Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi joillain on jatkuva tarve keskeyttää toisen puhe?
23.07.2020 |
Perheestäni suurin osa on tällaista porukkaa. Olin menneisyydessäni jopa tarpeeksi tyhmä seurustellakseni kahden tällaisen ihmisen kanssa. Yleensä en ehdi kuin vähän inahtaa, niin joku toinen on jo suuna päänä miettimässä kauppalistaansa ääneen tai jotain vastaavaa. Sitten ihmettelevät, miksi olen niin hiljainen.
Viimeksi tein sitten niin, että jos joku koitti keskeyttää, niin korotin vaan ääntä kuten hekin.
äänen pitää vaan olla kovempi kuin sillä toisella. Se toimi, mutta tuntui todella luonnottomalta. Miten kukaan voi oppia tuohon vahingossa? Jos koitan jatkaa puhetta normaalilla äänellä, huudetaan päälle, vaikka puhuisin miten pitkään ja oltaisiin kahden kesken. Olen kokeillut.
Miten tällainen kommunikaatio on muka tehokasta? Miten kukaan sellaista jaksaa edes siinä päällehuutajan roolissa? Itse olen ratkaissut asian vaan olemalla useimmiten hiljaa. Muuten rupeaa ärsyttämään liikaa.
On tosi mukavaa tavata niitä ystäviä, joiden kanssa keskustelu oikeasti sujuu, eikä kukaan keskeytä toisen puhetta.
Kommentit (47)
Monesti keskustelun aikana tajuan äkkiä keskeyttäneeni toisen. Syy: pelkään unohtavani mitä olin aikeissa sanoa, joten pullautan sen ulos heti.
Se on tietysti hölmöä, sillä harvemmin minulla on mitään NIIN tärkeää sanottavaa, mutta olen huonomuistinen ja yritän osallistua keskusteluun edes vähän.
Yritän päästä tavasta eroon, mutta se on vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskeyttäjiä on kahta eri tyyppiä, toivottavasti et sekoita näitä keskenään.
A) ne jotka eivät kuuntele ja juttelevat omia asioitaan/ jotain toista asiaa
B) ne jotka kuuntelevat aktiivisesti ja keskeyttämisellään vahvistavat sinun puhetta "joo just noin", "ihan sama kävi mun vaarille" "oikeesti, ihan mieletön juttu" "joo, ja sit vois vielä"
Muistan, että jossain koulutuksessa puhuttiin tästä ns. aktiivisesta kuuntelusta ja siihen liittyvistä kulttuurieroista. Se on monissa "sosiaalisemmissa" kulttuureissa yleistä ja jopa kohteliastakin, mutta monia suomalaisia se hämmentää.
En ole nyt ihan varma, osaanko oikeasti tunnistaa nämä kaksi eri tyyppiä. Pitää kiinnittää asiaan huomiota. Pidän tuollaista kommentointia ehkä vaan tavallisena keskusteluna, jos pysytään aiheessa ja se tehdään sopivassa paikassa. En kuitenkaan osaa vain puhua siihen päälle.
Itse saatan kuunnella ns. aktiivisesti nyökyttelemällä tai korkeintaan mumisemalla hiljaa "mm" eri äänensävyillä. Tällaisesta en myöskään itse häiriinny.
ap
En tiedä miksi joillain on tarve keskeyttää toisten puhe. En siedä sitä.
Kun minut keskeytetään tai päälle puhutaan, lopetan puhumisen. Sitten kun toinen on saanut asiansa puhuttua, jatkan siitä mihin jäin, jos mua vielä kiinnostaa puhua. Monesti teen myös niin, että kysyn "saanko kertoa juttuni loppuun". Toimin näin sekä kotona että töissä. Kummassakin paikassa tietyt ihmiset ovat oppineet olemaan keskeyttämättä/puhumasta päälle. Joskus saatan olla hiljainen tietyssä seurassa ja kun kysytään miksi, vastaan "puhutte kuitenkin päälle tai keskeytätte".
Itse en jaksa enään yhtään tätä käytöstä. Olen mieluummin yksin kuin tulen jatkuvasti keskeytetyksi. Ja jos olen tälläisen keskeyttelijän ja päällepuhujan seurassa, niin kovin syvällisiä asioita en edes ala puhumaan. Koska se on turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
merkki maniavaiheesta. Bi-polaarista. Tuo paine puhua, sananvuoron antamattomuus muille, ajatustenvirran juoksu on merkkejä maniasta.
Kaikki mm. etelä-eurooppalaiset bipoja?
Eiköhän tuo ole ennemmin luonne tai temperamenttikysymys. Huvittavaa, että tuppisuiden maassa kiihkeämmät keskustelijat leimataan mielisairaiksi?Ehkä tuo on mielisairauden oire vaan silloin, jos henkilön keskustelukäytös muuttuu selvästi tuppisuusta ekstrapuheliaaksi. Mutta jos joku on aina sellainen, kyseessä on varmasti vain luonne-ero sinun ja hänen välillä.
Näinpä. Vain äkkinäisestä muutoksesta pitää olla huolissaan. En nyt näitä kiihkeämmin keskustelevia mielisairaiksi sanoisi.
Ja joillakin bipo myös tosiaan ilmenee eri tavalla. Mä olen epäsosiaalisempi bipo, enkä maniassa oikein edes pidä seurasta. Siinäkin tilassa ihmiset on erilaisia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahimmassa tapauksessa se voi olla jopa adhd:n tai bipon oire.
Usein ei tarvita kuin sana sytykkeeksi kun mulla alkaa vapaa assosiaatiomylly pyörimään ja kaikki pitää saada heti ulos.
Alue: Aihe vapaa
Kaikki mm. etelä-eurooppalaiset bipoja?
Eiköhän tuo ole ennemmin luonne tai temperamenttikysymys. Huvittavaa, että tuppisuiden maassa kiihkeämmät keskustelijat leimataan mielisairaiksi?
Ehkä tuo on mielisairauden oire vaan silloin, jos henkilön keskustelukäytös muuttuu selvästi tuppisuusta ekstrapuheliaaksi. Mutta jos joku on aina sellainen, kyseessä on varmasti vain luonne-ero sinun ja hänen välillä.