Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen lapset raivostuivat raskaudestani (edellinen poistui????)
21.07.2020 |
Siis edellinen keskusteluni aiheesta ilmeisesti poistui? Teen nyt uuden, koska todella kaipaisin tilanteita.
Mutta lyhyesti tilanne uudelleen: Miehellä on kaksi teini-ikäistä lasta, jotka asuvat meidän kanssamme. Olen nyt raskaana ja viikko sitten kerroimme tästä teineille. Teinit kohtelevat minua nyt huonosti, mm. haukkuvat vauvaa parasiitiksi ja vaativat, että pysyn heidän "tieltään" poissa. Esimerkiksi toinen lapsista saattaa vaikkapa kattaa pöydän vain kolmelle ja totaalisesti esimerkiksi ignooraa puheeni ja keskeyttelee :(. On sanonut myös mm. että maha ei saa sitten näkyä, koska häntä ällöttää yms.
Lasten isä on puuttunut käytökseen, mutta tuntuu, että se on vain pahentunut.
Ja edellisessä ketjussa minut haukuttiin ja näille haukkujille tiedoksi: emme tätä vauvaa tekemällä tehneet, tarkoituksena oli laittaa alulle sitten, kun nuorempi lapsi olisi 17-18v. Nyt kuitenkin kävi näin ja enkä halunnut aborttia tehdä sen takia, että vauva sai alkunsa vähän liian aikaisin. Ilmeisesti av:n mukaan lasten vanhemmilla ei ole oikeutta harrastaa seksiä.
Tänään aion puhua miehen kanssa, kun hän tulee kotiin. Jos tilanne ei korjaannu, niin sitten joko lapset tai minä lähden talosta.
Kommentit (675)
Hankala tilanne. Omat vanhempani erosivat, kun olin noin 11-vuotias ja isä meni parin vuoden päästä uudelleen naimisiin. Uusi vaimo oli mukava ja tulimme hyvin toimeen. En ikinä ajatellut, että alkaisivat yrittää lasta. Mielestäni molemmat olivat vanhoja. Äitipuoli 40 vuotta ja isä hieman yli 50 vuotta. Perheessämme on aina ollut salailun kulttuuri. Mistään ei puhuttu suoraan ja vaikeat asiat lakaistiin hiljaisuudessa maton alle . Jossakin vaiheessa ymmärsin, että isä ja äitipuoli kävivät lapsettomuushoidoissa. Löysin muun muassa hormoniruiskuja kaapeista. Olin aivan kauhuissani. Isälläni oli vakava alkoholiongelma, joka räjähti käsiin eron myötä, vaikka merkkejä siitä oli jo varhaisemmassa lapsuudessani. En voinut kuvitella "vanhaa" alkoholisoitunutta isääni enää kenenkään vanhemmaksi. Ei kyennyt kantamaan vastuuta kunnolla edes omista teoistaan. Osaltaan en myöskään halunnut sotkeutua pikkuvauva-arkeen ja koko ajatus tuntui vastenmieliseltä. En pystynyt ajattelemaan asioita muuten kuin omalta kannaltani.
Äitipuoleni sai keskenmenon, mutta tätähän ei minulle tietysti kerrottu, vaikka tottakai ymmärsin jutun juonen. Koko raskaudesta ei kerrottu minulle missään vaiheessa. Isä kuolikin sitten lopulta alkoholin aiheuttamiin sairauksiin ja oli viimeisinä vuosina hyvin taantunut. Sisarpuoleni olisi jäänyt isättömäksi noin kymmenvuotiaana. Jos tästä jotain tuli opittua, niin rehellinen keskustelu lapsen ikätasoisesti helpottaa paljon asioita. Itse olin hiljainen ja vetäytyvä, enkä todellakaan olisi aukonut päätäni tai osoittanut voimakkaasti mieltäni. Sen sijaan olisin teininä toiminut kuten aloittaja eli paennut omaan huoneeseeni tai lenkille. Kumpikaan toimintamalli ei ole hyvä.
Olet myös kuten minä aika helposti pakenemassa ristiriitatilanteesta. Ensimmäisenä ajatuksenasi on muuttaminen. Oletko huomannut, että tekisit sitä usein riidoissa tai kokisit ne hyvin kuormittavina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta en siis tarkoita, että vaatteiden saksiminen ja haukkuminen olisi oikein. Ei todellakaan!
Teidän on miehen kanssa nyt vaan suunniteltava yhdessä, miten teette teineille selväksi, miten perheenjäseniä kohdellaan ja miten ei. Pidätte yhteisen puhuttelun, jossa miehelläsi on vetovastuu. Teinit saavat vuorollaan sanoa sanottavansa jos haluavat, mutta sen on oltava asiallista. Miehen on puututtava asiaan heti jos sinua tai tulevaa vauvaa aletaan solvaamaan.
Vauva on heidän sisaruksensa ja isälleen yhtä rakas kuin teinitkin. Vauva on tulossa ja ainoa vaihtoehto on sopeutua asiaan. Sinun ja vauvan nimittely ja dissaaminen on ehdottoman kiellettyä. Perheenjäseniä kohdellaan kauniisti tai vähintään asiallisesti, jos parempaan ei kykene. Huonoa käytöstä perheenjäseniä kohtaan ei sallita. Teinit eivät päätä kodin säännöistä ja siitä, mitä aikuiset tekevät.
Siinä muutama lähtökohta.
Kaikki kunnia ap.:lle. Itse en pystyisi noin hullujen lasten kanssa elämään.
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan olen siis tällä hetkellä kaksin kotona nuoremman teinin kanssa, joka on se pahempi. Hän on tälläkin hetkellä olohuoneessa tietokoneella, joten sen takia olen täällä makuuhuoneessa, kun en halua jatkuvasti kuunnella sitä haukkumista. Pari tuntia sitten, kun hain ruokaa keittiöstä niin teini totesi, että turhaa minä ruokaa haen, kun läski minusta kohta muutenkin tulee:(. Mitä tuohonkin sitten olisin sanonut... Harmittaa niin vietävästi jatkuvalla syötöllä kuunnella tuota kiukuttelua. ap
Älä yhtään salli tuollaista puhetta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen vanhempi teini on? Voisiko hän vähitellen alkaa muuttaa kotoa pois? Olisi sitten vain yksi kiukuttelija talossa.
Hän täyttää 17 ensi kuussa. Tämä vanhempi ei ole niin paha suustaan kuin tuo nuorempi, itse asiassa kaksin ollessamme on ollut ihan perusmukava, mutta jotenkin sitten lähtee aina nuoremman juttuihin mukaan. ap
Koetapa kahden kesken vihjata sille isommalle, että ei ole kovinkaan aikuismaista lähteä nuoremman murrosikäraivoon mukaan, kun isompi on jo sen ajan itse taakseen jättänyt. Luulisi isompaa jo nolottavan. Vetoa isomman näyttämän esimerkin voimaan nuoremmalle. Kerro myös, että kaikilla on taatusti kotona mukavampaa, kun käyttäydytään kuten ihmisten kuuluukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen vanhempi teini on? Voisiko hän vähitellen alkaa muuttaa kotoa pois? Olisi sitten vain yksi kiukuttelija talossa.
Hän täyttää 17 ensi kuussa. Tämä vanhempi ei ole niin paha suustaan kuin tuo nuorempi, itse asiassa kaksin ollessamme on ollut ihan perusmukava, mutta jotenkin sitten lähtee aina nuoremman juttuihin mukaan. ap
Koetapa kahden kesken vihjata sille isommalle, että ei ole kovinkaan aikuismaista lähteä nuoremman murrosikäraivoon mukaan, kun isompi on jo sen ajan itse taakseen jättänyt. Luulisi isompaa jo nolottavan. Vetoa isomman näyttämän esimerkin voimaan nuoremmalle. Kerro myös, että kaikilla on taatusti kotona mukavampaa, kun käyttäydytään kuten ihmisten kuuluukin.
Vanhempi on jo pyytänyt anteeksi... ketjun tarina on jo elänyt pari päivää noista alkupään viesteistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan olen siis tällä hetkellä kaksin kotona nuoremman teinin kanssa, joka on se pahempi. Hän on tälläkin hetkellä olohuoneessa tietokoneella, joten sen takia olen täällä makuuhuoneessa, kun en halua jatkuvasti kuunnella sitä haukkumista. Pari tuntia sitten, kun hain ruokaa keittiöstä niin teini totesi, että turhaa minä ruokaa haen, kun läski minusta kohta muutenkin tulee:(. Mitä tuohonkin sitten olisin sanonut... Harmittaa niin vietävästi jatkuvalla syötöllä kuunnella tuota kiukuttelua. ap
Älä yhtään salli tuollaista puhetta!
”Mitä tuohonkin sitten olisin sanonut...”
No vaikka:
”Nyt riittää. Asut omistamassani talossa, käytät maksamaani sähköä ja vettä. Täällä käyttäydyt sen mukaan. Omassa kodissasi saat aikanaan puhua ja tehdä mitä lystäät, mutta tässä talossa ihmisillä on käytöstavat, koskee myös sinua. Sinun ei ole pakko pitää vauvasta tai tästä tilanteesta, mutta sinä et asiasta päätä, aikuiset päättää. Sinua selvästi kiukuttaa, se on kyllä huomattu. Mikä sinua nyt oikein eniten asiassa huolettaa?” Jos teini avautuu, eikä lähde pois, sitten keskustelette siitä suoraan ja avoimesti, mutta asiallisesti. Jos keskustelu menee taas asiattomuuksiin, teinille voi sanoa, että keskustelu loppuu nyt ja voi jatkua, kunhan hän osaa taas käyttäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tässä joitakin esimerkkejä teinien kiukutteluista, kun joku niitä halusi. Suurin osa on nuoremman lapsen tekosia.
-Puhuin normaalisti miehen kanssa raskauteen liittyvistä asioista esim. neuvola-ajasta ja sitten teini sanoo, että onko siitä *sensuroitu sana parasiitista koko ajan pakko jauhaa
-Pidin tiukkaa paitaa, jossa näkyi pienesti vatsan kumpu (ei ole vielä iso maha, pieni kumpu vain) ja teini yökkäili sille ja myöhemmin saksi kyseisen paidan
-Teini kattaa pöydän vain kolmelle
-Teini keskeyttää puheeni ja kun isänsä siitä hänelle huomauttaa, lähtee huoneeseensa ja paiskoo ovia
-Keskustelin miehen kanssa vauvan tulevasta huoneesta ja siihen teini tokaisi, että hänen mielestään vauva voisi asua kaivossa
-Aamupalalla söin kaksi omenaa ja siihenkin teini totesi, että parasiitti aiheuttaa vararikon, kun syön niin paljon.Eli tällaista saan kuunnella aina ollessani teinin näköpiirissä. Vanhempi lapsi on paljon kiltimpi eikä oma-aloitteisesti sano tuollaisia, mutta valitettavasti toisinaan lähtee siskonsa juttuihin mukaan.
Enkä oikeasti jaksa kuunnella tuota jatkuvasti. Olemme tosiaan tämän talon hommanneet sillä ajatuksella, että yhteinen lapsi tulee jossain kohtaa, joten vauvalle on jo huone valmiina eli ei tue viemään kummankaan teinin huonetta. ap
No oikeastaan ainut mikä nuista on huolestuttavaa on toi paidan saksiminen. Olisin kyl vääntänyt kaikki muut ihan vitsiksi.
Ihan näin ydinperheessä asuvana niin on meilläkin lapsi paukattanut ovensa aika voimalla kiinni.
Mun mielestä on myös tärkeää, että sillä teinillä on nyt oikeus myös vihan tunteisiin. Sen pitää oppia niitä käsittelemään, mutta ei niitä tarvi mitenkää sulkea pois.
Mä tiedän, että raskaana voi kaikki tuntua vähän raskaalta, mutta nyt mun mielestä sun pitää olla aikuinen. Se on myös iso elämänmuutos niille teineille, ei pelkästään sulle.Ai nii, kun odotin esikoista olin lastensuojelulaitoksessa töissä. Niistä teineistä oli ihan järkkyä, että tulin niin vanhana raskaaksi. :D olin tuolloin 31.
Huhhuijakkaa. Mä ilmoittaisin yksikantaan, että asiasta ei tarvitse pitää ja vihainen saa olla, mutta käyttäytyä pitää. Että, niin kauan kuin asuu mun edes osittain omistamassa talossa, käyttäydytään kunnolla kaikkia kohtaan. Vapaasti voi muuttaa myös toiselle vanhemmalle, jos homma ei miellytä. Seuraavaksi tekisin itse lasun.
En iki kuuna päivänä antaisi omien lasteni käyttäytyä noin miestäni tai isänsä uutta vaimoa kohtaan. Loppuisi ruoka, harrastuskuskaukset ja rahan tulo saman tien. Oma teini haistatteli minulle kerran esiteininä. Tuli viikon kotiaresti saman tien ilman varoitusta. Ei ole haistatellut toiste.
T: Kahden teinin ja yhden bonusteinin vanhempi
Kyllä niitä muutkin on niitä lapsia kasvattanut. Myös hyvin eri temperamentillä varustettua. Tää on Suomessa jännä, että auktoriteetti perustuu kiristykseen. Aina.
No onhan meillä toisaalta tosi paljon mielenterveysongelmiakinKyllä, ja eroperheissä on kiristykseen ihan omat valtit olemassa. Voit vapaasti muuttaa toiselle vanhemmalle, jos homma ei miellytä. Mutta ei perhe ole sitä, että kaikkia miellyttää aina. Tuo on sama kuin parisuhteessa käyttäisi riitatilanteessa eroa aseena. Jos et ala toimia kuten haluan, otan eron! Ymmärrän, että tilannetta ei hyväksy, ja teinit käyttäytyy lapsellisesti. Mutta yhtä lapsellista on tuo "jompi kumpi muuttaa!". Rajat ja rakkautta, ei uhkaamista hylkäämisellä (mistä eroperheen lapsilla luultavasti jo on trauma), niin ei tule niin paljon niitä mielenterveysongelmia.
Mielestäni tässä ei ole ihan normaalista riitatilanteesta kyse. Jos mies saksisi vaatteitani rikki, niin kyllä, ero olisi lähellä. Rajat on rakkautta. Myös itseään kohtaan. Ei ole mitään syytä antaa kenenkään saksia vaatteitaan rikki. En haluaisi olla sellaisessa suhteessa.
Meillä on kyllä myös ollut oma osamme mustasukkaisuutta, mutta huonoon käytökseen puututtiin heti. Kerrottiin myös ettei muutokset vähennä rakkautta. Tuokin teini hakee rajoja. Tietoa, että vauvasta huolimatta hänkin on edelleen tärkeä. Se, ettei isä tai ap sano mitään vaan pakenee, lisää turvattomuutta. Teini ei löydä rajoja niin.
Mitä ihmettä nyt taas! Eihän mies sitä paitaa saksinut, vaan tuo ongelmateini! Luetun ymmärtäminen nolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tässä joitakin esimerkkejä teinien kiukutteluista, kun joku niitä halusi. Suurin osa on nuoremman lapsen tekosia.
-Puhuin normaalisti miehen kanssa raskauteen liittyvistä asioista esim. neuvola-ajasta ja sitten teini sanoo, että onko siitä *sensuroitu sana parasiitista koko ajan pakko jauhaa
-Pidin tiukkaa paitaa, jossa näkyi pienesti vatsan kumpu (ei ole vielä iso maha, pieni kumpu vain) ja teini yökkäili sille ja myöhemmin saksi kyseisen paidan
-Teini kattaa pöydän vain kolmelle
-Teini keskeyttää puheeni ja kun isänsä siitä hänelle huomauttaa, lähtee huoneeseensa ja paiskoo ovia
-Keskustelin miehen kanssa vauvan tulevasta huoneesta ja siihen teini tokaisi, että hänen mielestään vauva voisi asua kaivossa
-Aamupalalla söin kaksi omenaa ja siihenkin teini totesi, että parasiitti aiheuttaa vararikon, kun syön niin paljon.Eli tällaista saan kuunnella aina ollessani teinin näköpiirissä. Vanhempi lapsi on paljon kiltimpi eikä oma-aloitteisesti sano tuollaisia, mutta valitettavasti toisinaan lähtee siskonsa juttuihin mukaan.
Enkä oikeasti jaksa kuunnella tuota jatkuvasti. Olemme tosiaan tämän talon hommanneet sillä ajatuksella, että yhteinen lapsi tulee jossain kohtaa, joten vauvalle on jo huone valmiina eli ei tue viemään kummankaan teinin huonetta. ap
No oikeastaan ainut mikä nuista on huolestuttavaa on toi paidan saksiminen. Olisin kyl vääntänyt kaikki muut ihan vitsiksi.
Ihan näin ydinperheessä asuvana niin on meilläkin lapsi paukattanut ovensa aika voimalla kiinni.
Mun mielestä on myös tärkeää, että sillä teinillä on nyt oikeus myös vihan tunteisiin. Sen pitää oppia niitä käsittelemään, mutta ei niitä tarvi mitenkää sulkea pois.
Mä tiedän, että raskaana voi kaikki tuntua vähän raskaalta, mutta nyt mun mielestä sun pitää olla aikuinen. Se on myös iso elämänmuutos niille teineille, ei pelkästään sulle.Ai nii, kun odotin esikoista olin lastensuojelulaitoksessa töissä. Niistä teineistä oli ihan järkkyä, että tulin niin vanhana raskaaksi. :D olin tuolloin 31.
Huhhuijakkaa. Mä ilmoittaisin yksikantaan, että asiasta ei tarvitse pitää ja vihainen saa olla, mutta käyttäytyä pitää. Että, niin kauan kuin asuu mun edes osittain omistamassa talossa, käyttäydytään kunnolla kaikkia kohtaan. Vapaasti voi muuttaa myös toiselle vanhemmalle, jos homma ei miellytä. Seuraavaksi tekisin itse lasun.
En iki kuuna päivänä antaisi omien lasteni käyttäytyä noin miestäni tai isänsä uutta vaimoa kohtaan. Loppuisi ruoka, harrastuskuskaukset ja rahan tulo saman tien. Oma teini haistatteli minulle kerran esiteininä. Tuli viikon kotiaresti saman tien ilman varoitusta. Ei ole haistatellut toiste.
T: Kahden teinin ja yhden bonusteinin vanhempi
Kyllä niitä muutkin on niitä lapsia kasvattanut. Myös hyvin eri temperamentillä varustettua. Tää on Suomessa jännä, että auktoriteetti perustuu kiristykseen. Aina.
No onhan meillä toisaalta tosi paljon mielenterveysongelmiakinKyllä, ja eroperheissä on kiristykseen ihan omat valtit olemassa. Voit vapaasti muuttaa toiselle vanhemmalle, jos homma ei miellytä. Mutta ei perhe ole sitä, että kaikkia miellyttää aina. Tuo on sama kuin parisuhteessa käyttäisi riitatilanteessa eroa aseena. Jos et ala toimia kuten haluan, otan eron! Ymmärrän, että tilannetta ei hyväksy, ja teinit käyttäytyy lapsellisesti. Mutta yhtä lapsellista on tuo "jompi kumpi muuttaa!". Rajat ja rakkautta, ei uhkaamista hylkäämisellä (mistä eroperheen lapsilla luultavasti jo on trauma), niin ei tule niin paljon niitä mielenterveysongelmia.
Mielestäni tässä ei ole ihan normaalista riitatilanteesta kyse. Jos mies saksisi vaatteitani rikki, niin kyllä, ero olisi lähellä. Rajat on rakkautta. Myös itseään kohtaan. Ei ole mitään syytä antaa kenenkään saksia vaatteitaan rikki. En haluaisi olla sellaisessa suhteessa.
Meillä on kyllä myös ollut oma osamme mustasukkaisuutta, mutta huonoon käytökseen puututtiin heti. Kerrottiin myös ettei muutokset vähennä rakkautta. Tuokin teini hakee rajoja. Tietoa, että vauvasta huolimatta hänkin on edelleen tärkeä. Se, ettei isä tai ap sano mitään vaan pakenee, lisää turvattomuutta. Teini ei löydä rajoja niin.
Mitä ihmettä nyt taas! Eihän mies sitä paitaa saksinut, vaan tuo ongelmateini! Luetun ymmärtäminen nolla.
Lueppa se viesti jota edellinen lainasi, siinä verrattiin parisuhteeseen. Luetun ymmärtämisestä on aika turha kettuilla, jos itse ei sitä hallitse. :D
Perheneuvolaan aika ja teineille ammattilainen keskusteluapu.
Teinit loppulomaksi äidilleen kiukuttelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt jotakuta kiinnostaa, niin päätimme yhdessä, että nuorempi teini menee äidilleen koulujen alkuun asti. Käytös on jatkunut kiukkuisena ja asiattomana miehen puhuttelusta huolimatta ja mies tänään soitteli exälleen ja he yhdessä päätyivät siihen, että teini menee sinne nyt loppulomaksi. Teini ei kyllä tästä riemastunut vaan sai aivan jäätävän raivokohtauksen taas, mutta eipä tässä vaihtoehtoja nyt ole, kun teini ei osaa käyttäytyä ollenkaan. Saa sitten nähdä elokuun puolella, että onko käytös yhtään parantunut, toivon mukaan olisi.
Ehkä väärin, mutta oloni on nyt kyllä helpottunut, kun teini lähtee pois edes sitten hetkeksi. Muutaman tunnin päästä mies lähtee viemään häntä, siihen asti täytyy vielä kestää tuota ihme raivoamista. ap
Joo mun mielestä huono valinta. Teini varmasti pelkää pohjimmiltaan hylkäämistä ja nyt sitten toteutitte sen. Kun on lapsia täytyy kestää heidän rankkakin reagointi muutoksiin. Miksi ette hakeneet ammattiapua? Tämä saattaa vai lisätä lapsen katkeruutta. Olen itse oireillut uusioperhekuvioista pahasti teininä ja vanhempani ei aina toimineet parhaimmalla tavalla. Homma saatiin silti toimimaan, mutta jälkeenpäin ajateltuna se että he olisivat hylänneet minut olisi ollut pahinta mitä olis voinut käydä. Ja sillon mun sijoittamisesta läheiselle sukulaiselle oli puheissa ja silloinkin vaan lyhyeksi aikaa. Se olisi silti ollut kamalaa. Toivon, että otat lasta/teiniä kohtaan ymmärtävän asenteen ja haette ammattiapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo mun mielestä huono valinta. Teini varmasti pelkää pohjimmiltaan hylkäämistä ja nyt sitten toteutitte sen. Kun on lapsia täytyy kestää heidän rankkakin reagointi muutoksiin. Miksi ette hakeneet ammattiapua? Tämä saattaa vai lisätä lapsen katkeruutta. Olen itse oireillut uusioperhekuvioista pahasti teininä ja vanhempani ei aina toimineet parhaimmalla tavalla. Homma saatiin silti toimimaan, mutta jälkeenpäin ajateltuna se että he olisivat hylänneet minut olisi ollut pahinta mitä olis voinut käydä. Ja sillon mun sijoittamisesta läheiselle sukulaiselle oli puheissa ja silloinkin vaan lyhyeksi aikaa. Se olisi silti ollut kamalaa. Toivon, että otat lasta/teiniä kohtaan ymmärtävän asenteen ja haette ammattiapua.
Tuohan on kuitenkin vain sinun näkemyksesi. Toisella kaltaisellasi näkemys voi puolestaan olla päinvastainen. Sepä onkin selkeästi tapauskohtaista nyt, että mikä on järkevintä. Olen sanonut tässä ketjussa ennenkin, että jos rajattomalle teinille nyt asetetaan rajoja, niin TOTTAKAI hän kiukuttelee. Mutta kun rajat ilmaistaan sanomalla, että sinulla on vaihtoehtoja, joko hyväksyt tilanteen ja alat käyttäytymään tai lähdet vähäksi aikaa äidillesi, niin silloin luulisi jokaisen ajattelevan ihmisen sisäistävän vaihtoehdot. Minullekin on sanottu ovien paiskomisen yhteydessä melko vaihtoehdottomasti, että tuo muuten loppuu NYT HETI tai lähdet laitokseen... Ja kyllä vaan muuten loppui, koska äitini oli aika pirun vakuuttava. (joo ei tarttee alkaa jeesustelemaan, että yhdestä oven paiskomisesta alkaa heti uhkailemaan, tilanne oli jo aika pitkällä, näissä av keskusteluissa ei ikinä avata niin paljon, että saisi kokonaiskuvan)
Toki me emme tiedä miten AP:n tapauksessa on käynyt, onko teinille annettu mahdollisuus korjata käyttäytymistään tietäen mitä tapahtuu jos korjaamista ei tapahdu. Vai onko teinille ilmoitettu eilen että huonoa käytöstä emme siedä ja heti perään tänään ilmoitettu, että sinä muuten lähdet. Emme tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo mun mielestä huono valinta. Teini varmasti pelkää pohjimmiltaan hylkäämistä ja nyt sitten toteutitte sen. Kun on lapsia täytyy kestää heidän rankkakin reagointi muutoksiin. Miksi ette hakeneet ammattiapua? Tämä saattaa vai lisätä lapsen katkeruutta. Olen itse oireillut uusioperhekuvioista pahasti teininä ja vanhempani ei aina toimineet parhaimmalla tavalla. Homma saatiin silti toimimaan, mutta jälkeenpäin ajateltuna se että he olisivat hylänneet minut olisi ollut pahinta mitä olis voinut käydä. Ja sillon mun sijoittamisesta läheiselle sukulaiselle oli puheissa ja silloinkin vaan lyhyeksi aikaa. Se olisi silti ollut kamalaa. Toivon, että otat lasta/teiniä kohtaan ymmärtävän asenteen ja haette ammattiapua.
Tuohan on kuitenkin vain sinun näkemyksesi. Toisella kaltaisellasi näkemys voi puolestaan olla päinvastainen. Sepä onkin selkeästi tapauskohtaista nyt, että mikä on järkevintä. Olen sanonut tässä ketjussa ennenkin, että jos rajattomalle teinille nyt asetetaan rajoja, niin TOTTAKAI hän kiukuttelee. Mutta kun rajat ilmaistaan sanomalla, että sinulla on vaihtoehtoja, joko hyväksyt tilanteen ja alat käyttäytymään tai lähdet vähäksi aikaa äidillesi, niin silloin luulisi jokaisen ajattelevan ihmisen sisäistävän vaihtoehdot. Minullekin on sanottu ovien paiskomisen yhteydessä melko vaihtoehdottomasti, että tuo muuten loppuu NYT HETI tai lähdet laitokseen... Ja kyllä vaan muuten loppui, koska äitini oli aika pirun vakuuttava. (joo ei tarttee alkaa jeesustelemaan, että yhdestä oven paiskomisesta alkaa heti uhkailemaan, tilanne oli jo aika pitkällä, näissä av keskusteluissa ei ikinä avata niin paljon, että saisi kokonaiskuvan)
Toki me emme tiedä miten AP:n tapauksessa on käynyt, onko teinille annettu mahdollisuus korjata käyttäytymistään tietäen mitä tapahtuu jos korjaamista ei tapahdu. Vai onko teinille ilmoitettu eilen että huonoa käytöstä emme siedä ja heti perään tänään ilmoitettu, että sinä muuten lähdet. Emme tiedä.
Tänä aamuna siis teini ei suostunut tulemaan aamupalalle ja mies kävi hänen kanssaan keskustelemassa ja sanoi, että jos asenne ei korjaannu niin lähtee äidilleen. No, teini sitten tuli nyrpeänä syömään aamupalan, mutta jatkoi yhä sitä kiukuttelua ja mm tahallaan kaatoi mehuni pöydälle. Tämän jälkeen mies sopi exänsä kanssa, että teini menee sinne. Eli mielestäni teinille kyllä annettiin valinnan mahdollisuus ja hän valitsi käyttäytyä huonosti. ap
Siis on oikein uhata lasta laitokseen viemisellä? 60-luvulla uhattiin lapsia "kasvatuslaitoksella". Täytyy olla saatanallinen lapsi tai aika uusavuton äiti, joka ei löydä muuta ratkaisua, tai etsinyt juurisyitä lapsensa käytökselle...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo mun mielestä huono valinta. Teini varmasti pelkää pohjimmiltaan hylkäämistä ja nyt sitten toteutitte sen. Kun on lapsia täytyy kestää heidän rankkakin reagointi muutoksiin. Miksi ette hakeneet ammattiapua? Tämä saattaa vai lisätä lapsen katkeruutta. Olen itse oireillut uusioperhekuvioista pahasti teininä ja vanhempani ei aina toimineet parhaimmalla tavalla. Homma saatiin silti toimimaan, mutta jälkeenpäin ajateltuna se että he olisivat hylänneet minut olisi ollut pahinta mitä olis voinut käydä. Ja sillon mun sijoittamisesta läheiselle sukulaiselle oli puheissa ja silloinkin vaan lyhyeksi aikaa. Se olisi silti ollut kamalaa. Toivon, että otat lasta/teiniä kohtaan ymmärtävän asenteen ja haette ammattiapua.
Tuohan on kuitenkin vain sinun näkemyksesi. Toisella kaltaisellasi näkemys voi puolestaan olla päinvastainen. Sepä onkin selkeästi tapauskohtaista nyt, että mikä on järkevintä. Olen sanonut tässä ketjussa ennenkin, että jos rajattomalle teinille nyt asetetaan rajoja, niin TOTTAKAI hän kiukuttelee. Mutta kun rajat ilmaistaan sanomalla, että sinulla on vaihtoehtoja, joko hyväksyt tilanteen ja alat käyttäytymään tai lähdet vähäksi aikaa äidillesi, niin silloin luulisi jokaisen ajattelevan ihmisen sisäistävän vaihtoehdot. Minullekin on sanottu ovien paiskomisen yhteydessä melko vaihtoehdottomasti, että tuo muuten loppuu NYT HETI tai lähdet laitokseen... Ja kyllä vaan muuten loppui, koska äitini oli aika pirun vakuuttava. (joo ei tarttee alkaa jeesustelemaan, että yhdestä oven paiskomisesta alkaa heti uhkailemaan, tilanne oli jo aika pitkällä, näissä av keskusteluissa ei ikinä avata niin paljon, että saisi kokonaiskuvan)
Toki me emme tiedä miten AP:n tapauksessa on käynyt, onko teinille annettu mahdollisuus korjata käyttäytymistään tietäen mitä tapahtuu jos korjaamista ei tapahdu. Vai onko teinille ilmoitettu eilen että huonoa käytöstä emme siedä ja heti perään tänään ilmoitettu, että sinä muuten lähdet. Emme tiedä.
Tottakai ne on vain minun kokemuksiani, samoin kuin sinunkin. On kuitenkin ihan tyypillistä kokea hylkäämiskokemuksia tällaisessa tilanteessa. Rajoja pitää todellakin tehdä ja se on tärkeää. Olen silti sitä mieltä, että ne rajat tehdään ammattiavun kanssa. Omasta ensisijaisesta kodista pois laittaminen on mielestäni liian radikaali liike ja voi enemmn vain traumatisoida ja aiheuttaa lisää ongelmia. Kaikkien hyvinvointi kun on varmasti tavoitteena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo mun mielestä huono valinta. Teini varmasti pelkää pohjimmiltaan hylkäämistä ja nyt sitten toteutitte sen. Kun on lapsia täytyy kestää heidän rankkakin reagointi muutoksiin. Miksi ette hakeneet ammattiapua? Tämä saattaa vai lisätä lapsen katkeruutta. Olen itse oireillut uusioperhekuvioista pahasti teininä ja vanhempani ei aina toimineet parhaimmalla tavalla. Homma saatiin silti toimimaan, mutta jälkeenpäin ajateltuna se että he olisivat hylänneet minut olisi ollut pahinta mitä olis voinut käydä. Ja sillon mun sijoittamisesta läheiselle sukulaiselle oli puheissa ja silloinkin vaan lyhyeksi aikaa. Se olisi silti ollut kamalaa. Toivon, että otat lasta/teiniä kohtaan ymmärtävän asenteen ja haette ammattiapua.
Tuohan on kuitenkin vain sinun näkemyksesi. Toisella kaltaisellasi näkemys voi puolestaan olla päinvastainen. Sepä onkin selkeästi tapauskohtaista nyt, että mikä on järkevintä. Olen sanonut tässä ketjussa ennenkin, että jos rajattomalle teinille nyt asetetaan rajoja, niin TOTTAKAI hän kiukuttelee. Mutta kun rajat ilmaistaan sanomalla, että sinulla on vaihtoehtoja, joko hyväksyt tilanteen ja alat käyttäytymään tai lähdet vähäksi aikaa äidillesi, niin silloin luulisi jokaisen ajattelevan ihmisen sisäistävän vaihtoehdot. Minullekin on sanottu ovien paiskomisen yhteydessä melko vaihtoehdottomasti, että tuo muuten loppuu NYT HETI tai lähdet laitokseen... Ja kyllä vaan muuten loppui, koska äitini oli aika pirun vakuuttava. (joo ei tarttee alkaa jeesustelemaan, että yhdestä oven paiskomisesta alkaa heti uhkailemaan, tilanne oli jo aika pitkällä, näissä av keskusteluissa ei ikinä avata niin paljon, että saisi kokonaiskuvan)
Toki me emme tiedä miten AP:n tapauksessa on käynyt, onko teinille annettu mahdollisuus korjata käyttäytymistään tietäen mitä tapahtuu jos korjaamista ei tapahdu. Vai onko teinille ilmoitettu eilen että huonoa käytöstä emme siedä ja heti perään tänään ilmoitettu, että sinä muuten lähdet. Emme tiedä.
Tänä aamuna siis teini ei suostunut tulemaan aamupalalle ja mies kävi hänen kanssaan keskustelemassa ja sanoi, että jos asenne ei korjaannu niin lähtee äidilleen. No, teini sitten tuli nyrpeänä syömään aamupalan, mutta jatkoi yhä sitä kiukuttelua ja mm tahallaan kaatoi mehuni pöydälle. Tämän jälkeen mies sopi exänsä kanssa, että teini menee sinne. Eli mielestäni teinille kyllä annettiin valinnan mahdollisuus ja hän valitsi käyttäytyä huonosti. ap
Noi on todella äärimmäisiä keinoja hakean huomiota. Hakekaa nyt sitä apua! Ette selvästikkään pärjää yksin.
Ei ihme, ettei ap ole saanut ihmissuhdetta ennen kuin nyt tämän kakkoskierroslaisen kanssa. Ihmissuhdetaidot ovat uhmaikäisen tasolla eikä kykyä vuorovaikutukseen ole. Teini puhuu hirveitä ja ap ei osaa sanoa mitään vaan pakenee omaan huoneeseen ja sitten mies lähettää teinin pois. En usko että ap:sta on puolisoksi tai äidiksi. Varmaan antaa oman lapsensa pois kun se ekan keran kiukuttelee.
Normaali ihminen olisi sanonut teinille tiukasti, ettei hänelle puhuta noin ja hakenut terapiaa perheelle. Vauva ap kyykkii piilossa kun ei pysty kohtaamaan ihmisiä.
En edes usko koko saksi-juttua. Se on elokuvallinen kohtaus, jonka lapsen tasolla oleva ap loi saadakseen myötätuntoa. Karmeaa.
Alue: Aihe vapaa
Mielestäni tässä ei ole ihan normaalista riitatilanteesta kyse. Jos mies saksisi vaatteitani rikki, niin kyllä, ero olisi lähellä. Rajat on rakkautta. Myös itseään kohtaan. Ei ole mitään syytä antaa kenenkään saksia vaatteitaan rikki. En haluaisi olla sellaisessa suhteessa.
Meillä on kyllä myös ollut oma osamme mustasukkaisuutta, mutta huonoon käytökseen puututtiin heti. Kerrottiin myös ettei muutokset vähennä rakkautta. Tuokin teini hakee rajoja. Tietoa, että vauvasta huolimatta hänkin on edelleen tärkeä. Se, ettei isä tai ap sano mitään vaan pakenee, lisää turvattomuutta. Teini ei löydä rajoja niin.