Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millainen on vanhan koululuokkasi menestynein?
Eli mitä tuli luokkasi menestyneimmästä ihmisestä? Miksi pidät häntä menestyneenä?
Vai onko luokallasi useita, jotka ovat mielestäsi pärjänneet ”keskivertoa paremmin”? Olisitko arvannut tämän silloin nuorena vai yllätyitkö?
Entä onko ollut yllätyksiä toisin päin, joka josta odoteltiin suuria ei sitten lopulta oikein lunastanut odotuksia?
Kuinka kävi luokkasi suosituimpien?
Entä niiden syrjityimpien?
Kommentit (892)
Vierailija kirjoitti:
oman luokkani menestynein on töissä lääkefirmassa.
luokkaa alempana oli tyttö, joka oli ilmeisesti poikkeuksellisen älykäs siis ei ollut vain kympin tyttö, vaan voitti myös matikkakilpailuja jne. hän on nykyään tradenomi ja jossain perustoimistohommassa. tätä tapausta ehkä ihmettelen eniten - ei ollenkaan looginen valinta noilla edellytyksillä. mutta mikäpä minä hänen puolesta olen tekemään valintoja :)
Pänttääjistä ei ole töitä tekemään.
Töitä tekevät taas ovat ahkeria ja heillä on elämänilo. Heitä ei kiinnosta pänttääminen.
Oikeasti älykkään tosi ei tarvitse päntätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luokan huonoimmasta tuli flufferi homopornoon.
Jos rahalla mitataan, niin varmaan tekniikan tohtori, ylempää johtoa, oli ihan odotettavissakin että pärjää.
Vierailija kirjoitti:
oman luokkani menestynein on töissä lääkefirmassa.
luokkaa alempana oli tyttö, joka oli ilmeisesti poikkeuksellisen älykäs siis ei ollut vain kympin tyttö, vaan voitti myös matikkakilpailuja jne. hän on nykyään tradenomi ja jossain perustoimistohommassa. tätä tapausta ehkä ihmettelen eniten - ei ollenkaan looginen valinta noilla edellytyksillä. mutta mikäpä minä hänen puolesta olen tekemään valintoja :)
Et olekaan mikään tekemään valintoja. Itse olin myös lukion paras korkeimmalla keskiarvolla. Kauppatieteitä opiskelin, vähän hallintoakin. Olin yrittäjänä 8 vuotta, kunnes luovutin. Ei ollut minun hommaani se. Koko elämä oli yrityksen asioita. Perustin perheen ja jäin kotiäidiksi 33-vuotiaana. On ollut hyviä vuosia, yhteensä 7,5 vuotta kotona. Nyt olen ollut reilun vuoden töissä, teen toimistossa hommia kahdeksasta neljään ja tykkään. Kun työpaikan ovi sulkeutuu, työasiat jää sinne. En ole aikeissa ”luoda uraa”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oman luokkani menestynein on töissä lääkefirmassa.
luokkaa alempana oli tyttö, joka oli ilmeisesti poikkeuksellisen älykäs siis ei ollut vain kympin tyttö, vaan voitti myös matikkakilpailuja jne. hän on nykyään tradenomi ja jossain perustoimistohommassa. tätä tapausta ehkä ihmettelen eniten - ei ollenkaan looginen valinta noilla edellytyksillä. mutta mikäpä minä hänen puolesta olen tekemään valintoja :)
Pänttääjistä ei ole töitä tekemään.
Töitä tekevät taas ovat ahkeria ja heillä on elämänilo. Heitä ei kiinnosta pänttääminen.
Oikeasti älykkään tosi ei tarvitse päntätä.
Kyllä kuule asianajajan tarvii... Luuletko tosissaan, että ne tutkinnot ja tietotaidot tulevat tuosta vaan, elämänilon kautta.....
Fatalji
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kyllä mitään hajua. Luokan hikipinkoon törmäsin kerran lukioiässä, silloin "kehuskeli" saaneensa lukiossa vain vitosia ja kuulemma bileet oli kovin juttu koskaan. Pari vuotta aiemmin peruskoulussa keskiarvo oli lähempänä 10 ja ilmoitti hyvin tiukasti ettei aio edes puhua ihmiselle joka juo alkoholia tai polttaa tupakkaa. En tiedä pitikö tuo "uhoaminen" lukion vitosista ja jatkuvasta dokaamisesta paikkansa. En tiedä mitä nykyään tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jättäisin urheilijat kuten hokinelarit yms. omaan kastiinsa. Hikisuoritteilla ei maailmaa kehitetä tai paranneta. Aikansa voi peli- ja sponsorirahoja tulla ja sitten se on siinä. Räikköstä arvostan, ajatellen hänen taustaansa ja jo vuosikausien ajan kestänyttä varallisuuden kerryttämistä.
Yliopistotutkinnot, yksi, kaksi tai kolme eivät takaa todellista menestymistä, vaikka ne antavatkin valmiudet suorittaa vaativia asiantuntijatehtäviä. Oikeat menestyjät erottuvat aina henkilökohtaisten ominaisuuksiensa ja poikkeuksellisten kykyjensä tai lahjojensa kautta. eivät koulutustaustalla. Menestyjä on hän, joka tekee jotain yleisesti merkittävää, saavuttaa jotain suurta ja tämän lisäksi nousee laajaan arvostukseen. Ohessa tietysti karttuu luonnollisesti materiaa ja varallisuutta.
No mutta eihän sitten ole mitään järkeä kysyä, kuka oli jonkun tietyn koululuokan menestynein, kun ei luokalla todennäköisesti ole ketään oikeasti maailmaa muuttanutta. Eiköhän tässä kuitenkin haettu jotain kontekstisidonnaisempaa menestystä.
En muuten pidä mitenkään selvänä, että oikeasti merkittävien asioiden tekemisestä välttämättä karttuu materiaa ja varallisuutta, ainakaan mitään poikkeuksellisia määriä. Toki riippuu, mitä pitää merkittävänä.
Ei tarvitse kuin miettiä transistorin ja tekstiviestien keksijöitä. Kumpikaan ei saanut maailmaa muuttaneista keksinnöistään mitään.
Einsteinkaan ei muuten juuri hyötynyt neroudestaan taloudellisesti. Hänen palkkansa Princetonissa oli iso, muttei ökyiso vrt. nykyiset yritysjohtajat. Nobel-rahat menivät ex-vaimolle. Jonkun patentin oikeuden hän lopulta jakoi kollegan kanssa, mutten tiedä saiko hän siitä juuri tuloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menestynein olen ehkä minä. Väitöskirja tuli tehtyä ja nykyään olen 'eläkkeellä' pääomasijoittajana. Yksi tyttö luokalta pääsi kyllä playboyn keskiaukeamalle tussuaan esittelemään, jos sitä voi menestyksen mittarina pitää.
Oliko se portugalin playboy? Noita oikean playboyn suomiakkoja kun ei paljon ole. Kata kärkkäinen, linda lampenius, katariina souri tietääkseni ainoat.
Kata Kärkkäinen = Katariina Souri
Vierailija kirjoitti:
oman luokkani menestynein on töissä lääkefirmassa.
luokkaa alempana oli tyttö, joka oli ilmeisesti poikkeuksellisen älykäs siis ei ollut vain kympin tyttö, vaan voitti myös matikkakilpailuja jne. hän on nykyään tradenomi ja jossain perustoimistohommassa. tätä tapausta ehkä ihmettelen eniten - ei ollenkaan looginen valinta noilla edellytyksillä. mutta mikäpä minä hänen puolesta olen tekemään valintoja :)
"Töissä lääkefirmassa" ei kerro vielä mitään. Onko se varastossa, puhelinmyyjänä vaiko johtotehtävissä? Vähän sama kuin olla "töissä apteekissa" - jos siellä on teknisenä, istuu kassalla ja hyllyttää tavaraa, niin työ on yhtä hienoa ja yhtä helppo päästä kuin kaupan kassalla (kaupassa tosin saa parempaa palkkaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En stalkkaa niitä, en osaa sanoa.
Sama. Olin joskus vuosia sitten facebookissa ja toki katselin löytyykö sieltä vanhoja koulukavereitani ja osa laittoikin minulle kaveripyynnön. Kuitenkin sieltä löytyi yllättävän vähän heitä ja näin naisena ongelma onkin se, että heillä on varmasti useimmilla eri sukunimi nykyään, joten en voikaan heitä nimihaulla löytää. Minulla naimattomana ei ole sukunimi koskaan vaihtunut, joten vanhat koulukaverit löysivät helposti minut mutta minä en heitä.
Ihan tavallisia perheen äitejä ja tavis duunareita heistä oli tullut. Minä varmasti olin se huonommat kortit elämässään saanut, koska olen kärsinyt masennuksesta koko aikuisikäni. Siksi lähdinkin lopulta kokonaan pois facebookista, koska se on vähän sellaista että siellä esitetään kuinka hyvin itsellä on asiat ja minä vain valitin siellä. Sain kyllä kiitostakin näiltä koulukavereiltani, että kerron rehellisesti asioistani, tuon perspektiiviä siihen iänikuiseen oman elämän hehkuttamiseen ettei kaikilla ole asiat menneet nappiin.
Joten jos minusta jotain hyötyä siellä oli, niin sain heidät varmasti arvostamaan omaa tylsää perhearkeaan enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Kauheen paljon on Suomessa muuten miljonäärejä, kun joka toisen luokalta on sellainen tullut - vieläpä usein se 5 keskiarvon häirikkö!
Itse en tunne yhtäkään miljonääriä, vaikka asuin Helsingissä arvoalueella pitkään.
No jos lohduttaa, niin mun tuntema miljonääri oli kyllä superlahjakas jo alakouluikäisenä, teki lukion jälkeen kaksi hyvää akateemista tutkintoa (ei mitään humanistisia aloja), molemmat eri kielillä, ja sen jälkeen paiski töitä ihan järjettömästi.
Eli todellakin on menestyksensä ansainnut, siihen työmäärään minkä hän on tehnyt yltää ehkä joku promille ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun luokallani omituisin oli poika joka tuli kouluun salkun eikä repun kanssa, halusi pukeutua pukuun mielummin kuin farkkuihin ja tykkäsi tanssia ja laulaa. Ei ollut kovin suosittu. Muut pojat eivät kiusanneet mutta eristivät joukostaan niin koetti sitten hengata tyttöjen kanssa mutta mekään ei oikein ymmärretty häntä.
Olin yläasteella ennen kuin eräs homokaverini kertoi että tämä vanha luokkalaispoikani oli myös ja silloin palaset loksahtivat paikoilleen. Olin vaan niin viaton vielä silloin ysärin alussa etten ollut tajunnut.
Nykyään asuu keski-euroopassa, on jokin megapankinjohtaja asunnossa joka on kuorrutettu marmorilla, kristallikruunuilla ja kultauksilla ja poikaystävänä kunnon könsikäs. Ylläpitää instagramiaan ja siellä vilauttelee elämäänsä. Uskoisin että hän on ainakin taloudellisesti meistä kaikkein menestynein.
Yhdestä tuli kirjailija. Ehkä tunnetuin on edesmennyt Cisse Häkkinen, Hurriganesin solisti ja vuoden 1975 parhaaksi basistiksi valittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka moni tietää noiden tilanteen?
Älykkäimmastä kympintytöstä tuli lääkäri. Luokan hauskimmista tuli näyttelijä, tosi menestynyt ja tunnettu.
Kuinka te tunnette ja tiedätte vanhojen koulukavereiden elämästä noin paljon?
Itse olen kirjoittanut ylioppilaaksi 20 v sitten. Keneenkään koulukaveriin en enää varsinaisesti ole yhteydessä, mutta tuttujen ja tutun tuttujen kautta tiedän muutaman, siis alle kymmenen, ihmisen kuulumisista jotain että missä asuu ja millä alalla. En kyllä tämän perusteella pysty sanomaan, kuka on menestynein.
Menestyksen selitti parhaiten Earl Nightingale:
”Success is the progressive realization of a worthy goal or ideal.”
En edes tarkkaan tiedä, kuka oli luokan paras, mutta tosi hyvä koulumestys oli tytöllä, josta myöhemmin tuli tangokuningatar.
Ammattiurheilija, tienasi ensimmäisen miljoonansa alle 2-kymppisenä.
Huippu-urheilijan menestys on tietysti hyvin itsekästä siinä mielessä, että urheilu on silkkaa kaupallista viihdettä eikä tuota mitään yhteistä hyvää ihmiskunnalle samalla tavalla kuin vaikkapa syöpätutkija tai avaruustieteilijä. Itsekin kilpaurheilleena arvostan kuitenkin sitä määrätietoisuutta ja peräänantamattomuutta, jota ammattitasolle pääseminen ja siellä pysyminen vaatii. Elämän muilla alueilla joutuu luopumaan paljosta kun urheilu vie 24/7 ja pitää pystyä motivoimaan itsensä treenistä toiseen huvitti tai ei. Ihmisenä pitää olla paitsi fyysisesti vahva niin myös henkisesti. Raadollinen maailma, jossa kaikki haluaa olla menestyjän kavereita mutta loukkaantumisissa ja epäonnistumisissa urheilija jää täysin yksin keräilemään itseään pohjalta uuteen nousuun.
Alue: Aihe vapaa
Ei ollutkaan lainausta.
Eli nro 320 kävi poimimassa