Mitä pahaa pettämisestä seurasi?

Petin miestäni. Tunnustin sen, parisuhteemme kesti sen. Mutta koko episodi aiheutti sen, että minun mieleni ja naiseuteni jotenkin särkyi. Olen ottanut opikseni, parisuhde on pyhä ja sen kunnioittaminen suojelee itseä.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 14:44"]

Ja samanlaista vastuunpakoilua on, jos ei myönnä omaa osuuttaan siihen, puoliso lyö/juo/ tyhjentää pankkitilin ja häipyy?

Parisuhteen hyvinvointiin tai pahoinvointiin on molemmilla oma osuutensa, mutta ei puolison tekoihin. Jos puoliso murhaa rakastajasi, et saa tuomiota, vaikka oma tekosi johti tragediaan. Olemme jokainen vastuussa omist teoistamme. Jos puoliso pyytää pariterapiaan ja kieltäydyt ja sen jälkeen hän pettää, et ole vastuussa puolisosi teosta mutta omastasi toki. 

Jos pettäjä valitsee pettämisen eikä kommunikoi puolisonsa kanssa omasta pahasta olostaan eikä ylipäätään ilmaise tyytymättömyyttään eikä tarjoa puolisolle mahdollisuutta korjata tilannetta, on hän tehnyt tekonsa ihan omasta halustaan ja vastaa teostaan itse. Vaihtoehtoja on. Pettämisessä on kyse,uustakin kuin toimimattomasta liitosta. Jos liitto ei toimi, otetaan ero. Jos tekee mieli seksiä muun kanssa, se kerrotaan puolisolle. Mutta kun lähdetään pettämään, se sisältää ajatuksen siitä, että ei haluta jäädä kiinni vaan ennemmin valehdellaan ja huijataan ja luodaan pohjaa petokselle. Siihen ei oikeuta mikään toimimaton liitto tai puolison ripsahtaminen. Aina kun on vaihtoehtona olla rehellinen.

[/quote]

Kukaan ei kai ole kieltänyt vastuuta omista teoistaan tai yrittänyt vierittää sitä kokonaan petetyksi tulleen päälle. Mutta se on vähän mielen köyhyyttä tai turhan yksioikoista ajattelua, jos ei kykene tai halua nähdä kuinka omat teot voivat vaikuttaa läheisiin. Tai ymmärrä sitä että itsellä on osuutta parisuhteen tilaan, vaikka pettävä puoliso ihan itse tekeekin petospäätöksensä. Juuri näitä nyansseja olen tässä hakenut.

Noi juopot ja väkivaltaiset ei tähän keskusteluun kuulu, mutta kyllä esimerkiksi läheisriippuvainen voi omalla käytöksellään mahdollistaa toisen alkoholismia, vaikka juoppo itse tekeekin päätöksen juoda.

Miksi täällä pidetään pettämistä pahimpana asiana, mitä toiselle voi tehdä? Oletan, että tässä puhutaan nimenomaan seksin harrastamisesta toisen kanssa tai muuten sivusuhteen pitämisestä. Ihan kuin se olisi se kaikkein vihoviimeisin asia, minkä voi tehdä.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 17:12"]

Miksi täällä pidetään pettämistä pahimpana asiana, mitä toiselle voi tehdä? Oletan, että tässä puhutaan nimenomaan seksin harrastamisesta toisen kanssa tai muuten sivusuhteen pitämisestä. Ihan kuin se olisi se kaikkein vihoviimeisin asia, minkä voi tehdä.

[/quote]

No niin se monelle täällä tuntuu olevan. Ihan sama minkälainen nurjake itse on ollut tai mitä tehnyt, jos toinen erehtyy harrastamaan seksiä jonkun muun kanssa niin vastuu kurjasta parisuhteesta siirtyy välittömästi tälle osapuolelle. Kokonaisuudessaan.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 17:24"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 17:12"]

Miksi täällä pidetään pettämistä pahimpana asiana, mitä toiselle voi tehdä? Oletan, että tässä puhutaan nimenomaan seksin harrastamisesta toisen kanssa tai muuten sivusuhteen pitämisestä. Ihan kuin se olisi se kaikkein vihoviimeisin asia, minkä voi tehdä.

[/quote]

No niin se monelle täällä tuntuu olevan. Ihan sama minkälainen nurjake itse on ollut tai mitä tehnyt, jos toinen erehtyy harrastamaan seksiä jonkun muun kanssa niin vastuu kurjasta parisuhteesta siirtyy välittömästi tälle osapuolelle. Kokonaisuudessaan.

[/quote]

Tää on niin totta. Vaikka puoliso olisi kohdellut kuin paskaläjää ja musertanut toisen tunteet ja itsetunnon, niin hän on se syytön pikku parka, kun toinen lopulta harhautuu jonkun paremman syliin. Ja pettäjä on pahin mahdollinen ihminen maan päällä.

Molemmilla oli rinnakkaissuhteet. Avioero seurasi. Parasta mitä elämässäni on tapahtunut. Nyt minulla on hyvä miesystävä. 47 vuotta olen.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 11:35"]

Mies petti kun olin raskaana. Menetin itsetuntoni täysin. Mies petti uudestaan ja silloin menin lopullisesti romuksi. Mies kehtasi syyttää minua pettämisestä, kato peiliin miksi sua petin. Olin urheilullinen, hoikka, kaunis nainen siihen aikaan, jolle kyllä olisi ollut vientiä. Exä sensijaan jankkasi että olen lihava, ruma, epäseksikäs... ja siksi piti pettää. Erohan siitä tuli, lopulta.

Nyt olen syömishäiriöinen, masentunut yksinhuoltaja, joka ei usko kelpaavan enää kenellekään. Ikää vasta 30-vuotta mutta olen jo alistunut siihen että tulen olemaan loppuelämäni yksin.

Niin, noista kahdesta pettämisestä on vedenpitävät todisteet. Muista on lukuisia epäilyjä yms mutta mies kiisti sinnikkäästi kaiken.

[/quote]

Kai tiedät että miehesi on ollut narsisti? Kannattaa mennä terapiaan, narsistin käittelystä i selviä ilman apua. Äläkä nyt ihmeessä katkeroidu ja pilaa elämääsi tuon narsistipaskan takia!!!!!

Oli vähän huono omatunto. Sitten se meni ohi. Mies ei suostu pettämään ja siitä on sellaista harmia, että se kinuaa seksiä useammin kuin minua haluttaa. 

Toisille totuus on elämän lähtökohta, toisille suhteellinen asia, joka palvelee omaa etua ja jossa on toisen moka jos luottaa.

Kun petin itse, menin totaalisen rikki niinkuin se petetty vaimokin. Tunsin olevani paha ja epäkelpo ihminen kun rakastuin väärään mieheen. Omalle miehelleni kävi niin että katkeroitui entisestään, ja sen myötä meille tuli ero. (hän oli ennestään katkera kaikille exilleen ja myös mulle kaikesta mahdollisesta) Kun itse tulin petetyksi menin shokkiin, tunsin itseni totaalisen arvottomaksi ja ehkä vuoden verran meni tolkuttomasti energiaa yrittämällä tajuta että se elämä mitä olin elänyt ei ollutkaan kaikilta osin totta, vaan mua oltiin kohdeltu todella arvottomasti ja piittaamattomasti. Sen jälkeen alkoikin sitten paljon parempi elämä. Seurauksena se etten tule koskaan menemään naimisiin enkä muutenkaan tule rakentamaan elämääni kenenkään toisen varaan, vaan pidän tietyn rajan aina.

.

Seurasi ero ja julkinen kasvojen menetys.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 13:41"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 12:32"]

Kyllä minä katsoisin olevani osasyyllinen siihen, jos mieheni pettäisi. Jos meillä olisi kaikki hyvin, niin tuskinpa pettäisi. Sama toisinpäin. Toki kukin tekee itse päätöksen tuosta teosta. Joskus se voi olla (lukemattomien keskutelujen ja terapioiden jälkeen) se viimeinen ja ainoa keino, jolla puoliso havahtuu siihen, miten asiat oikeasti ovat ja että ne kannattaisi vihdoinkin ottaa vakavasti.

Ja jotenkin huvittaa nämä "on meilläkin ollut vaikeita kausia" -tyypit. Entä jos sitä "vaikeaa kautta" on jatkunut 10 vuotta ja hajottanut puolison aivan riekaleiksi?

[/quote]

Jotkut vain periaatteellisesti kieltäytyvät ymmärtämästä tätä, koska heille tärkeintä on todistaa kuinka pettäminen on saatanasta. Maailma on musta-valkoinen, hyvä ja paha ovat ennaltamääriteltyjä ja selkeitä kategorioita. Samat mammat luultavasti myös neuvovat täällä suunpäänä jättämään välittömästi puolison, joka edes vilkaisee jonkun toisen suuntaan.

[/quote] Tämä jonkun ylläolevan kirjoittama sopii vastauksen tuohon sinun sepitelmääsi: "Jos pettäjä valitsee pettämisen eikä kommunikoi puolisonsa kanssa omasta pahasta olostaan eikä ylipäätään ilmaise tyytymättömyyttään eikä tarjoa puolisolle mahdollisuutta korjata tilannetta, on hän tehnyt tekonsa ihan omasta halustaan ja vastaa teostaan itse. Vaihtoehtoja on. Pettämisessä on kyse,uustakin kuin toimimattomasta liitosta. Jos liitto ei toimi, otetaan ero. Jos tekee mieli seksiä muun kanssa, se kerrotaan puolisolle. Mutta kun lähdetään pettämään, se sisältää ajatuksen siitä, että ei haluta jäädä kiinni vaan ennemmin valehdellaan ja huijataan ja luodaan pohjaa petokselle. Siihen ei oikeuta mikään toimimaton liitto tai puolison ripsahtaminen. Aina kun on vaihtoehtona olla rehellinen."

Muuten, kai tajua, että mustavalkoisuuskortin vetäminen paljastaa sinun olevan hyvin heikoilla argumentaatiossasi (ja tietysti elämässä muutenkin).