Anna Perhon loistava kirjoitus lasten ylenpalttisesta suojelusta.

Ap puhut ihan höpönlöpöä. 70-luvulla auto oli vain aikuisten liikkumisväline?

Se argumentti veikin pohjan kaikelta sanomaltasi.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2013 klo 16:28"]

[quote author="Vierailija" time="09.06.2013 klo 16:22"]

[quote author="Vierailija" time="09.06.2013 klo 16:18"]

Kukaan ei kritisoi turvavöitä tai turvaistuimia. Oletko ihan terve 9/10? Rauhoitu.

ap

[/quote]

Mitä? Minä olen ihan rauhallinen. Kunhan vaan oioin vääriä tietojasi.

-6-

[/quote]

Tietoni eivät olleet vääriä, vaan itse vetäisit suoraksi omat päätelmäsi. Tarkoitin lähinnä sitä, että siihen aikaan lapsia ei ollut tapana kuljettaa joka paikkaan autolla. Auto oli aikuisten liikkumisväline, lapset menivät pyörillä tai kävellen. Ei olisi tullut kuuloonkaan, että olisi kuljetettu autolla kouluun tai harrastuksiin. Edelleen kukaan ei kritisoi lakiin perustuvia turvamääräyksiä.

Erityislapsilla voi varmaan oli vaikeaa kynttilän kanssa, mutta normaalin koululaisen tulee jo osata tulen kanssa käyttäytyminen. Vanhemmat voinevat itse pohtia, onko oma lapsi tarpeeksi kypsä käsittelemään kynttilää.

Tuossa luisteluonnettomuudessa nimenomaan meni kaulan verisuoni poikki. Kypärä ei suojaa siinä tapauksessa yhtään.

ap

[/quote]

Hei, minähän luen vain, mitä sinä kirjoitat, en kykene lukemaan ajatuksiasi netin välityksellä tai muutoinkaan. Sanoit, että " Ennen myös liikenne oli aika lailla erilaista, joten turvalaitteille ei ollut käyttöä.", ja se on kyllä siis täyttä puppua.

Lisäksi puhut lööperiä siinä, etteikö lapsia olisi kuskattu ennenkin. Lapset matkustivat mukana tietysti perheen matkustaessa, ja haja-asutusalueella lapsia vietiin kouluun ja harrastuksiin. Ilman turvavöitä, turvaistuimia. Ja heitä KUOLI liikenneonnettomuuksissa vuosittain paljon, joten tarvetta totta tosiaan olisi ollut.

-6-

[quote author="Vierailija" time="09.06.2013 klo 16:28"]

[quote author="Vierailija" time="09.06.2013 klo 16:22"]

[quote author="Vierailija" time="09.06.2013 klo 16:18"]

Kukaan ei kritisoi turvavöitä tai turvaistuimia. Oletko ihan terve 9/10? Rauhoitu.

ap

[/quote]

Mitä? Minä olen ihan rauhallinen. Kunhan vaan oioin vääriä tietojasi.

-6-

[/quote]

Tietoni eivät olleet vääriä, vaan itse vetäisit suoraksi omat päätelmäsi. Tarkoitin lähinnä sitä, että siihen aikaan lapsia ei ollut tapana kuljettaa joka paikkaan autolla. Auto oli aikuisten liikkumisväline, lapset menivät pyörillä tai kävellen. Ei olisi tullut kuuloonkaan, että olisi kuljetettu autolla kouluun tai harrastuksiin. Edelleen kukaan ei kritisoi lakiin perustuvia turvamääräyksiä.

Erityislapsilla voi varmaan oli vaikeaa kynttilän kanssa, mutta normaalin koululaisen tulee jo osata tulen kanssa käyttäytyminen. Vanhemmat voinevat itse pohtia, onko oma lapsi tarpeeksi kypsä käsittelemään kynttilää.

Tuossa luisteluonnettomuudessa nimenomaan meni kaulan verisuoni poikki. Kypärä ei suojaa siinä tapauksessa yhtään.

ap

[/quote]

Niin ja kuten olen koko ajan sanonut, siinä luisteluturmassa ei kypärä olisi lasta pelastanut.

Osanet toivon mukaan silti lukea: aivotäräyksiä tapahtuu kaiken aikaa pienten lasten (alaluokkalaiset mukaan lukien) luisteluvahingoissa, ja ne ovat vältettävissä kypärillä.

PS: kannattaa muuten joskus mennä kouluun katsomaan vaikka vaan välitunnille. Sitä sähellyksen määrää... kuvittele siihen lapsille liehuvat enkelipuvut ja elävä tuli kynttilöissä... ei siinä tarvita erityislapsisuutta eikä yksittäisen lapsen varovaisuudella ole myöskään kauheasti asian kanssa tekemistä - sakissa sattuu ja tapahtuu silti!

-6-

Eiköhän ole sentään kodin asia opettaa tulen ja oikean kynttilän kanssa toimiminen lapselle?  Jos sitä paitsi oltiin ulkona, niin kynttilät olisivat hetkessä sammuneet toisin kuin patterikynttilät.  

Kun on iso joukko lapsia, on pakko ajatella turvallisuutta ja käytännöllisyyttäkin. Kypärä luistellessa on tarpeellinen lapsille vapaa-ajallakin silloin, kun taidot ovat vielä puutteelliset.

Konttauskypärä olisi meillä säästänyt yhden lääkärireissun ja monta isoa itkua, kun 6kk:n ikäinen nousi jaloilleen.

Liikaa suojelua en silti kannata; kohtuus kaikessa.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2013 klo 16:45"]

Eiköhän ole sentään kodin asia opettaa tulen ja oikean kynttilän kanssa toimiminen lapselle?  Jos sitä paitsi oltiin ulkona, niin kynttilät olisivat hetkessä sammuneet toisin kuin patterikynttilät.  

Kun on iso joukko lapsia, on pakko ajatella turvallisuutta ja käytännöllisyyttäkin. Kypärä luistellessa on tarpeellinen lapsille vapaa-ajallakin silloin, kun taidot ovat vielä puutteelliset.

Konttauskypärä olisi meillä säästänyt yhden lääkärireissun ja monta isoa itkua, kun 6kk:n ikäinen nousi jaloilleen.

Liikaa suojelua en silti kannata; kohtuus kaikessa.

[/quote]

Lapsi oppii kotoa tulenkäsittelyä, se on totta. Mutta yksilön käytös on aina vähän eri juttu kuin ryhmän käytös. Eli on silti vähän eri asia miten suojella yli parinkymmenen liehuviin enkelipukuihin pukeutuneen lapsen sekoilevaa laumaa, siirtyessä pukuhuoneesta ulos jne. En tiedä tarkemmin, mutta voisin kuvitella, että itsekin siinä tilanteessa olisin mieluummin suositellut lapsille patterikynttilää.

-6-

Olisin kyllä huolissani, jos luokan pikkulapset hosuisivat kynttilöiden kanssa ulkona. Ihan taatusti joku sytyttäisi tukkansa palamaan ja jollakulla palaisi sormet.

Varmasti tulisi vahinko!

En ole ap, enkä jaksa lukea tuota Anna Perhon kolumnia. Varmasti on tilanteita, joissa se riskien minimointi pienellä panostuksella on ihan järkevää. Ja välttämättä me ulkopuoliset ei nähdä tilannetta ihan niin kuin paikalla olijat, eikä heti tajuta miksi joku päätös on tehty niin kuin on tehty.

Mutta mielestäni se ei ole järkevää, että ajatellaan "kun jotain voi sattua". Tai että turvallisuus aina ensin. Totta kai voi sattua, ja pitääkin sattua. Ei ole järkevää käyttää älyttömästi resursseja siihen että kaikki on tosi turvallista, saati sitten että kaikki on kiellettyä. Lapsen elämä on kokeilemista ja oppimista. Jos mitään ei saa tehdä eikä mitään saa kokeilla, muuta kuin pehmustetuilla paloilla valvovan silmän alla, niin ei mitään opikaan. Ei ole lapsellekaan terveellistä oppia pelkäämään tai elää kieltojen keskellä. Eikä kukaan opi mitään oikeasta maailmasta sillä, että varjellaan kaikilta mahdollisilta vaaratekijöiltä. Kouluissakin on totta kai järkevää varautumista, että sitten sitä turhaa. Koulun on tarkoitus olla paikka, jossa opitaan tärkeitä asioita, ei pehmustettu säilytystila. Onko järkevää, että ensisijassa opetetaan ihmistä välttämään kaikkia riskejä?

Tulen ja puukon käsittely on perustaitoja. Pyöräily, kiipeily, vauhdikkaat leikit, esineiden heitteleminen on lasten perusjuttuja. Se että ne saattaa aiheuttaa itkua, kipua, harvinaisissa tapauksissa jopa elinikäisiä vammoja tai hengenmenon, on ikävää mutta kuuluu asiaan. Totta kai tässä se rajan veto on vaikeaa. Mikä on liian vaarallista ja järkevää kieltää? Okei, on järkevää että mankelissa on lapsilukko ja autossa on turvaistuin ja lääkkeet säilytetään sillä tavalla ettei lapsi nyt ensimmäiseksi leikeissään niihin törmää eikä elävää tulta jätetä vartioimatta. Onko järkevää, ettei saa pyöräillä kouluun tai että koulussa ei saa kiivetä lumikasan päälle tai kiivetä puuhun? Minusta pitää olla nimenomaan varovainen sen kanssa, ettei kielletä kaikkea varmuuden vuoksi. Mitä sillä saavutetaan, että kaikkea kontrolloidaan ja varotaan? Onko hyvä perustelu se, että no kun vakuutusyhtiö vaatii tai no kun ei ole suojatietä siinä koulureitillä tai joku voi varastaa pienten lasten arvokkaat polkupyörät? Eikö nämä ole asioita, jotka voitaisiin korjata, jotta lapsia ei tarvitse kääriä pumpuliin? Lasten tapaturmainen kuolleisuus on varmasti laskenut, mutta toisaalta lasten psyykkinen pahoinvointi kasvaa. Voiko siinä olla yhteyttä?

Jos en mene yhtään tohon riitaan kypäristä ja niiden pakosta, niin pakko kuitenkin kommentoida: olen osittain samaa mieltä siitä, että turvallisuus menee aivan yli ja ympäri nyky-yhteiskunnassa.

Esimerkkinä vaikkapa turvakaukalot ja istuimet. Hankin lähipiiristäni ensimmäisenä palkki-istuimen autoon. Siinä kaksivuotias istuu nenä menosuuntaan eli suomalaisittain väärinpäin ja vaarallisesti. Ja kamalinta on, että ajan joka päivä päiväkodin kautta töihin niin, että lapsella ei ole tuota palkkia ollenkaan vaan pelkät turvavyöt. Eli ajan 500m kolmenkympin rajoitusalueella suoraa tietä päiväkotiin niin, että lapsi ei ole viisipisteturvavöissä kiinni selkä menosuuntaan. Tosi hurjaa....

Tähtisädetikkujen kieltämistäkään lapsilta en ymmärrä. En mitenkään. Niitähän minunkin lapsuudessa oli ja olivat tosi kivoja! Nyt lapset voi katsoa, kun äiti polttaa tähtisädetikkua...

Esikouluun ei saa mennä yksin. Ei vaikka esikoulu olisi oman kodin alakerrassa. Ei vaikka lapsi haluaisi harjoitella yksin kulkemista vaikkapa yhtenä päivänä viikosta ennenkuin menee kouluun...

Kaikessa mietitään aina kenellä on vastuu eikä kukaan halua sitä vastuuta itselleen. lapsen etua ei ajatella. JOS minä ajan kolarin 500m matkalla päiväkotiin, niin voisiko siinä käydä niin, että lapseni kuolee tai vammautuu ja kenellä sitten on vastuu? Jos lapseni menee esikouluun yksin ja jotakin sattuu, niin päiväkodin kenellä on vastuu? Minulla, kun päästin hänet yksin esikouluun vai hoitajalla, kun päästi lapseni yksin esikoulusta kotiin? JOS jotakin sattuu...

TOISAALTA murrosiässä pudotetaan pumpulipilvistä rytinällä alas. Ostetaan halvin mopokypärä sille mopoilun aloittavalle teinille. Ja pari siideriä annetaan perjantaina mukaan muka sen takia ettei tarvii juoda toisten kyseenalaisia kiljuja. Kun juohan nuo teinit muutenkin. Ollaan mökillä viikonloppuja ja viikkoja. Siinäpä se pumpulissa kasvanut teini pääsee kunnolla itsenäistymään, kun ei ole kynttilääkään ikinä kädessään pitänyt..

Lapseni liikuntatunnilla on eräs mukautettu erityisoppilas. En päästäisi omaa lastani luistelemaan tämän mukautetun seuraan ilman kypärää, kun tuntuu, että kypärä päässäkin tapahtuu kauheita. Sama kynttilöiden kanssa, olen varma, että tämä mukautettu onnistuu vielä patterikynttilälläkin polttamaan vaikka koko koulun.

Vaikka oma lapsi olisi järkevä ja asiallinen, niin siellä koulussa on vaan niin monta muuttujaa.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2013 klo 17:12"]

Tähtisädetikkujen kieltämistäkään lapsilta en ymmärrä. En mitenkään. Niitähän minunkin lapsuudessa oli ja olivat tosi kivoja! Nyt lapset voi katsoa, kun äiti polttaa tähtisädetikkua...

.............

Kaikessa mietitään aina kenellä on vastuu eikä kukaan halua sitä vastuuta itselleen. lapsen etua ei ajatella. JOS minä ajan kolarin 500m matkalla päiväkotiin, niin voisiko siinä käydä niin, että lapseni kuolee tai vammautuu ja kenellä sitten on vastuu? Jos lapseni menee esikouluun yksin ja jotakin sattuu, niin päiväkodin kenellä on vastuu? Minulla, kun päästin hänet yksin esikouluun vai hoitajalla, kun päästi lapseni yksin esikoulusta kotiin? JOS jotakin sattuu...

TOISAALTA murrosiässä pudotetaan pumpulipilvistä rytinällä alas. Ostetaan halvin mopokypärä sille mopoilun aloittavalle teinille. Ja pari siideriä annetaan perjantaina mukaan muka sen takia ettei tarvii juoda toisten kyseenalaisia kiljuja. Kun juohan nuo teinit muutenkin. Ollaan mökillä viikonloppuja ja viikkoja. Siinäpä se pumpulissa kasvanut teini pääsee kunnolla itsenäistymään, kun ei ole kynttilääkään ikinä kädessään pitänyt..

[/quote]

Olen samaa mieltä tuossa, että pieniä lapsia varjellaan hyvin suurella innolla, mutta jotenkin ote lepsahtaa teini-iässä ja mennään toiseen ääripäähän.

Mutta kirjoituksestasi tulee kirkkaasti esille se, että kun SINÄ et ymmärrä jonkin asian riskejä, niitä ei SINUN mielestäsi tietenkään voi olla, vaan se on naurettavaa ylisuojelua.

Varoittaisin sinua ja muita annaperhoja  sellaisesta asenteesta.

Tavisäiti ei voi mitenkään tietää kaikkea, joten kannattaa ensin tutustua asiaan, ennen kuin tuomitsee. Yleensä kielloilla ja varoituksilla on hyvät perusteet.

Esimerkiksi tähtisadetikun kipinä voi polttaa erittäin pahasti. Omalla natiaisellani meni muutama vuosi sitten (kun tikut olivat vielä sallittuja lapsille) kipinä sekunnissa läpi paksusta talvitumpusta ja poltti käteen ikävän palovamman. Siis ihan kipinä vaan, ei tuikannut käteensä palavalla tikulla. Eivät ne siis ihan niin leikkileluja ole, kuin äkkiseltään luulisi - ja minäkin luulin ennen tuota.

Sitten siihen vastuunjakoon.

Sinä olet valmis "kantamaan vastuun", jos jotain tapahtuu. Ihan tosiko olet... maksatko myös sairaalakulut täysimääräisinä yms. jos lapsellesi jotain tapahtuu siksi, että sinusta on turha vouhottaa? Ok, äkkiseltään on tosiaan aika vaikeaa kuvitella sitä, mitä voisi sattua 30 km/h alueella kun lapsi on turvavöissä, mutta kun se ei ole sinun varovaisesta ajotavastasi yksin kiinni, tapahtuuko liikenteessä onnettomuuksia. Varmaan riski oli tosiaan pieni... mutta itse periaate on siis vähän arveluttava, että yksittäinen perhe katsoo, että "joo, lapsi on mun vastuulla, mitä te hössötätte...?" Hössötetään siksi, että onnettomuustilanteessa muut perheet eivät ehkä sitten enää muistakaan sitä, että ottivat mukamas vastuun itselleen, vaan ollaan vinkumassa korvauksia ja eskariopea vastuuseen jnejne.

Oikeasti säännöt eivät ole niin kamalia tai rajoittavia. Ne saattavat NÄYTTÄÄ turhilta ja typeriltä, ja yksittäistapauksissa voivat sitä ollakin - mutta kokonaisuuden toimivuuden vuoksi niistä on pidettävä yksittäistapauksissakin kiinni. Yhdelle ei voi antaa erillisoikeuksia.

Mä ymmärrän, että nykyajan individualistisessa elämäntavassa se kirpaisee jotakuta, mutta voihan sitten vaikka kirjoittaa kolumnin tai urputtaa aaveella...

-6-

Kun kirjoitin, että on kodin asia opettaa tulen ja kynttilän kanssa toimimista, niin tarkoitin, ettei sitä tarvitse opetella koulussa .  Kun joku tuossa aiemmin sanoi, että pitäähän sitä  opetella . Patterikynttilät siis käyttöön silloin, kun lapset niitä pitelevät!

Olen työskennellyt pitkään erityislasten kanssa ja voi, miten kiva oli, kun nuo patterikynttilät tulivat! Saatiin Lucia-kruunut ja enkelien kynttilät erityislapsillekin. Patterikynttilöillä kun ei niin haittaa, vaikka välillä huitaistaisiin vieruskaverin päätäkin.

Ai oli liikenne erilaista ennen vanhaan? No ehkä sata vuotta sitten ajettiin hiljempaa, mutta kyllä liikennekuolemat ovat vähentyneet 70-luvusta huomattavasti turvalaitteiden käytön myötä.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2013 klo 17:38"]

Kun kirjoitin, että on kodin asia opettaa tulen ja kynttilän kanssa toimimista, niin tarkoitin, ettei sitä tarvitse opetella koulussa .  Kun joku tuossa aiemmin sanoi, että pitäähän sitä  opetella . Patterikynttilät siis käyttöön silloin, kun lapset niitä pitelevät!

Olen työskennellyt pitkään erityislasten kanssa ja voi, miten kiva oli, kun nuo patterikynttilät tulivat! Saatiin Lucia-kruunut ja enkelien kynttilät erityislapsillekin. Patterikynttilöillä kun ei niin haittaa, vaikka välillä huitaistaisiin vieruskaverin päätäkin.

[/quote]

ok, ymmärsin väärin.

-6-

[quote author="Vierailija" time="09.06.2013 klo 17:12"]

Jos en mene yhtään tohon riitaan kypäristä ja niiden pakosta, niin pakko kuitenkin kommentoida: olen osittain samaa mieltä siitä, että turvallisuus menee aivan yli ja ympäri nyky-yhteiskunnassa.

Esimerkkinä vaikkapa turvakaukalot ja istuimet. Hankin lähipiiristäni ensimmäisenä palkki-istuimen autoon. Siinä kaksivuotias istuu nenä menosuuntaan eli suomalaisittain väärinpäin ja vaarallisesti. Ja kamalinta on, että ajan joka päivä päiväkodin kautta töihin niin, että lapsella ei ole tuota palkkia ollenkaan vaan pelkät turvavyöt. Eli ajan 500m kolmenkympin rajoitusalueella suoraa tietä päiväkotiin niin, että lapsi ei ole viisipisteturvavöissä kiinni selkä menosuuntaan. Tosi hurjaa....

Tähtisädetikkujen kieltämistäkään lapsilta en ymmärrä. En mitenkään. Niitähän minunkin lapsuudessa oli ja olivat tosi kivoja! Nyt lapset voi katsoa, kun äiti polttaa tähtisädetikkua...

Esikouluun ei saa mennä yksin. Ei vaikka esikoulu olisi oman kodin alakerrassa. Ei vaikka lapsi haluaisi harjoitella yksin kulkemista vaikkapa yhtenä päivänä viikosta ennenkuin menee kouluun...

Kaikessa mietitään aina kenellä on vastuu eikä kukaan halua sitä vastuuta itselleen. lapsen etua ei ajatella. JOS minä ajan kolarin 500m matkalla päiväkotiin, niin voisiko siinä käydä niin, että lapseni kuolee tai vammautuu ja kenellä sitten on vastuu? Jos lapseni menee esikouluun yksin ja jotakin sattuu, niin päiväkodin kenellä on vastuu? Minulla, kun päästin hänet yksin esikouluun vai hoitajalla, kun päästi lapseni yksin esikoulusta kotiin? JOS jotakin sattuu...

TOISAALTA murrosiässä pudotetaan pumpulipilvistä rytinällä alas. Ostetaan halvin mopokypärä sille mopoilun aloittavalle teinille. Ja pari siideriä annetaan perjantaina mukaan muka sen takia ettei tarvii juoda toisten kyseenalaisia kiljuja. Kun juohan nuo teinit muutenkin. Ollaan mökillä viikonloppuja ja viikkoja. Siinäpä se pumpulissa kasvanut teini pääsee kunnolla itsenäistymään, kun ei ole kynttilääkään ikinä kädessään pitänyt..

[/quote]

Estääkö suomalaisten tapa unohtaa lapset kun ne tulee murkkuikään sen, että lapsista kuuluu oikeasti huolehtia?

Siis jos suomalaiset ei osaa jotakin asiaa tehdä kunnolla loppuun asti, ei sitten tehdä sitä ollenkaan?

Tuosta patterikynttilästä: meillä oli 70-luvulla päiväkodin joulujuhlassa 4-6 -vuotiailla ihan oikeat kynttilät kädessä. Eikä kukaan syttynyt tuleen. Ja silloin niitä tekokuituisia vaatteita vasta olikin! Polyesterit vaan olisi roihahtanut. :D

Opin luistelemaan 3-vuotiaana, ilman kypärää. Muistan muutaman kipeän kopsahduksen kyllä, mutta siinähän oli motivaatiota opetella olemaan kaatumatta, kun vähän sattuu.

Jonkun konttauskypärän kanssa sama juttu: kipu opettaa, niin ikävää kun se onkin. Kääritään lapset pumpuliin, ja meillä on kohta 5-vuotiaita jotka eivät osaa vielä kävellä, eikä vanhemmat ainakaan anna lasten juosta, kun siinähän vasta voi pahasti sattuakin.

Perhon kolumnissa on ihan asiaakin: liialla suojelulla lisätään pelkoja. En minä ainakaan haluaisi kasvattaa poikaani maailmassa, missä vaikkapa puuhunkiipeily, maastopyörällä ajelu metsässä, naulan naulaaminen jne on liian vaarallista lapselle.

Minä keittelin aamupuuroa itselleni 6-vuotiaana, ja juu, kyllä poltin sormeni pari kertaa, mutta entäs sitten? Toisaalla tälläkin palstalla naureskellaan uusavuttomille, mutta niin vaan niitä sitten kasvatetaan vauvasta asti, että mitään haastavaa tai vaikeaa ei saa tehdä tai ottaa vastuuta vaikka siitä koulumatkastaan polkupyörällä.

Ja jatkan vielä: kun lapsi oppii, että asiat maailmassa voivat satuttaa, niin ehkä niille ei kehity kuolemattomuusfantasioita.

Tarkoitan, että jos pieni lapsi oppii, että tähtisädetikku voi polttaa, niin ehkä se ei paria vuotta myöhemmin sytytä tulitikuilla leikkiessään Helsingin keskustan makasiineja palamaan. Tai kaatuu polkupyörällä, niin ei myöhemmin kiipeä kuplahallin katolle, niin että palokunnan pitää tulla pelastamaan. Jos oppii liikennesäännöt 7-vuotiaana, niin ei 15-vuotiaana törmäile mopollaan kääntyvän auton eteen.

-36

[quote author="Vierailija" time="09.06.2013 klo 18:12"]

Ja jatkan vielä: kun lapsi oppii, että asiat maailmassa voivat satuttaa, niin ehkä niille ei kehity kuolemattomuusfantasioita.

Tarkoitan, että jos pieni lapsi oppii, että tähtisädetikku voi polttaa, niin ehkä se ei paria vuotta myöhemmin sytytä tulitikuilla leikkiessään Helsingin keskustan makasiineja palamaan. Tai kaatuu polkupyörällä, niin ei myöhemmin kiipeä kuplahallin katolle, niin että palokunnan pitää tulla pelastamaan. Jos oppii liikennesäännöt 7-vuotiaana, niin ei 15-vuotiaana törmäile mopollaan kääntyvän auton eteen.

-36

[/quote]

Minä toteutan tätä linjaa, olen tehnyt niin alusta alkaen, lasten ollessa ihan pieniä. Annan kaatua ja satuttaa itsensä, jotta oppivat varomaan isompia haavereita. JA suojaan heitä myös luistelu- ja pyöräilykypärin. 

Kauhean musrtavalkoista ajattelua, että sitä on joko äärisuojeleva tai ääriholtiton äiti.

Ja kaikesta tästä pelottelusta ja 'ylisuojelusta' huolimatta Suomessa kuolee lapsia tapaturmaisesti enemmän kuin muissa länsimaissa (väkilukuun suhteutettuna).

On se hyvä että meillä näitä annaperhoja ja muita jotka ymmärtävät varoitella tämmöisen ylisuojelun vaaroista.

36, tajuathan, että se, että sinulle ei hyvällä tuurilla tullut vakavia vammoja ei poista sitä, että tapaturmat ja tapaturmaiset kuolemat olivat ennen paljon yleisempiä lapsilla. Haluatko oikeasti palata siihen aikaan?

Aiheesta oli muuten erinomainen kirjoitus Hesarin kuukausiliitteessä huhtikuussa. Ilkka Malmbergin jutussa osoitettiin monin eri esimerkein, miten maailma on kehittynyt parempaan suuntaan.

Nykyaikuiset muistelevat omaa lapsuuttaan kultaisena, mutta todellisuudessa tilanne ei kokonaisuudessaan ollut ehkä ollenkaan niin hyvä. Kokemuksia karttui ja varovaisuuttakin kolhujen myötä, mutta samalla syntyi osalle lapsista pysyviä vammoja. Itselläni on kaksikin työkaveria (eläkkeelle jääneitä tosin jo), joilta kuoli 1970-luvulla lapsi kotona tapaturmaisesti!

En minäkään kieltäisi lapsiani kiipeilemästä tai nikkaroimasta. Mutta ymmärrän erinomaisesti, että riskejä vähennetään silloin, kun kyse on esim. koulusta, jossa opettaja joutuu olemaan samaan aikaan vastuussa isosta joukosta vieraitten perheiden lapsia.

-6-

[quote author="Vierailija" time="09.06.2013 klo 17:54"]

Ai oli liikenne erilaista ennen vanhaan? No ehkä sata vuotta sitten ajettiin hiljempaa, mutta kyllä liikennekuolemat ovat vähentyneet 70-luvusta huomattavasti turvalaitteiden käytön myötä.

[/quote]

Liikennekuolemien väheneminen on todella merkittävä, kun huomioi sen että 70-luvulta autojen määrä on moninkertaistunut ja samaan aikaan liikennekuolemien lukumäärä on tippunut murto-osaan siitä mitä se oli villillä ja vapaalla 70-luvulla.