Lue keskustelun säännöt.
En tiedä miten suhtautua, auttakaa! Massiivinen riita, ja mies varmaan puhunut siitä anopille.
22.07.2020 |
Eli viikonlopun tuntumissa meillä oli massiivinen riita. Sotakirves saatiin haudattua ja nyt on jatkettu taas normaalisti. No, katsoin tiliä kun mies käski tarkastaa onko yksi korvausraha tullut hänelle, ja näin että mies on käynyt mahdollisesti anopilla. Siis tilillä oli ostoja anopin kotipaikkakunnalta, jonne kestää ajaa n.tunti täältä. Mies oli silloin kolmisen tuntia pois kesken riidan, ja nyt selvisi syykin. En tiedä onko käynyt anopilla, mutta kummallista olisi jos ei olisi käynyt. Nyt kun muistelen, niin alkoi tuon käynnin jälkeen myös vauhkoamaan että ei päästä edes yhteisestä asunnosta eroon jos erotaan, eli olisi saattanut pohtia tällaista anopin kanssa! Anopin oli vielä ollut tarkoitus tulla kylään meille viikonloppuna, ja nyt sitten oli perunut kun "oli menoja". Näin mies sanoi että anoppi itse perui. Uskoin tuon aiemmin, että saattoi olla mahdollista, mutta nyt näyttää niin paljon siltä että anopille on käyty keskustelemassa, miksi muuten olisi tullu yllätys peruminen.
Aion kysyä mieheltä että oli siis siellä kaupungissa käynyt, mutta en tiedä miten suhtautua asiaan. Jos valehtelee ettei ole käynyt, niin sitten on aika varmaa, että siellä on anopin kansa pohdittu eroa ja taloasioita. Jos sanoo suoraan että on käynyt, niin en tiedä mitä sitten. Hermostunko nyt turhasta vai mitä mietteitä teissä heräisi jos teille kävisi näin?
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä aiheesta riitelit miehesi kanssa ap kun pelkäät omasta puolestasi? Olitko epäoikeudenmukainen riidassa? Jos vikaa molemmissa ja olette ns. tasoissa voithan aina selventää oman näkökulmasi tapahtuneesta
En itsekään kannata sitä että riidoista jauhetaan ulkopuolisille soppaa sekoittaen
Miehen juomisesta. Piiloittelee pulloja ja kuivahumalassa keksii aiheita riitaan. Nyt tuli riitaa siitä että mies ei halunnut syödä tekemääni makaroonilaatikkoa ja kun vasta käytiin kaupassa(ja koronan takia ei jatkuvasti tahtoisi käydä), sanoin että tekee sitten itselleen jotain aineista mitä kotoa löytyy(ja on paljon koronan takia kotivaraa). Alkoi kiukuttelemaan että tahtoo kauppaan = kaljat oli loppu. Tuo siis minun versioni, ja mies oli sitä mieltä että minä olin hankala ja valitin kaikesta. Ehkä vikaa hieman kummassakin. Miehellä kuivahumala ja siitä johtuva rasittavuus, ja minulla katkesi pinna kun mies haastaa riitaa taas jotain jotta saisi aiheen mennä taas kauppaan ja ostamaan kaljaa vaikka oli puhe että koronan aikaan käydään mahdollisimman harvoin kaupassa.
Sen lisäksi minulla on paniikkikohtauksia, joista yhden anoppikin on todistanut. Häpeän valtavasti asiaa, ja en ole juuri puhunut siitä, vaikka käynkin terapiassa ja olen saanut tilanteita hallintaan. Sain yhden paniikkikohtauksen tuossakin(vaikka muuten on mennyt pitkään hyvin), ja ajatus että mies olisi senkin ruotinut anopin kanssa inhottaa.
Ap
Itse pohtisin eroa jo ihan tuon alkon käytön takia, pullojen piilottelu on ihan umpialkkisten touhuja.
m40
On ollut mielessä, mutta olen nyt antanut aikaa. Pullojen piilottelu selvisi vasta alkuvuodesta, jolloin oli myös tosi massiivinen riita ja mies kiisti silmät kirkkaina ihan kaiken, vaikka piilopullot ja niiden jäänteen oli siinä todisteena. Silloin ihan säikähdin sitä miten hyvä valehtelemaan mies on, ja tuli valtava railo luottamukseen.
Ajattelin myös aiemmin, että alkkikset tunnistaa siitä että ne ei pysty työtään tekemään kunnolla, piilottelee pulloja yms mitä stereotypioita niitä nyt on. En olisi osannut tajuta, että oma mieheni on alkkis, kun työt hoitaa myös kotosalla. Sitten tajusin lukea aiheesta enemmän.
Tulevaisuus pelottaa. Lukemani perusteella pahalta näyttää ennuste, että harva raitistuu pysyvästi. Ja mitä terveysongelmaa on jo ehtinyt itselleen luoda, saati miten on jo vaikuttanut päähän.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella hyvää ja tervettä mielestäni, että ihmisellä on joku luotettava läheinen, jolle puhua. Kyllä sitä jokainen tarvitsee. Ja selvästi anopille puhuminen rauhoitti tilannetta.
Eikä niitä paniikkikohtauksia tarvi hävetä, ap.
Tottahan se on. Niinkuin itsekkin nyt olen huomannut. :)
Tiedän että ei tarvitse hävetä, enkä ketään muita tuomitse jos on mt-ongelmaa, kun tiedän ettei niitä valitse itselleen. Silti en mahda sille mitään että häpeän ihan suunnattomasti, vaikka järjellä sanoisin mitä. Se on yksi aihe jota terapiassa käsitellään. Kiitos :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on hyvä, että miehellä on joku, jolle purkaa mieltään tarvittaessa.
Ei kaikki asioita tarvitse aina pitää sisällään.
Juu, mutta jos se purkaminen aiheuttaa sen, että anoppi alkaa vihaamaan ja kostamaan poikansa puolesta, niin ei ole hyvä. Yleensä ne äidit ei osaa nähdä mitään vikaa siinä omassa lapsessaan ja se kaiken pahan alku ja juuri on se miniä tai vävy. Ruvetaan muille sukulaisille värittämään tilannetta entisestään, kuinka se miniä/vävy tekee sitä ja tätä ja on sellainen ja tällainen.
Tämä on minulle tosi outo ajatus. Oma anoppini tosiaan näkee poikansa realistiesti vikoineen ja virheineen. Samoin itse, vanhin poikani on nyt 19v eikä minulla ole mitään ruusunpunaisia laseja nenällään häntä katsoessani. Hieno poika on, ja rakastan häntä, mutta tajuan kyllä myös että hän on ihminen, eli ei täydellinen.
Vierailija kirjoitti:
On se jotenkin jännää että edes tulee mieleen että mies voi käydä äidilleen selostamassa jotain parisuhdeongelmaa.
Mulle ei ainakaan (olen nainen) ole kertaakaan pitkän avioliittoni aikana käynyt pienessä mielessäni että selittäisin äidilleni jotain noin yksityistä asiaa. Herdegyyd, viimeinen ihminen, johon ottaisin yhteyttä.
Kun kerran on netti, niin voihan asiaa pohdiskella siellä nimettömänä eikä turhaan levitellä yksityisasioitaan ystäville tai lapsuudenperheelle.
En minäkään pohtisi asiaa äitini kanssa, mutt enemmän on kyse hänen hankalasta persoonastaan ja jouruilualttiudesta. Hyvähän se on että on hyvät välit omaan äitiinsä (mutta ei liian "hyvä" jotta napanuoraa ei ole katkaistu). Tietty mielummin olisin ollut tietämättä asiasta. Nyt varsinkin kun anoppi ei tiedä sitä alko-osuutta tarinasta. Välillä on tullut tosi epätoivoinen olo, ja olen miettinyt pitäisikö kertoa miehen ongelmasta äidilleen jotta saisin jotain apua häneltä. Mutta sitten taas, en halua sotkea häntä tähän, kun ongelma ei ole vielä "tarpeeksi iso" (vaikka onhan se jo ihan tarpeeksi iso).
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on hyvä, että miehellä on joku, jolle purkaa mieltään tarvittaessa.
Ei kaikki asioita tarvitse aina pitää sisällään.
Juu, mutta jos se purkaminen aiheuttaa sen, että anoppi alkaa vihaamaan ja kostamaan poikansa puolesta, niin ei ole hyvä. Yleensä ne äidit ei osaa nähdä mitään vikaa siinä omassa lapsessaan ja se kaiken pahan alku ja juuri on se miniä tai vävy. Ruvetaan muille sukulaisille värittämään tilannetta entisestään, kuinka se miniä/vävy tekee sitä ja tätä ja on sellainen ja tällainen.
Tämä on minulle tosi outo ajatus. Oma anoppini tosiaan näkee poikansa realistiesti vikoineen ja virheineen. Samoin itse, vanhin poikani on nyt 19v eikä minulla ole mitään ruusunpunaisia laseja nenällään häntä katsoessani. Hieno poika on, ja rakastan häntä, mutta tajuan kyllä myös että hän on ihminen, eli ei täydellinen.
Mutta kyllä näitä tällaisia anoppeja vaan on! Monesti juurikin poikien äitejä. Ovat kyllä muutenkin luonteeltaan sellaisia juoruakkoja ja kaikkia ihmisiä mollaavia. Kukaan ei ole tarpeeksi hyvä sille kultapojalleen ja kaikista on pakko vaikka keksimällä keksiä jotain negatiivista sanottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä koko asialla on?
No en tiedä. Tuntuu jotenkin oudolta että ei ole sanonut että teki siellä mutkan. Joten tuntuu kolholta että olisi siellä käynyt pohtimassa meidän eroa tms. Enemmän ehkä inhottaa jos taas valehtelee ettei ole käynyt, kun on aiemminkin valehdellut vaikka mistä ja valehtelu osuu minulla arkaan paikkaan.
Ap
Teillä luottamuspulaa.
Jos haluat tilanteen kondikseen unohda riita ja käyttäydy hyvällä ilmapiirillä. Iloinen meininki saa miehenkin avautumaan ja lähentymään
Joo itseasiassa niin onkin luottamuspulaa. Mies on niin monesti valehdellut minulle, että nyt pienikin valehtelu saa minut hermostumaan. Ehkä tässäkin on enemmän kyse siitä, että ei olla niitä alkuperäisiä luottamuspulan aiheuttajia keskusteltu koskaan kunnolla läpi ja homma on jotenkin "kesken", joten tuntuu että en ole tullut kuulluksi ja arvostetuksi, ja pienetkin aiheet luottamuspulaan saa minut pois tolalta.
En tahdo riidellä turhista, joten taidan jättää puhumatta asiasta ja yrittää unohtaa. Tässä on lisäksi omat häpeän tunteeni jotka sekoittaa pakkaa luottamuspulan lisäksi, joten yritän olla enemmän iloisella mielellä.Ap
Kuulostaa hyvältä. Kun tilanne on kunnolla rauhoittunut, niin voitte rauhassa yrittää puhua noita ongelmia auki. Ja miettiä, mitä voisi tehdä. Voi hyvinkin olla, että jos miehellä on alkoholiongelma, niin hän häpeää sitä. Kenties voitte pohtia rauhassa myöhemmin, miten sen saisi selvitettyä.
Itseasiassa aloitettiin vasta pariterapia (pitkän väännön jälkeen), ja toivon että siellä voisi käydä ongelmia läpi. Tilanne vaan on ehtinyt jo niin kärjistyä kun ongelmia on vaan kasaantunut ja molemmat poteroituneet omaan kantaansa. Ja mies ihan varmasti häpeää alkonkäyttöään, ja reagoi häpeään vihalla jonka raivoaa toiseen. Siksi on ollut kamalan hankala käydä asiaa läpi, kun aina kärjistyy riita aikaiseksi. Toivottavasti pariterapia tekisi muutosta asiaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:tä. Muistan hyvin, miten loukkaavalta tuntui, kun yksityiseksi luullun riidan jälkeen anoppi soitti ja kyseli eroaikeistamme. Mies oli siis sanonut äidilleen harkitsevansa eroa, vaikkei ollut minulle maininnut aikeistaan mitään. No, olimme silloin nuoria ja tulisia, eikä sitä eroakaan tullut. Anoppi on nyt jo kuollut, mutta olen vuosien varrella saanut ymmärtää, että minusta on kyllä keskusteltu. Toisaalta en ihmettelisi, jos omat poikani haluaisivat tulevaisuudessa uskoutua minulle aviohuolistaan.
Yhh, onneksi anoppi ei soittele tuollaisia puheluita minulle. Vaivaannuttaisi ihan kauheana. Mutta voin kyllä ymmärtää että jos on läheisiä, niin silloin on luontevaa keskustella asioista. Mutta en haluaisi vaan tietää että niitä keskusteluja on käyty, tuntuu jotenkin tosi vaivaannuttavalta ja nololta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, et pysty estämään alkoholistia juomasta. Hyväksy tämä, koska se ei koskaan muuksi muutu.
Et voi kontrolloida toista niin tiukasti, koska sinulla ei ole oikeutta sulkea häntä lukittuun huoneeseen, etkä voi vahtia häntä jokaisena hetkenäsi. Eikä sinun pitäisikään.
Sinun pitää nyt päättää haluatko olla alkoholistin puoliso, vai lähteä. Yhteisomistetun asunnon jako erotessa ei tule olemaan helppoa, mutta se tulee olemaan helpompaa kuin elämä yrittämässä paimentaa ihmistä joka ei ole valmis lopettamaan juomista.
Äläkä sano "minä tai alkoholi", koska hän valitsee alkoholin.
Mutta niin kuin muutkin ovat kysyneet, mitä hemmettiä on kuivahumala? Tarkoittaako se vain alkoholin vieroitusoireita vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut sanaa kuivahumala? Mitä se on, jotain muita päihteitä vai?
Minäkin kuulin siitä vasta kun aloin lukemaan alkoholionlgemasta enemmän. Olen käsittänyt, että se tulee kun yrittää olla ilman juomista. Vannetta alkaa kiristämään, ja keskitään tikusta asiaa riitaan jotta saa "oikeutuksen" juomiseen ku on rankkaa. Tai jos on lopettanut juomisen, niin sitten on muuten vain inhottava kun vannetta kiristää se juomattomuus. Saattaa myös olla että on sellaista käytöstä kuin olisi humalassa, mutta ei ole juonut. Saatta olla sekava, horjuva yms. Näin siis olen käsittänyt, mutta en ole varma olenko ymmärtänyt termin nyt oikein kun aika vasta olen näistä opiskellut.
Huomasin että tätä on paljon, että mies keksii jonkin ihan älyttömän syyn riidalle, jotta saa tekosyyn lähtä kauppaan hankkimaan juomista kun "muija on v*ttumainen". Ja jatkuvasti on ärtyisänä kun yrittää rajoittaa juomista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni on yksi lysti tuossa tilanteessa, että mies on käynyt äitimsä luona. Tuollaista juomista ja valehtelua en katsoisi. Rupea vain valmistelemaan eroa ja omaa elämää.
Jos on muuten hankalaa, niin pidä päiväkirjaa 1-2 kuukauden ajan, johon kirjaat juomiset, kuivahumalan, juomisten määrän, ajan kun mies ei ole keskustelukunnossa, krapulat, salapullot yms. Sitten mietit, etä haluatko sellaista elämää.
Vierailija kirjoitti:
[Ja jatkuvasti on ärtyisänä kun yrittää rajoittaa juomista.
Ap
Sinä yrität vai hän yrittää?
Ja kuvailemasi oireet kuulostavat vieroitusoireilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä monesti on vain 3 ihmistä joille puhua syvimmistä tunnoistaan: vaimo, äiti ja rakastajatar. Jos mies on siinä mielessä kunnollinen, että rakastajatarta ei ole, niin jäljelle jää vaimo ja äiti. jos on ollut massiivinen riita, niin mieskin on voinut kärsiä siitä, ja erityisesti pelosta menettää vaimo. Parempihan se on tuollaisessa tilanteessa, että mies tuulettaa tunteitaan tai edes hakee henkistä tukea äidiltään. Mitä siitä, jos ovat puhuneet ihan konkreettisistakin asioista, mitkä tulevat vastaan, jos eri tulee? Siinähän ne konkretisoituvat, että ihan taloudellisistakin syistä olisi hyvä, jos suhteeseen saataisiin taas sopu ja rakkaus.
Ehkä se on se oma häpeän tunne joka eniten sekoittaa pakkaa tässä. Että mitä on anopille puhunut ja kuinka nyt hän suhtautuu minuun. Tuntuu että minua pidetään ihan mielenvikaisena jo paniikkikohtausten takia. Parempi tietty että saa puhuttua tunteensa. Äh. Jotenkin tuli ihan puskista, kun miestä on hankala saada puhumaan niistä ongelmakohdista kanssani (paitsi silloin kun hän raivoaa, eikä häneen saa mitään keskustelukontaktia vaan se on enemmän hänen monologiaan), ja nyt on sitten äitinsä kanssa niitä käynyt mahdollisesti läpi. Haluaisin että voisimme yhdessä keskustella asioista. Mutta uutta riitaa en kyllä tahdo aikaiseksi.
Ap
Tavallaan ymmärrän sua siinä, että harmittaa, jos mies puhuu asioita äidilleen. Meillä on ollut vähän sama teema hiertänässä, mutta lopulta ymmärsin, että mun on annettava miehen puhua jollekin, ja kun miehet on tässä yhteiskunnassa sosiaalistettu niin, etteivät usein osaa puhua keskenään, usein se, jolle puhutaan, on oma kumppani tai äiti. Ja jos oman kumppanin kanssa joku hiertää, jäljelle jää äiti.
Paniikkikohtauksia sun ei tarvitse hävetä. Yllättävän yleinen ja luonnollinen asia, vaikkakin henkilökohtainen, minkä vuoksi ymmärrän, ettet halua niitä asioita anopin korviin kantautuvan. Itsellä on psyykkistä ongelmaa ja rajan olen vetänyt siihen, että mun psyykeen horjumistilanteissa ei oteta yhteyttä anoppiin. Ne on niin henkilökohtaisia asioita, että vaikka en niitä salailekaan, en halua anoppia ratkomaan oman psyykeni pulmia. Siitä ovat vastuussa aivan muut ihmiset ja mullakin on oltava jokin yksityisyys.
Vierailija kirjoitti:
Riita koski varmaan tapaasi stalkata miehesi menemisiä.
Mieshän se käski katsomaan tiliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa kuivahumala?
Minunkin mieheni juo. Muistan hyvin vuosien takaa tuon tunteen, että miehellä olisi jatkuvasti asiaa kauppaan. Oli aika ahdistavaa, kun mies ystävällisen iloisesti kysyi, mitä haluaisin kaupasta, ja itse ajattelin hyvin suoraviivaisesti että kysymys on tietenkin siitä, mitä mies haluaa... olutta. Koin sen niin, että hän ystävällisyydellä ja mun huomioimisella yritti peittää tarvettaan hakea taas olutta.
Tämmöisten tilanteiden takia oma realiteetintaju vinksahtaa. Sitä näkee, miten asiat ovat, mutta alkaa epäillä itseään. "Olenko kontrollifriikki? Miksi ajattelen taas pahimman kautta? Miksi epäilen? Ehkä mies ei juokaan tänään?"
Ap, käsitteletkö tuota rooliasi juovan miehen parina siellä terapiassasi? Varmaan kannattaisi ottaa puheekis. Lisäksi suosittelen Anonyymien alkoholistien läheisten kokouksia. Et saa siellä käydessäsi miestäsi lopettamaan, mutta oma olosi ja itsevarmuutesi paranee huomattavasti. Nyt keskityt kovasti mieheen ja miehen asioihin. Yritä siirtää fokus ja se kaikki huolenpito itseesi.
Alkoholistin häpeästä: onko se usein piilotettua? Minä en ainakaan näe miehessäni mitään häpeän merkkejä. Ironista on se, että mieheni on sitä mieltä, ettei haluaisi koskaan naista, joka juo alkoholia. Just-just. Ehkä tekisi hänelle ihan hyvää sellainen suhde. Vielä parempi, jos roolit vaihtuisivat. Mutta minä en ole se toinen osapuoli. Tässäkin systeemissä on välillä kestämistä.
Tuo jatkuva kaupassa ramppaaminen on tosi rasittavaa, varsinkin nyt koronan aikaan! Olen yrittänyt sanoa, että ostaisin nyt oikeasti kerralla sen verran kun juo, ettei joka päivä siellä käy, mutta kun ei. Ehkä ne on sitten aina pakko kerralla juoda mitkä ostaa. Ja juurikin tuo kaupankäynti on yksi. Eli yritti yhteen aikaan että ostaa itselleen kaljaa, ja tuo minulle siideriä. Kun minä en niitä tahtonut juoda, niin joi itse. Kielsin ostamasta niitä, sitten alkoi ostamaan karkkia. No nyt kielsin ostamasta sitäkin, että ostan itse omat karkkini silloin kun haluan. Juomisen olen lopettanut nyt lähes täysin tämän takia, viimestä kerrasta taitaa olal yli puoli vuotta ja sekin oli yksittäinen annos.
Oma realiteetintaju tosiaan viksahti, mutta minulla siitä että miksi en näynyt näitä merkkejä aiemmin? Kun niitä tosiaan oli ilmassa vaikka ja kuinka. Ja miksi uskoin kun mies valehteli aikanaan kun löysin yksittäisen piilottamansa pullon, että se on joku vanha. Vasta kun löysin oikean emäpullopiilon, niin silloin silmäni aukeni miten paha tilanne oli ja silloin minulla romahti usko miehen sanomisiin, kun valehtelee niin sujuvasti.
Terapiassa olen käsittellyt tätä asiaa, ja siellä on juuri tätä samaa kannustusta, että minun pitää keskittyä itseni hoitamiseen, ja miehellä on omavastuu. Olen harkinnut al-anonissa käyntiä, mutta toistaiseksi olen vierastanut asiaa. Minulla ei ole oikein mitään tietoa mitä siellä tehdään, ja tuntuu jottenkin tosi pelottavalta lähtä sinne. Lisäksi tuntuu että siitä tulisi taas lisää riitaa aikaiseksi. Mies kun väittää että hänellä ei mitään ongelmaa ole. Minusta kaikki viittaa juuri siihen häpeään miten hän käyttäytyy. Omaan häpeäänsä suhtautuu suuntaamalla vihan ulospäin.
Tsemppiä meille molemmille alkkisten puolisoina!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuommoinen suhde ei auta sua pääsemään paniikkikohtauksista. Jatkuva epävarmuus pitää elimistösi valppaana ja stressitilassa ja kasvattaa ahdistusta.
Valitettavasti tiedän tämän. Olen kaikesta huolimatta edennyt tosi hyvin terapeutin mielestäkin. Toivon, että pariterapiassa saisi lukkoja jotenkin auki ja yhteystyötämme paremmaksi jotta tämä ei jatkuvasti olisi tämmöistä.
Meditoin, urheilen, pidän rutiinit selkeinä, nukun kunnolla yms. asioita mihin pystyn itse vaikuttamaan. Toivon että nuilla pystyisin kompensoimaan hetken vielä tätä muuta kaaosta mikä tulee näistä riidoista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Olet mainio kontrolleri. Jos jatkat samaan malliin, miehesi voi hermostua. Mitä sinulle kuuluu, jos on äitinsä kanssa keskustellut.
Tiedään että minusta on tullut kontrolloivampi tuon jälkeen, kun tajusin että miehellä on alko-ongelma. Yritin kontrolloida että ei joisi kuin kohtalaisen määrän viikossa (päihdelinkin sivujen mukaan 14 annosta), mutta sitten tuli nuita piilopulloja ja kaupankäyntiä ja kuivahumalaa kun ei saakaan juoda. Ja eihän tuo ole ollut oikea linja ollenkaan toimia, vaan vastuu juomisesta on miehellä. Yritän nyt päästää kontrolloinnistani irti, vaan kauhukuvat tulevaisuudesta pelottaa. Että mies on ihan alkkis ja pahemmaksi vaan menee jos en yritä rajoittaa hänen juomistaan, koska eihän sitä itse rajoittaisi kun ei ongelmaa näe.
Ap
Kohta huomaat, että anoppi alkaa syyttämään sinua poikansa juomisesta 😂
Joo no anoppi ei tiedä tästä, joten... :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, et pysty estämään alkoholistia juomasta. Hyväksy tämä, koska se ei koskaan muuksi muutu.
Et voi kontrolloida toista niin tiukasti, koska sinulla ei ole oikeutta sulkea häntä lukittuun huoneeseen, etkä voi vahtia häntä jokaisena hetkenäsi. Eikä sinun pitäisikään.
Sinun pitää nyt päättää haluatko olla alkoholistin puoliso, vai lähteä. Yhteisomistetun asunnon jako erotessa ei tule olemaan helppoa, mutta se tulee olemaan helpompaa kuin elämä yrittämässä paimentaa ihmistä joka ei ole valmis lopettamaan juomista.
Äläkä sano "minä tai alkoholi", koska hän valitsee alkoholin.
Mutta niin kuin muutkin ovat kysyneet, mitä hemmettiä on kuivahumala? Tarkoittaako se vain alkoholin vieroitusoireita vai mitä?
Nyt yritän hyväksyä, että en pysty hänen juomistaan kontrolloimaan. Eikä se kontrolloimisella parane, vaan tulee nuita piilopulloja. Ongelma on miehen, ja hänen pitäisi itse hoitaa ongelmaansa. Valitettavasti nyt vain kiistää että mitään ongelmaa on.
Ja tiedän että en voi laittaa häntä valitsemaan minun ja alkoholin välillä, ja että alko tulee olemaan osa elämää tavalla tai toisella. Toivoisin vain että se olisi pienemmässä osassa mitä nyt. 14 annosta viikossa on myös paljon, saati jos lapsia koskaan saadaan niin se on ihan liikaa ja olenkin sen sanonut.
Kuivahumala siis ikäänkuin vieroitusoireita. Raivostumisherkkänä ja etsitään syytä jatkuvasti sille juomiselle, että saisi syyn siis ottaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni on yksi lysti tuossa tilanteessa, että mies on käynyt äitimsä luona. Tuollaista juomista ja valehtelua en katsoisi. Rupea vain valmistelemaan eroa ja omaa elämää.
Jos on muuten hankalaa, niin pidä päiväkirjaa 1-2 kuukauden ajan, johon kirjaat juomiset, kuivahumalan, juomisten määrän, ajan kun mies ei ole keskustelukunnossa, krapulat, salapullot yms. Sitten mietit, etä haluatko sellaista elämää.
Valehtelu se tässä taisi juuri olla se oikea ärsyyntymiseni syy.
Olen tuollaista juomapäiväkirjaa pitänyt, enkä tahdo enää siihen palata. Silloin arki vain pyöri minulla siinä että kyttään mitä toinen tekee ja ärsyynnyn koko ajan siitä. Hänen kuivahumalastaan pidän myös kirjaa, kun tajusin että suurin osa riidanaiheistamme lähtee hänen aloitteestaan, ja tuosta kuivahumalasta nimenomaan. Selvää krapulaa ja humalaa hänellä ei ole, mutta jatkuvaa tissuttelua joka on tympeää ja vaikuttaa varmasti muuten fyysiseen ja henkiseen kuntoon. En haluaisi olla mikään alkoholistin vaimo, mutta pahasti tämä nyt on sitä. Elättelen toiveita, että nyt vasta kun ongelma on tuoresti hoksattu, että sitä voisi ehkä jotenkin vielä parantaa.
Luottamus on kyllä romutettu, ja se on paha paikka kun en tiedä mihin miehen sanoihin voin oikein luottaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[Ja jatkuvasti on ärtyisänä kun yrittää rajoittaa juomista.
Ap
Sinä yrität vai hän yrittää?
Ja kuvailemasi oireet kuulostavat vieroitusoireilta.
Minä, ja omien sanojensa mukaan hänkin sitä rajoittaa ja laskee, vaan en tiedä luottaakko toisen sanaan kun on näyttänyt kuinka tehokas valehtelija on. Vieroitusoireitahan ne on. Mutta olen lukenut, että jotkut on saattaneet lopettaa juomisen vuosiksi, ja on tuollaista kuivahumala-vannekiristää-raivoa silti. Vierotusoireista ajattelisin että ne kestää tietyn aikansa, joka ei ole vuosia vaan ennemminkin ehkä kuukausi/a.
Ap
Kohta huomaat, että anoppi alkaa syyttämään sinua poikansa juomisesta 😂