Lue keskustelun säännöt.
Ei saatu kutsua miehen tyttären häihin!
06.06.2013 |
Miehen tyttö menossa naimisiin elokuussa. Eilen kuultiin, että kutsut on lähetetty (isoäidille, tädeille, kavereille...) mutta ei meille eli isälleen ja minulle. Tyttö sanoi jo aikaa sitten teininä, ettei minua häihinsä huoli ja isänsä sanoi silloin, että sitähän ei tyttö päätä.
Mies pahoitti mielensä oikein todella ja hokee nyt, että onko hän ollut niin huono isä, ettei edes lapsen häihin kelpaa. Mitä tässä nyt tekisi? Ilmoitanko tytölle, että jos kutsuu isänsä, en tule mukaan?
Kommentit (127)
Jos lapsi pelaa tuollaista peliä, eikä hyväksy isänsä puolisoa, niin miksi isä edes haluaisi juhliin? Minulla on miehen tyttö menossa piakkoin vihille, ja tyttö on osoittanut mieltään meille koko meidän pitkän parisuhteen ajan, eikä vielä näin aikuisenakaan osaa käyttäytyä ikäisensä mukaisesti, niinpä jäämme vapaaehtoisesti pois niistä kemuista. Emme menisi, vaikka maksettaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 11:09"]
Jos lapsi pelaa tuollaista peliä, eikä hyväksy isänsä puolisoa, niin miksi isä edes haluaisi juhliin? Minulla on miehen tyttö menossa piakkoin vihille, ja tyttö on osoittanut mieltään meille koko meidän pitkän parisuhteen ajan, eikä vielä näin aikuisenakaan osaa käyttäytyä ikäisensä mukaisesti, niinpä jäämme vapaaehtoisesti pois niistä kemuista. Emme menisi, vaikka maksettaisiin.
[/quote]
Tässäpä kypsä kommentti.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 11:43"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 11:09"]
Jos lapsi pelaa tuollaista peliä, eikä hyväksy isänsä puolisoa, niin miksi isä edes haluaisi juhliin? Minulla on miehen tyttö menossa piakkoin vihille, ja tyttö on osoittanut mieltään meille koko meidän pitkän parisuhteen ajan, eikä vielä näin aikuisenakaan osaa käyttäytyä ikäisensä mukaisesti, niinpä jäämme vapaaehtoisesti pois niistä kemuista. Emme menisi, vaikka maksettaisiin.
[/quote]
Tässäpä kypsä kommentti.
[/quote]
Olen samaa mieltä, ettei tulisi mennä. Kyllä lapsen kuuluu hyväksyä vanhempiensa puolisot, tai saa kärsiä seuraamukset. Kyllä jokaista ihmistä tulee kunnioittaa, vaikka iskä rakastaakin tuota äitipuolta, eikä lapsen äitiä. Jollei aikuinen lapsi osaa käyttäytyä, niin ei isän ja uuden puolison tarvitse lapsen takia kärsiä tai sopeutua lapsen tahtoon. Lapsi saisi olla onnellinen, että äitipuoli on hänestä huolehtinut, vaikkei ole hänen omansa.
Asia erikseen on avionrikkojat. Niitä kohtaan en tunne sääliä. Mutta jos liitto on jo ohi, niin silloin ex-puolison ja uuden naisystävän tulisi saada elää vapaasti, ilman ex-vaimon kiusantekoa. Silloin ei ole uuden naisystävän vika ex-puolisoiden ero, eikä ansaitse ex-vaimon vihoja ja katruutta osakseen.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 13:45"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 12:57"]
Jos ap on ollut samanlainen äitipuoli, mitä minun äitipuoleni oli, niin en kuule yhtään ihmettele, ettei halua sinua häihin. Peiliin katsomisen paikka.
[/quote]
Ja sinähän se sitten olit oikein enkeli tuota äitipuoltasi kohtaan? Oiskohan sullakin peiliin katsomisen paikka.
[/quote]
Niin...olin 3-4 vuotias, kun äitipuoli tuli. Olen varmasti osannut tuossa iässä olla jo aivan todella kamala ja laskelmoiva kakara! Äitipuoli pahoinpiteli, haukkui ja harjoitti jatkuvaa henkistä väkivaltaa alistamalla mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Tykkäsi nolata vieraiden edessä. Kumma ettei minulla ole koskaan kenekään toisen vanhemman kanssa ollut ongelmia, vanhemmalla iälläkään, tai edes laitoksessa asuessa, kun meno meni kotona siihen pisteeseen, ettei siellä voinut enää asua. Ja sieltä laitoksesta pääsin muuttamaan omilleni alaikäisenä, ilman sen suurempia ongelmia henkilökunnan kanssa. Olin varmaan kiltein nuori kaikista.
Niin kauhea kakara minä olin, peiliin katson ryhti suorana ja ylpeänä siitä, että olen tässä päivässä ehjin nahoin, suht terveenä. Mutta olet oikeassa, olen varmasti ollut aivan karmea kakara ja ansainnut kaiken, väkivallan, uhkailut perheen koiran tappamisesta harva se päivä minkäkin syyn varjolla, ruoatta jättämiset, oman huoneeni imuroimisen kuumeessa ollessani 5 vuotias, kun erehdyin vessaan (jos on niin terve, että pystyy vessassa käymään, on niin terve, että pystyy huoneensa imuroimaan) jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä jätin isäni kutsumatta omiin häihini, enkä kadu päätöstä. Siinä jäi samalla ihan hyvä siivu sitä mätää sukua pois mun elämästä, mukaanlukien siskopuoli, mummi ja muut. Oli aika tehdä rajat selväksi. Nyt voin paljon paremmin.
Joskus on vain tehtävä vaikeita valintoja. Valintoja oman hyvinvoinnin kannalta. Älä ota nokkiisi kutsumattomuudesta, se ei välttämättä ole loukkauksena tarkoitettu, vaan oman itsen suojelua.
Miten niin xä on kateellinen nyxälle? Tuskin. Joku syyhän siihen eroon on aina. Monet mun tuntemat eronneet ovat jopa vahingoniloisia näille "nyxille" kun ovat ottaneet riesakseen heidän entisen ukon.
Eiköhän näissä kirjoituksissa enemmän paljastu narsistisia nyxiä, kuin katkeria xiä?
Jos mun ukko päättäis lähtee ja ottaa uuden vaimon itsellensä, niin minä kirjoittaisin " käyttöohjeen" mukaan- senverran on outoja tapoja ja piloille hyyssätty täällä, että ukkoa vois luonnehtia esim. kotitaloustöissä täysin uusavuttomaksi. Niin tämä vaan esimerkkinä, että jokaisessa meissä on omat vikamme. Ja ohjeisiin vielä, että hanki korvatulpat jos et halua korjausleikkaukseen silmäpussien vuoksi, nimittäin ukko kuorsaa kovaa ja joka yö! Mutta mä rakastan sitä ihan hirveesti kylläkin.
Että kyllä moni xä antaa sen nyxän varmaan ihan mielellään pitää sen äijän siellä omanaan. Miksi monet nyxät ovat sitten niin pirun mustasukkasia xille? Sen haluaisin tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 12:51"]
Asia erikseen on avionrikkojat. Niitä kohtaan en tunne sääliä. Mutta jos liitto on jo ohi, niin silloin ex-puolison ja uuden naisystävän tulisi saada elää vapaasti, ilman ex-vaimon kiusantekoa. Silloin ei ole uuden naisystävän vika ex-puolisoiden ero, eikä ansaitse ex-vaimon vihoja ja katruutta osakseen.
[/quote]
Niin mutta vaikka kysymys olisikin avionrikkojista niin onko oikein että lapsi joutuu sen vuoksi kärsimään?
Hyvä äiti tai isä ei sotke lapsia eroonsa eikä mustamaalaa toista oli sitten aihetta tai ei eikä myöskään kiellä lasta olemassa yhteydessä toiseen vanhempaansa vaikka se miten itseä vituttaisikin. Jos vanhempi on niin katkera ja vihainen ettei kykene olemaan samassa tilassa ex: n kanssa niin silloin pitää hakea itselleen apua eikä pilata uhrileikeillään muiden perheenjäsenten välejä.
Huomaa että täällä palstailee pääosin naisia. Muutama yleistys mitä tämän(kin) keskustelun pohjalta voisi vetää:
- avioero on aina miehen syy
- miehen uusi kumppani on aina vittumainen narsisti
- äidin on ok temppuilla, osoittaa mieltään ja manipuloida lapsia (jopa jo aikuisia) jos liitto on päättynyt miehen pettämiseen, tätä saa jatkua loppuelämän
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 13:26"]
Niin mutta vaikka kysymys olisikin avionrikkojista niin onko oikein että lapsi joutuu sen vuoksi kärsimään?
Hyvä äiti tai isä ei sotke lapsia eroonsa eikä mustamaalaa toista oli sitten aihetta tai ei eikä myöskään kiellä lasta olemassa yhteydessä toiseen vanhempaansa vaikka se miten itseä vituttaisikin. Jos vanhempi on niin katkera ja vihainen ettei kykene olemaan samassa tilassa ex: n kanssa niin silloin pitää hakea itselleen apua eikä pilata uhrileikeillään muiden perheenjäsenten välejä.
Huomaa että täällä palstailee pääosin naisia. Muutama yleistys mitä tämän(kin) keskustelun pohjalta voisi vetää:
- avioero on aina miehen syy
- miehen uusi kumppani on aina vittumainen narsisti
- äidin on ok temppuilla, osoittaa mieltään ja manipuloida lapsia (jopa jo aikuisia) jos liitto on päättynyt miehen pettämiseen, tätä saa jatkua loppuelämän
[/quote]
Hyvä äiti tai isä ei ole avionrikkoja vaan asettaa lastensa edun aina omansa edelle! Huomaa että täällä puolustellaan aikuisten näkökulmaa. Mä luen ja uskon mielummin noita lasten omakohtaisia kirjoituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kutsu myöskään äitipuoltani häihini, isäni kyllä tulee.
Inhoan äitipuoltani, olen aina inhonnut ja tulen aina inhoamaan. Äitini jätti isäni, se ei ole syy. Vaan yhtäkään hetekä ei ole ollut, ettei akka olisi äitiäni haukkunut, kateuksissaan. Äitini on hyvin kaunis, koulutettu nainen, päinvastoinen kuin isäni uusi lehmä. Myös itse sain teini- ikäisenä kuulla olevani " läski, tyhmä, ruma" jne. Painoindeksini oli tosiaan 20 ja voitin eräät pienet missikisatkin...
Äitini, isäpuoleni ja isäni ovat erittäin tervetulleita mutta isäni tietää, että akka ei. Tuolia ei hänelle ole varattu. Isäni tämän ymmärtää.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 15:16"]
Kyllä nyt on aika viimeistään sun ja mieheskin katsoa peiliin. Joku syyhän siinä on ettei kutsua tullut. Luultavasti olet jotenkin loukannut syvälle sitä tytärtä, älä siis heittäydy nyt marttyyriksi ja uhriksi kun kutsua ei tullut. Narsistit syyttelee aina muita omista teoistaan. Varmaan olet loukannut silloin kun hän on ollut lapsi vielä, todella ällöttävää..Aikuinen nainen hyökännyt lapsen kimppuun.En kutsuisi itsekään teitä.
[/quote]
Varmaan on käynyt niin joo. Sinähän se varmaan tiedät paremmin kuin tuo äitipuoli, mitä heillä on tapahtunut :D
En ymärrä näissä keskusteluissa, miksi pitää alkaa keksimään ap:n kuvaamaan tilanteeseen faktoja itse...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samaa mieltä, älä ainakaan ala asiasta kinaamaan, kun näet että miehelläsi paha mieli asiasta. Keskustelisi nyt vaan tytön kanssa asiasta, ja menköön sitten yksin sinne ( jos kutsutaan), on ne kuitenkin tyttären häät. Harmi sinunkin kannaltasi, mutta tulevaisuutta ajatellen sen pitää mennä niin.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 09:47"]
Yleensä häihin kutsutaan avio- ja avoparit. Myös ihan seurustelevatkin pariskunnat, jos ovat jo jokseenkin vakiintuneet. Itse olen myös sinkkuaikana saanut aina avec-kutsun, ihan vaan varmuuden vuoksi, jos elämääni olisikin ehtinyt ilmestyä joku.
On siis suorastaan käsittämätöntä, että sitten ei muka kutsuttaisi oman vanhemman uutta kumppania.
Jos meillä kävisi noin, kun AP:lla, niin mies miettisi kyllä pitkään ja ankarasti mitä tekisi. Tytär on hänelle rakkainta maailmassa, mutta niin olen minäkin. Tilanne olisi hänelle stressaava ja suorastaan sietämätön. Ja vaikka kuinka vakuuttaisin, että voi mennä yksin enkä pahoita mieltäni, en ole varma miten hän toimisi. Luultavasti menisi, mutta ei nauttisi juhlista ja lähtisi sieltä nopeasti pois.
Lisäksi tuo tekisi varmasti sen, että mieheni ja tyttärensä välit huononisivat.
Noh, meillä tuo on aika epätodennäköistä ylipäätään. Tytär kun on hyvin kasvatettu. Lapset kuitenkin kertovat paljon myös vanhemmistaan, jos tuo tytär olisi huonosti kasvatettu, niin enpä usko, että olisin hänen isänsä kanssa. Kertoisi kuitenkin siitä miehestä aika paljonkin, niin isänä kuin myös toisaalta, jos se lasten äiti olisi jotain ihan kammoa ja kasvattanut lapsen aivan kieroon, niin ei normaali mies sellaista olisi katsonut eikä sietänyt.
[/quote]
Minä en usko, että tulisi ongelmaa. Mieheni on aikuinen ihminen ja pystyy ajattelemaan asioita moniulotteisesti ja ei ole riippuvainen minusta. Meillä on aikuisten ihmisten liitto ja pystymme kulkemaan myös eriksemme.
Jos miehen tyttö kutsuisi vain isänsä häihinsä, ei tulisi asiasta mitään ongelmaa. Ymmärtäisin kyllä, että tilanne saattaisi olla kiusallinen esimerkiksi äidin sukulaisille tms. Joten minun itsetuntoni kyllä kestäisi sen, että astuisin syrjään.
Sääli, että kaikkien itsetunto ei sitä kestä ja panevat miehensä valinnan eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 11:55"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 11:43"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 11:09"]
Jos lapsi pelaa tuollaista peliä, eikä hyväksy isänsä puolisoa, niin miksi isä edes haluaisi juhliin? Minulla on miehen tyttö menossa piakkoin vihille, ja tyttö on osoittanut mieltään meille koko meidän pitkän parisuhteen ajan, eikä vielä näin aikuisenakaan osaa käyttäytyä ikäisensä mukaisesti, niinpä jäämme vapaaehtoisesti pois niistä kemuista. Emme menisi, vaikka maksettaisiin.
[/quote]
Tässäpä kypsä kommentti.
[/quote]
Olen samaa mieltä, ettei tulisi mennä. Kyllä lapsen kuuluu hyväksyä vanhempiensa puolisot, tai saa kärsiä seuraamukset. Kyllä jokaista ihmistä tulee kunnioittaa, vaikka iskä rakastaakin tuota äitipuolta, eikä lapsen äitiä. Jollei aikuinen lapsi osaa käyttäytyä, niin ei isän ja uuden puolison tarvitse lapsen takia kärsiä tai sopeutua lapsen tahtoon. Lapsi saisi olla onnellinen, että äitipuoli on hänestä huolehtinut, vaikkei ole hänen omansa.
[/quote]
Lapsi pärjää aina ilman vanhempiaan. Mutta yleensä ne isätkin jossain vaiheessa vanhana katuu sitä, että uuden vaimonsa kehoituksesta panivat välit poikki lapsiinsa. Jossain vaiheessa haluttaa nähdä lapsenlapsia yms.
Tämä ketju antaa taas hyvän kuvan siitä, mistä ilkeät äitipuolet on satuihin tulleet. Totta toinen puoli. Hirviöakkoja näyttää olevan oikeassa elämässä todella paljon.
Kyllä nyt on aika viimeistään sun ja mieheskin katsoa peiliin. Joku syyhän siinä on ettei kutsua tullut. Luultavasti olet jotenkin loukannut syvälle sitä tytärtä, älä siis heittäydy nyt marttyyriksi ja uhriksi kun kutsua ei tullut. Narsistit syyttelee aina muita omista teoistaan. Varmaan olet loukannut silloin kun hän on ollut lapsi vielä, todella ällöttävää..Aikuinen nainen hyökännyt lapsen kimppuun.En kutsuisi itsekään teitä.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 09:47"]
Yleensä häihin kutsutaan avio- ja avoparit. Myös ihan seurustelevatkin pariskunnat, jos ovat jo jokseenkin vakiintuneet. Itse olen myös sinkkuaikana saanut aina avec-kutsun, ihan vaan varmuuden vuoksi, jos elämääni olisikin ehtinyt ilmestyä joku.
On siis suorastaan käsittämätöntä, että sitten ei muka kutsuttaisi oman vanhemman uutta kumppania.
Jos meillä kävisi noin, kun AP:lla, niin mies miettisi kyllä pitkään ja ankarasti mitä tekisi. Tytär on hänelle rakkainta maailmassa, mutta niin olen minäkin. Tilanne olisi hänelle stressaava ja suorastaan sietämätön. Ja vaikka kuinka vakuuttaisin, että voi mennä yksin enkä pahoita mieltäni, en ole varma miten hän toimisi. Luultavasti menisi, mutta ei nauttisi juhlista ja lähtisi sieltä nopeasti pois.
Lisäksi tuo tekisi varmasti sen, että mieheni ja tyttärensä välit huononisivat.
Noh, meillä tuo on aika epätodennäköistä ylipäätään. Tytär kun on hyvin kasvatettu. Lapset kuitenkin kertovat paljon myös vanhemmistaan, jos tuo tytär olisi huonosti kasvatettu, niin enpä usko, että olisin hänen isänsä kanssa. Kertoisi kuitenkin siitä miehestä aika paljonkin, niin isänä kuin myös toisaalta, jos se lasten äiti olisi jotain ihan kammoa ja kasvattanut lapsen aivan kieroon, niin ei normaali mies sellaista olisi katsonut eikä sietänyt.
[/quote]
Kaikki ei aina ole, kultapieni, kasvatuksesta kiinni. Mikä ihme siinä on niin vaikeaa ymmärtää?
Minä sain kärsiä aikuiseksi asti "äitipuoleni" oikuista. Hän haukkui minua, kiusasi minua ja teki kaikkensa että me, isäni lapset, olisimme tunteneet olomme huonoiksi, riittämättömiksi ja alempiarvoisiksi. HÄNEN lapsia piti olla hemmottelemassa ja paapomassa, etenkin isämme toimesta.
Kun kasvoin aikuiseksi, sain rohkeutta ja aloin pistämään vastaan. Tämä tapahtui oikeasti vasta 6 vuotta sitten kun olin 20-vuotias. Yksi ilta otin ja kerroin isälleni kaikki ne asiat mitä "äitipuoli" oli minulle ja sisaruksilleni tehnyt. Isä ei ensin uskonut, mutta myöhemmin hän näki läpi "äitipuolen" itkujen ja valitusten ja isä tajusi kuinka pahasti häntä oli vedetty nenästä. "Äitipuoli" kun on marttyyri. Kun HÄN aina kärsii ja HÄNTÄ vastaan tehdään väärin.
Kun olin 23 ja odotin esikoistani, toivottua ja ihan tarkoituksella alullepantua lasta, "äitipuoli" soitti ja huusi minulle että minun tulee tehdä abortti, tai antaa lapsi adoptioon, muita vaihtoehtoja ei ole, koska synnyttämällä lapsen, pilaan HÄNEN elämänsä. Kun isäni suuttui "äitipuolelle" ja kysyi että mikä häntä riivaa, itki "äitipuoli" ja sanoi että olen käsittänyt väärin, hän vain oli ystävällisesti kysynyt että jaksanko varmasti. Puhelulla on todistajia, joten minä en puhu läpiä päähäni.
Ja tämä oli nyt lievimmästä päästä. Hän on haukkunut minut, äitini ja siskoni ilman mitään syytä minulle, kun olin 8-vuotias.
Kutsuisitko tuollaisen ihmisen elämäsi tärkeimmän päivän viettoon?
Kun isäni oli häissäni yksin, hän oli rennompi kuin ikinä ja kaikilla oli hauskaa.
Minä olen oikeasti hyvätapainen, osaan etiketti käyttäytymisen paremmin kuin moni tuntemani ihminen ja lapsieni kanssa olen kärsivällinen, pitkäpinnainen ja lempeä. Se vain on siinä, että kun koiraa potkitaan tarpeeksi pitkään, se puolustautuu. En minäkään jaksa loputtomasti kiusaamista.
Mitä nopeampaa saa miehen ja sen lasten välit poikki, sen helpompaa on elää. Näin se vain menee.
äitipuoli (nimettömänä uskaltaa tunnustaa)
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 15:45"]
Mitä nopeampaa saa miehen ja sen lasten välit poikki, sen helpompaa on elää. Näin se vain menee.
äitipuoli (nimettömänä uskaltaa tunnustaa)
[/quote]
Pelkuri.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 15:45"]
Mitä nopeampaa saa miehen ja sen lasten välit poikki, sen helpompaa on elää. Näin se vain menee.
äitipuoli (nimettömänä uskaltaa tunnustaa)
Hyi helvetin vampyyri! Muistapa sitten, että universaalit lait ovat sellaisia, että takaisin paukkuu kahta kauheammin. Sä olet todella paha!
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 11:45"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:11"]
Kyllä minun mielipiteeni ja kokemukseni on osoittanut, että harvoin vika olisa "ilkeässä äitipuolessa", vaan nimenoman lapsen biologisessa äidissä, joka katkeruuttaan puhuu valheita lapselle, ja yrittää hankaloitaa ex-puolisonsa ja tämän nykyisen elämää. Se on totuus. Lasta on helppo johdatella, ja lapsi uskoo kyllä, mitä oma äiti sanoo. Kyllä katkerat ex-vaimot ovat kamalinta, mitä maa päällään kantaa. Tuhoavat lapsen ja biologisen isän välisen suhteen, vain kun eivät itse osanneet pitää ex-puolisoaan onnellisena. Tunnen liian monta tälläistä naista, ja kas kummaa he syyttävät kaikesta tätä ilkeätä äitipuolta kaikesta. Vaikka itse käyttäytyvät todella lapsen edun vastaiseti omaa katkeruuttaan. Säälittävää. Nämä biologiset lapsen äidit eivät ajattele lapsensa parasta, ja lapsi tulee kärsimään. Suuri joukko miehistä valitsee rakkaan nykyisen puolisonsa, kun harvakseltaan käyvän pieleen kasvatetun, manpiuloidun, puolisoaan halveksuvan lapsensa. Ja selvä se, puoliso on rinnalla joka päivä, lapsen näkee silloin tällöin, ja jos käytös on huonoa, ei sellaista kotiinsa halua. Niin se vain on.
[/quote]
Sori vaan mutta tämä kommentti on kyllä suurinta paskaa, mitä oon aikoihin lukenut. Ihan omasta kokemuksesta: äitini, joka siis jätetiin tämän isän uuden vaimon takia viisivuotiaan yh:ksi, ei KOSKAAN pahaa sanaa sanut ko. naisesta. Tämä huora sen sijaan (joo, pidän huorana naista, joka tietoisesti viettelee hankkiutumalla tahallaan raskaaksi perheellisen miehen), haukkui säännöllisin väliajoin minut äpäräksi ja äitini huoraksi päin naamaani, kun oli isällä käymässä. Onneksi se sitten loppui siihen kertaan kun isä joutui kännissä ajamaan minut takaisi kotiin tälläisen session jälkeen keskellä yötä. Olin alle 10 vuotias tuolloin. Arvaappa oliko ko. lehmä minun häissäni? Juu ei ollut, enkä hänelle päivää sano, jos kadulla näen, enkä sano päivää niille äpärillekään, joita hän kolme kappaletta isälleni teki. Mistään ei tullut niin hyvä mieli kun siitä kun kuulin että tämä esikoinen oli jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle 22 vuotiaana:) läski, oppimiskyvytön lehmä kuten äitinsä. Eli ainakin joskus karman laki näyttäisi toimivan tässä maailmassa.
[/quote]
Juu kyllä se karma toimii. Ei mene hyvin minunkaan äitipuoleni lapsilla! Avioliitosta puhumattakaan, akka niittää nyt sitä mitä kylvää. Ihan pienesti olen vahingoniloinen, olisin enemmänkin ellen kärsisi edelleen lapsuuden traumoista. 101