Ärsyttää miehen äkäisyys poikaamme kohtaan
Olen monesti yrittänyt tästä miehelle puhua, mutta juuri mitään muutosta ei ole näkynyt. Poika kohta teini-iässä.
Mies ei juuri koskaan sano pojalle mitään kehuvaa eikä ystävällistä.
Ei yleensä puhu tai huomioi poikaa juuri ollenkaan, sanoo tälle jotain lähestulkoon vain silloin kun on jotain moitittavaa. Usein moittiminen alkaa jo aamusta. Tänäänkin kävi kymmeneltä ärjymässä tosi rumalla äänellä pojalle että nyt ylös sängystä ja repäisi äkäisenä peiton pois päältään ja heitti sen lattialle.
Minä sanoin miehelle kahden kesken, että olisi nyt voinut ensin edes toivottaa lempeästi hyvää huomenta ja sitten vasta repinyt peitot ja ärjynyt, jos poika ei olisi alkanut nousta kohtuullisessa ajassa.
Mies muutenkin puhuu pojalle tosi karmeasti. "Mene nyt vit tuun siitä" kun haluaa vaikkapa tilaa sohvalle jossa poika makoilee. "Saat anan idiootti" kun ei osannut jotain jossa oli isänsä apuna jne.
Toki välillä heillä on myös mukavaa ja nauravat yhdessä, mutta miten voi olla näin kamala omaa poikaansa kohtaan, ja miten voi olla niin vaikeaa kehua ja kannustaa edes joskus jostain?! En ole tainnut ikinä kuulla miehen kehuvan poikaa, tai osoittavan tälle hellyyttä edes taputtamalla ohimennen olalle...
Olen mieheltä kysynyt haluaako tosiaan pojan muistavan hänet tällaisena isänä, nyt kun poika alkaa olla jo iso ja pohtii varmaan jossain vaiheessa isänsä tapaa olla isä. Samoin olen kysynyt että onko oma isänsä käyttäytynyt samoin häntä kohtaan (kuulemma ei) ja olen monesti pyytänyt miestä miettimään, miltä olisi pienenä tuntunut, kun omalta isältä olisi itse saanut vastaavaa kohtelua, mutta mies vaan vaikenee ja/tai mutisee ettei varmaan kivalta, mutta miksi mikään ei silti muutu!?
Minä puolustan kyllä aina poikaa, joskus menen jopa väliin "komentamaan" miestä olemaan hiljaa, ja olen myös sanonut pojalle ettei isänsä käytös ole mitään fiksua.
Itse yritän myös kehua poikaa, mutta kun tietää kuinka tärkeää omalta isältä saatava positiivinen palaute olisi, niin...
Mistä tämmöinen voi johtua?
Kommentit (81)
Tiedän, että asia on vaikea, etkä ehkä näe asian vakavuutta pojan tulevaisuuden kannalta. Mutta
1. Henkinen väkivalta tuhoa poikasi itsetunnon ja aiheuttaa kauaskantoisia seurauksia
2. Sinun tehtäväsi aikuisena on suojella poikaa
3. Jos vakava keskustelu miehen kanssa ei tuota tulosta ->
4. Ota yhteys perheneuvolaan/sosiaalitoimeen ja pyydä apua
5. Erilleen muutto voi olla hyvä ja ainoa ratkaisu
Tärkeintä on, että väkivalta loppuu kokonaan ja poikasi saa elää turvassa ja rauhassa. Lapsi saa olla keskeneräinen ja hankala, aikuisen pitää hallita tunteensa ja sanansa. Sinun tehtäväsi on nyt toimia, ei odottaa!
Niin että vuosia kahtelit tuollasta ja nyt alkoi mietityttämään ja päätit tänne kirjottaa. Höpöhöpö.
Näyttää mukamas " miehen " mallia. Ja pieleen menee.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että asia on vaikea, etkä ehkä näe asian vakavuutta pojan tulevaisuuden kannalta. Mutta
1. Henkinen väkivalta tuhoa poikasi itsetunnon ja aiheuttaa kauaskantoisia seurauksia
2. Sinun tehtäväsi aikuisena on suojella poikaa
3. Jos vakava keskustelu miehen kanssa ei tuota tulosta ->
4. Ota yhteys perheneuvolaan/sosiaalitoimeen ja pyydä apua
5. Erilleen muutto voi olla hyvä ja ainoa ratkaisu
Tärkeintä on, että väkivalta loppuu kokonaan ja poikasi saa elää turvassa ja rauhassa. Lapsi saa olla keskeneräinen ja hankala, aikuisen pitää hallita tunteensa ja sanansa. Sinun tehtäväsi on nyt toimia, ei odottaa!
Luitko kommenttini ekalta sivulta?
1. Tiedän ja olen huolissani, ellei aloituksesta tullut ilmi
2. Suojelen ja puolustan aina kun tilanne vaatii
3. Ei tunnu tuottavan tulosta
4. Kuten tarkemmin kerroin aiemmassa kommentissani, otin yhteyttä sossuun eikä apua tullut
5. Asumuserokin kokeiltu ja pojan kannalta tilanne vain huononi (tästäkin enemmän siinä aiemmassa kommentissani)
Ap
Sun TÄYTYY ottaa yhteys perheneuvolaan ja USKALTAA kertoa sinne totuus. Teidän on PAKKO koko porukan mennä sinne palavereihin. Miehesi on PAKKO ymmärtää oman käytöksensä tuhoisuus.
Videoi näitä tilanteita minuuttitolkulla, jotta miehesi voi myöhemmin katsoa käytöstään.
Kerro usein pojalle, että isän käytös ei ole normaalia eikä hyväksyttävää. Kerro avoimesti, että idällä on jotain ongelmia, jotka jos johdu pojasta. Mitä
Melko sairas mies.
Kyllähän tuo AP sinustakin jotain kertoo kun tuollaisen miehen kanssa olet ja siten mahdollistat tuon sairaan käyttäytymisen poikaasi kohtaan.
Olet mahdollistaja. Melko lapanen sellainen. Voi poikaraukkaa.
Tuossa on sama kuvio kuinkoulukiusaamisessa: yksi kiusaa ja muot myötäilee ja mahdollistaa. AP et ole sen parempi.
Eroa, tai aseta ainakin ukaasi mielhellesi, jos ei sairas käytös muutu niin muutat poikasi kanssa pois.
Kuulostaa siltä, että poika yrittää hirveästi olla isälleen mieliksi. Voisitko ap keskustella pojan kanssa varovaisesti ja kertoa hänelle, ettei ärjymistä ja muuta ala-arvoista käytöstä tarvitse sietää keneltäkään - ei edes omalta isältä? Isää ei tarvitse mustamaalata, mutta voisit edes tiedustella pojalta, miltä isän käytös hänestä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Melko sairas mies.
Kyllähän tuo AP sinustakin jotain kertoo kun tuollaisen miehen kanssa olet ja siten mahdollistat tuon sairaan käyttäytymisen poikaasi kohtaan.
Olet mahdollistaja. Melko lapanen sellainen. Voi poikaraukkaa.
Tuossa on sama kuvio kuinkoulukiusaamisessa: yksi kiusaa ja muot myötäilee ja mahdollistaa. AP et ole sen parempi.
Eroa, tai aseta ainakin ukaasi mielhellesi, jos ei sairas käytös muutu niin muutat poikasi kanssa pois.
Tämä.
Istutte kolmistaan yhteiseen pöytään ja puhutte asiasta, sanot ettet halua kuunnella tuollaista kieltä kotonasi ja jos ei miehen käytös muutu, haette ammattiapua (tai sinä haet jos mies ei suostu)
Vai onko tuo sellaista molemminpuolista äijäilyä että poika vastaa samalla mitalla ja molempia naurattaa?
Tuo saattaa jossain vaiheessa muuttua fyysiseksi väkivallaksi. Johan tuosta on ollut pieniä merkkejä ilmassa: verbaalinen aggressio, tavaroiden paiskominen jne.
Luin kommenttisi ja totean heti että olet syystäkin huolissasi. Kyse on erittäin vakavasta asiasta. Et pysty kuitenkaan suojelemaan ja puolustamaan poikaasi, jos miehen huono käytös ja väkivaltaiset puheet jatkuvat. Se ei ole normaalia, se tuhoaa poikasi ja siksi sinun on toimittava heti. Jos sosiaalipuolelta et saanut apua, perheneuvola on seuraava paikka tai jos lapsi on koulussa koulukuraattoriin tai psykologiin voi ottaa yhteyttä. Asumusero on varmasti hyvä ratkaisu ja jos väkivalta isän luona jatkuu, tapaamisia voidaan rajoittaa. Keinoja on ja apua varmasti löytyy. Jos paikkakunnallasi on turvakoti, siellä on avopalveluita väkivallalle altistuneille lapsille. Voimia sinulle, toivon että jaksat hakea apua teidän perheelle. Vielä on aikaa korjata vahinkoja. Ja haluan vain auttaa, en moralisoida.
Luitko kommenttini ekalta sivulta?
1. Tiedän ja olen huolissani, ellei aloituksesta tullut ilmi
2. Suojelen ja puolustan aina kun tilanne vaatii
3. Ei tunnu tuottavan tulosta
4. Kuten tarkemmin kerroin aiemmassa kommentissani, otin yhteyttä sossuun eikä apua tullut
5. Asumuserokin kokeiltu ja pojan kannalta tilanne vain huononi (tästäkin enemmän siinä aiemmassa kommentissani)
Ap[/quote]
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että poika yrittää hirveästi olla isälleen mieliksi. Voisitko ap keskustella pojan kanssa varovaisesti ja kertoa hänelle, ettei ärjymistä ja muuta ala-arvoista käytöstä tarvitse sietää keneltäkään - ei edes omalta isältä? Isää ei tarvitse mustamaalata, mutta voisit edes tiedustella pojalta, miltä isän käytös hänestä tuntuu.
Miksi tällaisesta pitäisi keskustelle, selvä asia.
Ja mitä herkässä iässä oleva nuori isälleen pystyy, kun ei aikuinen ap pysty.
Olisitko itse tuollaisen kumppanin kanssa yhdessä. Et olisi, niin turha siihen kannustaa.
Eroa ap tuosta paskasta. EI SE MIHINKÄÄN MUUTU, kohta 20 vuotta olet ainakin sitä katsonut, jos lapsi on jo teini-ikäinen. Vaurioita on jo tullu pian kaksi vuosikymmentä.
Isänsä tuo poika hylkää aikuisena, toivottavasti aloittajankin. Olet vain mahdollistaja, et sen enempää.
Ap, minulla on samanlainen mies en uskalla puhua siitä missään tuntuu niin pahalle
Ap mies on kiusaaja ja ap hännystelijä
No nyt selittyy se, että Suomessa on näin paljon mielenterveyden takia koulupudokkaina tai jäävät työkyvyttömyyseläkkeelle. Koti on aina syy tällaisten tapausten takana, vaikka siitä ei saa puhua, kun ei saa ketään urpoa syyllistää. Koulu ja työelämä ovat vaativia jo sinällään, joten jokaikinen tarvitsee turvallisen ja rakastavan kodin tuekseen. Tuollainen isä on todennäköisesti erittäin huonosta kodista itsekin.
Ennen kuin teette lapsia jonkun kanssa, tarkkailkaapa puolison perhetaustaa enemmän. Huonoon sukuun ei kannata lisääntyä. Tämä asia ei ole rahasta kiinni, vaan paljon paljon isommasta asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Ap, minulla on samanlainen mies en uskalla puhua siitä missään tuntuu niin pahalle
Miltähän siitä puolustuskyvyttömästä lapsesta tuntuu, jos puolustuskyvyllisestä aikuisestakin (sinusta) tuntuu pahalle.
Se musertaa koko pienen ihmisen alun!
Voisiko miehesi olla masentunut ja purkaa pahaa oloa poikaan? Tulee oma lapsuus mieleen masentuneen äidin lapsena..
Ero ja yksinhuoltajuus. Sen voit tehdä.
Täysin ala-arvoinen isä. Totta kai lapsi haluaa olla isänsä kanssa, yrittää epätoivoisesti saada hyväksyntää jota ei koskaan tule. Jossain vaiheessa kun poika kasvaa menee sitten lopulta kuppi nurin ja saattavat ottaa yhteen oikein tosissaan. Yleensä tuossa 16-17 vuoden iässä alkaa vattuilu riittää. Poika voi myös alkaa kanavoida kiukun äitiinsä joka ei tilanteelle paljon voi.
Ymmärrän APn epätoivon, tilanne ei ollut ennakoitavissa ennen vauvan tuloa ja nyt teki niin tai näin niin aina väärin päin. Itse eroasin silti, sillä tavalla lapsella olisi ainakin suurimman osan aikaa rauhallinen koti. Kaikesta päätellen tuo vuoden isä -kandidaatti ei varmaan halua poikaansa vastuksekseen vuoroviikoin, vaan joka toinen viikonloppu riittää.