Lue keskustelun säännöt.
Ei saatu kutsua miehen tyttären häihin!
06.06.2013 |
Miehen tyttö menossa naimisiin elokuussa. Eilen kuultiin, että kutsut on lähetetty (isoäidille, tädeille, kavereille...) mutta ei meille eli isälleen ja minulle. Tyttö sanoi jo aikaa sitten teininä, ettei minua häihinsä huoli ja isänsä sanoi silloin, että sitähän ei tyttö päätä.
Mies pahoitti mielensä oikein todella ja hokee nyt, että onko hän ollut niin huono isä, ettei edes lapsen häihin kelpaa. Mitä tässä nyt tekisi? Ilmoitanko tytölle, että jos kutsuu isänsä, en tule mukaan?
Kommentit (127)
[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 22:48"]
Ei kannata provosoitua. Tyttö pelaa valtapeliä kustannuksellasi. Itse hän asiasta tulee eniten kärsimään.
[/quote]
Juuri näin. Tuollaisella lapsella ei tee mitään. Hän on valintansa tehnyt, hän ei ansaitse teitä häihinsä. Unohtakaa hänet ja siirtykää eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näkee, että täällä taas historiaa tuntemattomat nuoret keskustelevat...
Siitä ei ole kovin kauan, kun naimisiin menevät tosiaan EIVÄT päättäneet itse/yksin, keitä juhliin kutsuivat. Ap:n mies on varmasti nähnyt lapsena ja nuorena kotonaan, miten häitä järjesteltiin ja hänelle on jäänyt tämä sinänsä täysin oikea, mutta jo hieman vanhentunut käsitys.
Suomessa morsiamen vanhemmat ovat perinteisesti järjestäneet nuorten häät ja vastanneet kaikista kuluista. Heidän nimensä on ollut kutsuissa kutsujana, ei nuorten. Vielä 1970- ja 1980-luvuilla, kun minä ja kaverini menimme naimisiin, vanhemmat kutsuivat vieraat ja järjestivät juhlat. Se oli itsestään selvää. Nuorten toiveet otettiin huomioon paikan valinnassa, koristelussa yms, mutta vanhemmat olivat vastuussa. Myöskään nuorten ystävillä ei ollut mitään roolia häiden järjestämisessä silloin. Kaaso auttoi pukeutumaan ja juhlan aikana, siinä kaikki. Juhlien aikana esim. ruokapöytään kutsui morsiamen äiti ja muuta toimintaa johti morsiamen isä.
Ymmärrän, että jos nuoret itse järjestävät ja maksavat juhlat, he päättävät myös vieraista. Tämä käytäntö on kuitenkin uusi.
Tämä kulttuuriero pitäisi nyt selittää morsiamelle. Ehkä hän isänsä sanomisten taustan tuntiessaan löytäisi voimaa olla armollisempi.
On tervettä olla kutsumatta häihinsä ja olemalla olematta muutenkaan tekemisissä ihmisten kanssa, joiden seurassa on paha olla. Ihan sama vaikka olisi oma isä. Ennen oli pakko olla tekemisissä, nykyään ei ole.
Ei kyllä kovin hyvin mene isällä jota tytär ei häihinsä halua. Ei taida olla ihmissuhdetaidot ihan kunnossa? Ja ne menee sitten niinpäin, että vanhemmat opettavat ne lapsilleen, jos lapset ei osaa, niin se on useimmiten vanhempien vika. Juuri seuraan mielenkiinnolla omia teinejäni; heidän isänsä säätää uuden naisensa kanssa siihen malliin että mokaa itse oman elämänsä teiniensä silmissä. Välillä tietysti yritän lapsille puolustaa isää, mutta minkäs teen, teinit tajuavat itse aikuisten tyhmyyden. Saavat aikanaan kyllä itse päättää juhlavieraansa. Ei sielläkään välttämättä senhetkistä äitpuolta sitten näy:)
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 15:50"]
Voi pyhä sylvi! Jo on huonosti kasvatettu kakara, Haiskahtaa äitimamman manipuloinniltakin. Itsepä likka kärsii, kun esim. näyttää hääkuviaan ja joutuu selittelemään, miksi vain osa hänen läheisistään oli mukana juhlassa. Mutta kukin tyylillään...
[/quote]
Onko sinulla tapana kyylätä tuttujen hääkuvia ja kysellä, miksi se tai tämä ei ollut juhlissa?
Usko tai älä, mutta ketään ei oikeasti tällaiset asiat kiinnosta.
Ja hääpäivä on yleensä yksi elämän tärkeimmistä päivistä. Jos suhde isään on paska, miksi pilata päivä siksi,että mitä muut ajattelee.
Itse vietin hääpäiväni ilman isääni. Sitä juoppoa vaimonhakkaajaa en halunnut päivääni pilaamaan. Ja oikein hyvä hääpäivä tulikin.
Ja usko tai älä, mutta ei ole tarvinnut selitellä kellekään, miksi kuvissa ei ole isää.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 00:06"]
Näkee, että täällä taas historiaa tuntemattomat nuoret keskustelevat...
Siitä ei ole kovin kauan, kun naimisiin menevät tosiaan EIVÄT päättäneet itse/yksin, keitä juhliin kutsuivat. Ap:n mies on varmasti nähnyt lapsena ja nuorena kotonaan, miten häitä järjesteltiin ja hänelle on jäänyt tämä sinänsä täysin oikea, mutta jo hieman vanhentunut käsitys.
Suomessa morsiamen vanhemmat ovat perinteisesti järjestäneet nuorten häät ja vastanneet kaikista kuluista. Heidän nimensä on ollut kutsuissa kutsujana, ei nuorten. Vielä 1970- ja 1980-luvuilla, kun minä ja kaverini menimme naimisiin, vanhemmat kutsuivat vieraat ja järjestivät juhlat. Se oli itsestään selvää. Nuorten toiveet otettiin huomioon paikan valinnassa, koristelussa yms, mutta vanhemmat olivat vastuussa. Myöskään nuorten ystävillä ei ollut mitään roolia häiden järjestämisessä silloin. Kaaso auttoi pukeutumaan ja juhlan aikana, siinä kaikki. Juhlien aikana esim. ruokapöytään kutsui morsiamen äiti ja muuta toimintaa johti morsiamen isä.
Ymmärrän, että jos nuoret itse järjestävät ja maksavat juhlat, he päättävät myös vieraista. Tämä käytäntö on kuitenkin uusi.
Tämä kulttuuriero pitäisi nyt selittää morsiamelle. Ehkä hän isänsä sanomisten taustan tuntiessaan löytäisi voimaa olla armollisempi.
[/quote]
Minä menin naimisiin v. 89 ja kyllä me silloin jo itse päätimme, ketä tulee häihimme.
Samoin tekivät vanhempani, jotka menivät naimisiin v. 72.
Joten en kyllä muista lainkaan sellaista aikaa, että vanhemmat olisi päättäneet, ketkä kutsutaan häihin.
vm 60
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 00:06"]
Näkee, että täällä taas historiaa tuntemattomat nuoret keskustelevat...
Siitä ei ole kovin kauan, kun naimisiin menevät tosiaan EIVÄT päättäneet itse/yksin, keitä juhliin kutsuivat. Ap:n mies on varmasti nähnyt lapsena ja nuorena kotonaan, miten häitä järjesteltiin ja hänelle on jäänyt tämä sinänsä täysin oikea, mutta jo hieman vanhentunut käsitys.
Suomessa morsiamen vanhemmat ovat perinteisesti järjestäneet nuorten häät ja vastanneet kaikista kuluista. Heidän nimensä on ollut kutsuissa kutsujana, ei nuorten. Vielä 1970- ja 1980-luvuilla, kun minä ja kaverini menimme naimisiin, vanhemmat kutsuivat vieraat ja järjestivät juhlat. Se oli itsestään selvää. Nuorten toiveet otettiin huomioon paikan valinnassa, koristelussa yms, mutta vanhemmat olivat vastuussa. Myöskään nuorten ystävillä ei ollut mitään roolia häiden järjestämisessä silloin. Kaaso auttoi pukeutumaan ja juhlan aikana, siinä kaikki. Juhlien aikana esim. ruokapöytään kutsui morsiamen äiti ja muuta toimintaa johti morsiamen isä.
Ymmärrän, että jos nuoret itse järjestävät ja maksavat juhlat, he päättävät myös vieraista. Tämä käytäntö on kuitenkin uusi.
Tämä kulttuuriero pitäisi nyt selittää morsiamelle. Ehkä hän isänsä sanomisten taustan tuntiessaan löytäisi voimaa olla armollisempi.
[/quote]
Niin...kukakohan se ei historiaa nyt tunne. Tapoja kun ollut monia kautta aikojen ja on edelleen. Kyllä vieläkin näkee sitä, että vanhemmat (sulhasen tai morsiammen tai yhdessä) maksavat häät ja toimivat kutsujina. Näin ollen heillä on myös sanavaltaa siihen, keitä paikalle tulee ja keitä ei. Paljon on sitäkin, että nuoret maksavat juhlansa itse ja päättävät, ketkä häihin tulee. Mummoni meni naimisiin ennen sotia ja jo silloin oli itse ukin kanssa valinnut vieraansa.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 13:54"]
Mitäs, jos olin mieluisa vieras? Katsos, minut kutsuttiin polttareihinkin ihan yllättäin. En kyllä mennyt, kun koen vähän vanhaksi itseni nuorempien joukossa ja muutenkin. Pitäköön keskenään hauskaa.
Ehkä joissain perheissä tilanne on toinen, mutta meillä mun paikka on ykköspöydässä ja miehen tytölle ei tulisi mieleenkään syrjäyttää minua perheestä. Ja jos sen tekisi, niin vetäisi mieskin herneen nenään. Mies tietää tasan, paljonko olen tytölle antanut lämpöä, välittämistä ja apua vuosien saatossa, kun omaa äitiä ei kiinnosta. Minä se maksan tytön lentoliput Suomeen, kun mössi asiansa ulkomailla ja oli rahattomana. Vanhemmat (inc. mieheni) vaan pyöritteli päätään ja minä se välittömästi siirsin OMALTA tililtäni rahaa tytölle, jotta pääsee sieltä pois. Minä se hommasin hänelle asunnon, ostin tarvikkeita, opetin kädestä pitäen pesemään ikkunat. Omaa äitiä ei näkynyt ekoihin kuukausiin. Minä lainaan edelleen auton, täytän veroilmoitukset jne. Jos meillä kehtaisi tehdä tuollaisen, niin kyllä mieskin loukkaantuisi, koska on monesti kiittänyt siitä, kuinka olen ottanut vastuulle "äitijutut" tytön elämässä. Mies on lojaali mulle näissä asioissa, koska ansaitsen sen.
t: se ykköspöydässä istunut, tytön äitiä vastapäätä
[/quote]
No niinhän tuossa sanottiin, että jos olit mieluisa vieras niin mikäs siinä. Jos noin paljon olet tytön elämässä kerran mukana, niin johan se on vähän velvollisuuskin sinut kutsua. Mutta tuolla aikaisemmin paasasit, että uuden naisen tahto menee AINA aikuisten lasten edelle. Ei todellakaan mene. Oma lapsi on aina oma lapsi, vaikka olisi viiskymppinen. Naisia tulee ja menee. Sinäkin olet toisen kierroksen saaliita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 23:23"]
Anna olla. Pitäköön häänsä. Meillä mies ei menisi edes lapsensa häihin, jos minua ei kutsuttaisi. Se nyt vaan on niin. Puoliso menee aikuisen lapsen edelle ja lojaliteetti kohdistuu ensisijaisesti häneen. Jos minulla olisi aikuinen lapsi, joka tekisi tuollaisen tempun, niin haukkuisin ihan pystyyn. Hävettäisi, kun olen niin huonosti kasvattanut.
T: vuosi sitten miehen tyttären häissä ykköspöydässä istunut...
[/quote]
Heiloja tulee ja menee, omat lapset pysyy.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 00:06"]
Näkee, että täällä taas historiaa tuntemattomat nuoret keskustelevat...
Siitä ei ole kovin kauan, kun naimisiin menevät tosiaan EIVÄT päättäneet itse/yksin, keitä juhliin kutsuivat. Ap:n mies on varmasti nähnyt lapsena ja nuorena kotonaan, miten häitä järjesteltiin ja hänelle on jäänyt tämä sinänsä täysin oikea, mutta jo hieman vanhentunut käsitys.
Suomessa morsiamen vanhemmat ovat perinteisesti järjestäneet nuorten häät ja vastanneet kaikista kuluista. Heidän nimensä on ollut kutsuissa kutsujana, ei nuorten. Vielä 1970- ja 1980-luvuilla, kun minä ja kaverini menimme naimisiin, vanhemmat kutsuivat vieraat ja järjestivät juhlat. Se oli itsestään selvää. Nuorten toiveet otettiin huomioon paikan valinnassa, koristelussa yms, mutta vanhemmat olivat vastuussa. Myöskään nuorten ystävillä ei ollut mitään roolia häiden järjestämisessä silloin. Kaaso auttoi pukeutumaan ja juhlan aikana, siinä kaikki. Juhlien aikana esim. ruokapöytään kutsui morsiamen äiti ja muuta toimintaa johti morsiamen isä.
Ymmärrän, että jos nuoret itse järjestävät ja maksavat juhlat, he päättävät myös vieraista. Tämä käytäntö on kuitenkin uusi.
Tämä kulttuuriero pitäisi nyt selittää morsiamelle. Ehkä hän isänsä sanomisten taustan tuntiessaan löytäisi voimaa olla armollisempi.[/quote]
Ennen oli ennen ja nyt on nyt.
Nykyisin sitä saa itse jopa valita sen että kenen kanssa menee naimisiin ja naimisiin pääsee jopa vaikka ei olisi käynyt rippikoulua.
Tietysti tyttärellä on oikeus kutsua häihinsä ketä haluaa. Jos isä on tehnyt selväksi että ei hyväksy sitä että uutta puolisoaan ei kutsuta, niin sitten voi olla tosiaan parempi että ei kutsuta kumpaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:16"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:11"]
[/quote]
Mutta miksi ne, jotka ovat menettäneet äitinsä, inhoavat eniten äitipuolia? Eihän heillä ole sitä ilkeää äitiä kertomassa, että isin nyxä on paska, he joutuvat itse kokemaan sen joka päivä.
Pakko kommentoida. Tämähän johtuu niin yksinkertaisesta syystä, ettei oikean äitinsä menettänyt hyväksy ketään isänsä rinnalle, koska pelkäävät uuden naisen yrittävän korvata oikean äidin. Mikä ei yleensä pidä paiukkaansa, mutta lapsi pitää isän uutta puolisoa uhkana, tai äidinkorvikkeena, eikä tästä syystä hyväksy uutta äitipuolta koskaan. Tästä taas tulisi keskustella lapsen kanssa, jotta hän pystyisi ymmärtämään asian paremmin, ettei äitipuoli yritä korvata menetettyä äitiä, tai saada lasta unohtamaan oikeata äitiään ja näin myös helpommin hyväksymään uuden äitipuolensa paremmin.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 00:06"]
Näkee, että täällä taas historiaa tuntemattomat nuoret keskustelevat...
Siitä ei ole kovin kauan, kun naimisiin menevät tosiaan EIVÄT päättäneet itse/yksin, keitä juhliin kutsuivat. Ap:n mies on varmasti nähnyt lapsena ja nuorena kotonaan, miten häitä järjesteltiin ja hänelle on jäänyt tämä sinänsä täysin oikea, mutta jo hieman vanhentunut käsitys.
Suomessa morsiamen vanhemmat ovat perinteisesti järjestäneet nuorten häät ja vastanneet kaikista kuluista. Heidän nimensä on ollut kutsuissa kutsujana, ei nuorten. Vielä 1970- ja 1980-luvuilla, kun minä ja kaverini menimme naimisiin, vanhemmat kutsuivat vieraat ja järjestivät juhlat. Se oli itsestään selvää. Nuorten toiveet otettiin huomioon paikan valinnassa, koristelussa yms, mutta vanhemmat olivat vastuussa. Myöskään nuorten ystävillä ei ollut mitään roolia häiden järjestämisessä silloin. Kaaso auttoi pukeutumaan ja juhlan aikana, siinä kaikki. Juhlien aikana esim. ruokapöytään kutsui morsiamen äiti ja muuta toimintaa johti morsiamen isä.
Ymmärrän, että jos nuoret itse järjestävät ja maksavat juhlat, he päättävät myös vieraista. Tämä käytäntö on kuitenkin uusi.
Tämä kulttuuriero pitäisi nyt selittää morsiamelle. Ehkä hän isänsä sanomisten taustan tuntiessaan löytäisi voimaa olla armollisempi.
[/quote]
Elämme vuotta 2013. Naiset eivät ole enää miesten omaisuutta ja hääpari saa päättä ketä kutsuu häihinsä. Palaapa sinä sieltä historiankirjoista tähän maailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä häihin kutsutaan avio- ja avoparit. Myös ihan seurustelevatkin pariskunnat, jos ovat jo jokseenkin vakiintuneet. Itse olen myös sinkkuaikana saanut aina avec-kutsun, ihan vaan varmuuden vuoksi, jos elämääni olisikin ehtinyt ilmestyä joku.
On siis suorastaan käsittämätöntä, että sitten ei muka kutsuttaisi oman vanhemman uutta kumppania.
Jos meillä kävisi noin, kun AP:lla, niin mies miettisi kyllä pitkään ja ankarasti mitä tekisi. Tytär on hänelle rakkainta maailmassa, mutta niin olen minäkin. Tilanne olisi hänelle stressaava ja suorastaan sietämätön. Ja vaikka kuinka vakuuttaisin, että voi mennä yksin enkä pahoita mieltäni, en ole varma miten hän toimisi. Luultavasti menisi, mutta ei nauttisi juhlista ja lähtisi sieltä nopeasti pois.
Lisäksi tuo tekisi varmasti sen, että mieheni ja tyttärensä välit huononisivat.
Noh, meillä tuo on aika epätodennäköistä ylipäätään. Tytär kun on hyvin kasvatettu. Lapset kuitenkin kertovat paljon myös vanhemmistaan, jos tuo tytär olisi huonosti kasvatettu, niin enpä usko, että olisin hänen isänsä kanssa. Kertoisi kuitenkin siitä miehestä aika paljonkin, niin isänä kuin myös toisaalta, jos se lasten äiti olisi jotain ihan kammoa ja kasvattanut lapsen aivan kieroon, niin ei normaali mies sellaista olisi katsonut eikä sietänyt.
Tähän asiaan on vaikea ottaa kantaa tuntematta taustoja. Yleensä vanhempien kutsumatta jättämisen taustalla on aika isoja asioita.
Mitkä ovat miehesi ja tyttären välit? Ovatko/oletteko tekemisissä keskenään?
Mitkä ovat sinun välit tyttäreen?
Mitkä ovat teidän välit miehen exään eli tytön äitiin?
Onko jommalla kummalla teistä alkoholiongelma?
Mitkä syyt ovat aikanaan johtaneet tyttären vanhempien eroon? Mitä vaikeuksia perheessä on ollut? Onko isä kohdellut tytärtä huonosti?
Miksi epäilet, että isä saattaisi saada kutsun, jos tytär tietäisi, että sinä et tule paikalle? Onko sinulla tapana riidellä miehen exän kanssa? Oletko huonoissa väleissä tyttären kanssa? Oletko joskus käyttäytynyt jossain tilanteessa niin, että tytär pelkäisi jonkinlaista kohtausta/selkkausta? Voiko olla, että tytön äiti ei sulata sinua ja vetää herneen syvälle nenään, jos sinä tulet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän noilla ole välit niin huonot että paras kun antaa tytön olla. Tyttö ei ole eroa ja isän uutta hyväksynyt eikä tule hyväksymään, tai sitten voi olla, että asiaan vaikuttaa tytön äiti, ja tyttö toteuttaa äitinsä ajatuksia.
Vanhempana kun alkaa ajatella itse huomaakin ehkä että isä on myös kiva olla olemassa ja ymmärtää että joskus pitää joustaa.
Ehkä kannattaa jääräpäisen isän jääräpäisine tyttärineen antaa selvittää asiansa keskenään. Heppoisissa kantimissa ovat lähiperheessä välit, jos tuollainen teini-iän sanaharkka on ne katkaissut. Ap:n asemassa saattaisin sanoa tytölle nätisti, että isä on pahoillaan ja haluaisi kovasti mukaan ja että hän voi ihan vapaasti tulla yksin häihin, jos tytär sitä toivoo.
Mielenkiintoinen keskustelu.
Tässä lukiessa herää sellainen kysymys kun moni puolustaa äitiä ja haukkuu isää ja äitipuolta, että jos/kun äiti kieltää kutsumasta isän tai tämän uuden puolison niin miksi se on hyväksyttävää?
Miksi on ok, että äiti kiristää lapsiaan jättäytymällä häistä jos isä tai tämän puoliso tulee paikalle? Lapselle ei jää valinnanvaraa vaan hänen on pakko tehdä kuten äiti sanoo ettei menetä välejä äitiin. Eikö tämäkin ole aivan sairasta?
Vaikka mies olisi miten pettänyt tms. niin ei aikuisen ihmisen pidä joutua miettimään hääkutsuja tehdessä että jos kutsun tuon niin tuo ei tulee jne.
Omassa suvussani ja miehen suvussa on kaikki eronneet mahtuneet aina samoihin juhliin. Miehet vanhemmat ovat eronneet ja molemmilla uudet puolisot tällä hetkellä. Ovat muodollisissa väleissä mutta eivät se läheisempiä, eivät ole kuitenkaan koskaan lähteneet tuolle tielle että "en tule jos tuo tulee" tms.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 11:22"]
Mielenkiintoinen keskustelu.
Tässä lukiessa herää sellainen kysymys kun moni puolustaa äitiä ja haukkuu isää ja äitipuolta, että jos/kun äiti kieltää kutsumasta isän tai tämän uuden puolison niin miksi se on hyväksyttävää?
Miksi on ok, että äiti kiristää lapsiaan jättäytymällä häistä jos isä tai tämän puoliso tulee paikalle? Lapselle ei jää valinnanvaraa vaan hänen on pakko tehdä kuten äiti sanoo ettei menetä välejä äitiin. Eikö tämäkin ole aivan sairasta?
Vaikka mies olisi miten pettänyt tms. niin ei aikuisen ihmisen pidä joutua miettimään hääkutsuja tehdessä että jos kutsun tuon niin tuo ei tulee jne.
Omassa suvussani ja miehen suvussa on kaikki eronneet mahtuneet aina samoihin juhliin. Miehet vanhemmat ovat eronneet ja molemmilla uudet puolisot tällä hetkellä. Ovat muodollisissa väleissä mutta eivät se läheisempiä, eivät ole kuitenkaan koskaan lähteneet tuolle tielle että "en tule jos tuo tulee" tms.
Sepäs se. Täällä tuntuu olevan paljon noita äitejä, jotka ovat eronneet, ja koittavat hallita lapsensa ja ex-miehensä ja tämän nykyisen elämää. Hankkisivat oman elämän, jottei tarvisi katkerana koittaa pilata muiden elämää, ja tehdä samalla hallaa omalle lapselleen. Ei lapsen tule joutua valitsemaan vanhempiensa välillä. Hänelle molemmat ovat yhtä rakkaita. Tuo uusi äitipuoli tuntuu olevan uhka vain lapsen äidille. Onhan äitipuolessa jotain sellaista, mitä hänessä ei, ja joka kiinnostaa ex-miestä.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:11"]
Kyllä minun mielipiteeni ja kokemukseni on osoittanut, että harvoin vika olisa "ilkeässä äitipuolessa", vaan nimenoman lapsen biologisessa äidissä, joka katkeruuttaan puhuu valheita lapselle, ja yrittää hankaloitaa ex-puolisonsa ja tämän nykyisen elämää. Se on totuus. Lasta on helppo johdatella, ja lapsi uskoo kyllä, mitä oma äiti sanoo. Kyllä katkerat ex-vaimot ovat kamalinta, mitä maa päällään kantaa. Tuhoavat lapsen ja biologisen isän välisen suhteen, vain kun eivät itse osanneet pitää ex-puolisoaan onnellisena. Tunnen liian monta tälläistä naista, ja kas kummaa he syyttävät kaikesta tätä ilkeätä äitipuolta kaikesta. Vaikka itse käyttäytyvät todella lapsen edun vastaiseti omaa katkeruuttaan. Säälittävää. Nämä biologiset lapsen äidit eivät ajattele lapsensa parasta, ja lapsi tulee kärsimään. Suuri joukko miehistä valitsee rakkaan nykyisen puolisonsa, kun harvakseltaan käyvän pieleen kasvatetun, manpiuloidun, puolisoaan halveksuvan lapsensa. Ja selvä se, puoliso on rinnalla joka päivä, lapsen näkee silloin tällöin, ja jos käytös on huonoa, ei sellaista kotiinsa halua. Niin se vain on.
[/quote]
Sori vaan mutta tämä kommentti on kyllä suurinta paskaa, mitä oon aikoihin lukenut. Ihan omasta kokemuksesta: äitini, joka siis jätetiin tämän isän uuden vaimon takia viisivuotiaan yh:ksi, ei KOSKAAN pahaa sanaa sanut ko. naisesta. Tämä huora sen sijaan (joo, pidän huorana naista, joka tietoisesti viettelee hankkiutumalla tahallaan raskaaksi perheellisen miehen), haukkui säännöllisin väliajoin minut äpäräksi ja äitini huoraksi päin naamaani, kun oli isällä käymässä. Onneksi se sitten loppui siihen kertaan kun isä joutui kännissä ajamaan minut takaisi kotiin tälläisen session jälkeen keskellä yötä. Olin alle 10 vuotias tuolloin. Arvaappa oliko ko. lehmä minun häissäni? Juu ei ollut, enkä hänelle päivää sano, jos kadulla näen, enkä sano päivää niille äpärillekään, joita hän kolme kappaletta isälleni teki. Mistään ei tullut niin hyvä mieli kun siitä kun kuulin että tämä esikoinen oli jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle 22 vuotiaana:) läski, oppimiskyvytön lehmä kuten äitinsä. Eli ainakin joskus karman laki näyttäisi toimivan tässä maailmassa.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 11:22"]
Mielenkiintoinen keskustelu.
Tässä lukiessa herää sellainen kysymys kun moni puolustaa äitiä ja haukkuu isää ja äitipuolta, että jos/kun äiti kieltää kutsumasta isän tai tämän uuden puolison niin miksi se on hyväksyttävää?
Miksi on ok, että äiti kiristää lapsiaan jättäytymällä häistä jos isä tai tämän puoliso tulee paikalle? Lapselle ei jää valinnanvaraa vaan hänen on pakko tehdä kuten äiti sanoo ettei menetä välejä äitiin. Eikö tämäkin ole aivan sairasta?
Vaikka mies olisi miten pettänyt tms. niin ei aikuisen ihmisen pidä joutua miettimään hääkutsuja tehdessä että jos kutsun tuon niin tuo ei tulee jne.
Omassa suvussani ja miehen suvussa on kaikki eronneet mahtuneet aina samoihin juhliin. Miehet vanhemmat ovat eronneet ja molemmilla uudet puolisot tällä hetkellä. Ovat muodollisissa väleissä mutta eivät se läheisempiä, eivät ole kuitenkaan koskaan lähteneet tuolle tielle että "en tule jos tuo tulee" tms.
[/quote]
Ymmärtäisin tuollaisen käytöksen, jos mies olisi uuden kanssa tehnyt todella törkeästi äidille. Ja ihmettelen lasta, joka sellaisessa tilanteessa vapaaehtoisesti haluaisi kutsua isänsä ja uuden puolison, olisi ihmisen oikeustajussa jotain pahasti vialla.
Jos kyse taas on jostain ihan pikkuasioista ja äiti vain piruuttaan kiristäisi, tietenkään tuollainen käytös ei olisi hyväksyttävää. Mutta asiat eivät vain ole niin mustavalkoisia. En voisi peesata ihmistä ja hänen uutta kumppaniaan, jos he olisivat toimineet todella törkeästi ja väärin toista minulle rakastan ihmistä kohtaan. Minulla ei tämmöistä ongelmaa ole, sillä olen ollut vauvasta asti äiditön.
101
Ei kuulu sulle.