Onko nuo oikishakijoiden lukutunnit ihan tosia?
2-3 kuukautta 6-8 tuntia päivässä, joskus jopa 8-10 tuntisia päiviä lukemista! Siis miten joku voi päntätä noin? 2-4 tuntia silkkaa lukemista vielä ymmärtäisin ja siihen päälle valmennuskurssilla istumista tai muistiinpanojen kirjoittamista. Miten muka voi lukea ja vielä oppia kahdeksan tuntia yhteen putkeen?
Kommentit (30)
toihan on ihan normaali lukumäärä. miksi se ap:sta tuntuu isolta? oletko opiskellut peruskoulua pidemmälle? ei edes ole rankkaa lukea noin paljon, lukeminen on kivaa.
Väittäisin että keskkmäärin sisäänpäässeet lukevat vielä enemmän ja lisäksi ovat tehneet saman urakan jo kahtena edellisenä keväänä. Pänttääminen ei muuten lopu sisäänpääsyyn ja nuo on vielä kevyitä päiviä verrattuna juuri töihin lakitoimistoon päässeelle.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 14:50"]
No mistä se opokaan tietää, millaista opiskelu on lääkiksessä/oikiksissa/koneasentajakoulussa/younameit. Itse on käynyt jonkun opettajakoulutuksen jos sitäkään.
[/quote]
Tästä sen näkee, että Suomessa ei ole kenelläkään mitään käsitystä, mitä oppilaanohjaus on, kun sitä täällä ei ole ikinä oikeasti tehty. * huokaus *
Se, että voi välittää toisille tietoa siitä, millaista eri aloilla opiskelu ja niihin liittyvät työt ovat, ei tarkoita sitä että pitäisi itse olla kaikki ne koulut käynyt ja kaikilla niillä aloilla toiminut.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 14:29"]
Väitän, että jokainen riittävän motivoitunut ja tietyn soveltuvuustason ylittävä hakija pääsee oikikseen ensimmäisellä yrittämällä. Itse en ottanut suunnitelmissani edes huomioon, etten pääsisikään sisään.
Kyse on vaan siitä, minkä määrän työtä itse kukin katsoo normaaliksi suhteessa tavoitteisiin. Juristi tulee tekemään rankasti duunia koko työuransa ajan, joten on ihan paikallaankin, että ponnistelun normaalitaso on alusta lähtien korkea.
[/quote]
Ei pääse, jos ei heti alkajaisiksi osaa valita koulukseen jotain Lapin yliopistoa, vaan haluaa vaikka Helsinkiin. Sinne otetaan niin paljon kaikkia kiintiöryhmien edustajia, että sisään pääsy on vaikeaa. Hommaa hankaloittaa sekin, ettei oikiksilla ole yhteisvalintaa ja joudut valitsemaan, mihin oikeustieteelliseen haluat hakea - vain yhden.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 15:09"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 14:29"]
Väitän, että jokainen riittävän motivoitunut ja tietyn soveltuvuustason ylittävä hakija pääsee oikikseen ensimmäisellä yrittämällä. Itse en ottanut suunnitelmissani edes huomioon, etten pääsisikään sisään.
[/quote]
Ei pääse, jos ei heti alkajaisiksi osaa valita koulukseen jotain Lapin yliopistoa, vaan haluaa vaikka Helsinkiin. Sinne otetaan niin paljon kaikkia kiintiöryhmien edustajia, että sisään pääsy on vaikeaa.
No, tämän ensimmäisen osion kirjoittaja kyllä pyrki ja pääsi Helsinkiin.
Ihailtavaa tuollainen kurinalaisuus. Itse en moiseen pystyisi IKINÄ. Toisaalta olen kyllä päässyt yliopistoon toiselle alalle.. ja minimaalisella lukemisella vieläpä.
Itse kohta oikiksesta valmistuneena olen lopulta tullut siihen tulokseen, että pääsykokeissa todella on järkeä. Ei niinkään ole tärkeää oppia juuri niitä asioita joita pääsykoevuonna satutaan lukemaan, vaan koko prosessi on testi siitä, kestääkö pää kun oikeasti luettavaa on paljon ja muistaa pitää paitsi laajat kokonaisuudet, myös suunnaton määrä yksityiskohtia.
Jos ei ole valmis pääsykokeissa tarvittavaan työmäärään, ei todellakaan ole valmis tai sopiva oikeustieteen opiskeluun. Kokeissahan ei enää aikoihin ole ollut kyse siitä, osaatko ne asiat, vaan siitä, osaatko ne riittävän yksityiskohtaisesti, virheettömästi, käytätkö termejä oikein oikealla tavalla ja osaatko soveltaa em. vietoa samalla tavalla.
On se totta. Sama pätee myös valtiotieteelliseen. Kirjat on parasta osata käytännössä ulkoa, ja lisäksi ymmärtää niin että tietoa pystyy soveltamaan. "Asioiden osaaminen" lukiosta tutulla tavalla ei riitä alkuunkaan.
Myöhemmin oikeustieteellisen opinnot ovat pitkälti laajoja kirjatenttejä. Asioita ei ehkä tarvitse osata yhtä hyvin kuin pääsykokeessa, mutta toisaalta tenttiin valmistautumisaikaa on vähemmän. Yksityiskohtia, kuten pykäläviitteitä, poikkeuksia ja KKO:n ennakkopäätöksiä täytyy pystyä muistamaan edelleen. Joten pääsykokeet ovat hyvä mittari, kestävätkö pää, istumalihakset ja itsekuri oikeustieteen opintoja.'
Jos ei ole valmis lukemaan pitkiä päiviä, ei kannata haaveilla opiskelusta oikiksessa.
Ihan normaaleilta nuo lukumäärät kuulostavat, itse luin 3 kk ajan kuutena päivänä viikossa 4-8 tuntia/päivä. Pyrin siis erittäin haluttuun kielten koulutusohjelmaan erittäin haluttuun yliopistoon. Osa ajasta meni tietenkin muistiinpanojen tekemiseen, osa ihan puhtaaseen lukemiseen tai harjoitustehtävien tekemiseen.
Mielestäni kannattaa panostaa täysillä, jotta sitten varmasti pääsee sisään, eikä tehdä vähän sinne päin ja räpiköidä kokeessa kolmena vuonna peräkkäin. Itse pääsin ekalla yrittämällä, pisteitä yli rajan oli about tusinan verran.
No mistä se opokaan tietää, millaista opiskelu on lääkiksessä/oikiksissa/koneasentajakoulussa/younameit. Itse on käynyt jonkun opettajakoulutuksen jos sitäkään.