Lapseni oli kaverilla yökylässä, ja siellä sai tosi vähän ruokaa, joutui näkemään nälkää!
Lapseni oli ystävällään yökylässä, jonka vanhemmat ovat oikein fiksuja, koulutettuja ja hyvätuloisia ihmisiä. Asuvat kivassa talossa hyvällä alueella. Ajattelin, ettei mitään ongelmaa päästää tyttöäni sinne yökylään. No kertoikin sit, että illallisella oli katettu viidelle ihmiselle sellainen annos makaronilaatikkoa mitä meidän perheessä söisi kaksi ihmisistä! Siitä oli riittänyt jokaiselle vain joku 5 cm x 10 cm x 10 cm pala. Lisäksi pöydässä oli lehtisalaattia. Oli kuulemma jäänyt ihan hirveä nälkä siitä pienestä palasta, mutta lisää ei saanut eikä kehdannut pyytää. Ovat koko perhe tosi hoikkia. Nyt en tiedä pitäisikö minun soittaa perheen äidille ja antaa vähän palautetta?
Kommentit (43)
Osa ihmisistä syö järjettömän vähän, itselläni on sellainen tuttavaperhe. En antaisi palautetta, mutta seuraavan kerran pakkaisin lapselle eväät mukaan vierailulle. Tuntemassanikin perheessä hoikkuus on se tärkein asia, tosin syövät mielestäni myös todella hiilaripitoisesti käyttäen pienen broileripaketin viiden hengen kahden päivän ruokaan eli olisiko myös osin pihiyttä. Pihiys ja rikkaus eivät valitettavasti lainkaan sulje toisiaan pois.
Mää pelkään, että meillä yövieraana ollut kaveri sanoo, ettei ollut ruokaa. Kävivöt kaupassa kahdestaan ja ostivat herkkuja ja sitten kun tarjosin kunnon ruokaa (kerroin mitä löytyy ja kysyin ottavatko), niin eivät halunneet...
Niin ja tosiaan unohtui mainita, ettei meidän perheessä olla mitään ylipainosia, toki tuhdimpia kuin siinä perheessä, mutta ihan normaaleja kuitenkin. Ja meillä ei koskaan olla pihistelty ruuan suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Mää pelkään, että meillä yövieraana ollut kaveri sanoo, ettei ollut ruokaa. Kävivöt kaupassa kahdestaan ja ostivat herkkuja ja sitten kun tarjosin kunnon ruokaa (kerroin mitä löytyy ja kysyin ottavatko), niin eivät halunneet...
Tuskin sanoo, kyllä lapsikin tajuaa että sit käy vaan niin, että herkut kielletään. Varmaan sanoo että oli ruokaa ja syötiin vaan kunnon ruokaa mahat täyteen!
Kutsukaa vuorostanne kaveri yökylään ja sitten petaatte sille paskaiset liinavaatteet ja paikan siivouskomeroon, sekä sanotte että hiljaisuus on välillä 18-09. Hyvää yötä.
10x10cm pala makaronilaatikkoa on kyllä jo oikein hyvänkokoinen pala.
Anna vaan palautetta, jos haluat nolata itsesi. Epäilen, että kaverin äidillä on vähän eri näkemys asiasta. Tee myös lasu lapsesi kaverista, ihan varmuuden vuoksi.
Ensi kerralla pakkaat lapselle omat eväät mukaan jos hän ei pärjää ilman pussillista leipää, paketillista muroja ja kahta sipsipussia. Ehkä sinun lapsellesi tekisi ihan hyvää vähän laihtua.
Omia eväitä mukaan, hedelmiä, trip mehu, välipalapatukka. Vähän kuin retkelle.
Minusta kuvailemasi ruokamäärä kuulostaa ihan normaalilta. Etenkin lapselle. Toki lapsi olisi voinut pyytää vaikka leipää lisäksi, jos jäi vielä nälkä. :) En valittaisi kaveriperheelle.
Vierailija kirjoitti:
Pihiys ja rikkaus eivät valitettavasti lainkaan sulje toisiaan pois.
Mun kokemuksen mukaan pihiys ja rikkaus kulkee käsi kädessä. Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot...
Jos lapselle jää ihan hirveä nälkä syötyään tuon makaronilaatikon, on hänellä todennäköisesti jotain häikkää näläntunteen tunnistamisessa. Toki lisää on voimut haluta, mutta ihan hirveä nälkä kuulostaa kyllä jonkin tason ongelmalta.
Puolen litran pakasterasiallinen siis. Luulisi riittävän.
Älä anna palautetta. Sen sijaan opeta sille lapsellesi, että jos hänellä tulee yökyläpaikassa nälkä, voi kohteliaasti sanoa että on nälkä ja kysyä olisiko mitään syötävää. Eri perheissä on ruokailurytmit ja aterioiden koostumukset erilaisiet, on ihan normaalia että voi tulla nälkä kun on tottunut syömään eri lailla.
Lapsella mahdollisuus oppia omatoimisuutta eli jos kyläpaikassa jää nälkä, niin paras kertoa se heti kyläpaikassa. Eiköhän ruokaa olisi lisää saanut.
Meillä lapset ottavat pöydästä sen verran ruokaa kuin haluavat.
Riippu myös vähän siitä onko lapsi urheileva vai lähinnä istuskelija ja somettaja.
Tee se. Auttaakin asiaan näin jälkikäteen todella paljon. Toinen vaihtoehto olisi tietenkin ollut opettaa lapsi sellaiseksi, että osaa avata suunsa, jos jotain tarvitsee...