Lue keskustelun säännöt.
Työyhteisön heittopussi aina vaan
22.07.2020 |
Kuulun niihin työntekijöihin, että vaikka parhaansa tekisi( ja yleensä paljon vielä sen ylikin, niin useimmiten asiat meinaavat kääntyä aina omille niskoille.) Esimerkki töissä: Olen vielä uusi joten varmistan konkareilta asian, jotta homman hoidan varmasti oikein. Sitten loppujen lopuksi käy ilmi, että konkarin neuvo on ollutkin väärä mutta se olen tietty minä joka näytän pöljältä, eikä neuvonantaja. Kukaan ei tietenkään korjaa asiaa. Tai sitten jos teen työn mahdollisimman huolellisesti ja jossain on siitä huolimatta joku pikku moka, mulle huomautellaan asiasta maailman tappiin asti. Kun taas konkari tekee ison mokan ja se kuitataan "oho, no sattuuhan sitä"-hyvä veli henkeen. Viime viikolla näin ekstravaivaa paikaten toisen työntekijän mokaa ja tääkin homma, sitten jotenkin ihmeesti meni taas niin, että mun toimintaa ihmeteltiin ja sen mokan tehnyt ei tuu kuulemaan koko asiasta sanallakaan. Paitsi varmasti kahvipöydässä kun ihmettelevät hälle sitten minun toimintaa. Alkaa olla vähän väsynyt olo tähän. Olen aivan todella tarkka, ankara itselleni ja ylipohdin omia virheitäni muutenkin mutta kestän aiheellisen kritiikin jos jotain teen väärin, kunhan siitä ei sitten muistutella loputtomiin . Myös se kun saa kritisoivaa palautetta siitä, että yrittää tehdä työnsä mahdollisimman hyvin, tuntuu kyllä äärimmäisen pahalta minusta. Mulla tuntuu vaan olen ihan maagisen paska tuuri kaikessa ja vaikka toimisin tilanteessa täysin oikein aina tulee joku ihme muuttujafaktori, joka on mulle unohdettu kertoa tms joka saa sitten sen vaikutuksen aikaan, että mun toimintaa kyseenalaistetaan. Ja vaikka kerron miten asia on mennyt niin eihän mua tietenkään edes kuunnella. Oon alalle valmistunut vastikään ja vasta muutama viikko alalla tehnyt hommia, mutta alkaa jo itsestä tuntua niin kehäraakilta että vois kyllä irtisanoa.:(
Kommentit (3)
Melkein, sosiaalipuoli. Kiirettä kyllä on ja asiakkaat haastavia, että sikäli ymmärrän stressin ja kireyden. Ei vaan jaksais aina olla tiettyjen tyyppien suurennuslasin alla ja arvosteltavana. Itse olen myös kiltti(liiankin) ja rehellinen ihminen, joten kaikenlaisen ylimääräisen draaman ja jauhannan mitta on mulla aika lyhyt. No ei tää työpaikka ole kuin määräaikainen homma, joten loppuu aikanaan. Pelkään vaan, että samaa hommaa tulee vastaan sitten muuallakin kun alalla jatkaa. Itsessäkin on varmaan parannettavaa. Eikä toki kaikkien kanssa voikaan aina mennä niin hyvin kuin toivoisi. Jotenkin vaan itsestä hassua, että tehdään haastavien asiakkaiden kans duunia ja isompi vääntö pitääkin tehdä työntekijöiden kanssa eikä asiakkaiden. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse huomannut myös tuon työnvälttelyn. Sellaiset paska-hommat mukava nakittaa muille kun "kiirettä" on niin kauheasti. Sitten kummasti onkin aikaa löpötellä itselle mieluisten ihmisten kanssa vaikka hetki sitten heillä ollut kiire tai tulevat säätämään asiakkaan kanssa jonka kanssa pärjää yksinkin työntekijä.
Hoitoala?
Samoja kokemuksia itsellä ja oman kokemuksen perusteella juurikin hoitoalalla vanhempien työntekijöiden/pitkään samassa paikassa olleiden asenne on se, että uudet ovat pohjasakkaa ja heidän virheet ovat maailmanloppu. Uusien pitää jaksaa ja kyetä kaikkeen mahdolliseen, jos osoittaa kaipaavansa tauon tai on väsynyt, sitä ei todellakaan hyväksytä. Samaan aikaan he itsekin mieluiten välttelisivät työntekoa.