Ärsyttää miehen äkäisyys poikaamme kohtaan

Kamala mies sulla.... Sääliksi käy poikaa :(.

Hienon miehen olet itsellesi valinnut

Onko mies miehelle susi? Jos naiset näyttäytyy huonosti, ollaan heti demonisoimassa. Eikä kukaan mies puolustaisi naista tai tyttöä. Mieti sitä.

Hyvä vain että miehesi pistää pornohullun kuriin.

Vierailija kirjoitti:

Kamala mies sulla.... Sääliksi käy poikaa :(.

Eikä käy.

Mies on miehelle susi. Miehet kohtelee naisia ja tyttöjä vielä hirveämmin. Ei ole kukaan asiaa tuomitsemassa.

Oot kyllä ihan syystä huolissas, toi on henkistä väkivaltaa ja sun pitäis äitinä suojella lastasi tuolta jos isä ei ymmärrä. Ero ois varmaan paras ratkaisu tai yhteydenotto perheneuvolaan tai muuhun tahoon joka auttaa teitä selvittämään millä keinoin toi laosen itsetunnon murskaaminen saadaan loppumaan. Vai haluatko syrjäytyneen, alkohomisoituneen ja masentuneen pojan itsellesi?

Jos mies ei suostu yksilöterapiaan JA perheneuvolaan, niin ottaisin eron. Poika turvaan henkiseltä väkivallalta. En myöskään pystyisi kunnioittamaan/rakastamaan miestä, joka kohtelee omaa lastaan noin alentavasti. Ihmettelen syvästi, miksi olet katsellut tilannetta näin pitkään.

Olet varmaan ylpeä valinnoistasi.

Ajattelitko viedä viattoman lapsen turvaan, vai jatkaa hänen pahoinpitelemisensä sallimista?

Fay kirjoitti:

Oot kyllä ihan syystä huolissas, toi on henkistä väkivaltaa ja sun pitäis äitinä suojella lastasi tuolta jos isä ei ymmärrä. Ero ois varmaan paras ratkaisu tai yhteydenotto perheneuvolaan tai muuhun tahoon joka auttaa teitä selvittämään millä keinoin toi laosen itsetunnon murskaaminen saadaan loppumaan. Vai haluatko syrjäytyneen, alkohomisoituneen ja masentuneen pojan itsellesi?

Mä suojelenkin poikaa parhaani mukaan, puolustan pelkäämättä, minä en väliinmenoa kaihda eikä mies mua kohtaan vastaavasti käyttäydykään, jostain syystä.

Erosta ei olisi apua, olemme joskus nimittäin olleet asumuserossa, ja tällöin mies oli poikaa kohtaan vielä kamalampi esim. pojan käydessä isänsä luona (joskus kuulin itse esim. pojan puhelimen välityksellä, miten isänsä tälle puhui, tai isän hakiessa/tuodessa poikaa miten tälle huusi tms.)

Poika kuitenkin välittää tietysti isästään ja halusi silloinkin itse isällään käydä, ja minulla taas ei ole oikeutta kieltää, kun kuitenkin myös toisinaan tykkäävät yhdessä puuhastella autotallissa jne, eikä mies kuitenkaan ole ollut fyysisesti väkivaltainen. Yhtään henkistä väkivaltaa vähättelemättä..

Ajattelen kai, että yhdessä ollessamme pystyn ainakin puolustaa poikaa ja olemaan henkisenä turvana.

Perheneuvolaa voisin kyllä miehelle ehdottaa, vaikken kyllä usko että suostuisi.

Ap

Toi henkinen väkivalta on yhtä tuhoisaa lapselle kuin fyysinen väkivalta. Oireet tästä väkivallasta tulee usein vasta viiveellä ja jatkuvat läpi koko lapsen elämän. Tosin se elämä saattaa jäädä melko lyhyeksikin. Sitäkö haluat.

Tulet myöhemmin katumaan todella lujaa, jos et nyt reagoi. Sitten on jo myöhäistä.

Tästä voi koitua todella isoja ongelmia tulevaisuudessa. Poika tulee vihaamaan isäänsä ja mahdollisesti sinuakin. 

Kerroit, että olette olleet asumuserossa. Miksi ihmeessä otit lapsen pahoinpitelijän takaisin?

Minulla oli tuollainen isä. Häneltä sain loppuelämän muistoksi sosiaalisten tilanteiden pelon. Olet ap kelvoton äiti kun et ole pelastanut poikaasi tuollaiselta isältä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli tuollainen isä. Häneltä sain loppuelämän muistoksi sosiaalisten tilanteiden pelon. Olet ap kelvoton äiti kun et ole pelastanut poikaasi tuollaiselta isältä.

Mitä sinun mielestäsi voisin tehdä?

Poikani on lojaali isälleen(kin) ja kuten kerroin edellisessä kommentissani, esim. asumuserossamme ollessamme poika itse halusi mennä isälleen, ja on sen ikäinen jonka sana jo painaa. Ja silloin poikaa ei suojellut kukaan, kun oli isällään ja minä omassa asunnossani. Sossut olivat kerran yhteydessä mieheen ja minuun (minä otin heihin yhteyttä) mutta kun mies kertoi kärsivänsä erostressistä, ja fyysistä väkivaltaa ei ollut SEKÄ poika itse halusi isälleen mennä JA sanoi sossuille tulevansa isänsä kanssa toimeen ja haluavansa tämän luona aikaa viettää, ei mitään toimenpiteitä tullut eikä niitä katsottu aiheellisiksi.

Eli itse ajattelen, että kun pysymme yhdessä, pojalla on aina ainakin puolustaja (minä) kotona. Erossa ollessamme poika olisi paljon kaksin isänsä kanssa.

Ap

Älkää haukkuko ap:ta. Tuollainen tilanne voi olla todella vaikea hoitaa kuntoon. Tiedän henk koht bähän vastaavia isiä, itse asiassa sen verran, että nuorena usein ihmettelin, miten jotkut pystyivät sanomaan, että heillä on ihana isä ja että isä on äitiä läheisempi ja isän kanssa on helppo puhua asioista...

Luulin siis, että kaikki faijat ovat luonnostaan lyhytpinnaisia ja tuskastuvat lapsiinsa, ja jos näin ei ole, niin silloin lapsessa täytyy olla jokin ihmeellinen ominaisuus, joka tekee hänelle hyvän isäsuhteen.

Olen toki sitä mieltä, että perheneuvolaan on mentävä.

Mutta pyydän, ettette lisäisi ap:n taakkaa moittimalla häntä. Luulen, että hän on yrittänyt parhaansa.

Mies käyttäytyy kyllä ala-arvoisesti. Mikä lie piru, joka riivaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli tuollainen isä. Häneltä sain loppuelämän muistoksi sosiaalisten tilanteiden pelon. Olet ap kelvoton äiti kun et ole pelastanut poikaasi tuollaiselta isältä.

Meillä oli tuollaista ehkä vähän lievempänä. Isä ei kiroillut minulle mutta kuitenkin ärjyi ja arvosteli pienemmästäkin virheestä. Erityispiirteenä mainittakoon se, että ollessani teini-ikäinen hän myös härnäsi ja ärsytti minua tahallaan, siis toisin sanoen kiusasi. Koin samaan aikaan myös rajua koulukiusaamista, joten en saanut olla rauhassa oikein missään. Minäkin kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta sekä masennuksesta.

Tapahtumista jäi jonkinlainen epäluottamus ja inho myös äitiä kohtaan, koska hän ei puuttunut asiaan mitenkään. 

Lapset ovat lojaaleja vanhemmilleen käytännössä aina. Ihan riippumatta siitä, miten vanhemmat heitä kohtelevat. Se ei tarkoita, että henkinen väkivalta lasta kohtaan olisi jotenkin ok.

Vierailija kirjoitti:

Älkää haukkuko ap:ta. Tuollainen tilanne voi olla todella vaikea hoitaa kuntoon. Tiedän henk koht bähän vastaavia isiä, itse asiassa sen verran, että nuorena usein ihmettelin, miten jotkut pystyivät sanomaan, että heillä on ihana isä ja että isä on äitiä läheisempi ja isän kanssa on helppo puhua asioista...

Luulin siis, että kaikki faijat ovat luonnostaan lyhytpinnaisia ja tuskastuvat lapsiinsa, ja jos näin ei ole, niin silloin lapsessa täytyy olla jokin ihmeellinen ominaisuus, joka tekee hänelle hyvän isäsuhteen.

Olen toki sitä mieltä, että perheneuvolaan on mentävä.

Mutta pyydän, ettette lisäisi ap:n taakkaa moittimalla häntä. Luulen, että hän on yrittänyt parhaansa.

Mies käyttäytyy kyllä ala-arvoisesti. Mikä lie piru, joka riivaa.

Kiitos tästä kommentista ❤ meni roska silmään.

Ap

Hyvä, että menet väliin, niin pojallesi jää olo, että ainakin toinen vanhempi välittää hänestä. Ulkopuolinen keskusteluapu voisi ehkä auttaa? 

Onko mies käyttäytynyt poikaa kohtaan noin vauvasta saakka vai missä kohtaa käytös alkoi?

Kuulostaa kyllä huolestuttavalta tuo tilanne. Voimia ap

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että menet väliin, niin pojallesi jää olo, että ainakin toinen vanhempi välittää hänestä. Ulkopuolinen keskusteluapu voisi ehkä auttaa? 

Onko mies käyttäytynyt poikaa kohtaan noin vauvasta saakka vai missä kohtaa käytös alkoi?

Kuulostaa kyllä huolestuttavalta tuo tilanne. Voimia ap

Kiitos! Käytös alkoi oikeastaan heti lapsen synnyttyä. Tai tietenkään vauva- ja pikkulapsiaikana tätä ei niin ollut, kun silloinhan lapsi oli lähinnä mun kanssa eikä vienyt tilaa sohvalta/ollut miehen "tiellä" tms.

Mutta jotenkin miehelle oli jo silloin vaikeaa osoittaa hellyyttä vauvallekaan, ei juuri ottanut syliin eikä leperrellyt tms.

Ja siis tämä käytös tuli sinänsä puskista, lapsi tehtiin tarkoituksella ja mies oli vähintään yhtä innoissaan kuin minä, suostui heti empimättä lapsentekoon, kun ekan kerran hänelle asiasta puhuin kahden vuoden seurustelun ja naimisiinmenon jälkeen.

Ap

Olette ap kamalia vanhempia pojallenne. En voi kun pudistella päätäni ja tuntea surua poikanne puolesta.

Oma isäni oli myös tuollainen sonta minua kohtaan. Parikymppisenä totesin, että nyt saa riittää.

Kuolkoot yksin. Aivan sama. Se olen minä joka joutuu elämään inhottavien muistojen kanssa. Ja täytyy todeta, että en äitiänikään pysty arvostamaan täysin.

Vierailija kirjoitti:

Olette ap kamalia vanhempia pojallenne. En voi kun pudistella päätäni ja tuntea surua poikanne puolesta.

Oma isäni oli myös tuollainen sonta minua kohtaan. Parikymppisenä totesin, että nyt saa riittää.

Kuolkoot yksin. Aivan sama. Se olen minä joka joutuu elämään inhottavien muistojen kanssa. Ja täytyy todeta, että en äitiänikään pysty arvostamaan täysin.

Lue kommenttini (viesti 12/19) ja ole hyvä ja kerro, miten minun tulisi tilanteessamme toimia, etten olisi kamala vanhempi. Oikeasti kuulisin erittäin mielelläni hyviä neuvoja.

Ap