Lue keskustelun säännöt.
Ei saatu kutsua miehen tyttären häihin!
06.06.2013 |
Miehen tyttö menossa naimisiin elokuussa. Eilen kuultiin, että kutsut on lähetetty (isoäidille, tädeille, kavereille...) mutta ei meille eli isälleen ja minulle. Tyttö sanoi jo aikaa sitten teininä, ettei minua häihinsä huoli ja isänsä sanoi silloin, että sitähän ei tyttö päätä.
Mies pahoitti mielensä oikein todella ja hokee nyt, että onko hän ollut niin huono isä, ettei edes lapsen häihin kelpaa. Mitä tässä nyt tekisi? Ilmoitanko tytölle, että jos kutsuu isänsä, en tule mukaan?
Kommentit (127)
[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 22:56"]
Ehkä tyttö muistaa, mitä isä on sanonut siitä, kuka vieraista päättää. Tietää, että jos isä saa kutsun, se ottaa äitipuolen mukaan, oli sovittu mitä tahansa. Tyttönä minä pitäisin pääni enkä kutsuisi isää, koska hän ei selkeästi aikanaan kunnioittanut teinin mielipidettä eli meni vaimonsa puolelle.
[/quote]
eikös yleensä toimita näin ? Että mies pysyy vaimonsa rinnalla eikä teinit päätä? Oletkos elänyt teinien kanssa? Mä olisin repinyt pelihousuni, jos mieheni olisi mennyt teinien "puolelle" asioissa/riidoissa. Kyseinen teini kuulostaa...hemmotellulta pitkävihaiselta..TEINILTÄ:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 22:48"]
Ei kannata provosoitua. Tyttö pelaa valtapeliä kustannuksellasi. Itse hän asiasta tulee eniten kärsimään.
[/quote]
On päivänselvä että isä menee, mutta AP ei.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 23:04"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 22:56"]
Ehkä tyttö muistaa, mitä isä on sanonut siitä, kuka vieraista päättää. Tietää, että jos isä saa kutsun, se ottaa äitipuolen mukaan, oli sovittu mitä tahansa. Tyttönä minä pitäisin pääni enkä kutsuisi isää, koska hän ei selkeästi aikanaan kunnioittanut teinin mielipidettä eli meni vaimonsa puolelle.
[/quote]
Eiköhän sen pidäkin olla juuri niin, että aikuiset vetävät yhtä köyttä päätöksissä, rajoissa, säännöissä jne.
[/quote]
No vetäkööt sitten keskenään. Eipähän isän tarvitse enää olla tyttärensä kanssa missään tekemisissä koskaan enään. Niin minä ainakin tekisin jos olisin tuo tyttö. Katkaisisin kaikki välit lopullisesti
[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 23:23"]
Anna olla. Pitäköön häänsä. Meillä mies ei menisi edes lapsensa häihin, jos minua ei kutsuttaisi. Se nyt vaan on niin. Puoliso menee aikuisen lapsen edelle ja lojaliteetti kohdistuu ensisijaisesti häneen. Jos minulla olisi aikuinen lapsi, joka tekisi tuollaisen tempun, niin haukkuisin ihan pystyyn. Hävettäisi, kun olen niin huonosti kasvattanut.
T: vuosi sitten miehen tyttären häissä ykköspöydässä istunut...
[/quote]
Väärin. Oma verisuku menee AINA edelle. Omat lapset ovat AINA maailman tärkeimpiä. Minä vaikka tappaisin lapsieni puolesta.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 06:04"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 22:56"]
Ehkä tyttö muistaa, mitä isä on sanonut siitä, kuka vieraista päättää. Tietää, että jos isä saa kutsun, se ottaa äitipuolen mukaan, oli sovittu mitä tahansa. Tyttönä minä pitäisin pääni enkä kutsuisi isää, koska hän ei selkeästi aikanaan kunnioittanut teinin mielipidettä eli meni vaimonsa puolelle.
[/quote]
eikös yleensä toimita näin ? Että mies pysyy vaimonsa rinnalla eikä teinit päätä? Oletkos elänyt teinien kanssa? Mä olisin repinyt pelihousuni, jos mieheni olisi mennyt teinien "puolelle" asioissa/riidoissa. Kyseinen teini kuulostaa...hemmotellulta pitkävihaiselta..TEINILTÄ:
[/quote]
Ei vaan on miehen lapsi. Hänen pitäisi olla AINA tärkeämpi kuin AP:n. On ihan oikein että AP eikä tämä mies pääse tyttären häihin. AP:n mies ei ole enää isä sillä selvästi tyrän ei halua olla missään tekemisissä sen isän irvikuvan kanssa.
On sairasta mennä jonkun naisen puolelle OMAA LASTA vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 23:26"]
Minunkin ystavani teki kuten miehesi tytar, koska hanen aitinsa ei ollut ikina "toipunut" isan pettamisesta ja erosta. Ystavani aiti, eika muukaan aidin puolen suku, eivat todellakaan halunneet tavata tata "toista naista" edes vuosia myohemmin, ja ystavani piti siis valita, etta kutsuuko isan (ja aitipuolen joka myos uhkasi angeta mukaan) silla seurauksella etta hanelle paljon laheisempi aidin puolen suku jaa tulematta, vai jattaako isan kutsumatta ja nauttii mukavista rauhallisista haista lahimpien perheenjasentensa kanssa. Isa ja atipuoli jaivat sitten jaarapaisyyttaan rannalle, jos aitipuoli olisi niellyt ylpeytensa ja tajunnut ettei han kuulu naidin haihin, niin isa olisi voinut tulla mukaan.
[/quote]
Minulla oli juuri tällainen tilanne. Onneksi isäni ja hänen naisystävänsä suostuivat siihen ratkaisuun, että isäni tulee häihin ilman naisystäväänsä. Oli tärkeää minulle ja suhde molempiin on parantunut tämän jälkeen huomattavasti.
Miten sulla on niin huonot välit miehesi lapseen? Oliko hän täysi-ikäinen jo kun miehesi erosi??? Tiedän erään tapauksen jossa miehen rakas ja miehen poika, murkkuiässä jäivät kahden niin poika oli näyttänyt puukkoa. Erohan siitä tuli. Ei naimisissa. Poika oli äiditön ja tämä nainen ei osannut ilmeisesti olla pojan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 06:04"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 22:56"]
Ehkä tyttö muistaa, mitä isä on sanonut siitä, kuka vieraista päättää. Tietää, että jos isä saa kutsun, se ottaa äitipuolen mukaan, oli sovittu mitä tahansa. Tyttönä minä pitäisin pääni enkä kutsuisi isää, koska hän ei selkeästi aikanaan kunnioittanut teinin mielipidettä eli meni vaimonsa puolelle.
[/quote]
eikös yleensä toimita näin ? Että mies pysyy vaimonsa rinnalla eikä teinit päätä? Oletkos elänyt teinien kanssa? Mä olisin repinyt pelihousuni, jos mieheni olisi mennyt teinien "puolelle" asioissa/riidoissa. Kyseinen teini kuulostaa...hemmotellulta pitkävihaiselta..TEINILTÄ:
[/quote]
No ei se isäkään ihan terveeltä vaikuta, jos on joskus mennyt lapselleen sanomaan, että tämä ei saa päättää, keitä häihinsä kutsuu joskus vuosien kuluttua.
Ei normaali aikuinen muistele teini-iän tiuskaisuja, joita on joka perheessä. Ei välit isään muutenkaan ole selvästikään normaalit. Isä voisi itse jutella tyttärensä kanssa, ja kertoa tunteistaan. Ehkä tytär saisi kerrottua sitten omistaan. Sinun ei kannata välittäjänä toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 23:23"]
Anna olla. Pitäköön häänsä. Meillä mies ei menisi edes lapsensa häihin, jos minua ei kutsuttaisi. Se nyt vaan on niin. Puoliso menee aikuisen lapsen edelle ja lojaliteetti kohdistuu ensisijaisesti häneen. Jos minulla olisi aikuinen lapsi, joka tekisi tuollaisen tempun, niin haukkuisin ihan pystyyn. Hävettäisi, kun olen niin huonosti kasvattanut.
T: vuosi sitten miehen tyttären häissä ykköspöydässä istunut...
[/quote]
Meillä häissäni ykköspöydässä istuivat isäni ja äitini, isän uusi puoliso istui sivummalla. Ykköspöytä oli varattu biologisille vanhemmille ja isovanhemmille. Esimerkiksi isoäitini miesystävä piti itsestäänselvänä, että ei istu ykköspöydässä, vaikka heillä yhteistä taivalta takana 10 vuotta, mutta eivät ole naimisissa eikä hän ole isoisäni.
Yrittäkää nyt hyvät ihmiset taas muistaa, ettei kaikki ole "uuden Perheen" syy. Vikaa on myös siinä alkuperäisessä "ainoassa oikeassa" parisuhteessa, joka syystä tai toisesta kariutuu. Ja näiden exienkin pitää vaan hyväksyä ja ymmärtää, että elämä jatkuu, uusia kumppaneita tulee ja ehkä meneekin. Peiliin katsominen ja anteeksianto sekä itselle että toiselle usein auttaa!
Mun isä on niin uuden vaimonsa alistama, ettei uskalla tavata mun eli tyttärensä perhettä, ettei uusi vaimo suutu. Naimisissa en ole (miksiköhän...) joten hääongelmaa ei ollut, mutta voin sanoa, ettei ole kivaa varmasti tytön miettiä, ketä voi kutsua, kun vanhemmat eivät osaa olla sovussa.
Uuden vaimon osaan kuuluu, että miehellä on aikaisempaa elettyä elämää ja siihen kuuluvat lapset (jos heitä on). Uudelle sen ei pitäisi olla mikään yllätys. On myös miehen ex vaimo, näiden lasten äiti. Ei ole yllätys sekään.
Jotenkin siinä vain pitäisi pystyä sen kuvion kanssa pärjäämään, eikä olla niin kuin miehen lapsetkin olisivat vieraita.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et ole yrittänyt luoda miehesi tyttöön hyvää suhdetta? Miehen tulee olla myös apuna suhteen luomisessa. Vaikeeta ymmärtää että tuollaistakin on.
Meillä, eronneilla vanhemilla, oli eron aikaan yksi tähtäin: Samoihin juhliin on mahduttava molempien vanhempien, sukujen ja mahdollisten uusien kumppaneiden. Piste.
Tai oikeasti, se missio oli minun. Mutta joka tapauksessa, lasten etu on, että vanhempien välit vaikka taistellaan sellaisiksi, että kaikki pystyvät juhlimaan lasta yksissä juhlissa, samojen seinien sisällä. Ja myös lasten ja vanhempien uusien kumppaneiden, tietysti!
Myönnän, että tämä on monia perheitä helpompaa, kun kyseessä terveet aikuiset, joiden eroon ei liittynyt muita osapuolia. Ei tämä silti itsestään ole käynyt, joustamista ja sanojen nielemistä on vaatinut niin meiltä vanhemmilta kuin uusilta puolisoilta ja isovanhemmiltakin. Päätäntävalta ja viimeinen sana on käytännössä aina ollut nuorella päivänsankarilla, ja kaikki ovat juhlineet edes näennäisessä sovussa, kohtuullisen aito hymy huulilla :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 08:13"]
Yrittäkää nyt hyvät ihmiset taas muistaa, ettei kaikki ole "uuden Perheen" syy. Vikaa on myös siinä alkuperäisessä "ainoassa oikeassa" parisuhteessa, joka syystä tai toisesta kariutuu. Ja näiden exienkin pitää vaan hyväksyä ja ymmärtää, että elämä jatkuu, uusia kumppaneita tulee ja ehkä meneekin. Peiliin katsominen ja anteeksianto sekä itselle että toiselle usein auttaa!
Mun isä on niin uuden vaimonsa alistama, ettei uskalla tavata mun eli tyttärensä perhettä, ettei uusi vaimo suutu. Naimisissa en ole (miksiköhän...) joten hääongelmaa ei ollut, mutta voin sanoa, ettei ole kivaa varmasti tytön miettiä, ketä voi kutsua, kun vanhemmat eivät osaa olla sovussa.
Uuden vaimon osaan kuuluu, että miehellä on aikaisempaa elettyä elämää ja siihen kuuluvat lapset (jos heitä on). Uudelle sen ei pitäisi olla mikään yllätys. On myös miehen ex vaimo, näiden lasten äiti. Ei ole yllätys sekään.
Jotenkin siinä vain pitäisi pystyä sen kuvion kanssa pärjäämään, eikä olla niin kuin miehen lapsetkin olisivat vieraita.
[/quote]
[/quote]
Sanoo nyxä, jonka mies vinkuu sitä samaa virttä, että vaimoni ei ymmärtänyt minua ja väkisin teki minulle kolme lasta ja koko ajan halusin eroon, mutta exä oli niin hirviö........
Usko tai älä, mutta kyllä aikuinen ihminen saa päättää, ketä kutsuu häihinsä ja jos vihaa äitipuoltaan, niin silloin vihaa. Ja jos isä on kusipää, niin silloin on.
Minä olen tullut vallan mainiosti toimeen ilman isääni ja hänen uutta vaimoaan. Heti kun sain itse päättää, ettei minun tarvitse siellä käydä, en ole käynyt.
Toki isäni nyxä on saanut puhuttua kaikille niin, että syy on äitini. Mutta antaa puhua. Sopivat isäni kanssa toisilleen. Yhtä paskoja kumpikin.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 08:13"]
Yrittäkää nyt hyvät ihmiset taas muistaa, ettei kaikki ole "uuden Perheen" syy. Vikaa on myös siinä alkuperäisessä "ainoassa oikeassa" parisuhteessa, joka syystä tai toisesta kariutuu. Ja näiden exienkin pitää vaan hyväksyä ja ymmärtää, että elämä jatkuu, uusia kumppaneita tulee ja ehkä meneekin. Peiliin katsominen ja anteeksianto sekä itselle että toiselle usein auttaa!
Lainaus alkaa :"Mun isä on niin uuden vaimonsa alistama, ettei uskalla tavata mun eli tyttärensä perhettä, ettei uusi vaimo suutu. Naimisissa en ole (miksiköhän...) joten hääongelmaa ei ollut, mutta voin sanoa, ettei ole kivaa varmasti tytön miettiä, ketä voi kutsua, kun vanhemmat eivät osaa olla sovussa.
Uuden vaimon osaan kuuluu, että miehellä on aikaisempaa elettyä elämää ja siihen kuuluvat lapset (jos heitä on). Uudelle sen ei pitäisi olla mikään yllätys. On myös miehen ex vaimo, näiden lasten äiti. Ei ole yllätys sekään.
Jotenkin siinä vain pitäisi pystyä sen kuvion kanssa pärjäämään, eikä olla niin kuin miehen lapsetkin olisivat vieraita.
[/quote]
[/quote]
Koska vastasit kommenttiini, kommentoin:
Uusperheissä tapahtuu todella paljon tätä, että isä ei piittaa enää lastensa tunteista löydettyään uuden vaimon, se nyt on nähty. Jotta näin ei kävisi, isän pitäisi varata OMAA AIKAA ilman uusperhekuviota lapsilleen, ja tällainen häihin meneminen olisi yksi sellainen hetki VÄHINTÄÄNKIN.
En ymmärrä, miten uuden vaimon häihin saaminen ajatellaan vain elämän jatkumisena? Elämä jatkuu sillä miehellä siten, joo. Mutta sen ei tarvitse olla tyttären elämää, ei tytär ole valinnut, että saa tavata isänsä sijaan isän-ja-isän-uuden-vaimon, sen haluaisin isien tajuavan. Silloin kun kaikille osapuolille sopii viettää aikaa kaikki yhdessä, niin fine. Mutta isälle luulisi tyttären olevan niin tärkeä, että viettää aikaa tämän kanssa ilmankin uutta vaimoaan? Ja uudelle vaimolle mikä voi olla niin tärkeää siellä häissä, ettei voisi jäädä pois?
Vaikeita nämä miesten uudet muijat. Meilläkin miehen isän uusi muija veti kilarit siitä kun ei päässyt yhteiskuvaan isovanhempien ja lastenlasten kanssa. Mä en ymmärrä miksei nämä voi tajuta sitä, että joskus on kiva kuvata ne ihan oikeasti biologista sukua olevat.
Sinuna ap jäisin häistä pois suosiolla ja käskisin tytön isän olla tyttöönsä yhteydessä, että hän tulee yksin jos sopii.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 09:05"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 08:13"]
Yrittäkää nyt hyvät ihmiset taas muistaa, ettei kaikki ole "uuden Perheen" syy. Vikaa on myös siinä alkuperäisessä "ainoassa oikeassa" parisuhteessa, joka syystä tai toisesta kariutuu. Ja näiden exienkin pitää vaan hyväksyä ja ymmärtää, että elämä jatkuu, uusia kumppaneita tulee ja ehkä meneekin. Peiliin katsominen ja anteeksianto sekä itselle että toiselle usein auttaa!
Lainaus alkaa :"Mun isä on niin uuden vaimonsa alistama, ettei uskalla tavata mun eli tyttärensä perhettä, ettei uusi vaimo suutu. Naimisissa en ole (miksiköhän...) joten hääongelmaa ei ollut, mutta voin sanoa, ettei ole kivaa varmasti tytön miettiä, ketä voi kutsua, kun vanhemmat eivät osaa olla sovussa.
Uuden vaimon osaan kuuluu, että miehellä on aikaisempaa elettyä elämää ja siihen kuuluvat lapset (jos heitä on). Uudelle sen ei pitäisi olla mikään yllätys. On myös miehen ex vaimo, näiden lasten äiti. Ei ole yllätys sekään.
Jotenkin siinä vain pitäisi pystyä sen kuvion kanssa pärjäämään, eikä olla niin kuin miehen lapsetkin olisivat vieraita.
[/quote]
[/quote]
Koska vastasit kommenttiini, kommentoin:
Uusperheissä tapahtuu todella paljon tätä, että isä ei piittaa enää lastensa tunteista löydettyään uuden vaimon, se nyt on nähty. Jotta näin ei kävisi, isän pitäisi varata OMAA AIKAA ilman uusperhekuviota lapsilleen, ja tällainen häihin meneminen olisi yksi sellainen hetki VÄHINTÄÄNKIN.
En ymmärrä, miten uuden vaimon häihin saaminen ajatellaan vain elämän jatkumisena? Elämä jatkuu sillä miehellä siten, joo. Mutta sen ei tarvitse olla tyttären elämää, ei tytär ole valinnut, että saa tavata isänsä sijaan isän-ja-isän-uuden-vaimon, sen haluaisin isien tajuavan. Silloin kun kaikille osapuolille sopii viettää aikaa kaikki yhdessä, niin fine. Mutta isälle luulisi tyttären olevan niin tärkeä, että viettää aikaa tämän kanssa ilmankin uutta vaimoaan? Ja uudelle vaimolle mikä voi olla niin tärkeää siellä häissä, ettei voisi jäädä pois?
[/quote]
En minäkään ymmärrä, miksi aikuisen naisen pitäisi kutsua isänsä vaimo häihinsä, jos ei halua. Isän vaimo on erillinen ihminen, kenestä tyttären ei tarvitse pitää. Eihän isän vaimo ole mikään sukulainen tms. Ihan outo ihminen tytölle.
Kyllä kutsuja saa päättää, ketä kutsuu. Ihan samalla tavalla voidaan karsia lapset pois häistä ja jos haluaa, niin myös isän tyttöystävät ja vaimot ja äidin miesystävät, jos siltä tuntuu.
Miksi nyxät ei halua päästää miestään lastensa häihin ilman heitä. Pelkääkö ne, että mies käy kiksauttaan kirkon takana exäänsä
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 09:05"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 08:13"]
Yrittäkää nyt hyvät ihmiset taas muistaa, ettei kaikki ole "uuden Perheen" syy. Vikaa on myös siinä alkuperäisessä "ainoassa oikeassa" parisuhteessa, joka syystä tai toisesta kariutuu. Ja näiden exienkin pitää vaan hyväksyä ja ymmärtää, että elämä jatkuu, uusia kumppaneita tulee ja ehkä meneekin. Peiliin katsominen ja anteeksianto sekä itselle että toiselle usein auttaa!
Lainaus alkaa :"Mun isä on niin uuden vaimonsa alistama, ettei uskalla tavata mun eli tyttärensä perhettä, ettei uusi vaimo suutu. Naimisissa en ole (miksiköhän...) joten hääongelmaa ei ollut, mutta voin sanoa, ettei ole kivaa varmasti tytön miettiä, ketä voi kutsua, kun vanhemmat eivät osaa olla sovussa.
Uuden vaimon osaan kuuluu, että miehellä on aikaisempaa elettyä elämää ja siihen kuuluvat lapset (jos heitä on). Uudelle sen ei pitäisi olla mikään yllätys. On myös miehen ex vaimo, näiden lasten äiti. Ei ole yllätys sekään.
Jotenkin siinä vain pitäisi pystyä sen kuvion kanssa pärjäämään, eikä olla niin kuin miehen lapsetkin olisivat vieraita.
[/quote]
[/quote]
Koska vastasit kommenttiini, kommentoin:
Uusperheissä tapahtuu todella paljon tätä, että isä ei piittaa enää lastensa tunteista löydettyään uuden vaimon, se nyt on nähty. Jotta näin ei kävisi, isän pitäisi varata OMAA AIKAA ilman uusperhekuviota lapsilleen, ja tällainen häihin meneminen olisi yksi sellainen hetki VÄHINTÄÄNKIN.
En ymmärrä, miten uuden vaimon häihin saaminen ajatellaan vain elämän jatkumisena? Elämä jatkuu sillä miehellä siten, joo. Mutta sen ei tarvitse olla tyttären elämää, ei tytär ole valinnut, että saa tavata isänsä sijaan isän-ja-isän-uuden-vaimon, sen haluaisin isien tajuavan. Silloin kun kaikille osapuolille sopii viettää aikaa kaikki yhdessä, niin fine. Mutta isälle luulisi tyttären olevan niin tärkeä, että viettää aikaa tämän kanssa ilmankin uutta vaimoaan? Ja uudelle vaimolle mikä voi olla niin tärkeää siellä häissä, ettei voisi jäädä pois?
[/quote]Mun murkkuikäisellä pojalla on hyvät väkit isäänsä että hänen vaimoonsa. Mielellään menee viikonloppuisin.
Oiskohan peiliinkatsomisen aika ap:lla ja ukollaan? Sitä niittää, mitä kylvää.