En tiedä miten suhtautua, auttakaa! Massiivinen riita, ja mies varmaan puhunut siitä anopille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä aiheesta riitelit miehesi kanssa ap kun pelkäät omasta puolestasi? Olitko epäoikeudenmukainen riidassa? Jos vikaa molemmissa ja olette ns. tasoissa voithan aina selventää oman näkökulmasi tapahtuneesta

En itsekään kannata sitä että riidoista jauhetaan ulkopuolisille soppaa sekoittaen

Miehen juomisesta. Piiloittelee pulloja ja kuivahumalassa keksii aiheita riitaan. Nyt tuli riitaa siitä että mies ei halunnut syödä tekemääni makaroonilaatikkoa ja kun vasta käytiin kaupassa(ja koronan takia ei jatkuvasti tahtoisi käydä), sanoin että tekee sitten itselleen jotain aineista mitä kotoa löytyy(ja on paljon koronan takia kotivaraa). Alkoi kiukuttelemaan että tahtoo kauppaan = kaljat oli loppu. Tuo siis minun versioni, ja mies oli sitä mieltä että minä olin hankala ja valitin kaikesta. Ehkä vikaa hieman kummassakin. Miehellä kuivahumala ja siitä johtuva rasittavuus, ja minulla katkesi pinna kun mies haastaa riitaa taas jotain jotta saisi aiheen mennä taas kauppaan ja ostamaan kaljaa vaikka oli puhe että koronan aikaan käydään mahdollisimman harvoin kaupassa.

Sen lisäksi minulla on paniikkikohtauksia, joista yhden anoppikin on todistanut. Häpeän valtavasti asiaa, ja en ole juuri puhunut siitä, vaikka käynkin terapiassa ja olen saanut tilanteita hallintaan. Sain yhden paniikkikohtauksen tuossakin(vaikka muuten on mennyt pitkään hyvin), ja ajatus että mies olisi senkin ruotinut anopin kanssa inhottaa.

Ap

Itse pohtisin eroa jo ihan tuon alkon käytön takia, pullojen piilottelu on ihan umpialkkisten touhuja.

m40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä koko asialla on?

No en tiedä. Tuntuu jotenkin oudolta että ei ole sanonut että teki siellä mutkan. Joten tuntuu kolholta että olisi siellä käynyt pohtimassa meidän eroa tms. Enemmän ehkä inhottaa jos taas valehtelee ettei ole käynyt, kun on aiemminkin valehdellut vaikka mistä ja valehtelu osuu minulla arkaan paikkaan.

Ap

Teillä luottamuspulaa.

Jos haluat tilanteen kondikseen unohda riita ja käyttäydy hyvällä ilmapiirillä. Iloinen meininki saa miehenkin avautumaan ja lähentymään

Joo itseasiassa niin onkin luottamuspulaa. Mies on niin monesti valehdellut minulle, että nyt pienikin valehtelu saa minut hermostumaan. Ehkä tässäkin on enemmän kyse siitä, että ei olla niitä alkuperäisiä luottamuspulan aiheuttajia keskusteltu koskaan kunnolla läpi ja homma on jotenkin "kesken", joten tuntuu että en ole tullut kuulluksi ja arvostetuksi, ja pienetkin aiheet luottamuspulaan saa minut pois tolalta.

En tahdo riidellä turhista, joten taidan jättää puhumatta asiasta ja yrittää unohtaa. Tässä on lisäksi omat häpeän tunteeni jotka sekoittaa pakkaa luottamuspulan lisäksi, joten yritän olla enemmän iloisella mielellä.

Ap

Todella hyvää ja tervettä mielestäni, että ihmisellä on joku luotettava läheinen, jolle puhua. Kyllä sitä jokainen tarvitsee. Ja selvästi anopille puhuminen rauhoitti tilannetta.

Eikä niitä paniikkikohtauksia tarvi hävetä, ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhuitko itse kenellekään riidan aiheuttamista ajatuksista? Miksi mies ei saisi puhua äidilleen?

Monesti siinä käy niin, että jos hirveästi parisuhteen ongelmista menee omalle äidilleen avautumaan, niin sieltä suunnalta alkaa tulemaan kaikkea turhanpäiväistä nälvimistä ja kiukuttelua. Vaikka pariskunta olisikin jo sopinut/unohtanut riidan, niin se anoppi ei ole.

Mulle anoppi vaan sanoi välillä, että miten sinä jaksat tuota poikaani. 

Voihan se joskus olla noinkin ja voihan ne äidit joskus olla myös täysin puolueettomia, mutta yleensä eivät ole.

On se jotenkin jännää että edes tulee mieleen että mies voi käydä äidilleen selostamassa jotain parisuhdeongelmaa.

Mulle ei ainakaan (olen nainen) ole kertaakaan pitkän avioliittoni aikana käynyt pienessä mielessäni että selittäisin äidilleni jotain noin yksityistä asiaa. Herdegyyd, viimeinen ihminen, johon ottaisin yhteyttä.

Kun kerran on netti, niin voihan asiaa pohdiskella siellä nimettömänä eikä turhaan levitellä yksityisasioitaan ystäville tai lapsuudenperheelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä koko asialla on?

No en tiedä. Tuntuu jotenkin oudolta että ei ole sanonut että teki siellä mutkan. Joten tuntuu kolholta että olisi siellä käynyt pohtimassa meidän eroa tms. Enemmän ehkä inhottaa jos taas valehtelee ettei ole käynyt, kun on aiemminkin valehdellut vaikka mistä ja valehtelu osuu minulla arkaan paikkaan.

Ap

Teillä luottamuspulaa.

Jos haluat tilanteen kondikseen unohda riita ja käyttäydy hyvällä ilmapiirillä. Iloinen meininki saa miehenkin avautumaan ja lähentymään

Joo itseasiassa niin onkin luottamuspulaa. Mies on niin monesti valehdellut minulle, että nyt pienikin valehtelu saa minut hermostumaan. Ehkä tässäkin on enemmän kyse siitä, että ei olla niitä alkuperäisiä luottamuspulan aiheuttajia keskusteltu koskaan kunnolla läpi ja homma on jotenkin "kesken", joten tuntuu että en ole tullut kuulluksi ja arvostetuksi, ja pienetkin aiheet luottamuspulaan saa minut pois tolalta.

En tahdo riidellä turhista, joten taidan jättää puhumatta asiasta ja yrittää unohtaa. Tässä on lisäksi omat häpeän tunteeni jotka sekoittaa pakkaa luottamuspulan lisäksi, joten yritän olla enemmän iloisella mielellä.

Ap

Kuulostaa hyvältä. Kun tilanne on kunnolla rauhoittunut, niin voitte rauhassa yrittää puhua noita ongelmia auki. Ja miettiä, mitä voisi tehdä. Voi hyvinkin olla, että jos miehellä on alkoholiongelma, niin hän häpeää sitä. Kenties voitte pohtia rauhassa myöhemmin, miten sen saisi selvitettyä.

Vierailija kirjoitti:

Miehillä monesti on vain  3 ihmistä joille puhua syvimmistä tunnoistaan: vaimo, äiti ja rakastajatar. Jos mies on siinä mielessä kunnollinen, että rakastajatarta ei ole, niin jäljelle jää vaimo ja äiti. jos on ollut massiivinen riita, niin mieskin on voinut kärsiä siitä, ja erityisesti pelosta menettää vaimo. Parempihan se on tuollaisessa tilanteessa, että mies tuulettaa tunteitaan tai edes hakee henkistä tukea äidiltään. Mitä siitä, jos ovat puhuneet ihan konkreettisistakin asioista, mitkä tulevat vastaan, jos eri tulee? Siinähän ne konkretisoituvat, että ihan taloudellisistakin syistä olisi hyvä, jos suhteeseen saataisiin taas sopu ja rakkaus.

Ehkä se on se oma häpeän tunne joka eniten sekoittaa pakkaa tässä. Että mitä on anopille puhunut ja kuinka nyt hän suhtautuu minuun. Tuntuu että minua pidetään ihan mielenvikaisena jo paniikkikohtausten takia. Parempi tietty että saa puhuttua tunteensa. Äh. Jotenkin tuli ihan puskista, kun miestä on hankala saada puhumaan niistä ongelmakohdista kanssani (paitsi silloin kun hän raivoaa, eikä häneen saa mitään keskustelukontaktia vaan se on enemmän hänen monologiaan), ja nyt on sitten äitinsä kanssa niitä käynyt mahdollisesti läpi. Haluaisin että voisimme yhdessä keskustella asioista. Mutta uutta riitaa en kyllä tahdo aikaiseksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

On se jotenkin jännää että edes tulee mieleen että mies voi käydä äidilleen selostamassa jotain parisuhdeongelmaa.

Mulle ei ainakaan (olen nainen) ole kertaakaan pitkän avioliittoni aikana käynyt pienessä mielessäni että selittäisin äidilleni jotain noin yksityistä asiaa. Herdegyyd, viimeinen ihminen, johon ottaisin yhteyttä.

Kun kerran on netti, niin voihan asiaa pohdiskella siellä nimettömänä eikä turhaan levitellä yksityisasioitaan ystäville tai lapsuudenperheelle.

No jokaisella omat keinonsa. Onhan se vanha viisaus, että joskus täysin ventovieraille on helpompi avautua kuin tutuille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehillä monesti on vain  3 ihmistä joille puhua syvimmistä tunnoistaan: vaimo, äiti ja rakastajatar. Jos mies on siinä mielessä kunnollinen, että rakastajatarta ei ole, niin jäljelle jää vaimo ja äiti. jos on ollut massiivinen riita, niin mieskin on voinut kärsiä siitä, ja erityisesti pelosta menettää vaimo. Parempihan se on tuollaisessa tilanteessa, että mies tuulettaa tunteitaan tai edes hakee henkistä tukea äidiltään. Mitä siitä, jos ovat puhuneet ihan konkreettisistakin asioista, mitkä tulevat vastaan, jos eri tulee? Siinähän ne konkretisoituvat, että ihan taloudellisistakin syistä olisi hyvä, jos suhteeseen saataisiin taas sopu ja rakkaus.

Ehkä se on se oma häpeän tunne joka eniten sekoittaa pakkaa tässä. Että mitä on anopille puhunut ja kuinka nyt hän suhtautuu minuun. Tuntuu että minua pidetään ihan mielenvikaisena jo paniikkikohtausten takia. Parempi tietty että saa puhuttua tunteensa. Äh. Jotenkin tuli ihan puskista, kun miestä on hankala saada puhumaan niistä ongelmakohdista kanssani (paitsi silloin kun hän raivoaa, eikä häneen saa mitään keskustelukontaktia vaan se on enemmän hänen monologiaan), ja nyt on sitten äitinsä kanssa niitä käynyt mahdollisesti läpi. Haluaisin että voisimme yhdessä keskustella asioista. Mutta uutta riitaa en kyllä tahdo aikaiseksi.

Ap

Hyvin käsittelet tilannetta. Ja voi tosiaan olla, että tuo alkoholiongelma on miehelle arka paikka, jota häpeää, varsinkin jos ei itse meinaa saada kuriin. Siihen tuo kykenemättömyys puhua siitä viittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhuitko itse kenellekään riidan aiheuttamista ajatuksista? Miksi mies ei saisi puhua äidilleen?

Monesti siinä käy niin, että jos hirveästi parisuhteen ongelmista menee omalle äidilleen avautumaan, niin sieltä suunnalta alkaa tulemaan kaikkea turhanpäiväistä nälvimistä ja kiukuttelua. Vaikka pariskunta olisikin jo sopinut/unohtanut riidan, niin se anoppi ei ole.

Anoppi on onneksi aina ollut tosi kiva minulle. Ehkä sekin on yksi pelko, että saisinkin sen kauhujen anopin josta olen kuullut legendaa. :D

Ap

Ymmärrän ap:tä. Muistan hyvin, miten loukkaavalta tuntui, kun yksityiseksi luullun riidan jälkeen anoppi soitti ja kyseli eroaikeistamme. Mies oli siis sanonut äidilleen harkitsevansa eroa, vaikkei ollut minulle maininnut aikeistaan mitään. No, olimme silloin nuoria ja tulisia, eikä sitä eroakaan tullut. Anoppi on nyt jo kuollut, mutta olen vuosien varrella saanut ymmärtää, että minusta on kyllä keskusteltu. Toisaalta en ihmettelisi, jos omat poikani haluaisivat tulevaisuudessa uskoutua minulle aviohuolistaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap. Olet mainio kontrolleri. Jos jatkat samaan malliin, miehesi voi hermostua. Mitä sinulle kuuluu, jos on äitinsä kanssa keskustellut.

Tiedään että minusta on tullut kontrolloivampi tuon jälkeen, kun tajusin että miehellä on alko-ongelma. Yritin kontrolloida että ei joisi kuin kohtalaisen määrän viikossa (päihdelinkin sivujen mukaan 14 annosta), mutta sitten tuli nuita piilopulloja ja kaupankäyntiä ja kuivahumalaa kun ei saakaan juoda. Ja eihän tuo ole ollut oikea linja ollenkaan toimia, vaan vastuu juomisesta on miehellä. Yritän nyt päästää kontrolloinnistani irti, vaan kauhukuvat tulevaisuudesta pelottaa. Että mies on ihan alkkis ja pahemmaksi vaan menee jos en yritä rajoittaa hänen juomistaan, koska eihän sitä itse rajoittaisi kun ei ongelmaa näe.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhuitko itse kenellekään riidan aiheuttamista ajatuksista? Miksi mies ei saisi puhua äidilleen?

Monesti siinä käy niin, että jos hirveästi parisuhteen ongelmista menee omalle äidilleen avautumaan, niin sieltä suunnalta alkaa tulemaan kaikkea turhanpäiväistä nälvimistä ja kiukuttelua. Vaikka pariskunta olisikin jo sopinut/unohtanut riidan, niin se anoppi ei ole.

Anoppi on onneksi aina ollut tosi kiva minulle. Ehkä sekin on yksi pelko, että saisinkin sen kauhujen anopin josta olen kuullut legendaa. :D

Ap

Näin kävi minulle entisessä suhteessa. Mies oli mennyt äidilleen kertomaan jostain meidän riidastamme ja kyllä sain kuulla olevani kaikkea mahdollista ja jatkuvaa piikittelyä... Alkuun ei ollut mitään ongelmia. Ex-mieskin jopa raivostui äidilleen, että mitä h*lvettiä hän oikein yrittää, että lopeta jo ja hän ei ole kyllä noin sanonut. Eli mamma tykkäsi vähän paisutellakin poikansa sanomisia.

Vierailija kirjoitti:

Jos napanuoraa ei ole katkaistu, niin ei siitä vuosien varrella paremmaksi muutu. Jos miehesi juoksee äidin helmoihin kesken riidan, niin sellaisesta miehestä pitää hankkiutua eroon. Kun menee naimisiin, niin siinä syntyy uusi perhe, uusi yksikkö, eikä äideillä saa olla sananvaltaa lastensa perheissä.

- ei jatkoon -

Ei ole onneksi mikään sellainen "mammanpoika", vaan osaa tehdä omat päätöksensä eikä anoppi ole tuputtamassa omaa kantaansa asioihin. Joten tuossa asiassa on tosi hyvin mennyt. Ehkä siksikin hämmästytti huomata, että on (ehkä) käynyt anopilla, kun en osannut arvata että voisivat ruotia parisuhdettamme siellä. Heidän välit ei ole mitenkään viileän etäiset, mutta ei sellaiset läheisen symbioottisetkaan jossa kaikki jaetaan ja omaa mieltä ei ole.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhuitko itse kenellekään riidan aiheuttamista ajatuksista? Miksi mies ei saisi puhua äidilleen?

Monesti siinä käy niin, että jos hirveästi parisuhteen ongelmista menee omalle äidilleen avautumaan, niin sieltä suunnalta alkaa tulemaan kaikkea turhanpäiväistä nälvimistä ja kiukuttelua. Vaikka pariskunta olisikin jo sopinut/unohtanut riidan, niin se anoppi ei ole.

Juuri näin! Parempi olisi jutella jollekin neutraalimalle henkilölle, kuten luotettavalle kaverille, jonka kanssa puoliso ei ole niin paljon tekemisissä. Lisäksi anoppi todennäköisesti ei pysty katsomaan tilannetta objektiivisesti, koska kyseessä on oma lapsi, jota tietenkin haluaa puolustaa.

Miehellä ei ole kavereita. Joten äiti on periaatteessa ainut jonka kanssa voisi keskustella, kun sukulaistenkaan kanssa ei ole niin tekemisissä. Mutta ehkä olisin halunnut olla ennemmin pimennossa tästä että on keskustellut, kun nyt vaivaannuttaa nähdä anoppia seuraavan kerran, ties mitä ovat puhuneet.

Olisi mies edes käynyt asiaa anonyymisti läpi palstalla, niinkuin minä nyt. :D Täältä saa varmasti puolueettoman mielipiteen. Osaan itsekin nyt katsoa tilannetta ihan eri tavalla, kuin jos olisin keskustellut vaikka kaverin kanssa joka olisi saattanut ottaa minun kannan että "nyt lähdetään tenttaamaan aiheesta"!

Ap

En ole koskaan kuullut sanaa kuivahumala? Mitä se on, jotain muita päihteitä vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän on hyvä, että miehellä on joku, jolle purkaa mieltään tarvittaessa. 

Ei kaikki asioita tarvitse aina pitää sisällään. 

Juu, mutta jos se purkaminen aiheuttaa sen, että anoppi alkaa vihaamaan ja kostamaan poikansa puolesta, niin ei ole hyvä. Yleensä ne äidit ei osaa nähdä mitään vikaa siinä omassa lapsessaan ja se kaiken pahan alku ja juuri on se miniä tai vävy. Ruvetaan muille sukulaisille värittämään tilannetta entisestään, kuinka se miniä/vävy tekee sitä ja tätä ja on sellainen ja tällainen.

Huh, en osaa kuvitella että minun anoppi olisi tällainen. On aina ollut tosi fiksu ja kiva, eikä mikään hankala anoppi. Ei haasta riitaa, tuputa neuvojaan, tuppaudu asioihin, juoruile tms. Tosi hyvä tuuri on käynyt hänen kanssaan.

Ap

Mitä tarkoittaa kuivahumala?

Minunkin mieheni juo. Muistan hyvin vuosien takaa tuon tunteen, että miehellä olisi jatkuvasti asiaa kauppaan. Oli aika ahdistavaa, kun mies ystävällisen iloisesti kysyi, mitä haluaisin kaupasta, ja itse ajattelin hyvin suoraviivaisesti että kysymys on tietenkin siitä, mitä mies haluaa... olutta. Koin sen niin, että hän ystävällisyydellä ja mun huomioimisella yritti peittää tarvettaan hakea taas olutta.

Tämmöisten tilanteiden takia oma realiteetintaju vinksahtaa. Sitä näkee, miten asiat ovat, mutta alkaa epäillä itseään. "Olenko kontrollifriikki? Miksi ajattelen taas pahimman kautta? Miksi epäilen? Ehkä mies ei juokaan tänään?"

Ap, käsitteletkö tuota rooliasi juovan miehen parina siellä terapiassasi? Varmaan kannattaisi ottaa puheekis. Lisäksi suosittelen Anonyymien alkoholistien läheisten kokouksia. Et saa siellä käydessäsi miestäsi lopettamaan, mutta oma olosi ja itsevarmuutesi paranee huomattavasti. Nyt keskityt kovasti mieheen ja miehen asioihin. Yritä siirtää fokus ja se kaikki huolenpito itseesi.

Alkoholistin häpeästä: onko se usein piilotettua? Minä en ainakaan näe miehessäni mitään häpeän merkkejä. Ironista on se, että mieheni on sitä mieltä, ettei haluaisi koskaan naista, joka juo alkoholia. Just-just. Ehkä tekisi hänelle ihan hyvää sellainen suhde. Vielä parempi, jos roolit vaihtuisivat. Mutta minä en ole se toinen osapuoli. Tässäkin systeemissä on välillä kestämistä.

Mikä hitto on kuivahumala? Tsiisus....

Tuommoinen suhde ei auta sua pääsemään paniikkikohtauksista. Jatkuva epävarmuus pitää elimistösi valppaana ja stressitilassa ja kasvattaa ahdistusta.