Lue keskustelun säännöt.
Kuinka Suomessa voi kadota? Ja lapsen kanssa?
20.07.2020 |
Jos Suomessa haluaa kadota, kuinka se tapahtuu käytännössä? Muutto, osoite salaiseksi, nimen vaihtaminen, mitä muuta kannattaa tehdä? Voiko poliisi auttaa tässä vai hoidetaanko asia itse?
Mulla on ystävä, jolla on perässään hullu ex. Mies käyttää aineita, lääkkeitä ja viinaa, on arvaamaton ja väkivaltainen, uhkailee tappamisella, katoaa välillä kuukaudeksi tai pariksi kunnes taas ilmestyy ystäväni ikkunan alle yhtäkkiä jonain iltana, seurailee, soittelee öisin, odottelee työmatkan varrella jne.
Asian tekee vielä vaikeammaksi se, parilla on 5 v lapsi yhteishuoltajuudessa. Yksinhuoltajuutta on haettu, mutta mies raivostui asiasta ja vastusti, ei halunnut luopua huoltajuudesta. Silloin tällöin mies ilmestyy vaatimaan tapaamisia, sitten taas asia hiipuu hetkeksi.
Ystäväni haluaisi fressin startin elämälleen. Mitä kannattaa tehdä? Usko siihen, että poliisi tai sos.viranomaiset käytännössä mahtaisivat miehelle mitään on hiipunut.
Kommentit (26)
Mä olen kerran kadonnut, ns. aloittanut puhtaalta pöydältä. Ei ollut ihan tommonen tilanne kuin ap kuvaili, mut sekaannuin teininä tosi vääriin porukoihin ja tajusin sen vähän liian myöhään.
Mä muutin satojen kilometrien päähän ihan uuteen kaupunkiin ja vaihdoin nimeni. Tein turvakiellon. Tää oli se helppo osuus.
Tosi vaikeeta oli katkoa kaikki siteet vanhaan kotipaikkaan ja päättää kenelle vanhoista kavereista ja sukulaisista kerron oikeesti olinpaikkani ja puhelinnumeroni, sillä oli muutama ihminen joiden kanssa en ikinä enää halunnut olla missään tekemisissä enkä halunnut että he tietää musta yhtään mitään. Ihmiset ja tutuntutut oli hirveän uteliaita, kuulin itsestäni aivan järkyttäviä juoruja, enkä voinut niitä ruveta oikomaan, sillä en halunnut paljastua. Valehtelin hyvillekin kavereille väärän kaupungin missä asuin. Somessa hävitin kaikki vanhat profiilini. Leikkasin ja värjäsin tukkanikin ja poistin esim. tunnistettavat lävärit naamasta. Toi ulkonäköjuttu nyt oli ehkä enempi itteeni varten, oli helpompi aloittaa puhtaalta pöydältä.
No, sain uusissa ympyröissä opinnoista kii, löysin uusia kavereita. Vanhat kuviot unohti mut. Ilman lasta ja pari kymppisenä se oli loppujen lopuksi aika iisiä, vaikka ei se tietty silloin siltä tuntunut. Nykyään pystyn käymään vanhoilla kotikulmilla ilman pelkoa, vanhoista jutuista on jo niin paljon aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ekana hankit todisteita ja lähestymiskiellon. Helpottaa varmasti yksinhuoltajuudenkin saannissa.
Sitten vaan muuttoa toiselle paikkakunnalle. Mieluummin pidemmälle... varoo paikkakuntia, joissa miehellä voisi olla tuttuja tai kaukaisia sukulaisia.
Pitäisi sitten kaikki siteet katkoa, ettei tule ystäviinkään pidettyä yhteyttä. Täysin puhtaalta pöydältä olisi parempi aloittaa. Joku juoruaa kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turvakodista voisi saada neuvoja. Asianajajan hankkiminen ja turvakielto muuton yhteydessä voisi auttaa. Lastenvalvojalta voi pyytää isälle valvottuja tapaamisia luottamuspulan takia. Katoaminen ilman viranomaisten tukea ei kannata. Vainoamisesta voi tehdä rikosilmoituksen.
Nämä ovat kauniita ajatuksia, mutta käytännössä useita vuosia kestäviä hankkeita, jotka eivät välttämättä silloinkaan toteudu. Sairas, sekaisin aineista oleva ja vainoava taparikollinen ei paljon hätkähdä, vaikka kuinka kertoisi että hänestä on tehty, hui, oikein rikosilmoitus. Uhri joutuu kärsimään ja pelkäämään koko ajan ja sen lisäksi taistelemaan vielä byrokratian ja viranomaisten kanssa näitä ilmoituksia ja selvityksiä tehdessään. Tässä tilanteessa ohjat kannattaa ns. ottaa omiin käsiin.
Eihän noita viripäitä kiellot pitele.
Viranomaisia varten se rikosilmoitus ja mahdollinen lähestymiskielto tehdäänkin. On näyttöä, ettei jätkä täysillä mene. Esim yksinhuoltajuuden haun kannaltakin yms.
Vierailija kirjoitti:
Usein näissä jutuissa on puolet ilmaa, ja toinenkin puoli vahvasti väritettyä. Nää on nähty. Suvussa tämmönen uhri- tapaus. Exät on sitä exät on tätä. Itse yhtä paha.
Menee OT:
Kyllä noita k-päitä Suomessakin riittää, mutta sitten on tapauksia, joissa toimitaan vaan kostomielessä.
Esim äitini haki eksälleen lähestymiskiellon. Erosivat suht riitasesti. Alkoholisteja ja toisinaan joivat rähinäviinaakin.
Asuttiin saman katon alla kymmenisen vuotta. En kertaakaan nähnyt/kuullut, että tämä mies olisi pahoinpidellyt tai muutenkaan uhkaillut. Äiti sen sijaan pari kertaa heittänyt miestä lasilla. Itse kerran kompuroi päänsä auki eteisessä, kun päissään kenkiään pois otti - olin paikalla. Toinen kerta oli, kun parvekkeen ovilasiin kännipäissään horjahti. Se mies oli sisällä keittiössä meidän lasten kanssa silloin, kun tuo ryske kävi. Lääkäri oli kirjoittanut, että väkivaltainen mies oli tönäissyt.
Mies lähti, kun äiti petti. Rähinää siitäkin tuli, huutoa ja uhkailua. Kyllä, se mies silloin kiukkusena kännissä huusi, että "muijalta lähtee henki".
Se jätkä vaan menetti siinä sitten kaiken. Perheensä ekana. Duuninsa ja osan kavereista, sanotun väkivallan takia. Sen äitikään ei kummosesti enää halunnut tavata poikaansa, jolla olin naisenhakkaajan maine. Otti turpaan siellä täällä, koska naisiahan ei hakata. Ei se koskaan pyrkinyt äidin luokse.
Se mies asuu vielä samalla paikkakunnalla. On melkoinen ihmisraunio enää. Oikeasti ihmiset toisinaan saisi katsoa peiliin ja pitkään. Eikö itsessä ole vikaa ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Eikö poliisi toimita muka suljetulle osastolle tuollaiset?
Suljetullahan on vähemmän potilaspaikkoja kuin aikoinaan. Jos poliisi vie suljetulle tuollaisen, niin usein siellä ollaan pari päivää. Toki joillekin on hoidosta joskus hyötyä, mutta valitettavasti ei automaattisesti.
Yhteishuoltajuuden takia katoaminen on mahdotonta. Mutta jos saa yksinhuoltajuuden, niin ensin turvakielto, sitten kaikki tiedot salaisiksi ja muutto johonkin aivan muuhun ympäristöön. Koska somen kautta on niin helppo etsiä kadonnutta ihmistä, kannattaisi myös harkita ulkonäön muuttamista. Erilainen hiusmalli ja -väri auttaa jo aika pitkälle.