Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää miehen äkäisyys poikaamme kohtaan
21.07.2020 |
Olen monesti yrittänyt tästä miehelle puhua, mutta juuri mitään muutosta ei ole näkynyt. Poika kohta teini-iässä.
Mies ei juuri koskaan sano pojalle mitään kehuvaa eikä ystävällistä.
Ei yleensä puhu tai huomioi poikaa juuri ollenkaan, sanoo tälle jotain lähestulkoon vain silloin kun on jotain moitittavaa. Usein moittiminen alkaa jo aamusta. Tänäänkin kävi kymmeneltä ärjymässä tosi rumalla äänellä pojalle että nyt ylös sängystä ja repäisi äkäisenä peiton pois päältään ja heitti sen lattialle.
Minä sanoin miehelle kahden kesken, että olisi nyt voinut ensin edes toivottaa lempeästi hyvää huomenta ja sitten vasta repinyt peitot ja ärjynyt, jos poika ei olisi alkanut nousta kohtuullisessa ajassa.
Mies muutenkin puhuu pojalle tosi karmeasti. "Mene nyt vit tuun siitä" kun haluaa vaikkapa tilaa sohvalle jossa poika makoilee. "Saat anan idiootti" kun ei osannut jotain jossa oli isänsä apuna jne.
Toki välillä heillä on myös mukavaa ja nauravat yhdessä, mutta miten voi olla näin kamala omaa poikaansa kohtaan, ja miten voi olla niin vaikeaa kehua ja kannustaa edes joskus jostain?! En ole tainnut ikinä kuulla miehen kehuvan poikaa, tai osoittavan tälle hellyyttä edes taputtamalla ohimennen olalle...
Olen mieheltä kysynyt haluaako tosiaan pojan muistavan hänet tällaisena isänä, nyt kun poika alkaa olla jo iso ja pohtii varmaan jossain vaiheessa isänsä tapaa olla isä. Samoin olen kysynyt että onko oma isänsä käyttäytynyt samoin häntä kohtaan (kuulemma ei) ja olen monesti pyytänyt miestä miettimään, miltä olisi pienenä tuntunut, kun omalta isältä olisi itse saanut vastaavaa kohtelua, mutta mies vaan vaikenee ja/tai mutisee ettei varmaan kivalta, mutta miksi mikään ei silti muutu!?
Minä puolustan kyllä aina poikaa, joskus menen jopa väliin "komentamaan" miestä olemaan hiljaa, ja olen myös sanonut pojalle ettei isänsä käytös ole mitään fiksua.
Itse yritän myös kehua poikaa, mutta kun tietää kuinka tärkeää omalta isältä saatava positiivinen palaute olisi, niin...
Mistä tämmöinen voi johtua?
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Fay kirjoitti:
Oot kyllä ihan syystä huolissas, toi on henkistä väkivaltaa ja sun pitäis äitinä suojella lastasi tuolta jos isä ei ymmärrä. Ero ois varmaan paras ratkaisu tai yhteydenotto perheneuvolaan tai muuhun tahoon joka auttaa teitä selvittämään millä keinoin toi laosen itsetunnon murskaaminen saadaan loppumaan. Vai haluatko syrjäytyneen, alkohomisoituneen ja masentuneen pojan itsellesi?
Mä suojelenkin poikaa parhaani mukaan, puolustan pelkäämättä, minä en väliinmenoa kaihda eikä mies mua kohtaan vastaavasti käyttäydykään, jostain syystä.
Erosta ei olisi apua, olemme joskus nimittäin olleet asumuserossa, ja tällöin mies oli poikaa kohtaan vielä kamalampi esim. pojan käydessä isänsä luona (joskus kuulin itse esim. pojan puhelimen välityksellä, miten isänsä tälle puhui, tai isän hakiessa/tuodessa poikaa miten tälle huusi tms.)
Poika kuitenkin välittää tietysti isästään ja halusi silloinkin itse isällään käydä, ja minulla taas ei ole oikeutta kieltää, kun kuitenkin myös toisinaan tykkäävät yhdessä puuhastella autotallissa jne, eikä mies kuitenkaan ole ollut fyysisesti väkivaltainen. Yhtään henkistä väkivaltaa vähättelemättä..
Ajattelen kai, että yhdessä ollessamme pystyn ainakin puolustaa poikaa ja olemaan henkisenä turvana.
Perheneuvolaa voisin kyllä miehelle ehdottaa, vaikken kyllä usko että suostuisi.
Ap
Oletko ihan sairas sinäkin.
Poikaa ei laiteta tuollaisen isän luokse.
Poika on jo teini ja sen ikäisen mielipidetta kuunnellaan todellakin. Jo 12v mielipidettä kuunnellaan. Poikaasi ei voi pakottaa enää teininä tapaamaan isäänsä.
Ja sä vielä palasit tollaisen saastan luokse takaisin asumiserosta.
Mitä paskempi mies niin sitä lähemmäksi mennään, on sun logiikka.
Eikö pitäisi mennä sitä kauemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fay kirjoitti:
Oot kyllä ihan syystä huolissas, toi on henkistä väkivaltaa ja sun pitäis äitinä suojella lastasi tuolta jos isä ei ymmärrä. Ero ois varmaan paras ratkaisu tai yhteydenotto perheneuvolaan tai muuhun tahoon joka auttaa teitä selvittämään millä keinoin toi laosen itsetunnon murskaaminen saadaan loppumaan. Vai haluatko syrjäytyneen, alkohomisoituneen ja masentuneen pojan itsellesi?
Mä suojelenkin poikaa parhaani mukaan, puolustan pelkäämättä, minä en väliinmenoa kaihda eikä mies mua kohtaan vastaavasti käyttäydykään, jostain syystä.
Erosta ei olisi apua, olemme joskus nimittäin olleet asumuserossa, ja tällöin mies oli poikaa kohtaan vielä kamalampi esim. pojan käydessä isänsä luona (joskus kuulin itse esim. pojan puhelimen välityksellä, miten isänsä tälle puhui, tai isän hakiessa/tuodessa poikaa miten tälle huusi tms.)
Poika kuitenkin välittää tietysti isästään ja halusi silloinkin itse isällään käydä, ja minulla taas ei ole oikeutta kieltää, kun kuitenkin myös toisinaan tykkäävät yhdessä puuhastella autotallissa jne, eikä mies kuitenkaan ole ollut fyysisesti väkivaltainen. Yhtään henkistä väkivaltaa vähättelemättä..
Ajattelen kai, että yhdessä ollessamme pystyn ainakin puolustaa poikaa ja olemaan henkisenä turvana.
Perheneuvolaa voisin kyllä miehelle ehdottaa, vaikken kyllä usko että suostuisi.
Ap
Oletko ihan sairas sinäkin.
Poikaa ei laiteta tuollaisen isän luokse.
Poika on jo teini ja sen ikäisen mielipidetta kuunnellaan todellakin. Jo 12v mielipidettä kuunnellaan. Poikaasi ei voi pakottaa enää teininä tapaamaan isäänsä.
Ja sä vielä palasit tollaisen saastan luokse takaisin asumiserosta.
Mitä paskempi mies niin sitä lähemmäksi mennään, on sun logiikka.
Eikö pitäisi mennä sitä kauemmaksi.
👍
Minun isäni huusi ja meuhkasi veljelleni, joka piti päänsä eikä orjallisesti totellut isääni mm. hänen määräämiinsä töihin tms. Veljeni oli herkkä poika ja niinpä hän sairastui reilun 20 vuoden ikäisenä skitsofreniaan. Siinähän persoona alkaa kehittää toisia todellisuuksia, kun varsinainen todellisuus on liian hirveä. Tuohon liittyy vielä isän alkoholismikin varmaan määräävimpänä tekijänä. Toivottavasti teillä ei sitä riesaa.
Siis ei kannata odottaa päivääkään, vaan estää kaikki tilanteet, joissa isä pääsee esittämään v-mäistä koulukiusaajaa pojalleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tuollainen isä. Häneltä sain loppuelämän muistoksi sosiaalisten tilanteiden pelon. Olet ap kelvoton äiti kun et ole pelastanut poikaasi tuollaiselta isältä.
Mitä sinun mielestäsi voisin tehdä?
Poikani on lojaali isälleen(kin) ja kuten kerroin edellisessä kommentissani, esim. asumuserossamme ollessamme poika itse halusi mennä isälleen, ja on sen ikäinen jonka sana jo painaa. Ja silloin poikaa ei suojellut kukaan, kun oli isällään ja minä omassa asunnossani. Sossut olivat kerran yhteydessä mieheen ja minuun (minä otin heihin yhteyttä) mutta kun mies kertoi kärsivänsä erostressistä, ja fyysistä väkivaltaa ei ollut SEKÄ poika itse halusi isälleen mennä JA sanoi sossuille tulevansa isänsä kanssa toimeen ja haluavansa tämän luona aikaa viettää, ei mitään toimenpiteitä tullut eikä niitä katsottu aiheellisiksi.
Eli itse ajattelen, että kun pysymme yhdessä, pojalla on aina ainakin puolustaja (minä) kotona. Erossa ollessamme poika olisi paljon kaksin isänsä kanssa.
Ap
Painaa mutta et päästä sitä sinne.
Aikuista et voi estää.
Sun olisi pitänyt jo VUOSIA sitten tehdä tuo pesäero, ettei lapsi totu tuohon huonoon kohteluun. Ei se silloin sinne haluaisi.
Lapset haluaa kotia esim laitoksestakin vaikka niitä hakattaisiin kotona tms mutta aikuisen tehtävä on suojella lapsia pahalta, joskus jopa vasten lapsen omaa tahtoa. Suojella heiltä itseltään ja heidän haluiltaan ja tahtomisiltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että asia on vaikea, etkä ehkä näe asian vakavuutta pojan tulevaisuuden kannalta. Mutta
1. Henkinen väkivalta tuhoa poikasi itsetunnon ja aiheuttaa kauaskantoisia seurauksia
2. Sinun tehtäväsi aikuisena on suojella poikaa
3. Jos vakava keskustelu miehen kanssa ei tuota tulosta ->
4. Ota yhteys perheneuvolaan/sosiaalitoimeen ja pyydä apua
5. Erilleen muutto voi olla hyvä ja ainoa ratkaisu
Tärkeintä on, että väkivalta loppuu kokonaan ja poikasi saa elää turvassa ja rauhassa. Lapsi saa olla keskeneräinen ja hankala, aikuisen pitää hallita tunteensa ja sanansa. Sinun tehtäväsi on nyt toimia, ei odottaa!
Luitko kommenttini ekalta sivulta?
1. Tiedän ja olen huolissani, ellei aloituksesta tullut ilmi
2. Suojelen ja puolustan aina kun tilanne vaatii
3. Ei tunnu tuottavan tulosta
4. Kuten tarkemmin kerroin aiemmassa kommentissani, otin yhteyttä sossuun eikä apua tullut
5. Asumuserokin kokeiltu ja pojan kannalta tilanne vain huononi (tästäkin enemmän siinä aiemmassa kommentissani)Ap
Täydellistä eroa et ole kuitenkaan vielä kokeillut. Se sinun tulisi tehdä. Oli kyseessä fyysinen TAI henkinen väkivalta lasta kohtaan, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ero pahoinpitelijästä. Miten VOIT katsella tuollaista lastasi pahoinpitelevää myrkyllistä äijää?
Ja kyllä, isäviikonloppuina kukaan ei sitten suojele, mutta niin se vain menee. Ero on kuitenkin selkeä statement sinulta, mitä äijästä ajattelet ja viesti pojallesi, että suojelet häntä ja että tuollaisesta toksisesta ihmisestä pitää pyrkiä eroon niin pitkälle kuin mahdollista.
Jos jatkat nykyisellä linjallasi, poikasi ei tule kunnioittamaan sinua koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette ap kamalia vanhempia pojallenne. En voi kun pudistella päätäni ja tuntea surua poikanne puolesta.
Oma isäni oli myös tuollainen sonta minua kohtaan. Parikymppisenä totesin, että nyt saa riittää.
Kuolkoot yksin. Aivan sama. Se olen minä joka joutuu elämään inhottavien muistojen kanssa. Ja täytyy todeta, että en äitiänikään pysty arvostamaan täysin.Lue kommenttini (viesti 12/19) ja ole hyvä ja kerro, miten minun tulisi tilanteessamme toimia, etten olisi kamala vanhempi. Oikeasti kuulisin erittäin mielelläni hyviä neuvoja.
Ap
Olethan sä nyt auttamatta myöhässä jos tuollainen käytös on jatkunut kohta 20 vuotta.
Täällä on sulle vastailtu mitä OLISI pitäny tehdä. Ei mitä pitäisi tehdä.
Itse ajattelen, että avoin keskustelu on hyvä asia, ja on hyvä asia, että ap puolustaa poikaa.
Isällä on joitakin omia ongelmia, ehkä oma lapsuus on ollut vastaava (mies ei selvästikään osaa käsitellä asiaa, joten hänen sanomisensa asiasta on epäluotettavaa).
Oman kokemukseni mukaan on tärkeää, että "nyrjähtäneen" vanhemman lisäksi on toinen vanhempi, joka tasapainottaa tilannetta.
Se että tuot sekä pojalle että isälle esille, että käytös ei ok, on tärkeää.
Me ulkopuoliset emme lopulta voi tietää mikä on tilanne pojan kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti jollain tavalla tuttua. Meillä alkoi kun poika oli jotain 12v. Kummatkin haukkuvat kilpaa toisiaan. Meillä poika kyllä pitää puoliaan. Ihan karseeta kuunneltavaa. Mies on välillä kuin joku teini.
Kannattaa myös muistaa, että usein vanhempana aletaan toistaa lapsuuden malleja. Eli tästä voi hyvinkin lähteä kierre, jossa poikasi vanhempana kohtelee omia lapsiaan samalla tavalla jne. Oma äitini ei lähtenyt samassa tilanteessa. Lopputulos: toisella lapsella ptsd, itselläni anoreksia, masennus, paniikkihäiriö...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että asia on vaikea, etkä ehkä näe asian vakavuutta pojan tulevaisuuden kannalta. Mutta
1. Henkinen väkivalta tuhoa poikasi itsetunnon ja aiheuttaa kauaskantoisia seurauksia
2. Sinun tehtäväsi aikuisena on suojella poikaa
3. Jos vakava keskustelu miehen kanssa ei tuota tulosta ->
4. Ota yhteys perheneuvolaan/sosiaalitoimeen ja pyydä apua
5. Erilleen muutto voi olla hyvä ja ainoa ratkaisu
Tärkeintä on, että väkivalta loppuu kokonaan ja poikasi saa elää turvassa ja rauhassa. Lapsi saa olla keskeneräinen ja hankala, aikuisen pitää hallita tunteensa ja sanansa. Sinun tehtäväsi on nyt toimia, ei odottaa!
Luitko kommenttini ekalta sivulta?
1. Tiedän ja olen huolissani, ellei aloituksesta tullut ilmi
2. Suojelen ja puolustan aina kun tilanne vaatii
3. Ei tunnu tuottavan tulosta
4. Kuten tarkemmin kerroin aiemmassa kommentissani, otin yhteyttä sossuun eikä apua tullut
5. Asumuserokin kokeiltu ja pojan kannalta tilanne vain huononi (tästäkin enemmän siinä aiemmassa kommentissani)Ap
Täydellistä eroa et ole kuitenkaan vielä kokeillut. Se sinun tulisi tehdä. Oli kyseessä fyysinen TAI henkinen väkivalta lasta kohtaan, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ero pahoinpitelijästä. Miten VOIT katsella tuollaista lastasi pahoinpitelevää myrkyllistä äijää?
Ja kyllä, isäviikonloppuina kukaan ei sitten suojele, mutta niin se vain menee. Ero on kuitenkin selkeä statement sinulta, mitä äijästä ajattelet ja viesti pojallesi, että suojelet häntä ja että tuollaisesta toksisesta ihmisestä pitää pyrkiä eroon niin pitkälle kuin mahdollista.
Jos jatkat nykyisellä linjallasi, poikasi ei tule kunnioittamaan sinua koskaan.
Kyllähän ap sitä katselee. Sehän antaa sille vielä pipariakin!
Sairasta sakkia.
Hehheh. Itse olen niin veemäinen, että jos mies herättäisi pojan karjumalla, niin seuraavana aamuna tekisin saman miehelle. Jos mies huutaa ja kiroilee jostain, niin tulen väliin ja huudan ja kiroilen miehelle. Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan. Ja huutaisin ja kiroilisin että PUHUTKO VTTUSAATANA TÖISSÄKIN NÄIN IHMISILLE PRKLE???!! AI ET MIKSI ET!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen, että avoin keskustelu on hyvä asia, ja on hyvä asia, että ap puolustaa poikaa.
Isällä on joitakin omia ongelmia, ehkä oma lapsuus on ollut vastaava (mies ei selvästikään osaa käsitellä asiaa, joten hänen sanomisensa asiasta on epäluotettavaa).
Oman kokemukseni mukaan on tärkeää, että "nyrjähtäneen" vanhemman lisäksi on toinen vanhempi, joka tasapainottaa tilannetta.
Se että tuot sekä pojalle että isälle esille, että käytös ei ok, on tärkeää.
Me ulkopuoliset emme lopulta voi tietää mikä on tilanne pojan kannalta.
?? Jos ap:n kertomus on totta, niin oikein hyvinhän me ulkopuoliset pojan tilanteen tiedämme. Ja ei ole hyvä tilanne, pitäisi olla sanomattakin selvää.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti jollain tavalla tuttua. Meillä alkoi kun poika oli jotain 12v. Kummatkin haukkuvat kilpaa toisiaan. Meillä poika kyllä pitää puoliaan. Ihan karseeta kuunneltavaa. Mies on välillä kuin joku teini.
Kyllä te olette sairaita ämmiä kun tuollaiseen suhteeseen jäätte lapsen kanssa.
T. 30N
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverillani on täysi-ikäinen poika, joka ei tule toimeen isänsä kanssa. Ei ole tullut vuosiin. Poika on isälle iso pettymys.
Aina jauhetaan, että uusperheissä on vain näitä ongelmia. On kyllä ydinperheissäkin.
Onneksi olkoon, luultavasti lopputulos on että yrittää olla loppu elämänsä isälleen kelvollinen ja mieliksi, mutta alkaa vihata sinua, koska olet tahdoton lapatossu ja et ole edes yrittänyt pelastaa poikaasi.
Henkisesti ainakin poikasi on jo tuhon oma.
Ystäväni riiteli äitinsä kanssa aina. Ja se oli kamalaa kuunneltavaa. Tuntui etteivät sietäneet toisiaan ollenkaan?!
One word: tunnelukko. Ei taida avautua ilman terapiaa. Perheneuvola on hyvä ajatus. Ehkä auttaisi jos poika saisi sanottua, miltä isän käytös tuntuu.
Kuulostaa todella pahalta. Miehellä taitaa itsellään olla jotain lapsuuteen tai kasvamiseen liittyviä pelkoja ja sitten näkee näitä pojassaan ja purkaa niitä häneen. Tuomittavaa käytöstä ehdottomasti. Oletko sanonut miehelle täysin suoraan, että hänen käytöksensä on VÄKIVALTAISTA? Koska jos ei itse sitä tajua tuolta on helpompi ummistaa silmänsä.
Jokaisen ulkopuolisen pitää tietää se, että väkivalta on aina väärin ja tässä tapauksessa pojan kannalta tuhoisaa. Se pitää loppua!
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen, että avoin keskustelu on hyvä asia, ja on hyvä asia, että ap puolustaa poikaa.
Isällä on joitakin omia ongelmia, ehkä oma lapsuus on ollut vastaava (mies ei selvästikään osaa käsitellä asiaa, joten hänen sanomisensa asiasta on epäluotettavaa).
Oman kokemukseni mukaan on tärkeää, että "nyrjähtäneen" vanhemman lisäksi on toinen vanhempi, joka tasapainottaa tilannetta.
Se että tuot sekä pojalle että isälle esille, että käytös ei ok, on tärkeää.
Me ulkopuoliset emme lopulta voi tietää mikä on tilanne pojan kannalta.
Saman pöydän ääreen kaikkien kanssa. Kerrot että olet neuvoton, koska haluaisit tilanteeseen parannuksen mutta ettet tiedä miten. Että olet huolissasi pojasta. Ja että eroaisit jos tietäisit että se olisi ratkaisu mutta epäilet että sama toistuu kuin ennenkin. Tämä ei ratkaise mitään mutta joskus vuosien päästä poikasi muistaa, että sinä et vain katsonut vierestä.