Opetatko lapsesi kokkaamaan ja syömään muutakin kuin perinteistä

[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 09:14"]

Meillä syödään kaikkea mutta kaikki eivät silti syö kaikkea: nuorin ei tykkää sinihomejuustosta eikä äyriäisistä, keskimmäinen ei tykkää muikuista ja vanhin ei pidä aurinkokuivatusta tomaatista. Itse syön vaikka pieniä kiviä mutta sushi oli suuri pettymys.

Meillä ei pakoteta syömään ja itsekin olen oppinut pitämään monesta asiasta vasta aikuisena. Ja meillä syödään myös eineksiä jos tilanne on sellainen että muuta ei ehdi/jaksa laittaa. Mä en jaksa olla tässäkään asiassa ehdoton.

[/quote]

Kommentoin vielä sen verran otsikkoa että itse pidän perinteistä suomalaista ruokaa enemmän arvossa kuin jotain Himalajasuolaa ja goijimarjoja:

Meillä on aina pakkasessa poroa ja hirvenlihaa, sekä itse poimittuja marjoja ja sieniä. Lisäksi kesällä herkuttelemme itse kalastetulla kalalla kun sitä satutaan saamaan ja nämä ovat meille mieluisampia kuin joku kaukaa rahdattu trendiruoka. Toki kokataan aasialaista ym. mutta ei joka päivä.

En opeta kokkaamaan, opettelevat itse, aloituksen ruokia meillä ei syödä, sillä kukaan ei pidä mistään makkarakastikkeista, mutta melko tavallisia ruokia silti syödään, eli ei niinkään niitä 70-luvun ruokia, mutta tämän päiväisiä ns tavallisia ruokia kyllä.

Meillä syödään ihan tavallisia ruokia ja kyllä opetan lapseni kokkaamaan. Opetan myös tutkimaan keittokirjoja ja kastelemaan mitä kivaa niissä olisi ja sitten myös ne tekemään. Mutta miksi joku makkarakastike on se ns. perinteinen ruoka? Sellaista ei meillä ole tarjoiltu, kun kukaan ei siitä tykkää. Minä olen kotonani oppinut laittamaan kaikenlaisia ruokia (synt 70-luvulla) ja en kyllä muista sitä makkarakastiketta tehneeni silloinkaan. tai mikä vika on jauhelihassa? Sellainen ruskeakastikepohjainen jauhelihakastike on kyllä aika pahaa, mutta sellaiseen olen törmännyt tosi harvoin (kotona en koskaan). Jauhelihasta saa aika helposti monenlaista kivaa, että kyllä meillä sitä käytetään ja aika useinkin jopa.

18 jatkaa - meillä tuo ruuanlaitton on tullut veren perintönä, äiti piti joskus pientä ravintolaa ja teki aivan taivaallista ruokaa. Perinteistä itäsuomalaista, loistavia patoja tms. Isä rakasti ruokaa ja auttoi aina äitiä keittiössä, kokeilivat jo 60-70 luvulla ruokia jotka ei olleet niin tavanomaisia (punaviinikanaa, paellaa, thüringerin makkaraa ja hapankaalta jne) . Ehkä myös ulkomaalaisilla ystävillämme oli osuutta uteliaisuuteen ja kokeilurohkeuteen.

Minua ei juurikaan huolittu keittiöön kotona asuessa joten opettelin itse ruuanlaiton vasta oman perheen perustettuani. Rakastan ruokaa ja matkustamista - nämä yhdistyvät mukavasti meidän elämässä. Lapset on olleet keittiössä mukana pienestä pitäen. 1 lapsista ja miniä tekee uraa ruuan parissa, tyttäret tekevät cateringia töiden ohessa jne.  Paras hetki oli kun esikoispoika muutti kotoa pois ja soitti kaupasta; äiti - mä laitan tänään ruokaa, mitä tähän tarvittiinkaan??

Kipinä on sytytetty:D