Lue keskustelun säännöt.
Mihin väite "noin yksi vuotias tottuu parhaiten päivähoitoon" perustuu?
06.06.2013 |
Ihan mielenkiinnosta kyselen, onko kellään faktatietoa? Eikö lapsi osaa vielä silloin vierastaa, vai liittyykö kiintymyssuhde tähän? Monesti törmää väitteeseen, että 10kk-1 vuotias tottuu paremmin kuin esimerkiksi 2 vuotias. Pitääkö paikkansa?
Kommentit (38)
minä en ole tuota koskaan väittänyt, eikä ole tutkimusta. Mutta olen jutellut paljon tutun pph:n kanssa joka on tehnyt työtä yli 30 vuotta. Hänen mielestä lapset tottuvat parhaiten kun tulevat mahdollisimman pieninä hoitoon. Hänestä ei ole mitenkään outoa että lapset tulee 10 kk iässä, koska uransa alkuaikoina hoiti 3 kk ikäisiäkin. 3-vuotiaina aloittavat ovat olleet hänen ryhmässään kaikkein hankalimmin sopeutuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tämän kertoi hoitaja. Päiväkotiin tuli uusia lapsia, jotka noin 1,5-vuotiaita, ja hoitaja totesi, että onneksi alle 2-vuotiaita, kun sopeutuvat nopeasti päiväkodin rytmiin ja kiintyvät hoitajiin helpommin kuin yli 2-vuotiaat, joille omat rutiinit ovat tosi tärkeitä.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 13:19"]
MItä olen tuota touhua käytännössä katsellut pkodin eteisessä, niin noin se tosiaan menee. Alle 2v tottuu pkotiin muutamassa päivässä, ne 2-3v ikäiset itkee äitiä aamulla eteisessä vielä puolenkin vuoden päästä. En tiedä mihin se perustuu noin psykologisesti, mutta näin vaan on. Ja kolme lasta on päiväkotiin vienyt, nyt alkaa olla 10 vuotta tuota touhua takana eli aika monta lasta, hoitajaa ja ryhmää on tullut nähtyä. Kaksi eri pkotiakin..
[/quote]
Myös oman kokemuksen mukaan noin yksivuotias lopsahtaa päiväkotiryhmään kaikkein parhaiten.
Nämä isommat lapset osaavat sitten myös jopa filmata, vuodattaa suuria kyyneleitä jne.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 13:08"]
Äitien huonoon omatuntoon viedä pieni lapsi hoitoon. Mikään tutkimus ei tue tuota väitettä, päinvastoin tutkimusten mukaan alle kolmevuotiasta ei tulisi viedä päivähoitoon lainkaan, eikä sen ikäinen vielä tarvitse ikäistään tai muiden lasten seuraa päivittäin.
[/quote]
No niin, johan saatiin rusaslaiset aktivoitua.
Odotettavissa suurissa määrin epätieteellistä paskapuhetta ja perustelemattomia väitteitä. Viis siitä mitä käytäntö kertoo.
Mullakin väite perustuu kokemukseen. Olen ollut pph n. 15 vuotta ja kaikkein helpommin ovat sopeutuneet n. 1-vuotiaat tai jopa 9 - 10 kk:n ikäiset. Ja sekin vielä, että jos lapsi on hoidossa säännöllisesti, niin hoitoon sopeutuminen käy helpommin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keltikangas-Järvinen ainakin toi ko. seikan esiin kirjassaan Pienen lapsen sosiaalisuus. Oman kokemuksen mukaan 1-1,5v. on kohtuu hyvä ikä sopeutua - lapsi tyyntyy sylistä kuin sylistä ja ihmettelee päiväkodin esineitä aivan tyytyväisenä, kunhan saa pureskella jotain. Isommat ymmärtävät mistä on kyse ja suhtautuvat aikuisiin varauksella, vaikka nämä olisivat kuinka mukavia.
Paras ikä aloittaa päivähoito on tietenkin vasta kolmevuotiaana, kun siitä on lapsen kehitykselle oikeasti jotain positiivista hyötyäkin. Tätä pienempänä lapsi ei itse päivähoitoa tarvitse, vaan hoitoon tullaan vanhempien tarpeiden vuoksi. Silloin paras aloitusikä on tosiaan tuo vähän reilu vuosi. Pienemmät jäävät jalkoihin, sillä alle kolmivuotiaiden ryhmät ovat tunnetusti aika vauhdikkaita.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 13:39"]
Keltikangas-Järvinen ainakin toi ko. seikan esiin kirjassaan Pienen lapsen sosiaalisuus. Oman kokemuksen mukaan 1-1,5v. on kohtuu hyvä ikä sopeutua - lapsi tyyntyy sylistä kuin sylistä ja ihmettelee päiväkodin esineitä aivan tyytyväisenä, kunhan saa pureskella jotain. Isommat ymmärtävät mistä on kyse ja suhtautuvat aikuisiin varauksella, vaikka nämä olisivat kuinka mukavia.
Paras ikä aloittaa päivähoito on tietenkin vasta kolmevuotiaana, kun siitä on lapsen kehitykselle oikeasti jotain positiivista hyötyäkin. Tätä pienempänä lapsi ei itse päivähoitoa tarvitse, vaan hoitoon tullaan vanhempien tarpeiden vuoksi. Silloin paras aloitusikä on tosiaan tuo vähän reilu vuosi. Pienemmät jäävät jalkoihin, sillä alle kolmivuotiaiden ryhmät ovat tunnetusti aika vauhdikkaita.
[/quote]
Keltikangas-Järvistä ja Rusasta ei kiinnosta tippaakaan se, miten asiat käytännössä menevät.
Kun käytännössä 1-vuotias aloittaa hoidon keskimäärin ongelmitta ja 3-vuotias keskimäärin ei, on ihan se ja sama mitä nämä pseudotieteelliset daamit ovat tutkivinaan.
Kuuluvat osastoon "people disconnected with reality", eli elävät itse luomassaan keinotodellisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselle parasta on tietenkin oma äiti . En raaskinut viedä hoitoon kun vasta reippaasti yli 3 vuotiaana .
Tällä palstalla Keltingansa-Järvinen on jumala. Aika paljon on muitakin tutkijoita, jotka ovat aihetta tutkineet, miksei heitä siteerata! Vilkaiskaa esim. tämä http://herkules.oulu.fi/isbn9514268741/html/x734.html
Siinä on aika monta viitettä muihin tutkimuksiin ja pähkinänkuoressa todetaan: jos kotihoito huonoa ja päivähoito hyvää, niin alle 3-vuotiaan on parempi olla hoidossa. Sama toisinpäin. Eli voi olla että aika monen av-mamman kannattaisi viedäkin lapset aiemmin hoitoon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 13:51"]
Lapselle parasta on tietenkin oma äiti . En raaskinut viedä hoitoon kun vasta reippaasti yli 3 vuotiaana .
[/quote]
no mikset pitänyt kotona kouluikään asti?
[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 13:51"]
Lapselle parasta on tietenkin oma äiti . En raaskinut viedä hoitoon kun vasta reippaasti yli 3 vuotiaana .
[/quote]
Sinä siis uskot, että omalle pienokaisellesi parasta oli äiti ja tämän vuoksi veit hänet hoitoon vasta reippaasti yli 3-vuotiaana. Tämä siis uskomukseesi perustuen, sillä tietenkään sinulla ei voi olla vertailevaa tietoa omasta lapsestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 13:52"]
Tällä palstalla Keltingansa-Järvinen on jumala. Aika paljon on muitakin tutkijoita, jotka ovat aihetta tutkineet, miksei heitä siteerata! Vilkaiskaa esim. tämä http://herkules.oulu.fi/isbn9514268741/html/x734.html
Siinä on aika monta viitettä muihin tutkimuksiin ja pähkinänkuoressa todetaan: jos kotihoito huonoa ja päivähoito hyvää, niin alle 3-vuotiaan on parempi olla hoidossa. Sama toisinpäin. Eli voi olla että aika monen av-mamman kannattaisi viedäkin lapset aiemmin hoitoon...
[/quote]
Keltikangas-Järvinen on haitallinen ja irvikuva vastuunsa tuntevasta tieteentekijästä. Kuuluu osastoon Dosentti Bäckman et al.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 10:06"]
Ap:n pitäisi siis aloittaa työt, koska itse elää sellaisin menoin, että tulojakin pitäisi saada? Mutta ei nyt jaksa tehdä niitä töitä ja aloittaa sitä rumbaa, etsii tästä nyt perusteita, joita sanoa miehelle, että voisikin vain olla kotona vielä jonkun vuotta? Just a wild guess...
[/quote]
Kohdistettu minuun? Osaan minä rahaa käyttää, ja tälläkin hetkellä omat menot minimoitu. Mies on meillä se, kuka ei oikein ymmärrä rahan käyttöä. Mies haluaa minut töihin heti äitiysloman jälkeen, mutta en minäkään voi tuollaista isoa asiaa itse päättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 10:06"]
Ap:n pitäisi siis aloittaa työt, koska itse elää sellaisin menoin, että tulojakin pitäisi saada? Mutta ei nyt jaksa tehdä niitä töitä ja aloittaa sitä rumbaa, etsii tästä nyt perusteita, joita sanoa miehelle, että voisikin vain olla kotona vielä jonkun vuotta? Just a wild guess...
[/quote]
Kohdistettu minuun? Osaan minä rahaa käyttää, ja tälläkin hetkellä omat menot minimoitu. Mies on meillä se, kuka ei oikein ymmärrä rahan käyttöä. Mies haluaa minut töihin heti äitiysloman jälkeen, mutta en minäkään voi tuollaista isoa asiaa itse päättää.
Olen vienyt lapseni hoitoon 5.5v, 4,5v ja 1,5v ja kaikki ovat sopeutuneet hyvin. Ensimmäisen viikon nuorin nukkui päiväunet hoitajan sylissä mutta sitten siirtyi jo omaan sänkyyn. Aamuisin saattaa hetken roikkua jalassani kun teen lähtöä, mutta minuutin päästä jo vilkuttaa minulle hymy korvissa ikkunasta.
Jokainen lapseni on mennyt aikalailla sopivaan aikaan hoitoon, heidän luonteenpiirteensä huomioiden. Eli riippuu niinpaljon lapsesta ja niistä hoitajista ettei mielestäni voi antaa absoluuttisen oikeaa määritelmää, koska olisi paras viedä hoitoon!
Väite perustuu jonkun lapsensa hylänneen huonoa omatuntoa potevan vanhemman lätinöihin.
Minä vastaan kolmen lapsen kokemuksella.
Meillä esikoinen aloitti päivähoidon 3 vuotta ja 4 kk iässä ja samaan aikaan silloinen kuopus 1 v 7 kk. Kuopus humpsahti päivähoitoon, tykkäsi hoitajista ja puuhista ja oli aina aurinkoinen ja iloinen, vilkutti vaan perään. Esikoinen itki perään joka aamu ja ensimmäinen puoli vuotta oli hankalaa. Kyllä se meni paremmaksi, mutta aina ne aamut kuristivat kurkkua jo valmiiksi. Päiväkodissa ei ollut mitään vikaa, syynä oli kuulemma se, että oli ikävä äitiä. Sitten sain kolmannen lapsemme ja koko konkkaronkka jäi kotiin.
Kun oli aika palata äivähoitoon, kuopus, silloin myös 1 v 7 kk rakastui siihen välittömästi, esikoisesta oli kasvanut reipas eskari, joka nautti siellä olosta. 4 v 7 kk ikäinen entinen reipas päiväkotilainen taas oli tällä kertaa se, joka ei meinannut sopeutua hoitoon millään. Vaikka oli ihan reippaana päivät, aamut olivat usein ihan kauheita. Tämä onneksi asettui nopeammin kuin esikoisen kanssa, parissa kuukaudessa.
Kuopukselle taas tuli n. 3-4 vuotiaana kesäloman jälkeen samanlainen kausi, että ei meinannut haluta millään jäädä päiväkotiin, juoksi eteiseen perääni itkien ja parkuen. Tämäkin meni onneksi suht nopeasti ohi.
Omien lasteni kanssa kokemani valossa en ymmärrä sitä, miksi 3 v olisi se maaginen luku jolloin lapsi on sopiva päivähoitoon, sanokoot Keltikangas-Järvisen Liisa ihan mitä tahansa. Minulla ei ole isoa otosta kokemukseni tueksi, mutta tuo 3 v on oman kokemukseni mukaan aika herkkä vaihe lapsella ja meillä todellakin päivähoito on silloin ollut kaikkein kamalinta.
Tasapainoisia koululaisia kaikista kasvoi. Ai niin, mutta oireet alkavat myöhemmin, keskimmäinen ja kuopus ovat tulevia mielenterveyspotilaita...
En väitä noin kenellekään, mutta meillä ainakin molemmat ovat menneet päiväkotiin alle 1,5 veenä ja hyvin ja nopsasti sopeutuivat. Vieressä nähtynä sitten näitä isompia, joille se oli huomattavasti vaikeampaa. Ehkä nämä isommat osaavat ikävöidä enemmän? Ovat ainakin tottuneet olemaan kotona pitkään ja siksi muutos ehkä on monella niin ikävä?
En tiedä, puhdasta mutua.