Millainen on vanhan koululuokkasi menestynein?
Eli mitä tuli luokkasi menestyneimmästä ihmisestä? Miksi pidät häntä menestyneenä?
Vai onko luokallasi useita, jotka ovat mielestäsi pärjänneet ”keskivertoa paremmin”? Olisitko arvannut tämän silloin nuorena vai yllätyitkö?
Entä onko ollut yllätyksiä toisin päin, joka josta odoteltiin suuria ei sitten lopulta oikein lunastanut odotuksia?
Kuinka kävi luokkasi suosituimpien?
Entä niiden syrjityimpien?
Kommentit (886)
Ohis, mutta miehen työkaveri oli samalla luokalla U2:n Bonon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Meidän luokalta tuli ainakin aineenopettajia, luokanopettajia, erityisopettajia, arkkitehtejä, diplomi-insinöörejä, lääkäri, sairaanhoitajia, autonkuljettajia ja toimistotyöntekijöitä. Muista en hirveästi tiedä. Pieni maalaiskunta.
Sama juttu. Pieni maalaiskunta Turun lähellä ja täytyy sanoa, että melkein kaikki lukiossa olleet pärjänneet todella hyvin. Sairaanhoitaja varmaan se ns heikoin ammatti mitä kolmesta lukioluokasta on valmistunut.
Ei aavistustakaan. Olen muuttanut lukion jälkeen pois kotipaikkakunnalta, kuten moni muukin silloisista luokkalaisistani.
En tiedä, millä meriiteillä menestystä tässä mitataan, enkä myöskään tiedä mitään entisistä koulukavereista. Rahallisesti se lienen minä. En omilla ansioillani, vaan tapasin vuosikymmen sitten loistavalla bisnesälyllä varustetun aviomieheni. Kaksi kotia, toinen Suomessa, toinen ulkomailla. Aikaa on lukea netistä juttuja kun työ on satunnaista, kotitoimistossa firmassa jossa mies osakkaana.
Mun oma koulutus on lähihoitaja ja irtisanouduin vakityöstä vammaisten parissa ulkomaille muuton vuoksi.
Omalta luokalta menestynein on varmaan hammaslääkäri. Sympaattinen ja sosiaalinen kaikkien kaveri kympin poika oli lukiossa.
Samaa yläastetta olen käynyt yhden nhl-pelaajan kanssa.
Nyt kun ajattelen asiaa niin meidän luokallamme oli monta matikkaneroa ja kympin oppilaita joista ei sitten oikein tulleet mitään erikoista. Yksi jonka tunnen pomppii nykyään huonoista osa-aikatyösuhteista toiseen ja pari toista ovat työsuhteessa, jossa nämä kaikki kympit ja matikkaneroudet valuvat aivan hukkaan.
Sitten meillä on näitä, minä mukaanlukien jotka eivät osanneet oikeastaan mitään peruskoulussa kuin ehkä pari ainetta. Tarvittiin apua matikassa, kemiassa, kielissä jne. Luokan priimukset pitivät minuakin joskus ihan uunona. Jotkut meistä löysivät sitten vuosien aikana mitä halutaan tehdä ja mentiin määrätietoisesti sitä kohti. Tästä peruskoulun "luuserikerhosta" löytyy nykyään lentoperämies, lääkäri ja minä joka olen kansainvälisen yrityksen Suomen osaston rahoituspäällikkö ja pyöritän siinä sivussa yrityksen. Itse asiassa opittiin englannin ja monta muuta asiaa vasta peruskoulun jälkeen kun opiskelu alkoi kiinnostamaan.
Toisaalta kaikki eivät pystyneet siihen vaan jotkut jäivät niille sijoille ja tiedän pari jotka taitavat olla huumausaineiden käyttäjää. Itseäni olisi luultavasti odottanut samanlainen kohtalo ellei minulla olisi ollut äiti joka tuki ja potki eteenpäin. En toisaalta pidä itseäni menestyneenä koska menestys on niin paljon muutakin kuin hyvä positio ja palkka.
Yläasteen luokan häirikkö, jota ei kovin paljon koulussa näkynyt enkä tiedä miten pääsi peruskoulun läpi, pärjää ilmeisesti kaupallisella alalla ihan mukavasti. On siellä muutamilla korkeampi koulutus ja varmaan ihan hyvät työurat, mutta sillä häiriköllä on varmaan myös sieltä parhaasta päästä tulot. Sillä häiriköllä ei tietääkseni ole peruskoulun jälkeen mitään tutkintoa, jos nyt sai sitä peruskouluakaan suoritetuksi.
No jos menestys mitataan fyrkan tienaamisella niin yks kundi mun luokalta , asuu Dubaissa nykyään ja hoitaa bisneksiään sieltä käsin. Ei peruskoulun jälkeen mitään opiskeluja, miljoonatulot .
Aika hienosti on monen elämä mennyt vaikka kaikista en tiedäkään. Menestyksen käsite on hieman häilyvä, onko esim. omillaan toimeentuleva perheenäiti menestynyt jos se oli hänen tavoitteensa alunperinkin? Miljonäärejä löytyy mutta sitten kuolleitakin. Itse edustan paremmin pärjääviä, korkeakoulutus ja taloudellinen riippumattomuus.
Meillä oli yläasteella kolme kympin tyttöä. Yhdestä tuli lääkäri, yksi on jossain huippu tutkimusryhmässä Sveitsissä ja yhdestä tuli arkkitehti (väitteli juuri).
Yllättävin oli luokan pissis, aivan täysi bimbo yläasteella, viihtyi siideripäissään viikonloput. Koulu ei kiinnostanut, pojat kylläkin. Näin hänet pari vuotta sitten ja oli juuri valmistunut hammaslääkäriksi.
Sitten ne valitettavat pari koulupudokasta, joista ei tullut muuta kuin Kelan asiakkaita.
Ihan työläisiä tuli, tietääkseni kaikista joiden menosta jotain tiedän. Oli muutama aika lahjakaskin hemmo, mutta toinen häärii kokkina, ei sillä kunnioitettava ammatti sekin, mutta olis voinut olla vaikka ihan "diplomikokki", se toinen taitaa olla metallimies.
Korkeassa asemassa oleva keksijä ja professori. Aikoinaan luokalla häirikkö. Nyt hienosti ja muodikkaasti pukeutuva ajattelija.
Muutama tehnyt kansainvälisen uran tekniikkaan liittyvällä alalla. Yksi on kirjoittanut parikin kirjaa ja on sillä tasolla, että arvostelut Hesarissa. Ei kuitenkaan ihan Sofi Oksanen-tason julkkis. Yksi muusikko ja ainakin yhtye on tunnettu, vaikka ei välttämättä tämä yksittäinen jäsen.
En osaa sanoa, kun muutin niin nuorena pois. Itse olin kiusattu mustalammas ja outolintu, joka jo ala-asteella lääkitsi masennustaan alkoholilla ja jätti lukionkin kesken. Ns huonon perheen lapsi. Luokkakavereiden vanhemmat varoittelivat seurastani.
Nyt opiskelen lääkiksessä.
Vierailija kirjoitti:
Ei aavistustakaan. Olen muuttanut lukion jälkeen pois kotipaikkakunnalta, kuten moni muukin silloisista luokkalaisistani.
Etkö törmää koskaan näihin vanhoihin luokkalaisiin tai vieraile kotipaikkakunnalla.
Lukioluokallani oli noin 27 oppilasta. Melkein kaikki opiskelivat yliopistossa ja muutama ammattikorkeakoulussa. Diplomi-insinööri taitaa olla tavallisin tutkinto. Ainakin neljä on valmistunut tohtoriksi. Yksi ei jatkanut opintojaan lukion jälkeen, mutta hänestä tuli ehkä se porukan menestynein, sillä hän pelasi pitkän ammattilaisuran ulkomaisissa jalkapallojoukkueissa ja Suomen maajoukkueessa. Opiskeluunkin olisi riittänyt paukkuja, sillä kyseessä on fiksu ja akateemisesti lahjakas tyyppi.
Kirjoitin ylioppilaaksi pienen maalaiskunnan lukiosta v. 89. Meitä taisi kirjoittaa sinä vuonna yhteensä 22. Kolmesta tuli DI, kahdesta luokanopettaja, yhdestä tulkki, yhdestä psykologi, yhdestä proviisori ja yhdestä kemisti. Eli yhteensä 9 hankki ylemmän korkeakoulututkinnon. Lisäksi moni kävi tekun tai opiskeli sairaanhoitajaksi tms. Se oli sitä aikaa, kun pienillä paikkakunnilla oli vielä paljon työpaikkoja ja niissä asui paljon lapsiperheitä ja elämä ja toiminta oli vireää. Paras ympäristö viettää lapsuus ja nuoruus.
Vanhalta yläasteluokaltani yhdestä tuli oopperalaulaja, hän on ihan kuuluisa niissä piireissä. Muut ovat aivan taviksia, minä mukaanluettuna. Minulla ja parilla muulla luokasta on yliopistotutkinto, muilla AMK- tai amistutkinto.
Koulussamme äänestettiin 9 luokalla oppilaita eri arvoniminien saajiksi. Miss Tulevaisuden lupaukseksi äänestetty on nykyään työtön. Luokan ns. kympin tyttö on kaupan kassa. Että joskus käy näin.
Yksi erittäin älykäs ja kunnianhimoinen luki kaksi huippututkintoa (=erittäin vaikea päästä) pääkaupunkiseudulla, ja on nykyään New Yorkissa töissä omalla alallaan.