Millainen on vanhan koululuokkasi menestynein?

Yhdestä tuli Miss Suomi ja toisesta elokuvaohjaaja.

Kaupan kassa kun on täällä epäonnistumisen ilmentymä, niin pitäisin kyllä ketä tahansa työtätekevää ihmistä menestyneempänä kuin työtöntä, vaikka tällä olisi millainen tutkinto. Kaupan kassa kuitenkin hankkii itse elantonsa eikä nostele kaikkia mahdollisia tukia, toisin kuin kaikelle muulle kuin "omalle alalle" nirppaileva työtön. Jos se "oma ala" olisi niin hyvin hallussa että on varaa nyrpistellä muille töille ja muiden töille, luulisi olevan töissä eikä työtön.

Kävin ala-asteen maaseudulla joten meillä oli pieni luokka reilut kymmenkunta oppilasta. Menestynein, tai sanotaan mieluummin kuuluisin on luokallani ollut Petri. Hänestä on muutamassa vuodessa kasvanut hyvin suosittu ja kuuluisa järkälemäisiä monisataa sivuisia teoksia kirjoittava kirjailija.

Myös me toiset olemme pärjänneet nykymittapuun mukaan kohtalaisesti niissä eri ammateissa joihin aikanaan valmistuimme.

Se lahjaton k**ipää, kuka kiusasi kaikkia muita. Nykyään työnjohtaja, ja oletukseni on, että nöyryyttää muita, että heikkolahjaisuutta ei huomattaisi.

Se lahjaton k**ipää, kuka kiusasi kaikkia muita. Nykyään työnjohtaja, ja oletukseni on, että nöyryyttää muita, että heikkolahjaisuutta ei huomattaisi.

Tuollahan tuo kylillä housun sepalus auki kulli suorana vaeltaa tyhjä katse kasvoillaan. Oli menestyny oppilas,hyvät todistukset. Vaan ei sitten jatko-opiskelut syystä tai toisesta tuottaneet hyvää lopputulosta. Perheen paine tais olla liian suuri. Meinasi tappaa itsensä ja on nyt sitten masennuslääkkeiden käyttäjä.

Kohta 50 vuotta ja oon tuntenu ala-asteelta eli 7-vuotiaasta. Psyyke on kouluvuosista muuttunut...

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin täällä stadissa vois tietää, mitä kenestäkin on tullut.

Kyllähän nyt julkut ja mulkut aina on tiedossa.

En tiedä, yhdestä tuli hammaslääkäri, häntä pidän menestyneenä.

Näihin menestymisiin ja "menestymisiin" vaikuttaa myös perhetausta. Jossakin perheyrityksessä kumileimaisimena "työskentely" antaa hienonkuuloisen tittelin eikä koulutuksenkaan tarvitse olla kummoinen, koska todellinen tekijä ja vastuuhenkilö on tyyliin isä. Julkisuudessa esiinnytään ties minä osaajana ja juurikin entiset luokkakaverit vähän hymyilee kun tietävät sekä kolulumenestyksen että sen, ettei ammattikoulua kummemmalla koulutuksella siinä katsella muita nenänvartta pitkin.

En pitäisi ihan samalla tavalla menestyneenä vanhempien yrityksessä työskentelevää ja "edennyttä" kuin sellaista, joka omilla ansioillaan on luonut itse oman ammatillisen uransa.

Ei tietoa, eikä kyllä kiinnostusta myöskään.

Mun lukioluokan tyypeistä (meitä oli 32) tuli ainakin neurologi (nyk. os.ylilääkäri), armeijan hävittäjälentäjä (DI), isojen it-firmojen perustaja ja myyjä => monimiljönääri (DI), lääkäri (en tiedä tark.), hammaslääkäri, arkkitehti, useampi DI, ekonomi jne. Tosin paras kaverini ei käynyt mitään kouluja lukion jälkeen, vaan meni töihin. Monista en tiedä mitään, kun en somessa.

N52, DI 😊

Yläasteella stipendin saanut priimus on nykyään lastentarhanopettaja. Pari DI:tä, luokanopettaja ja ainakin yksi valtsikan maisteri. Positiivisin yllättäjä oli eräs 5 keskiarvolla alisuorittanut ongelmatapaus, jolla on nykyään menestynyt rakennusfirma.

Muut tietääkseni amiksen tai AMK:n käyneitä. Lahjakkain ja ahkerin kai ajelehtii nykyisin MT-ongelmaisena. Yksi kuollut. Eipä mitään erityisesti mainitsemisen arvoista. Pienehköltä paikkakunnalta ponnistettiin.

Ala-asteen kymmenestä luokkani oppilaasta tuli: professori, DI, juristi, somevaikuttaja, lähihoitaja/lestakotiäiti, elämäntapatyötön, konekuski, Sosiaalityöntekijä, tarjoilija ja yrittäjä . Ei mitään yllättävää, kympin oppilaat menestyi ja heikoimmat putosi.

Meidän yläasteelta taisi ainoastaan yksi oppilas luokaltani mennä yliopistoon, hän on nykyään lääkäri. Oli koulukiusattu silloin.  Oli lusmuja luokka täynnä, mitä lie niille ongelmatapauksille kuuluu. itsekin olin kiusattu, alanvaihto mielessä.

Riippuu toki, miten menestys mitataan, mutta mulle ekana tuli mieleen seuraavat:

-kaksinkertainen maisteri ja kunnanjohtaja, koulussa aikanaan perusjannu

-yksi eturivin näyttelijöistä, koulussa melko ujo tyyppi, mutta näytteli toki taitavasti jo silloin

-ison rockfestarin tuottaja, koulussa aikanaan kiusattu, ujo tyyppi hänkin

Jos toista porukkaa mietitään, niin pari sellaista, joista jo koulussa mietin että tolla ei hyvin mene, on olleet vankilassa. Sillä suunnalla ei siis yllätyksiä.

Kaikkiin en tokikaan ole yhteydessä ollut. Tämä kooste siis niistä, joiden elämästä koulun jälkeen ylipäätään jotain tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi erittäin älykäs ja kunnianhimoinen luki kaksi huippututkintoa (=erittäin vaikea päästä) pääkaupunkiseudulla, ja on nykyään New Yorkissa töissä omalla alallaan.

Hel-Nyc??

Ei. Nainen, joka tekee ihan oikeaa omaa (eikä miehensä) uraa NY:ssä.

Luokkani menestynein tyttö meni kauppakorkeakouluun ja on nykyään hyvässä asemassa eräässä pankissa. Muutti pääkaupunkiseudulle. Hän oli aina hyvä ja tunnollinen koulussa ja suosittu, mutta myös suht ilkeä muille kuin kavereilleen (vrt. Regina George).

Itseäni kai voin pitää toiseksi menestyneimpänä. Ainakin olen saanut perheen, suorittanut kaksi tutkintoa ja en ole päivääkään ollut työttömänä valmistumisen jälkeen. Se on kai nykyaikana luksusta.

Luokkani menestynein on jääkiekkoilija Pekka Saravo. Leijonakapteeni ja monia suomenmestaruuksia Tapparan kapteenina.

Itse kävin ihan pienessä tuppukylässä alakoulun ja ainakin yhdestä luokkalaisestani on tullut formulakuski, kaiken aikansa siis ajelee ja kilpailee, Ranskassa pääosin. Ura aikalailla nousukiidossa hänellä, ollaan 23-vuotiaita vasta. Lisäksi yksi pelaa lentopalloa Ruotsissa jossain joukkueessa työkseen, on siis varmastikin aika menestynyt siinä. Muuten ei paljon hajua siitä, mitä kenestäkin on tullut.

Vierailija kirjoitti:

Parhaiten menestyivät ne, jotka lukematta saivat keskitason arvosanat ja käyttivät kouluajan verkostoitumiseen, elämiseen, sosiaalisuuteen.

Kympin saaneet ahkeroitsijat ovat kyllä pääsääntöisesti korkeakoulutettuja, ja ne joita ei lukeminen kiinnostanut duunareita.

Kuitenkin sosiaalisesti suositut keskitason ihmiset ovat tällä hetkellä pisimmällä elämässään.

Miten sillä sosiaalisella suosiolla pääsee opiskelemaan esimerkiksi lääkkikseen, kauppikseen, oikkikseen, dippainssiksi tai opeksi? Ja lahjakkuus ja sosiaaliset taidot useimmiten kulkevat käsikädessä. Sosiaaliset taidot ovat myöskin eri asia kuin suosio. Yleensä suositut koulussa ovat kovaäänisiä pomottelijoita (osa pieniä narsistin alkuja). Rauhalliset, kaikille ystävälliset koulumenestyjät harvoin ovat erityisen suosittuja, mutta menestyvät lähes poikkeuksetta parhaiten. Äly ja menestys korreloivat keskenään. Siihen liittyy myös ahkeruus. Missään en ole nähnyt tutkimusta, jonka mukaan keskinkertainen suosittu menestyisi elämässä parhaiten noin tilastotieteellisesti.