Mitä pahaa pettämisestä seurasi?

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 11:42"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 11:34"]

Kait pettäjät sitten noin itselleen vakuuttelevat tehneensä "oikein" kun sälyttää toisen syyksi. Huoh, ei sen miehen teot sinua sinne ole ajanut. Ihan itse päätit mennä. Ihan sama minkälainen mies on ollut.

[/quote]

Näinhän mä sanoin, että itse tein päätöksen... Luetunymmärrystä, kiitos! Mutta ei todellakaan ollut aivan sama millainen mies oli ja miten käyttäytyi.

[/quote]

Itseasiassa kyllä on tuollaisessa tapauksessa. Edes tuollainen käytö ei oikeuta ketään pettämään.

Minä petin. Negatiivisena seurauksena tuli vähän stressiä, kun pelkäsin jääväni kiinni. Oli myös aika uuvuttavaa ja aika oli tiukilla kun piti järjestellä salatapaamisia. Mutta oli se jännääkin, ei siinä mitään.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 11:43"]

Tuossa vaiheessa se on ero vaihtoehtona jos ei kerran mikään suju. Ei pettäminen. Ja tiedät itsekin sen, ettei sinun teot ole millään tavalla ukkos syytä. Vaikka miten yrität oikeuttaa pettämistä. Miehesi nimittäin tuskin on samaa mieltä.

[/quote]

Nyt meillä sujuu hyvin, joten olen onnellinen siitä etten eronnut. Ero oli mielessä moneen kertaan.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 11:48"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 11:43"]

Tuossa vaiheessa se on ero vaihtoehtona jos ei kerran mikään suju. Ei pettäminen. Ja tiedät itsekin sen, ettei sinun teot ole millään tavalla ukkos syytä. Vaikka miten yrität oikeuttaa pettämistä. Miehesi nimittäin tuskin on samaa mieltä.

[/quote]

Nyt meillä sujuu hyvin, joten olen onnellinen siitä etten eronnut. Ero oli mielessä moneen kertaan.

[/quote]

Senkin takia sinä olet ainoastaan se väärintekijä koska olisi ollut muitakin tapoja saada sama lopputulos.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 11:47"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 11:42"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 11:34"]

Kait pettäjät sitten noin itselleen vakuuttelevat tehneensä "oikein" kun sälyttää toisen syyksi. Huoh, ei sen miehen teot sinua sinne ole ajanut. Ihan itse päätit mennä. Ihan sama minkälainen mies on ollut.

[/quote]

Näinhän mä sanoin, että itse tein päätöksen... Luetunymmärrystä, kiitos! Mutta ei todellakaan ollut aivan sama millainen mies oli ja miten käyttäytyi.

[/quote]

Itseasiassa kyllä on tuollaisessa tapauksessa. Edes tuollainen käytö ei oikeuta ketään pettämään.

[/quote]

Itseasiassa sinä et tiedä yhtään mitään siïtä, mikä minun päätöksiini on vaikuttanut. Aika ihmeellinen olisi parisuhde, jossa molemmat elää kuin umpiossa eikä toisen käytös vaikuta ollenkaan. Minun päätökseeni pettää vaikutti miehen käytös. Sinä olisit varmaan tehnyt samassa tilanteessa toisen päätöksen. Ehkä?

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 11:50"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 11:48"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 11:43"]

Tuossa vaiheessa se on ero vaihtoehtona jos ei kerran mikään suju. Ei pettäminen. Ja tiedät itsekin sen, ettei sinun teot ole millään tavalla ukkos syytä. Vaikka miten yrität oikeuttaa pettämistä. Miehesi nimittäin tuskin on samaa mieltä.

[/quote]

Nyt meillä sujuu hyvin, joten olen onnellinen siitä etten eronnut. Ero oli mielessä moneen kertaan.

[/quote]

Niin, eihän se pettäminen oikein ollut. Nyt taidan antaa tilaa ap:n toivomalle ketjulle pettämisen haitoista.

Senkin takia sinä olet ainoastaan se väärintekijä koska olisi ollut muitakin tapoja saada sama lopputulos.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 11:51"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 11:47"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 11:42"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 11:34"]

Kait pettäjät sitten noin itselleen vakuuttelevat tehneensä "oikein" kun sälyttää toisen syyksi. Huoh, ei sen miehen teot sinua sinne ole ajanut. Ihan itse päätit mennä. Ihan sama minkälainen mies on ollut.

[/quote]

Näinhän mä sanoin, että itse tein päätöksen... Luetunymmärrystä, kiitos! Mutta ei todellakaan ollut aivan sama millainen mies oli ja miten käyttäytyi.

[/quote]

Itseasiassa kyllä on tuollaisessa tapauksessa. Edes tuollainen käytö ei oikeuta ketään pettämään.

[/quote]

Itseasiassa sinä et tiedä yhtään mitään siïtä, mikä minun päätöksiini on vaikuttanut. Aika ihmeellinen olisi parisuhde, jossa molemmat elää kuin umpiossa eikä toisen käytös vaikuta ollenkaan. Minun päätökseeni pettää vaikutti miehen käytös. Sinä olisit varmaan tehnyt samassa tilanteessa toisen päätöksen. Ehkä?

[/quote]

Voi kuule, kyllä meilläkin vaikuttaa toisen käytös paljonkin. Emme elä umpiossa. Mutta toisen käytös ei ole se mikä ajaa pettämään vaan se on se oma pää mikä keksii jonkin ihmeellisen oikeutuksen sille. Mietippä kunnolla, oliko se miehen käytös syy vai onko se vain sinun tekosyysi sille, että annoit itsellesi luvan pettää?

Minä olen aika varmasti ollut ehkäpä jopa samanlaisessa tilanteessa. Ero oli hyvin lähellä, ukkoni oli myös välinpitämätön tampio. Ei, en lähtenyt pettämisen tielle. Vaikka meillä ei ollut seksiäkään ja minä rakastan seksiä, en siltikään lähtenyt pettämään. Sen verran on järkeä päässä ettei sen toisen teot oikeuta minua loukkaamaan häntä pahimmalla mahdollisella tavalla. Suhteen pelisäännöt on tehty selviksi ja niitä olemme molemmat noudattaneet. Ainakin toivon, että myös mieheni on noudattanut. Ei ole antanut aihetta epäillä pettämistä.

Monta karikkoa olemme vajaassa yhdeksässä vuodessa käyneet läpi, ihmeellisen monta. Kaksi kovapäätä kun lyö hynttyyt yhteen, tulee väkisinkin karikkoa vastaan. Ei nyt 2 viimeisintä vuotta ole olleet vauhdikkaita. Olemme päässeet hyvään lopputulokseen :)

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 11:35"]

Mies petti kun olin raskaana. Menetin itsetuntoni täysin. Mies petti uudestaan ja silloin menin lopullisesti romuksi. Mies kehtasi syyttää minua pettämisestä, kato peiliin miksi sua petin. Olin urheilullinen, hoikka, kaunis nainen siihen aikaan, jolle kyllä olisi ollut vientiä. Exä sensijaan jankkasi että olen lihava, ruma, epäseksikäs... ja siksi piti pettää. Erohan siitä tuli, lopulta.

Nyt olen syömishäiriöinen, masentunut yksinhuoltaja, joka ei usko kelpaavan enää kenellekään. Ikää vasta 30-vuotta mutta olen jo alistunut siihen että tulen olemaan loppuelämäni yksin.

Niin, noista kahdesta pettämisestä on vedenpitävät todisteet. Muista on lukuisia epäilyjä yms mutta mies kiisti sinnikkäästi kaiken.

[/quote]

"kaunis nainen siihen aikaan..." olet takuulla vähintään yhtä kaunis edelleen. Samanlainen kokemus taustalla ja löysin lähes nelikymppisenä upean miehen, joka päivittäin kehuu olevansa onnen poika saadessaan kaltaiseni naisen:)

Älä kuvittelekaan, että loppuelämäsi olisi yksinäistä siksi, että joku oli niin ääliö kuin exäsi.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 11:51"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 11:47"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 11:42"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 11:34"]

Kait pettäjät sitten noin itselleen vakuuttelevat tehneensä "oikein" kun sälyttää toisen syyksi. Huoh, ei sen miehen teot sinua sinne ole ajanut. Ihan itse päätit mennä. Ihan sama minkälainen mies on ollut.

[/quote]

Näinhän mä sanoin, että itse tein päätöksen... Luetunymmärrystä, kiitos! Mutta ei todellakaan ollut aivan sama millainen mies oli ja miten käyttäytyi.

[/quote]

Itseasiassa kyllä on tuollaisessa tapauksessa. Edes tuollainen käytö ei oikeuta ketään pettämään.

[/quote]

Itseasiassa sinä et tiedä yhtään mitään siïtä, mikä minun päätöksiini on vaikuttanut. Aika ihmeellinen olisi parisuhde, jossa molemmat elää kuin umpiossa eikä toisen käytös vaikuta ollenkaan. Minun päätökseeni pettää vaikutti miehen käytös. Sinä olisit varmaan tehnyt samassa tilanteessa toisen päätöksen. Ehkä?

[/quote]

Ja jos mies lyö, niin tokihan se lyö vain siksi, kun vaimo on ääliö...

Etkö tosiaan tajua, että pettämispäätösellä ei ole mitään tekemistä miehesi kanssa, se on pelkkä tekosyy omantuntosi lievittämisee. Samanlainen tekosyy kuin yllä jonkun mies haukkui rumaksi ja läskiksi ja oikeutti pettämisen sillä. 

Se, että valitsit pettämisen kertoo sinusta sen, ettet ole se tuki ja turva, johon toinen voi vaikeana aikana nojata. Se kertoo myös sen, että sinusta sinulla on eri säännöt violiitossa kuin miehelläsi ja että kykenet valehtelemaan ja salaaman asioita ilman tunnontuskia. Asenteesi kertoo myös sen, että elämän vatoinkäymiset ovat aina mielestäsi jonkun muun vikaa ja että sinuun ei voi luottaa.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 11:33"]

Onko täällä keskivertoa hömelömpää porukkaa, kun lähes kaikki ovat jääneet pettämisestä kiinni? Vai oletteko te kaikki itse tunnustaneet? Kaveripiirissä tiedän ehkä 4-5 pettämisestä, ja yksikään noista ei ole paljastunut.

[/quote]

...vielä.

Kyllä minä katsoisin olevani osasyyllinen siihen, jos mieheni pettäisi. Jos meillä olisi kaikki hyvin, niin tuskinpa pettäisi. Sama toisinpäin. Toki kukin tekee itse päätöksen tuosta teosta. Joskus se voi olla (lukemattomien keskutelujen ja terapioiden jälkeen) se viimeinen ja ainoa keino, jolla puoliso havahtuu siihen, miten asiat oikeasti ovat ja että ne kannattaisi vihdoinkin ottaa vakavasti.

Ja jotenkin huvittaa nämä "on meilläkin ollut vaikeita kausia" -tyypit. Entä jos sitä "vaikeaa kautta" on jatkunut 10 vuotta ja hajottanut puolison aivan riekaleiksi?

Itse petin ja jäin kiinni. Seurasi hirveä parisuhdekriisi minkä aikan pohdittiin mitä tehdään. Molemmat haki terapiaan erikseen ja myöhemmin menimme terapiaan myös yhdessä. Nykyään ollaan paljon vahvempia yhdessä ja arvostamme enemmän toisiamme nyt kun olisimme virheeni vuoksi voineet menettää kaiken. Onneksi mies on pystynyt antamaan anteeksi ja minä en voi kuvitellakaan pettäväni enää ikinä ja hävettää ihan hirveästi että saatoin edes kerran pettää.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 12:32"]

Kyllä minä katsoisin olevani osasyyllinen siihen, jos mieheni pettäisi. Jos meillä olisi kaikki hyvin, niin tuskinpa pettäisi. Sama toisinpäin. Toki kukin tekee itse päätöksen tuosta teosta. Joskus se voi olla (lukemattomien keskutelujen ja terapioiden jälkeen) se viimeinen ja ainoa keino, jolla puoliso havahtuu siihen, miten asiat oikeasti ovat ja että ne kannattaisi vihdoinkin ottaa vakavasti.

Ja jotenkin huvittaa nämä "on meilläkin ollut vaikeita kausia" -tyypit. Entä jos sitä "vaikeaa kautta" on jatkunut 10 vuotta ja hajottanut puolison aivan riekaleiksi?

[/quote]

Voi sinua.. kun kymmeniä vuosia kestävässä liitossa ei aina kaikki voi olla hyvin koko ajan. Elämä heittelee sinua ja puolisoasi, eteen tulee sairautta, kuolemaa, työttömyyttä jne joka voi vaikuttaa siihen parisuhteeseenkin. Ei kait se muuten parisuhde olisikaan? Yhdessä kait sitä elämää eletään? Myötä ja vastoinkäymisissä tai jotain sellaista? JA tämä on sitten se tilanne, jossa sen puolison on päätettävä, seisonko tukena vai lähdenkö vieraan perään. Aika moni (valitettavan usein mies) päättää lähteä etsimään vierasta.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 12:32"]

Kyllä minä katsoisin olevani osasyyllinen siihen, jos mieheni pettäisi. Jos meillä olisi kaikki hyvin, niin tuskinpa pettäisi. Sama toisinpäin. Toki kukin tekee itse päätöksen tuosta teosta. Joskus se voi olla (lukemattomien keskutelujen ja terapioiden jälkeen) se viimeinen ja ainoa keino, jolla puoliso havahtuu siihen, miten asiat oikeasti ovat ja että ne kannattaisi vihdoinkin ottaa vakavasti.

Ja jotenkin huvittaa nämä "on meilläkin ollut vaikeita kausia" -tyypit. Entä jos sitä "vaikeaa kautta" on jatkunut 10 vuotta ja hajottanut puolison aivan riekaleiksi?

[/quote]

Jotkut vain periaatteellisesti kieltäytyvät ymmärtämästä tätä, koska heille tärkeintä on todistaa kuinka pettäminen on saatanasta. Maailma on musta-valkoinen, hyvä ja paha ovat ennaltamääriteltyjä ja selkeitä kategorioita. Samat mammat luultavasti myös neuvovat täällä suunpäänä jättämään välittömästi puolison, joka edes vilkaisee jonkun toisen suuntaan.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 13:07"]

Voi sinua.. kun kymmeniä vuosia kestävässä liitossa ei aina kaikki voi olla hyvin koko ajan. Elämä heittelee sinua ja puolisoasi, eteen tulee sairautta, kuolemaa, työttömyyttä jne joka voi vaikuttaa siihen parisuhteeseenkin. Ei kait se muuten parisuhde olisikaan? Yhdessä kait sitä elämää eletään? Myötä ja vastoinkäymisissä tai jotain sellaista? JA tämä on sitten se tilanne, jossa sen puolison on päätettävä, seisonko tukena vai lähdenkö vieraan perään. Aika moni (valitettavan usein mies) päättää lähteä etsimään vierasta.

[/quote]

Oletan, että sinä seisoisit miehesi rinnalla myös siinä vastoinkäymisessä? Siis että mies lähtisi etsimään vierasta?

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 12:07"]

Asenteesi kertoo myös sen, että elämän vatoinkäymiset ovat aina mielestäsi jonkun muun vikaa ja että sinuun ei voi luottaa.

[/quote]

Aikamoista vastuunpakoilua on se, että kieltäytyy näkemästä omaa osasyyllisyyttään siihen että puoliso pettää. Ellei sitten ole mennyt naimisiin jonkun patologisen petturin kanssa, ja silloinkin minusta kannattaa katsoa myös peiliin ja kysyä itseltään mikä juuri tässä ihmisessä viehätti.

Mies petti, monta kertaa. Menetin luottamuksen häneen. Muuta ei tapahtunut. Erosimme myöhemmin muista syistä ja nyt elän itse toisena naisena. Eikä tunnu missään!

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 13:44"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 13:07"]

Voi sinua.. kun kymmeniä vuosia kestävässä liitossa ei aina kaikki voi olla hyvin koko ajan. Elämä heittelee sinua ja puolisoasi, eteen tulee sairautta, kuolemaa, työttömyyttä jne joka voi vaikuttaa siihen parisuhteeseenkin. Ei kait se muuten parisuhde olisikaan? Yhdessä kait sitä elämää eletään? Myötä ja vastoinkäymisissä tai jotain sellaista? JA tämä on sitten se tilanne, jossa sen puolison on päätettävä, seisonko tukena vai lähdenkö vieraan perään. Aika moni (valitettavan usein mies) päättää lähteä etsimään vierasta.

[/quote]

Oletan, että sinä seisoisit miehesi rinnalla myös siinä vastoinkäymisessä? Siis että mies lähtisi etsimään vierasta?

[/quote]

No näin siinä vaan kyllä kävi: miehen äiti kuoli, minä seisoin rinnalla, hän itse sairastui minä seisoin rinnalla, hänellä oli töissä vaikeaa (irtisanomisuhka) minä annoin sanat suuhun neuvotteluihin työnantajan kanssa ja seisoin rinnalla. No, sitten kuoli minun äitini, isovanhemmallani todettiin vakava sairaus, aloitin työt äitiysloman jälkeen (töissä oli todella hankala tilanne, ei itsellä mutta yleisesti, irtisanoin muutama sata ihmistä), tämä kaikki puolen vuoden sisään. Niin mitäpä teki mies? Aivan, nussi työkaveriaan.

Mutta joo, enää en seiso hänen rinnallaan, vaikka samassa kämpässä vielä asutaankin. Hoitakoon hommansa tai kaatukoon, aivan sama mulle.

Petin miestäni neljän eri miehenkanssa. Aloitimme nuoruudessa seurustelemaan, minun ollessa vasta 17. Mieheni oli armeijassa silloin, suhteemme vasta alettua. Silloin petin häntä kahdesti, kahden erimiehen kanssa (eri aikaan silti). En jäänyt ikinä kiinni koska en asiasta puhunut kellekään.

Erosimme kyllä miehenkanssa myöhemmin erisyistä, mutta palasimme takaisin yhteen.. Ja sitten tein sen taas! Baarissa tapasin jonkun jätkän jonka kanssa panimme. Vannotin hänet olemaan ihan hiljaa ja itsekään en kertonut kellekään.
Mies ei tiedä tästäkään. Mutta sitten menin ja petin... JA mikä pahinta, ihastuin.
En pystynyt enään olemaan normaali suhteessamme, kun olin ihastunut tähän toiseen mieheen. En pystynyt olemaan hiljaa ystävilleni tästä pettämisestä koska olin niin rakastunut.
Ja mies alkoi epäilemään, kiistin kaiken. Silti ei voinut luottaa ja jätti mut.

Nyt menetin sen tutun ja turvallisen miehen, lapseni isän, lapsenikin osittain.. Yhteisen ''tulevaisuuden''. Niin, ja ei tästä ihastumiseni kohteestakaan mitään tullut, ei voinut luottaa koska petän kuulemma kaikkia... niin, karma!

En aio pettää enään ikinä. Tässä suhteessa tuli vain tehtyä liikaa sitä, koska olin ns. pakotettuna siinä suhteessa aluksi. EN halunnut olla osallisena siinä, paras pakotie päästä arjesta eroon on kömpiä toisen miehen viereen..

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 13:49"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 12:07"]

Asenteesi kertoo myös sen, että elämän vatoinkäymiset ovat aina mielestäsi jonkun muun vikaa ja että sinuun ei voi luottaa.

[/quote]

Aikamoista vastuunpakoilua on se, että kieltäytyy näkemästä omaa osasyyllisyyttään siihen että puoliso pettää. Ellei sitten ole mennyt naimisiin jonkun patologisen petturin kanssa, ja silloinkin minusta kannattaa katsoa myös peiliin ja kysyä itseltään mikä juuri tässä ihmisessä viehätti.

[/quote]

Ja samanlaista vastuunpakoilua on, jos ei myönnä omaa osuuttaan siihen, puoliso lyö/juo/ tyhjentää pankkitilin ja häipyy?

Parisuhteen hyvinvointiin tai pahoinvointiin on molemmilla oma osuutensa, mutta ei puolison tekoihin. Jos puoliso murhaa rakastajasi, et saa tuomiota, vaikka oma tekosi johti tragediaan. Olemme jokainen vastuussa omist teoistamme. Jos puoliso pyytää pariterapiaan ja kieltäydyt ja sen jälkeen hän pettää, et ole vastuussa puolisosi teosta mutta omastasi toki. 

Jos pettäjä valitsee pettämisen eikä kommunikoi puolisonsa kanssa omasta pahasta olostaan eikä ylipäätään ilmaise tyytymättömyyttään eikä tarjoa puolisolle mahdollisuutta korjata tilannetta, on hän tehnyt tekonsa ihan omasta halustaan ja vastaa teostaan itse. Vaihtoehtoja on. Pettämisessä on kyse,uustakin kuin toimimattomasta liitosta. Jos liitto ei toimi, otetaan ero. Jos tekee mieli seksiä muun kanssa, se kerrotaan puolisolle. Mutta kun lähdetään pettämään, se sisältää ajatuksen siitä, että ei haluta jäädä kiinni vaan ennemmin valehdellaan ja huijataan ja luodaan pohjaa petokselle. Siihen ei oikeuta mikään toimimaton liitto tai puolison ripsahtaminen. Aina kun on vaihtoehtona olla rehellinen.