Lapseni oli kaverilla yökylässä, ja siellä sai tosi vähän ruokaa, joutui näkemään nälkää!

Vierailija kirjoitti:

Riippu myös vähän siitä onko lapsi urheileva vai lähinnä istuskelija ja somettaja.

Urheiliko siis lapsi yökylässä?

Miltä se nälkä näytti, kysyitkö?

Sus siunanatkoon, 5x10x10 pala on tosiaan riittävä ja tottakai salaattia kylkeen. Olemme vanhemoia, eikä ikinä syödä kerralla enempää. Tietysti olemme hoikkkia.

Ens kerralla tiedät ettet lähetä lastasi kaverille jumalattomassa sudennälässä. Kai tosta voi nälkä jäädä jos se on päivän ainoa suupala:/

Siis syökö ap yksin 25x25cm palan makaronilaatikkoa?

Miten kyläpaikassa oli suhtauduttu kun lapsesi mittasi annoksensa viivottimella?

Jos 200g riittää per aikuinen häävieras niin eiköhän tolla yhden lapsen mahan täytä.

Olen huomannut, että lasten kaverit syövät yleensä tosi vähän ollessaan meillä yökylässä. En usko, että ruokaa on pahaa tms, vaan ujostelevat eivätkä kehtaa ottaa isompia annoksia sekä sanovat ettei ole nälkä. Muistan itse olleeni lapsena samanlainen. Toivottavasti eivät kotona väitä ettei ruokaa ole ollut tarjolla.

Kyllä lapsi yhden vuorokauden pärjää vähemmälläkin ruualla. En soittelis mihinkään, enkä pakkais lapselle omia eväitä seuraavalle reissulle. Lapsi oppii sietämään erilaisuutta ja oman kehon tuntemuksia näiden kokemusten myötä. 

Palautetta. Mitäpä luulet vaikuttaako lasten kaverisuhteeseen. Sillä on suuri merkitys miten asiat sanoo. Joka asian kun voi ilmaista niin monella eri tavalla.

Hei täällä sannan äiti.  Se sun läskipallero tyttös vetäis vaikka hevosen kerralla, ja annettiin ihan tavallinen annos ja söiv ielä sipsipussin ja litran jäätelöä päälle.

Kannattaa opettaa lapsi pyytämään kohteliaasti lisää ruokaa, jos jää nälkä. Jos itse ruoka loppuisi kesken, saisi varmasti lisäksi jotain muuta sitten. En usko, että kukaan tarkoituksella lasta nälässä pitää.

Hauska provo.

Lapsestasi en tiedä, mutta jos hän on vähänkin isompi, on hyvä oppia hieman karaisemaan itseään eli kestämään nälän- jopa viluntunnetta. Monelle nämä tulevat tutuiksi vasta mm. armeijassa. Ongelma on se, että moni kouluikäinen kasvaa liikaa pumpulissa. Niinpä he eivät karaistu pikku hiljaa kohtaamaan elämän karikkoja, niitä kun aivan varmasti tulee. Kyse on sietokyvystä ja itsekurin oppimisesta pikkuhiljaa. Toki lapset ovat erilaisia. Joku kaveri pitää sankaritarina kestää retkioloja, joku menee suunniltaan. Lapsi oppii vanhemmiltaan, miten suhtautua eri tilanteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapsi yhden vuorokauden pärjää vähemmälläkin ruualla. En soittelis mihinkään, enkä pakkais lapselle omia eväitä seuraavalle reissulle. Lapsi oppii sietämään erilaisuutta ja oman kehon tuntemuksia näiden kokemusten myötä. 

Eiköhän tollassia kokemuksia kannata kartottaa ihan arjessa kotona (jos ovat tarpeen) eikä sen kerran kun pääsee kaverille yökylään ja pitäis olla hauskaa.

Tää on kyllä aika huono provo. Ihanko oikeasti jossakin on paikka, jossa jokaiselle katetaan iltapalaksi pieni pala makaronilaatikkoa? Taisit saada inspiraation häätarjoilusta.

Eri perheissä on toki erilaisia ruokailutapoja. Joissakin ei syödä aamuisin mitään, joissakin toisissa taas laitetaan keittiö kiinni viimeistään klo 18, kun päivällinen on syöty. Siksi lapsen yökylään olisi hyvä pakata vaikka joku pieni välipalapatukka tai muu sellainen, jonka voisi syödä silloin kun tulee kova nälkä.

Sille lapselle voi sanoa että juo ison lasin vettä ennen ja jälkeen ruuan niin ei tarvitse vinkua olevansa nälkäinen kun oikeasti onkin vain janoinen.

Hyvä niksi aikuisillekin. Tiedän sellaisia jotka juovat koko päivän aikana ehkä puoli litraa mitään nestemäistä ja vettä eivät yhtään, ja sitten valittavat jatkuvaa nälkää ja pimpittävät ettei laihduttaminen onnistu mitenkään jatkuvan nälän vuoksi.

Jos joisi vettä kolme litraa päivässä niin ei ehkä olisi niin nälkä... Lapsellekin voi juottaa litran päivässä eikä terve lapsi siihen kuole.

Näki nälkää vaikka sai noin paljon ruokaa?

Jännää, että moni täällä sanoo miten lapsen pitäisi pyytää lisää ruokaa jos on kylässä nälkä. Ehkä ajat on muuttuneet, mutta mulle ainakin opetettiin pienenä, ettei IKINÄ saa pyytää kyläpaikassa ruokaa tai mehua tai limsaa, korkeintaan saa pyytää lasin vettä. Ruuan pyytäminen olisi moukkamaista ja noloa, en tiedä onko äitini sit ollut liiankin tiukkis. En itse pahastuisi jos joku kaverilapsi tulisi kertomaan että on nälkä vaan sanoisin sille että voi ottaa vaikka leipää..

En soittaisi, mutta mainitsisin ohimennen asiasta seuraavan kerran kun nähdään. Esim. 'Hei, x:lle jäi vähän nälkä kuulemma viime kerralla kun oli teillä, voisiko ensi kerralla varmistaa että kaikki on hyvin ettei jää paha mieli kyläilystä'