Lue keskustelun säännöt.
Olen kateellinen, kun yksi facekaveri...
12.06.2013 |
...meni jo kihloihin, vaikka ovat seurustelleet vasta kolmisen kuukautta. Itse toivoisin jo miehen kosintaa, mutta tiedän että on aika varhaista tällaista toivoa kun ollaan oltu yhdessä vasta 11kk. Tunnettu on jo yli vuoden. Olisin jo itse valmis sitoutumaan mieheen (menemään naimisiin), sillä hän on juuri sellainen mies, jonka kanssa voisin perheen perustaa ja elellä vanhaksi yhdessä. Olen valmis tekemään kaikkeni tämän suhteen eteen ja harmittaa kun toinen ei vielä ole ajatellutkaan kosintaa (tai mistäs sen tietäisin).
Kommentit (54)
No miksipä et ap sitten kosi miestäsi jos kihloihin haluat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomauttaisin, että keskustelemalla saa selville vain sen millainen toinen luulee tai toivoo olevansa. Ei sitä, millainen toinen oikeasti on. Esim. se, miten toimii riitatilanteessa tai miten reagoi stressiin, voi olla täysin toisenlaista kuin on itsekään luullut. Harvemmalla kun on kokemusta ihan kaikesta mahdollisesta, niin ei ihminen itsekään voi varmaksi sanoa miten mihinkin reagoi tai mitä mistäkin ajattelee. Moni asia on täysin erilainen teoriassa kuin käytännössä. Tällaiset asiat selviävät vasta ajan myötä. eivät keskustelemalla.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 09:41"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 09:34"]
Me ei menty kihloihin ollenkaan. Tai mies kosi kyllä moneenkin otteeseen ja naimisiinmenosta puhuttiin mutta ei hankittu mitään sormuksia tms... Mentiin sit suoraan vaan naimisiin. Kihloihin meneminen on mielestäni aika yhdentekevää, ellei heti aleta suunnittelemaan häitä/naimisiinmenoa.
[/quote]
Sitähän juuri haluan, en mitään teinikihloja (niinkuin tod.näk. tämän facekaverini kihlat ovat). Siis oikeasti kihloihin ja alkaa suunnittelemaan sitä hääpäivää. Mitään prameita häitä en halua vaan ihan simppelit ja pienet häät, pääasia on avioliitto ja perheen perustaminen minulle. ap
[/quote]
Minä menin nykyisen mieheni kanssa kihloihin 9kk seurustelun jälkeen, olimme 27v. Ja 28v. En sanoisi enää teinikihloiksi, ja molemmille ensimmäinen kihlautuminen. Odotin ap:n tavoin kosintaa jo ekoista kuukauksista lähtien, koska olin jo silloin ihan varma, että tässä tämä oikea on ja että tulisimme menemään naimisiin jokatapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Sen tietää, kun oikea ihminen tulee kuvioihin ja aikuisena sitä jo muutenkin tietää paremmin mitä etsii. Meidän kihlausaika kesti tosin 2v. ennen naimisiinmenoa.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 11:29"]
Huomauttaisin, että keskustelemalla saa selville vain sen millainen toinen luulee tai toivoo olevansa. Ei sitä, millainen toinen oikeasti on. Esim. se, miten toimii riitatilanteessa tai miten reagoi stressiin, voi olla täysin toisenlaista kuin on itsekään luullut. Harvemmalla kun on kokemusta ihan kaikesta mahdollisesta, niin ei ihminen itsekään voi varmaksi sanoa miten mihinkin reagoi tai mitä mistäkin ajattelee. Moni asia on täysin erilainen teoriassa kuin käytännössä. Tällaiset asiat selviävät vasta ajan myötä. eivät keskustelemalla.
[/quote]
juuri näin, hyvä pointti (17)
Täällä mennään liki viidettä vuotta eikä sormusta näy, joten odottele rauhassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 11:03"]
Siis täh, miksi sä odotat jotain teennäistä kosintaa?? Jos kerran juttelette kaikesta, niin mikset vaan kerro hänelle naimisiinmenohaaveestasi?
Avioitua voi myös raskaana, vai oletko joku hihhuli?
[/quote]
No kukin tyylillään, itse en halua mennä naimisiin maha pystyssä enkä myöskään halua ennen naimisiin menoa hankkia lapsia. Se ei käsittääkseni tee minusta hihhulia.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 10:16"]
Ja ikää ap:llä oli..? Ymmärtänen, jos biologinen kello lyö viimeisiä lyöntejään, mutta muuten en. Me menimme mieheni kanssa kihloihin seurusteltuamme kahdeksan VUOTTA, naimisiin 11 vuoden jälkeen.
[/quote]
Ja tällä perusteella ap:nkin pitäisi odottaa kahdeksan vuotta?
Ehkä sinä itse olet vain tavanomaista hitaampi tutustumaan toisiin ihmisiin? Miksi kuusi vuotta ei riittänyt sinulle, tai seitsemän?
Tai miksi et odottanut 20 vuotta, jotta todella olisit tuntenut tuon miehen ennen naimisiinmenoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 11:29"]
Huomauttaisin, että keskustelemalla saa selville vain sen millainen toinen luulee tai toivoo olevansa. Ei sitä, millainen toinen oikeasti on. Esim. se, miten toimii riitatilanteessa tai miten reagoi stressiin, voi olla täysin toisenlaista kuin on itsekään luullut. Harvemmalla kun on kokemusta ihan kaikesta mahdollisesta, niin ei ihminen itsekään voi varmaksi sanoa miten mihinkin reagoi tai mitä mistäkin ajattelee. Moni asia on täysin erilainen teoriassa kuin käytännössä. Tällaiset asiat selviävät vasta ajan myötä. eivät keskustelemalla.
[/quote]
Totta, mutta sittenhän pitäisi odottaa kuusikymppiseksi ennen kuin menee naimisiin, jotta toisen todella tuntisi. Kyllä mielestäni voin sanoa, että tunnen mieheni, tiedän miten reagoi riitatilanteissa ym. En luulekaan tietäväni millainen hän on viiden vuoden päästä tai isänä, en voi tietää ennen kuin se aika koittaa, mutta olen valmis sitoutumaan hänen kanssaan, valmis kohtaamaan elämän niinkuin se tulee vastaan ja tekemään töitä suhteemme eteen. Minulle naimisiin meno on sitoutuminen josta ei heti, kun tulee vastoinkäyminen, erota samoin seurustelusuhteessa. ap
Minä menin kihloihin puolen vuoden seurustelun jälkeen ihanan miehen kanssa. Asuttiin silloin vielä eri paikkakunnilla. Aina kun olin miehen luona, niin se kokkaili ihania ruokia ym ym. ja tehtiin kaikkea kivaa. Siitä meni puoli vuotta, kun muutettiin samalla paikkakunnalle saman katon alle, niin eipä näy enää ihania kokkauksia. Sohvalla vetelehtii ja jopa roskapussin vieminen on liian työllistävää tälle.. :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mikset sitten ap kosi sitä miestä jos naimisiin haluat?
Siinä mitään sääntöä ole miten nopeasti kihloihin tai naimisiin on soveliasta mennä. Se tapahtuu just silloin kun se parhaimmalta tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ole kateellinen, etenette omassa suhteessanne niin kuin teille on hyvä :) eihän sitä koskaan tiedä miten kenellekkin käy.
Yhdellä kaverilla on haaveena saada lapsi heti suhteen alkumetreillä aluille, kihloihin sitten samaan aikaan. Nyt taas toivoo jo vauvoja vaikka ei vielä ole miehen kanssa kuin nähneet muutaman kerran
Ihmettelee sitten miksi suhteet kaatuaa ja mies onkin parin vuoden päästä kuulemma ihan paskiainen ja sika :D
Minäkin oletin että ap on vasta teini-iässä ja ihan siitä syystä että odottaa miehen kosivan, eikä kykene siihen itse. Kuulostaa siis henkilöltä, joka kuunteli prinsessailtasatuja vasta vähän aikaa sitten.
", minä olen 27- ja mieheni 33-vuotias, joten mistä päättelit että persoonamme vielä kehittyy? "
Olen sinua melkein puolet vanhempi ja voin sanoa, että kyllä kehittyy. Koko elämän ajan. Me muutumme, luomme nahkamme aina uudestaan. Alamme haluta asioita, joita emme halunneet 10 vuotta sitten, alamme nähdä koko elämän uudessa valossa aina sen mukaan, mitä vaihetta elämme ja mitä vastaan tulee, iloja, suruja, koettelemuksia, onnistumisia, epäonnistumisia, onnea ja epäonnea. Se kaikki muovaa meitä. Emme ole valmiita oikein koskaan.
Riippuu siitä, miten se toinen kehittyy rinnallamme, miten avioliitto voi 5, 10, 20 tai 30 vuoden kuluttua. Niitä asioita on vaikea ennustaa, eikä edes 10 vuoden yhdessäolo ennen avioitumista takaa onnellista avioliittoa, mikään ei takaa mitään, koska elämä on yllätyksiä täynnä.