Mitä tehdä salasuhteen kanssa...
Olen keski-ikäinen mies ja "onnellisesti" naimisissa. Nyt reilu 1.5 vuotta ollut salasuhteessa työkaverini kanssa (naisen). Hänellä myös avomies ja lapsi. Molemmilla meillä voimakkaita tunteita toisiamme kohtaan.
He juuri muuttaneet yhteen miehensä kanssa. Mies on todella paljon pitkiä aikoja reissutöissä.
Minulla ei varsinaisesti ole mitään vikaa avioliitossani, jotain vain kuitenkin puuttuu.
Jos tilanne olisi toinen olisimme aivan varmasti virallisesti pari. Mutta tässä tilanteessa onkin hankalampi paikka...
Muutaman kerran olemme yrittäneet irtautua, mutta kuitenkin olemme taas palanneet yhteen.
Mitä tekisitte samassa tilanteessa???
Kommentit (92)
[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 08:59"]
Siis että lapsilla on sama vastuu teoistaan kuin aikuisella? Miksi on sitten ikärajoja?
[/quote]
Tietenkin... Et kai vain opeta lapsiasi niin että heillä ei ole vastuuta teoistaan?!?!
Ikärajat on sitä varten että lapset eivät välttämättä ymmärrä vielä mikä on oikein ja mikä väärin mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa että heillä ei olisi vastuuta tekemisistään
[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 11:53"]
Muutamia ajatuksen siemeniä ap:lle. Jos sinulla on tytär, olisiko ok, että tuleva aviomies toimisi sinun laillasi? Toivoisitko sitä omalle tyttärellesi, omille lapsenlapsillesi? Kokisitko silloinkin, että vävysi ei valehtele, ei huijaa vaan ainoastaan jättää jotain kertomatta? Mitä jos saisit yllättäen tietää asiasta, kertoisitko tyttärellesi?
Ja olkoon oma kiirastulesi tässä se, että selvästi kärsit tilanteesta ja pohdit, mitä haluat. Mitä ikinä teetkin, sinä olet siitä vastuussa.
[/quote]
En edelleenkään ole ap. Mutta saattaisi olla mielenkintoista tutustua häneen, kun hänestä niin paljon tässä keskustelussa puhutaan.
Taas selkeästi naisen kirjoittama kommentti. Oikeassa olet että minä olen vastuussa tekemisestäni. Sitä en ole edes yrittänytkään kieltää. Ja tuosta että haluaisinko vastaavaa tyttärelleni tai lapsenlapsilleni.... En tiedä... en ainakaan haluaisi että he ovat epämiellyttävässä suhteessa
Ap on alkuperäinen eli ketjun aloittaja. Tiedoksesi siis vai oliko letkautus sarkasmia...?
[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 13:10"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 11:53"]
Muutamia ajatuksen siemeniä ap:lle. Jos sinulla on tytär, olisiko ok, että tuleva aviomies toimisi sinun laillasi? Toivoisitko sitä omalle tyttärellesi, omille lapsenlapsillesi? Kokisitko silloinkin, että vävysi ei valehtele, ei huijaa vaan ainoastaan jättää jotain kertomatta? Mitä jos saisit yllättäen tietää asiasta, kertoisitko tyttärellesi?
Ja olkoon oma kiirastulesi tässä se, että selvästi kärsit tilanteesta ja pohdit, mitä haluat. Mitä ikinä teetkin, sinä olet siitä vastuussa.
[/quote]
En edelleenkään ole ap. Mutta saattaisi olla mielenkintoista tutustua häneen, kun hänestä niin paljon tässä keskustelussa puhutaan.
Taas selkeästi naisen kirjoittama kommentti. Oikeassa olet että minä olen vastuussa tekemisestäni. Sitä en ole edes yrittänytkään kieltää. Ja tuosta että haluaisinko vastaavaa tyttärelleni tai lapsenlapsilleni.... En tiedä... en ainakaan haluaisi että he ovat epämiellyttävässä suhteessa
[/quote]
No tässähän selviääkin sinusta jo pari asiaa. Se, miten korkealle arvostat naisia, ja millainen daiju olet ylipäänsä ;)
Niiiin provo :D Mutta täällä on tullut hyviä pointteja kaikille pettäjille, ottakaahan opiksi ja hävetkää :)
Entäs kun toisena osapuolena kuitenkin on nainen? Tässä on syytetty miestä ihan koko laidalta, tämä toinen osapuoli on puhdas kuin pulmunen?
[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 13:50"]
Niiiin provo :D Mutta täällä on tullut hyviä pointteja kaikille pettäjille, ottakaahan opiksi ja hävetkää :)
[/quote]
Ai tälläistä ei tapahdu??
[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 13:50"]
Niiiin provo :D Mutta täällä on tullut hyviä pointteja kaikille pettäjille, ottakaahan opiksi ja hävetkää :)
[/quote]
Ai tälläistä ei tapahdu??
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 13:16"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 16:00"]
valitse.
[/quote]
Minä en ole ap, mutta samanlainen tilanne on ollut muutaman kerran. Valinnan paikka on tullut eteen vasta kun salarakkaan kanssa on alkanut olemaan liikaa tunteita pelissä. Toistaiseksi en ole pystynyt jättämään perhetttäni. Muuten tuo salarakkaan kanssa olo on sujunut vaivattomasti mutta nuo tunteet ovat aluksi niin ihania mutta muuttuvat aikalailla raastaviksi.
[/quote]Voisit olla mun salarakas...sun kielenkäyttö on ihan samanlaista. Hui.
Ja minä en ymmärrä, kun aikuiset - tai sellaiseksi itsensä mieltävät - ensin tekevät kersoja yhden kanssa. Sitten pari vuotta myöhemmin huuma loppuu ja napataan uusi lennossa ja tehdään sen kanssa pari kersaa lisää. Sitten alkaa valitus elatusmaksuista, kun ei viitsittäisi millään maksaa niistä ensimmäisistä kersoista, kun ne on sen ekan kanssa tehtyjä. Pari vuotta taas menee, ja sitten taas uusi huuma uuden kanssa, ja pari kersaa lisää. Ad infinitum. Jospas jätettäisiin ne kersat tekemättä kaikissa "liitoissa", että tulisi edes pikkuisen vähemmän näitä tunnevammaisia mulkkuja (niin nais- kuin miespuolisiakin) tähän maahan.
Ugh, olen puhunut.
Nimim. Näihin turhiin valittajiin todella kyllästynyt.
Olen samaa mieltä noiden muutaman vuoden suhteista. Luultavasti aikoinaan liian nopeasti naimisiin menty....
Vielä kaiken huippuna ovat ne loputtomat yrittäjät, jotka menevät naimisiin eroavat, ovat erossa muutaman vuoden, ja sitten päättävät vielä yrittää. Ei ihminen muutu miksikään, samat ongelmat ovat ja jatkuvat. Jos lisänä on vielä mustasukkaisuus niin koko juttu on tuhoon tuomittu. Pitäisi vain uskoa ensimmäisestä kerrasta.
Jatka vain samaan malliin, mutta ajatuksen kanssa. Ihan turhaan pahoitat kenenkään mieltä. Sitten kun aika on kypsä pystyt tekemään ratkaisun. Tuskin tässä on oikeaa tai väärää ratkaisua, on vain ratkaisu.
Niin kauan kuin suhde kantaa ja molemmat haluavat jatkaa, niin jatkakaa. Kyllä sinä itse tiedät, mitä haluat. Mutta kanna vastuu teoistasi.
Äläkä ihmeessä kerro vaimollesi, koskaan.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 15:43"]
Niin kauan kuin suhde kantaa ja molemmat haluavat jatkaa, niin jatkakaa. Kyllä sinä itse tiedät, mitä haluat. Mutta kanna vastuu teoistasi.
Äläkä ihmeessä kerro vaimollesi, koskaan.
[/quote]
samanlaiseen lopputulokseen olen kääntymässä. Aiheuttaa turhaan pahaamieltä.
Tietenkin annat vaimollesi myös mahdollisuuden toiseen panoon! Miksi hänen pitäisi tyytyä tuollaiseen kuin sinä mutta sinä saisit panna mennen tullen ja palatessa muita?
Tasapuolisuuden nimissä ehdotat vapaata suhdetta. Molemmat saa nussia muita halutessaan. Ei olisi pelkästään sinun yksinoikeutesi.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 16:13"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 15:43"]
Niin kauan kuin suhde kantaa ja molemmat haluavat jatkaa, niin jatkakaa. Kyllä sinä itse tiedät, mitä haluat. Mutta kanna vastuu teoistasi.
Äläkä ihmeessä kerro vaimollesi, koskaan.
[/quote]
samanlaiseen lopputulokseen olen kääntymässä. Aiheuttaa turhaan pahaamieltä.
[/quote]
Niin, aiheuttaisi pahaa mieltä sulle itsellesi kun saisit kuulla millainen mulkku olet.
Ahh ihana yö taas takana... Sääli että hänen miehensä tulee taas huomenna kotiin...
Lapsista en ole huolissani. Tämä ei tarkoita sitä että en välitä heistä. Päinvastoin he ovat minulle kaikkein tärkeimmät ihmiset. Se tarkoittaa sitä että heitä ei ole kasvatettu pumpulissa vaan kasvatettu niin että kestäisivät oikeaa elämää.
Itse olen avioero perheen lapsi enkä näe että olisin siitä jotenkin kärsinyt.
Onko tuo salasuhde valehtelemista? Minusta asioiden kertomatta jättäminen ei ole valehtelua? Kerrotteko te kaiken puolisollenne? Jos ette niin onko se valehtelua?
Suuresta rakkaudesta? Onko suuri rakkaus vain sitä joka tulee heti yhdenyön jälkeen? Onko yhden yön jälkeen valmis jättämään puolisonsa? Voiko rakkaus kehittyä esimerkiksi vuodessa parissa niin että alkaa miettimään että mikä olisi tällä hetkellä ja tulevaisuudessa parasta? Olisinkohan nyt tuossa tilanteessa? Vai jossain muussa tilanteessa? Nopeasti on päätelty tähän mennessä että en ole isä tyyppiä enkä pari suhdetyyppiä?
Miten on tämän salapuolison kanssa? Onko hän uhri koska on nainen vai eikö hänkään ole äitityyppiä eikä parisuhdetyyppiä?
Elämä ei ole aina yksinkertaista jos ottaa muitakin huomioon? Samalla ajatellen mikä olisi itselleen parasta..
Lopetat salasuhteen ja kerrot vaimollesi, että olet valehdellut hänelle jo 1,5 vuotta. Salailu syö ihmistä sisältäpäin. Vaimosi sitten voi päättää heittääkö sinut vapaille markkinoille kokonaan vai pitääkö vielä miehenään? Jos heittää niin sittenhän olet vapaa jatkamaan tuota suhdetta rehelliseltä pohjalta sinun vinkkelistä- olisi hyvä jos se nainenkin olisi rehellinen.
Muutamia ajatuksen siemeniä ap:lle. Jos sinulla on tytär, olisiko ok, että tuleva aviomies toimisi sinun laillasi? Toivoisitko sitä omalle tyttärellesi, omille lapsenlapsillesi? Kokisitko silloinkin, että vävysi ei valehtele, ei huijaa vaan ainoastaan jättää jotain kertomatta? Mitä jos saisit yllättäen tietää asiasta, kertoisitko tyttärellesi?
Ja olkoon oma kiirastulesi tässä se, että selvästi kärsit tilanteesta ja pohdit, mitä haluat. Mitä ikinä teetkin, sinä olet siitä vastuussa.