Kuinka Suomessa voi kadota? Ja lapsen kanssa?
Jos Suomessa haluaa kadota, kuinka se tapahtuu käytännössä? Muutto, osoite salaiseksi, nimen vaihtaminen, mitä muuta kannattaa tehdä? Voiko poliisi auttaa tässä vai hoidetaanko asia itse?
Mulla on ystävä, jolla on perässään hullu ex. Mies käyttää aineita, lääkkeitä ja viinaa, on arvaamaton ja väkivaltainen, uhkailee tappamisella, katoaa välillä kuukaudeksi tai pariksi kunnes taas ilmestyy ystäväni ikkunan alle yhtäkkiä jonain iltana, seurailee, soittelee öisin, odottelee työmatkan varrella jne.
Asian tekee vielä vaikeammaksi se, parilla on 5 v lapsi yhteishuoltajuudessa. Yksinhuoltajuutta on haettu, mutta mies raivostui asiasta ja vastusti, ei halunnut luopua huoltajuudesta. Silloin tällöin mies ilmestyy vaatimaan tapaamisia, sitten taas asia hiipuu hetkeksi.
Ystäväni haluaisi fressin startin elämälleen. Mitä kannattaa tehdä? Usko siihen, että poliisi tai sos.viranomaiset käytännössä mahtaisivat miehelle mitään on hiipunut.
Kommentit (26)
Hankalaahan tuo on Suomessa. Ja, koska heillä on yhteishuoltajuus niin ei voi kadota edes ulkomaille, koska ilman toisen huoltajan lupaa matkustaminen ei oikein onnistu. Lisäksi vielä suomalaiset auttamishalussaan ovat jakaneet facebookissa ( ja muissa somekanavissa) monien tällaisten katomisilmoituksia , joita "hädissääon oleva puoliso" on laittanut sinne.
Ehkä hänen kannattaisi mennä ensi- ja turvakotiin, saisi todistajat noille riehumisille, ja kun ukko on tarpeeksi käynyt siellä voi hakea lähestymiskieltoa ja sitä, kun tarpeeksi rikkoo niin pääsee vankilaan. Harmi, että on niin hidasta toimia noin.
Turvakodista voisi saada neuvoja. Asianajajan hankkiminen ja turvakielto muuton yhteydessä voisi auttaa. Lastenvalvojalta voi pyytää isälle valvottuja tapaamisia luottamuspulan takia. Katoaminen ilman viranomaisten tukea ei kannata. Vainoamisesta voi tehdä rikosilmoituksen.
No juuri niin kuin itsekin arvelit: Uusi nimi, uusi osoite, uusi puhelinnumero, kaikki tiedot pois tai salaisiksi osoitehaku- ja puh nro palveluissa, tietojen luovutuskiellot kaikkiin rekistereihin, someprofiilit kaikki pois...
Ja täytyy muuttaa riittävän kauas, ettei ole pelkoa törmätä kauppareissulla yhteisiin tuttuihin. Uusi olinpaikka vain hyvin harvojen tietoon.
Itse nämä täytyy hoitaa, ei ole poliisin asia.
Vierailija kirjoitti:
No juuri niin kuin itsekin arvelit: Uusi nimi, uusi osoite, uusi puhelinnumero, kaikki tiedot pois tai salaisiksi osoitehaku- ja puh nro palveluissa, tietojen luovutuskiellot kaikkiin rekistereihin, someprofiilit kaikki pois...
Ja täytyy muuttaa riittävän kauas, ettei ole pelkoa törmätä kauppareissulla yhteisiin tuttuihin. Uusi olinpaikka vain hyvin harvojen tietoon.
Itse nämä täytyy hoitaa, ei ole poliisin asia.
Saako lapsen nimen muuttaa ilman toisen huoltajan suostumusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako lapsen nimen muuttaa ilman toisen huoltajan suostumusta?
Ei varmaan, plus että eihän sitä kannata muuttaa kun mies saisi siitä tiedön ja sitä myötä uuden sukunimen tietoonsa. Mutta viranomaisiin kannattaa olla yhteydessä, jos vaan "katoaa" lapsen kanssa, niin saa syytteen lapsen kaappauksesta kun on yhteishuoltajuus.
Mä olen matkustanut useita kertoja ulkomaille niin kaupunki- kuin rantalomillekin yhteishuoltajuudessa olevien lasten kanssa eikä ikinä ole tullut mieleen, että lasten toiselta vanhemmalta (jonka kanssa siis hyvät välit) pitäisi olla joku lupalappu(?) mukana. Ikinä ei ole sellaista kyselty missään.
Usein näissä jutuissa on puolet ilmaa, ja toinenkin puoli vahvasti väritettyä. Nää on nähty. Suvussa tämmönen uhri- tapaus. Exät on sitä exät on tätä. Itse yhtä paha.
Turvakielto ja oikeuden kautta yksinhuoltajuus.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen matkustanut useita kertoja ulkomaille niin kaupunki- kuin rantalomillekin yhteishuoltajuudessa olevien lasten kanssa eikä ikinä ole tullut mieleen, että lasten toiselta vanhemmalta (jonka kanssa siis hyvät välit) pitäisi olla joku lupalappu(?) mukana. Ikinä ei ole sellaista kyselty missään.
Joo, se on ihan tuuripeliä. Moni matkailee ilman yhtäkään kyselyä. Ja toiset taas joutuvat näyttämään todistuksia useinkin. Varsinkin Saksassa ja Usassa ollaan noissa aika tarkkoja. Passihakemuksissa tietysti tarvitaan molempien huoltajien luvat.
Tästä on aikaa 20 vuotta, mutta vastaavassa tilanteessa yksi sukulainen muutti lapsensa kanssa ulkomaille. Hän oli hoitoalalla, jossa sai helposti töitä muuallakin Euroopassa. Osoitetiedot muutti vanhempiensa kesämökille muistaakseni, eikä minnekään viranomaisille ilmoittanut uuden maan osoitetta. Nimiä ei virallisesti muuttanut, mutta ottivat lapsen kanssa uudessa maassa käyttöön sikäläisen kieleen paremmin sopivat nimet, mikä oli ihan luontevaa ja järkevää tyyliin Marja-Leenasta tuli siellä uudessa työpaikassa Maria tms.
Sitä en tiedä kuinka huoltajuuden yms kannalta asia hoidettiin.
Ex ei heitä löytänyt ja kuolikin sitten muutamaa vuotta myöhemmin epämääräisessä oloissa. Nainen asuu edelleen tuolla ulkomailla.
Eikö poliisi toimita muka suljetulle osastolle tuollaiset?
Vierailija kirjoitti:
Eikö poliisi toimita muka suljetulle osastolle tuollaiset?
Tässä maassa usein rikollisilla tuntuu olevan ne suurimmat oikeudet :(
Voi jestas näitä tarinoita. Eletään kuitenkin yhteiskunnassa, jossa naisen aseman pitäisi olla maailman paras. Ehkä parin valinnassa pitäisi käyttää enemmän järkeä. Tämän neuvon olisin antanut myös itselleni noin 30 vuotta sitten, jos olisin ollut fiksumpi.
Vierailija kirjoitti:
Turvakodista voisi saada neuvoja. Asianajajan hankkiminen ja turvakielto muuton yhteydessä voisi auttaa. Lastenvalvojalta voi pyytää isälle valvottuja tapaamisia luottamuspulan takia. Katoaminen ilman viranomaisten tukea ei kannata. Vainoamisesta voi tehdä rikosilmoituksen.
Nämä ovat kauniita ajatuksia, mutta käytännössä useita vuosia kestäviä hankkeita, jotka eivät välttämättä silloinkaan toteudu. Sairas, sekaisin aineista oleva ja vainoava taparikollinen ei paljon hätkähdä, vaikka kuinka kertoisi että hänestä on tehty, hui, oikein rikosilmoitus. Uhri joutuu kärsimään ja pelkäämään koko ajan ja sen lisäksi taistelemaan vielä byrokratian ja viranomaisten kanssa näitä ilmoituksia ja selvityksiä tehdessään. Tässä tilanteessa ohjat kannattaa ns. ottaa omiin käsiin.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen matkustanut useita kertoja ulkomaille niin kaupunki- kuin rantalomillekin yhteishuoltajuudessa olevien lasten kanssa eikä ikinä ole tullut mieleen, että lasten toiselta vanhemmalta (jonka kanssa siis hyvät välit) pitäisi olla joku lupalappu(?) mukana. Ikinä ei ole sellaista kyselty missään.
Jos kysytään, niin sellainen pitää olla. Jos olet vaikka romanimies ja sinulla on valkolaisen näköinen lapsi, niin kysytään varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Usein näissä jutuissa on puolet ilmaa, ja toinenkin puoli vahvasti väritettyä. Nää on nähty. Suvussa tämmönen uhri- tapaus. Exät on sitä exät on tätä. Itse yhtä paha.
Jos väkivallalla ja tappamisella uhkaillaan, niin asia on vakava, eikä sitä oikeuta se että kumppani ei itsekään ole mikään pyhimys (harva meistä on) vaan on tavallinen ihminen jolla on sekä ihania puolia että parisuhteessa raskaita puolia .
Vierailija kirjoitti:
Voi jestas näitä tarinoita. Eletään kuitenkin yhteiskunnassa, jossa naisen aseman pitäisi olla maailman paras. Ehkä parin valinnassa pitäisi käyttää enemmän järkeä. Tämän neuvon olisin antanut myös itselleni noin 30 vuotta sitten, jos olisin ollut fiksumpi.
Joo, kyllä lain mukaan naisen asema varmasti on maailman parhaita, mutta eikös Suomi ole maailman kärkipäässä mitä tulee parisuhde- ja perheväkivaltaan?
Osoitteen salaamiseksi on turvakielto ja yhteystietojen luovutuskielto. Turvakielto on parempi. Yhteystietojen luovutuskielto ilmoitetaan erikseen ainakin Trafiin ja maistraattiin (joka ei tosin enää käytä sitä nimeä).
Osoitetiedot saa myös muutaman laajasti käytetyn palvelun kautta (joita en mainitse tässä), paitsi jos on turvakielto voimassa. Pelkkä yhteystietojen luovutuskielto ei auta kaikissa tapauksissa, osoitteen voi kyllä olla antamatta joka paikkaan.
"Joo, kyllä lain mukaan naisen asema varmasti on maailman parhaita, mutta eikös Suomi ole maailman kärkipäässä mitä tulee parisuhde- ja perheväkivaltaan?"
Pahimpien ongelmien maissa mitään tilastoja naisten ja lasten kokemasta väkivallasta ei tehdä lainkaan.
Mä katosin hullulta ulkolaiselta exältäni yli 10 vuotta sitten. Oli sen verran hullu ja kiivas ajatuksesta että minulle pitää verikostaa hänen jättäminen, että esim. lähestymiskieltoa ei noudattanut ollenkaan. Vaihdoin paikkakuntaa ja muutin nimeni, salaiseksi kaikki tiedot mitkä voi salaiseksi laittaa. Pääsin onneksi eroon eikä mies ole päässyt toteuttamaan sitä mitä vannoi eli että maksan hengelläni.