Miksi joillain on jatkuva tarve keskeyttää toisen puhe?

Jos en sano heti, unohdan.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu keskustelusta. Joskus on varsin kiva papattaa jonkun sukkelasuisen kanssa kilpaa, juttu lentää! Eikä haittaa jos vähän puhuu päälle, keskustelun kokonaisjuoni on tärkeintä. Mutta tietenkin tilanteesta ja keskustelijoita riippuen, välillä on kiva kuunnella ja puhua jokainen rauhassa.

Tuo olisi varmasti ihanteellisinta, että pystyy mukautumaan kunkin ihmisen ja porukan keskustelutyyliin ja jopa nauttimaan näistä eri tilanteista. Sellainen kertoo ilman muuta hyvistä sosiaalisista taidoista tai ehkä jopa lahjakkuudesta.

ap

merkki maniavaiheesta. Bi-polaarista. Tuo paine puhua, sananvuoron antamattomuus muille, ajatustenvirran juoksu on merkkejä maniasta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut ei osaa puhua, jos joku toinen on äänessä? "Saisinko puheenvuoron" Olisko nyt jo minun vuoroni" "Voitteko olla hiljaa kun puhun" "Tahtoisin kertoa yhden jutun" 

SENKUN PUHUT!

Miten jotkut ei osaa huomioida muita ilman, että erikseen pitää huomauttaa. SENKUN KUUNTELET!

Joskus se keskustelun aihe on niin mielenkiintoista, että on jossain paikkaa pakko hypätä mukaan, että kerkeää sanoa sanottavansa. Kannattaa usein heti puhujan pienenkin tauon jälkeen avata suunsa, että ehtii.

Tämä ei ole nyt ap:lle, mutta minua ärsyttää jotkut, jotka valittaa siitä, että joku keskeyttää. Itse puhuvat ja puhuvat ja jos oikeesti odottaisit, että se toinen lopettaa, niin on jo menty asiasta viidenteen ja tuntuu siinä vaiheessa hölmöltä kommentoida sitä alkuperäistä aihetta. Moni joka valittaa keskeyttäjistä, voisi itse välillä antaa puheenvuoron toisille.

Toinen ärsyttävyys on ne, jotka täydentävät toisen lauseen, vaikka eivät edes tiedä, mitä se toinen on sanomassa.

Tunnen myös joitakin, jotka kertovat kaikkea itsestään ja elämästään, mutta kun itse olet aikeissa osallistua keskusteluun, niin kiinnostus seuraasi lopahtaa ja on kiire jatkaa matkaa. Näitä alkaa väkttelemään pikkuhiljaa.

Useimmat näistä ovat "sosiaalisia" ekstrovertteja. Tärkeintä päästä kuulemaan omaa ääntä. Toisten jutuilla ei niin väliä. Todella epäsosiaalista käyttäytymistä, jota jostain kumman syystä pidetään yleisesti sosiaalisena. Luullaan, että puhelias=sosiaalinen. 

Osa ihmisitä ei tajua antaa muille suunvuoroa ilman, että keskeytetään. Siis pakonsanelema juttu, jos ei halua kuunnella monologia, joka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu....

kyllä nyt taitaa olla aloittajalla siitä kyse että itse puhuu taukoamatta.(ilman asiaa)

Bipo täälläkin, joka maniavaiheessa kykenee vaikka kahden tunnin monologiin ja keskustelutilanteissa saatan antaa vastapuolelle lyhyen puheenvuoron, mutta siinä tilassa on vain jotenkin pakottava tarve pukea sanoiksi se loputon ajatusten Tonava, joka päässä vyöryy.

Kun maniavaihe on saatu katkaistuksi, kykenen normaaliin vastavuoroiseen dialogiin ja mieluiten jopa vain kuuntelen muita ja osallistun keskusteluun harvakseltaan.

Vierailija kirjoitti:

kyllä nyt taitaa olla aloittajalla siitä kyse että itse puhuu taukoamatta.(ilman asiaa)

Minä luulen samoin. Sellaisten kanssa on vaan pakko puhua päälle, kun muuten ei juttu loppu lainkaan. Eikä se välttämättä lopu sittenkään. Todella rasittava ihmistyyppi. Ei minkäänlaisia vuorovaikutustaitoja. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tällainen ja koko perheeni on. Sellaiseen tottuneeelle se että ei keskeytetä tuntuu jotenkin energiattomalta, kiinnostumattomalta, pitkäveteiseltä. Rakastan keskustelua, joka on niin kiihkeää ettei kukaan jaksa odotella puheenvuoroja vaan puhuu päällekin kun haluaa.

Täällä sama. Olen tottunut meidän suvussa tällaiseen italialaistyyppiseen malliin ja tuntuu todella pahalta, että innostus pitää tappaa tässä Suomessa yleisemmin hyväksytyssä mallissa. 

Tästä aihepiiristä oli muuten taannoin juttu hesarin sivuilla. 

Vierailija kirjoitti:

Kysy Espanjalaisilta. Suomi on ainoita maita missä yleensä muut on hiljaa kun yksi puhuu. Metsäläisten tapa. Emme ole silti sen parempia ihmisiä kuin muutkaan!

Muualla maailmassa se on avoimuutta ja välittömyyttä, joskus otetaan nyrkitkin avuksi. Suomalaisissa se on vain junttia.

Keskeyttäjiä on kahta eri tyyppiä, toivottavasti et sekoita näitä keskenään.

A) ne jotka eivät kuuntele ja juttelevat omia asioitaan/ jotain toista asiaa 

B) ne jotka kuuntelevat aktiivisesti ja keskeyttämisellään vahvistavat sinun puhetta "joo just noin", "ihan sama kävi mun vaarille" "oikeesti, ihan mieletön juttu" "joo, ja sit vois vielä"

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut television poliittisissa keskusteluissa, että jos toimittaja ei pidä jostakin haastateltavasta, hän keskeyttää sen puheet lähes koko ajan. Toisen haastateltavan antaa puhua loppuun asti. Minusta tuollainen on ammattitaidotonta.

Itsekin tulkitsen päälle puhumisen arvostuksen puutteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut ei osaa puhua, jos joku toinen on äänessä? "Saisinko puheenvuoron" Olisko nyt jo minun vuoroni" "Voitteko olla hiljaa kun puhun" "Tahtoisin kertoa yhden jutun" 

SENKUN PUHUT!

Teen noinkin joskus. Se yleensä päättyy siihen, että ehdin sanoa "s", jos yritän kysyä: "Saisinko puheenvuoron?" Tai jos sanonkin sen loppuun, kukaan ei kuuntele, ellen huuda. Ja huutaminen tuntuu ainakin musta liian epäkohteliaalta.

ap

Miehellä ja minulla on erilainen keskustelutyyli ja välillä se ärsyttää. Lisäksi hän kokee, että hänen tyylinsä on se ainoa oikea ja minun tyylini kuvastaa piittamattomuutta ja epäkohteliaisuutta. 

Hänellä on mielessään koko "keskustelu" ja hän haluaa silloin pitää pitkääkin monologia, jota ei saa keskeyttää. Hänelle on tärkeää, että hän muistaa sanoa kaiken ennalta ajattelemansa. Minua saattaa alkaa tylsistyttää ja keskittyminen herpaantua. Jos sitten lopussa tuon siihen jotain omaa näkökulmaani, hän saatta tulkita, että haluan olla aina eri mieltä/ nollata hänen sanomansa. 

Itse tykkään keskustelusta, jonka lopputulosta ei tiedä alkumetrillä vaan se polveilee, kasvaa ja kehittyy siitä, kun kumpikin tuo siihen tiheästi mukaan uutta näkökulmaa. Minä koen, ettei miestä kiinnosta, ellei hän osallistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut television poliittisissa keskusteluissa, että jos toimittaja ei pidä jostakin haastateltavasta, hän keskeyttää sen puheet lähes koko ajan. Toisen haastateltavan antaa puhua loppuun asti. Minusta tuollainen on ammattitaidotonta.

Itsekin tulkitsen päälle puhumisen arvostuksen puutteeksi.

Olikohan se siinä hesarin taannoisessa artikkelissa vai missä, missä sanottiin, että suomalainen vaalikeskustelu on kansainävälisesti ihan käsittämätöntä ja vaikuttaa kuolleelta tms. Muualla yritetään tosissaan väitellä, ollaan elävästi ja aktiivisesti mukana keskustelussa eikä sitä katsota pahalla, että yrittää saada äänensä kuuluviin. 

Vierailija kirjoitti:

Pahimmassa tapauksessa se voi olla jopa adhd:n tai bipon oire.

Itselläni add-piirteitä ja joskus pakko puhua päälle tai muuten unohtaa, mitä oli sanomassa.

Vierailija kirjoitti:

Bipo täälläkin, joka maniavaiheessa kykenee vaikka kahden tunnin monologiin ja keskustelutilanteissa saatan antaa vastapuolelle lyhyen puheenvuoron, mutta siinä tilassa on vain jotenkin pakottava tarve pukea sanoiksi se loputon ajatusten Tonava, joka päässä vyöryy.

Kun maniavaihe on saatu katkaistuksi, kykenen normaaliin vastavuoroiseen dialogiin ja mieluiten jopa vain kuuntelen muita ja osallistun keskusteluun harvakseltaan.

Itsekin kykenen vaikka kahden tunnin monologiin, mutten ole bipo. Superhiljaisen, keskusteluun osaa ottamattoman/kykenemättömän kanssa tulee joskus keskustelua lähinnä yksin, kun taas tavallisempien, puheliaiden ihmisten kanssa monologilinjalle ei onneksi tarvi lähteä. Vihaan ”keskusteluja” ihmisten kanssa, jotka eivät halua tai osaa puhua. Silloin olisi toki parempi osata olla hiljaa, yksinpuhelun sijaan. :D