mansikanpoiminnassa pellolla.
Kommentit (250)
Vierailija kirjoitti:
Tosin lisään vielä että muksuja pitää uskaltaa rangaista. Itsellekin se on ollut vaikeaa, mutta kun meillä teini kärähti ryyppäämisestä toistamiseen muutaman kuukauden sisällä, annoin ensin viikon arestia ja toisen kerran kesäkuun puoliväliin toukokuun alusta. Teini raivosi, syytti ja kiroili sanoen, ettei varmana ole arestissa niin kauaa. Sanoin, että ovi on tuolla ja että jos lähtee niin sitten ollaan arestissa koko kesä.
Siinä vaiheessa hän uskoi että ollaan tosissamme. Pelleily loppui siihen ja nyt hän on ollut iisisti. Lapsille pitää usein todella laittaa kova kovaa vasten. Heidän pitää jonain päivänä osata noudattaa rajoja itsenäisesti ja jos niitä rajoja ei ole laitettu kotona, sitten poliisit ja muut tekevät sen vakavin seurauksin.
Juuri näin!
Mitä aikaisemmin opettaa, että aikuista on ihan tosissaan toteltava, sen helpompaa on myöhemmin. Oma kasvatustapani on, että minun komentoni tehdään aina loppuun asti. Vaimo on vuosien varrella jatkuvasti antanut periksi ja se näkyy nyt niin, että teinit ei usko häntä lainkaan. Mutta minun "komennot" totellaan kiltisti, koska olen pienestä saakka kasvattanut heidät siihen. Nyt on helpompaa, koska pohjatyö on tehty jo 15 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virkistäävän rehellistä puhetta. Älä välitä dissaajista. Pojilla on liikaa virtaa käytössään, voisi helpottaa jos sen saisi kanavoitua johonkin hyödylliseen. Potkupalloa ja uimakoulu nyt ainakin. Ehkä kannattaa välttää kyläilyitä kunnes ovat vähän rauhoittuneet.
Ihan samanlaisia nuo minun 3 ja 6v tytöt. Uusin villitys on että piereskellään muiden päälle. Ei pidä ottaa niin vakavasti
Meillä huono/typerä käytös lopetettaisiin heti. Pienille on opetettava, mikä on sallittua ja mikä ei.
Oletko ap. ajatellut tukiperhettä ?
Niitä taitaa olla vaikea saada, mutta aina joku kuitenkin saa. Tsemppiä ( vaikka tämä kyllä taitaa olla kamala sana). On hienoa uskaltaa myöntää se, että aina ei jaksa olla vahva.
Tiedän tämän arsyttävän, mutta tosiasiassa tällaisissa tapauksissa ovat vanhempien kasvatustaidot ja metodit hukassa. Lapsi hakee jatkuvasti auktoriteettia ja ellei vanhempi pysty sitä tarjoamaan, lapset ottavat sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosin lisään vielä että muksuja pitää uskaltaa rangaista. Itsellekin se on ollut vaikeaa, mutta kun meillä teini kärähti ryyppäämisestä toistamiseen muutaman kuukauden sisällä, annoin ensin viikon arestia ja toisen kerran kesäkuun puoliväliin toukokuun alusta. Teini raivosi, syytti ja kiroili sanoen, ettei varmana ole arestissa niin kauaa. Sanoin, että ovi on tuolla ja että jos lähtee niin sitten ollaan arestissa koko kesä.
Siinä vaiheessa hän uskoi että ollaan tosissamme. Pelleily loppui siihen ja nyt hän on ollut iisisti. Lapsille pitää usein todella laittaa kova kovaa vasten. Heidän pitää jonain päivänä osata noudattaa rajoja itsenäisesti ja jos niitä rajoja ei ole laitettu kotona, sitten poliisit ja muut tekevät sen vakavin seurauksin.
Juuri näin!
Mitä aikaisemmin opettaa, että aikuista on ihan tosissaan toteltava, sen helpompaa on myöhemmin. Oma kasvatustapani on, että minun komentoni tehdään aina loppuun asti. Vaimo on vuosien varrella jatkuvasti antanut periksi ja se näkyy nyt niin, että teinit ei usko häntä lainkaan. Mutta minun "komennot" totellaan kiltisti, koska olen pienestä saakka kasvattanut heidät siihen. Nyt on helpompaa, koska pohjatyö on tehty jo 15 vuotta sitten.
Lisäisin tuohon, että teini-ikä se vasta hauskaa onkin kun lapset on aikanaan kasvatettu (ohjattu) tavoille. Minusta tuntui, että se ikä oli ikäänkuin palkinto kaikesta vaivannäöstä,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terve vanhempi ei ajattele noin, vai onko lapsillani sittenkin joku neurologinen häiriö, ei niitä turhan takia oo tutkitt. Pelkään että teet vielä lapsillesi jotain pahaa, oletko ajatellut antaa huostaan. Voihan olla olla että ootte kaikki ihan sekoja. Tunnen yhden kaltaisesi rääkyjän.
Omena ei kauas puusta putoa, oot onnistunu kasvattamaan sekopäitä, tommosia äitejä ei tähän maahan tarvittas enää. Mee sanoinko mihinkä roikkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urheileeko lasten isä lastensa kanssa ja vie heitä harrastuksiin? Se on isän homma. Yksinhuoltajaksi hommautuminen on ihan oma vika.
Oma vika, kun mies kuollut tapaturmaisesti?
😕Niimpä. Yksinhuoltajien haukkujat ei tajua että lapsen toinen vanhempi on saattanut kuolla. Minulla on tämä tilanne ja ottaa niin päähän kun kukaan ei ota tätä huomioon puheissaan.
Joo ei varmaan otakaan. Puhuivathan ne tulevat yyhoot itsekin muista yyhoista halveksien ja nenän varttaan pitkin katselivat, kun eivät osanneet arvata että saattaa se oma puoliso myös poistua perheestä, ihan vain kuolemalla.
Miten itse puhuit yksinhuoltajista, ennen kuin itse liityit heidän sakkiinsa?
Mahtavan rehellinen aloitus - siitä pisteet. Otan osaa tilanteeseesi (vaikka se onkin (=lasten hankkiminen) itse aiheutettu) ja iloitsen SUUNNATTOMASTI jälleen kerran omasta päätöksestäni olla lisääntymättä.
Sen verran sanoisin sinulle ja kaikille muille lastensa hallinnan menettäneille, että älkää tulko viettämään aikaa kauppaan kakaralaumanne kanssa. Ihan liikaa näkyy perheitä, joissa vanhemmat eivät pidä mitään kuria lapsilleen; äiti keskittyy osteluun ja isi tuijottaa kaupan nurkassa tai mahdollisella istumapaikalla kännykkää selkä köyryssä ja kersat juoksevat kiljuen ympäri kauppaa häiriten muita asiakkaita. Jos ette saa lapsianne käyttäytymään ihmisten lailla, niin pysykää kotona. Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kasvatuksesta se on kiinni. Tässä tuore päivitys suomalaiselta äidiltä Afrikasta (valitettavasti englanniksi). Heillä on kuusi mahtavaa lasta, kotikoulu näyttelee isoa roolia heidän elämässään. No joo, totta kai ymmärrän, että asiat eivät on näin yksinkertaisia ja mustavalkoisia, mutta lukekaas huviksenne millaisia lapset voi myös olla:
I have 10 and 12-year-old sons who sit in those classes from morning until evening participating here and there and never complaining (yes I allowed them to read their books and play on their Kindles for some of the time). Following day they tell us that they did evening devotions together in their hotel room. “Since we read so much Bible during the day, we just sang two hymns and said the Lord’s Prayer and the Evening Prayer.”
I have two teenage girls who take care of incubators and hatching chicks during our absence. They work ahead of their online study schedule and clean the house (even windows). They make pizzas and banana bread ready for our late evening arrival, even have put beer in the fridge for us to enjoy after a long drive. This morning I found out that they had set up my workout DVD and weights ready for me.
I have a 17-year-old son who works long days doing physical labor earning money for his first car. He is a gentleman to his wonderful girlfriend, who tells me “your son is the sweetest and you have raised him 100% right.” [blush☺️, but her words, not mine]
I have a high school graduate daughter who pulls through with the increasing adulting. I’m talking about taxes and applications and other real deal stuff! To save in college expenses, she applied to a community college in Ohio for the general study year(s), got accepted, and is now officially a COLLEGE GIRL!
So, as you can see, I am blessed among women. Incredibly proud and thankful for my family members. It’s pretty crazy to think that not so long ago, for several years was a season of being pregnant or breastfeeding, having 2-3 in diapers, potty training, first teeth coming and falling, helping with shoelaces... Life was good. Life is good. God is good all the time.
Kommentteja...?
Bullshittiä. Äiti on Afrikassa noaan arkissa ja tyttö hyppäsi jorpakon yli Ohioon collageen. Juu. Oksennus tulee näistä itsekehuskelijoista. Uskokoon vaan ken haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teette päivisin? Poikien energia pitää nyt saada kanavoitua johonkin järkevään tuon tohottamisen sijaan.
AP tässä. On tahkottu leikkipuistot, Superparkit, HopLopit, metsäpolut, takapihalla trampoliini, mökkeilty, kävelty luonnossa, Lintsi, Särkänniemi, jne. Pitäisi jotenkin väsyttää nämä jollain hamsteripyörällä joka päivä - mutta sitten nukahtaisivat sen jälkeen ja illalla nukkumaan meno olisi yhtä hel-vettttiä. En jaksa tätä! En jaksaisi olla joku hi-ton ohjelmatoimisto näille! Hetkeksi rauhoittuvat aina leikkimään vaikka Legoilla, mutta sen tunnin - parin jälkeen kaikki varastoitunut energia on valloillaan. En jaksa tätä.. Olen siis YH, isänsä ei hirveästi osallistu kun asuu töiden takia ulkomailla.
Ja tuo jonkun mainitsema iholle tunkeminen, sylissä riehuminen ja jatkuva koskeminen - kuopus tekee ihan samaa! Esikoinenkin välillä. En tykkää - vaikka sylissä saa istua ja olla, halataan ja kerrotaan että rakastetaan.
Onko teillä kaveriperhettä, jonka kanssa hengailla? Lapset leikittävät toisiaan ja aikuiset saavat hengähtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota toi 16-v vaihtariks, katellaan viikko kersoja ja vaihdetaan mielellään takas omiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosin lisään vielä että muksuja pitää uskaltaa rangaista. Itsellekin se on ollut vaikeaa, mutta kun meillä teini kärähti ryyppäämisestä toistamiseen muutaman kuukauden sisällä, annoin ensin viikon arestia ja toisen kerran kesäkuun puoliväliin toukokuun alusta. Teini raivosi, syytti ja kiroili sanoen, ettei varmana ole arestissa niin kauaa. Sanoin, että ovi on tuolla ja että jos lähtee niin sitten ollaan arestissa koko kesä.
Siinä vaiheessa hän uskoi että ollaan tosissamme. Pelleily loppui siihen ja nyt hän on ollut iisisti. Lapsille pitää usein todella laittaa kova kovaa vasten. Heidän pitää jonain päivänä osata noudattaa rajoja itsenäisesti ja jos niitä rajoja ei ole laitettu kotona, sitten poliisit ja muut tekevät sen vakavin seurauksin.
Juuri näin!
Mitä aikaisemmin opettaa, että aikuista on ihan tosissaan toteltava, sen helpompaa on myöhemmin. Oma kasvatustapani on, että minun komentoni tehdään aina loppuun asti. Vaimo on vuosien varrella jatkuvasti antanut periksi ja se näkyy nyt niin, että teinit ei usko häntä lainkaan. Mutta minun "komennot" totellaan kiltisti, koska olen pienestä saakka kasvattanut heidät siihen. Nyt on helpompaa, koska pohjatyö on tehty jo 15 vuotta sitten.
Lisäisin tuohon, että teini-ikä se vasta hauskaa onkin kun lapset on aikanaan kasvatettu (ohjattu) tavoille. Minusta tuntui, että se ikä oli ikäänkuin palkinto kaikesta vaivannäöstä,
Ne teinit uskaltaa purkaa pahan olon sille turvalliselle vanhemmalle, se ei lähde pois vaikka ylilyöntejä tulee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan oma valinta lisääntyä. Olen mieluummin lapseton. Rahaa on ja omaa aikaa!
Tämä ”ei meidän jaakkopaavali vain ole tuollainen, vaikka on samanikäinen”, on maailman turhinta argumentointia. Jos teille on sattunut rauhalliset lapset, olkaa tyytyväisiä ja hiljaa. Kaikki ei ole kasvatuksesta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
On ihan oma valinta lisääntyä. Olen mieluummin lapseton. Rahaa on ja omaa aikaa!
Olen kateellinen. Olisinpa pitänyt pääni silloin kun puoliso sai minut lähtemään mukaan tähän hevonpaskaprojektiin.
Juuri muumeja katsottuani, ehkä Vilijonkan kasvatusmetodit ovat joissain tapauksissa toimivia ☺️
Itse olen kolmen pojan äiti ja ollut yh siitä saakka kun nuorimmat olivat päiväkoti-ikäisiä. On todella rankkaa olla yksin vastuussa noin pienistä, joita ei voi vielä jättää hetkeksikään yksin ja joiden hoito vaatii paljon työtä. Mutta siitä selviää kyllä ja muutaman vuoden päästä elämä on paljon helpompaa.
Oman jaksamiseni kannalta olennaista oli asettaa selkeät rajat, joista pidettiin kiinni. Meillä mentiin nukkumaan aikaisin ja siitä en lipsunut ikinä, koska illat olivat omaa lepoaikaani. Olin myös tarkka, etten tehnyt mitään kotitöitä, kun lapset nukkuivat. Kotityöt tein yhdessä lasten kanssa. Oman ajan odottaminen auttoi jaksamaan niinä päivinä, kun oli tosi raskasta.
Lisäksi tein selväksi, että sisällä ei riehuta. Jos haluaa riehua, pitää lähteä ulos. Elämää muutenkin helpotti valtavasti, että oli turvallinen rivarimiljöö, missä oli saman ikäisiä leikkikavereita. Annoin aika nuoresta lasten mennä pihalla keskenään ilman vahtimista. En mitenkään yh:na olisi voinut notkua kaikkia päiviä leikkipuistossa, koska lapset ulkoilivat tosi paljon, kesäisinkin lähes aamusta iltaan. Tämä auttoi purkamaan energiaa ja sisällä oltiin rauhallisia.
Pyrin myös opettamaan lapsille, että aina välillä äidillä on joku oma juttu meneillään ja silloin ei saa häiritä. On ihan perustaito, joka pitää opettaa, että muiden ihmisten yksityisyyttä ja rauhaa pitää kunnioittaa. Ei lapset osaa sellaista itsestään, jos sitä ei opeteta.
Eli terve itsekkyys kantaa pitkälle ja koko perhe voi paremmin, kun äiti jaksaa ja pystyy myös iloitsemaan elämästä ja lapsistaan.
Nyt lapset ovat jo paljon isompia ja meidän elämä on aika leppoisaa. Mutta on pikkulapsiajassakin hyvät puolensa. Kyllä sitä jaksaa ne muutamat vuodet mitä sitä kestää.
Lapsille tekemistä. Ulkoilua ja toimintaa.
Miksi teit lapsia? Oma valinta. Se on vaan kestettävä.
t. Onnellinen lapseton sinkku