Lue keskustelun säännöt.
Kun kaikki ahdistaa, pienet jutut ja tapahtuneet asiat...
14.06.2013 |
Ja jos ei oikeasti mitään ahdistavaa ole ollut pariin päivään mietin menneitä asioita niin johan ahdistaa! Tää on niin järjetöntä!!!
Esim. nyt mua ahdistaa kun jouduin kaverilleni sanomaan ei, emme pääse synttäreille huomenna koska plaa plaa. Keksin siis jonkun tekosyyn mutta kun ei jaksa ja ahdistaa niin en jaksa mennä. Mua ahdistaa se että ei ole rahaa, mua ahdistaa se että en kuitenkaan voi mennä töihin kun en usko osaavani asioita joita töissä tarvitsee osata. Peruin amk:n pääsykokeisiin menon koska mua ahdisti ajatus jostain ryhmähaastattelusta tai psykologin haastattelusta!! Menetin yöunet moneksi yöksi näiden takia ja kun tein päätöksen olla menemättä pääsykokeisiin niin ahdistus loppui kuin seinään!
Mua ahdistaa se että mitä tänään syötäisiin. Mua ahdistaa mennä kauppaan kun tuhlaan mielestäni (joskus myös mieheni mielestä) liikaa rahaa ruokaan vaikka pyrin ostamaan vain kaikkea tärkeää. Jos ostan karkkipussin tai pullapitkon, eli siis jotain täysin turhaa ja kallista, soimaan itseäni viimeistään kassan jälkeen ja tuttu ahdistus hiipii rintakehään ja vituttaa kävellä kotiin kauppakassia kantaen kun taas tuli kaikkea turhaa ostettua.
Siis nää syyt on niin tyhmiä välillä, esim. mua ahdistaa että mitä tekisi juhannuksena kun ei ole perhettä (siis on mulla mies ja lapsi) kenen kanssa juhlia viettää. Mua ahdistaa se että mun pitää taas keksiä äidilleni tekosyy miksi emme voi viettää juhannusta hänen kanssaan. Mua ahdistaa tuleva joulu kun pitää silloinkin keksiä joku tekosyy miksi emme voi viettää joulua hänen kanssaan.
Tää ahdistus ei lopu ikinä, oikeasti.
Miltäkö se ahdistus tuntuu? Se tuntuu levottomuudelta, en pysty oikein olemaan paikoillani, tuntuu että on pakko kokoajan mennä, ulos tai jonnekin, mutta silti en jaksaisi mennä kun väsyttää (niin, ja joskus ahdistaa ulos meno). Rinnasta puristaa ja joskus vaikea hengittää. Joskus huomaan pidättäväni hengitystäni kun on niin turhauttava olo ja ahdistaa.
Perun joskus sopimiani tapaamisia koska ahdistaa ajatus olla kys. henkilön kanssa. Joskus kun ahdistus on pienempi pakotan itseni ulos ja jälkeenpäin huomaan että oli silti ihan kivaa, mutta joskus ahdistus tuntuu ylitsepäsäemättömältä
Saatan joskus sulkea puhelimeni ja poistaa fb-profiilini ahdistuksen vuoksi, ahdistaa ihmiset ja heidän yhteydenottoyritykset (kun pahasti ahdistaa en vastaa puhelimeen, viesteihin..). Hyvänä päivänä sitten palautankin profiilin ja laitan puhelimen päälle, keksi selityksiä kännykästä huollossa jne. jne.... lista on loputon!!!
Mitä tää on? Tää on jatkunut jo vuosikaupalla mutta nyt vasta olen herännyt että eihän tää voi olla normaalia? Onko tähän lääkettä? Haluaisin olla normaalia. Mun mielestä mun elämä on muutoin normaalia. On mies, koti, lapsi, rahaa ei ole paljoa säästämiseen asti mutta tullaan toimeen.
Kommentit (12)
Länsimaisen ihmisen ongelmia. Käy vaikka Intiassa mutka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sulla on oikeasti taustalla jokin ahdistava juttu mitä et ole käsitellyt vaan siirrät sen "pienemmiksi paloiksi" ahdistumalla vähän kerrallaan typeristä ja yhdentekevistä asioista. Tuttu tunne.
Tai sitten sun aivokemiat vippaa ja olet sairastunut ahdistuneisuushäiriöön.
Käy lääkärissä ensi alkuun. Lääkitys ja/tai terapia auttavat. Kärsit ihan turhaan noista oireista, ajattele miten paljon kivempaa elämä olisi ilman niitä! Apua saat vain, jos sitä haet. Vaikka avun hakeminen voi aluksi tuntua vaikealta, niin miten vaikeaa siihen verrattuna on jatkaa noiden ahdistusten kanssa vuosia?
Todella tutulta kuulostaa. Muakin ahdistaa ihan kaikki pikkuasiatkin jatkuvasti ja se ahdistaa, että ahdistaa. Puristava, painava ja polttava tunne rinnassa päivät pitkät. Varsinkin ihmiset ahdistaa ja sitten ahdistaa, kun ei jaksa nähdä ketään. Loputon suo. Joskus on muutaman tunnin ihan tavallinen olo, sitten taas ahdistaa ja ahdistaa ja ahdistaa loputtomasti. Olen aloittanut masennuslääkityksen muutama viikko sitten. Hae apua, älä anna elämäsi valua hukkaan ahdistuksen takia.
Siis koska olet viimeksi ollut töissä? Joo, sinulla saattaa olla masennusta ja ahdistuhäiriötä mitä lie diagnoosia, mutta vähän epäilen. Mene nyt vain töihin tai opiskelemaan. Siitä se elämä sitten lähtee. Tiedän tuon tunteen ja siksi yritänkin potkia sinua eteenpäin enkä kehoita hakemaan rauhoittavia. Sulla on selvästikin liikaa aikaa miettiä ja ahdistua, ajatukset pyörii ahdistuksen ympärillä. Keksi itsellesi nyt hyvin pian jotain tekemistä arkipäiviin, elämänhallintasi pitäisi saada kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttuja tunteita minullekin. Ahdistun sosiaalisista tilanteista mutta jos en mene niin ahdistun ykdinäisyydestäni. Monesti öisin valvon miettien ahdistuneena jotain pikkujuttuja. Olen sairastanut masennusta pari kertaa ja lääkkeet ovat auttaneet siihen mutten haluaisi niitä koska seksielämä kärsii. Rauhoittavat on ihania, mutta vältän niitäkin koska en halua koukuttua. Kävin terapiassa mutta lopetin sen hiljattain. Ahdistuin sinne menosta...tosin oloni oli sen jälkeen helpottunut.
Mullekin tosi tuttuja tunteita.
7:lle sanoisin, että jos hakee mielialalääkkeitä, ei ne ole mitään rauhoittavia. Ne poistaa sen terävimmän kärjen ahdistukselta, jolloin pystyy järkevämmin miettimään asioita.
Toi mitä ap kuvaili on ihan samanoloista kun mulla. Todettiin sitten laaja-alainen ahdistuneisuushäiriö. Olen käyttänyt pitkään cipralexia, on toiminut mulla oikein hyvin. Ei millään suurella annostuksella vaan just niin, että se pahin ahdistus häviää ja niihin ahdistaviin tunteisiin pystyy suhtautumaan järkevästi ja siinä hetkessä ajattelemaan, että "tää ei oikeesti haittaa ja hus pois turha ahdistus" siis pystyy pääsemään siitä tunteesta helposti yli.
Mulla on myös ollut noita kausia, että en vastaa puhelimeen enkä mihinkään viesteihin, käperryn tavallaan oman perheeni seuraan, enkä halua mitään yhteydenottoja keneltäkään.
Olen perunut sovittuja menoja ja tapaamisia kavereiden kanssa, lähtenyt livohkaan kesken illanvieton kun ahdistanut niin kauheesti ja halunnut vaan pois, omaan kotiin.
Minäkin peruin pääsykokeisiin menon ja juuri samanlainen helpottuneisuuden tunne tuli silloin itsellekin.
Tää on todella ärsyttävä "vaiva", mutta sitä oppii ajan kanssa hallitsemaan ja lääkityksen avulla noihin ahdituskohtauksiin pystyy paremmin suhtautumaan ja se ne "ajettua alas".
Kannattaa ap oikeasti käydä lääkärissä tuosta juttelemassa. Elämä on paljon helpompaa ja mukavampaa kun tuon saa hallintaan. Turha kärsiä semmoisesta mihin voi saada helposti apua. Tsemppiä sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitoksia tosi paljon vastauksista!!!
9 olisin hlaunnut sinulta vielä kysyä että missä sinulla todettiin tuo ahdistuneisuushäiriö? Ihan julkisella, millainen lääkäri? Ois mahtavaa jos pääsis edes osasta oireista pois!! En usko että kukaan mun kavereista esim. uskois että mulla tällänen ahdistuneisuus on mahdollista kun annan tosi tasapainoisen kuvan itsestäni. Tai näin ainakin uskon. Vain mun mies tietää tästä ja välillä huokaileekin että jösses sun elämä on vaikeaa.
Olen ollut pois työelämästä nyt 1,5 v, halu takaisin on välillä kova kunnes iskee taas tämä "en mä mitään kuitenkaan osaa ja siellä on uusia ihmisiä ja uusia toimintatapoja...jne" En luota itteeni ja osaamiseeni yhtään.
-ap-
Mulla on pääpiirteissään samanlaista, ja jo vuosia sitten itse diagnosoin itselleni yleistyneen ahdistuneisuushäiriön. Lopulta saman sanoi myös psykiatri. Oma kokemus on, että kaikki leimataan masennukseksi tosi helposti, vaikka ahdistus on aika erilainen tunne ja aivokemiallinen ilmiö. Minua ei auttaneet lääkkeet eikä terapia, yritän vaan porskuttaa JOTENKIN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 16:12"]
Kiitoksia tosi paljon vastauksista!!!
9 olisin hlaunnut sinulta vielä kysyä että missä sinulla todettiin tuo ahdistuneisuushäiriö? Ihan julkisella, millainen lääkäri? Ois mahtavaa jos pääsis edes osasta oireista pois!! En usko että kukaan mun kavereista esim. uskois että mulla tällänen ahdistuneisuus on mahdollista kun annan tosi tasapainoisen kuvan itsestäni. Tai näin ainakin uskon. Vain mun mies tietää tästä ja välillä huokaileekin että jösses sun elämä on vaikeaa.
Olen ollut pois työelämästä nyt 1,5 v, halu takaisin on välillä kova kunnes iskee taas tämä "en mä mitään kuitenkaan osaa ja siellä on uusia ihmisiä ja uusia toimintatapoja...jne" En luota itteeni ja osaamiseeni yhtään.
-ap-
[/quote]
En ole ysi, joten vastaan ihan omasta puolestani.
Minä menin terveyskeskukseen lääkäriin, josta sain terapialähetteen ja lääkkeet masennukseen ja ahdistukseen. Julkisella joutuu jonottamaan. En tiedä, millainen tilanne on nyt, mutta silloin piti jonottaa kolmisen kuukautta. Sinä aikana masennuslääkkeet ehtivät tehota niin paljon, että ahdistuoireetkin vähenivät. Päinvastoin kuin 11 tuossa ylempänä väittäää, aika usein masennus ja ahdistus voivat tosiaankin olla yhtäaikaisia. Minulle sitten määrättiin masennuslääkkeet, jotka auttoivat sosiaalisiin pelkoihini ja ahdistusoireisiini. Oloni koheni kummasti lääkkeiden ansiosta ja terapiakin auttoi. Sain sieltä monia hyviä keinoja selviytyä arkipäivän ahdistavissa tilanteissa.
Pahoitteluni, 11, että painoin tykkää-peukkua ennen kuin luin tekstisi loppuun. Mielestäni ei ole lainkaan sankarillista, että yrität sinnitellä omin voimin, vaikka et oikeasti jaksa. Sankarillista on mielestäni se, että hoitaa itsensä kuntoon, kun siihen on mahdollista. Ketään ei kuitenkaan voi parantaa vastoin tahota, ei sinuakaan.
Tsemppiä kaikille ahdistuneille ja masentuneille.
Mua ahdistaa sananmukaisest ihan kaikki! Mua ahdistaa minä itse, ympäristö,ihmiset,elämä,maailma,aivan kaikki. Miten pääsisis eroon tästä? vinkkejä? etä kun on iskenyt päälle pahemman luokan depersonalsaatio? niin mitähän hoitokeinoja siihen olis? tuntuu että sekoaa ja ajattelee itteensä ja ei tunne itseensä ja kaikk on tuskaa ja ihmeellistä Epätodellinen olo ja tunne on niin vahva että tätä kirjoittaessani havahdun että olenko oikeesti tässä ja kirjoitanko tätä nyt. Pelottaa mikä on tulevaisuus.
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö? Hoitokeinoina esim. mielialalääkitys/rauhoittavat ja terapia. Käy juttelemassa lääkärin kanssa asiasta.