Miltä tuntuu, että exäsi uusi hoivaa lapsiasi?
Oletko mustasukkainen? Jos et, miten ajattelet että et koe niin? Jos olet, millaisia keinoja sinulla on selvitä ja työstää asiaa?
Kommentit (70)
Te muutko olette ihan sinut sen kanssa, että omat lapsenne elävät vaikka puolet elämästään muualla? Ja toisesta ihmisestä voi tulla läheinen heille kun sinä et ole.
Jos olet nuori niin etsi uusi mies ja hanki uusi lapsi joka on teillä aina. Harva on sinut tuollaisessa tilanteessa.
Ihana kuulla tässä ketjussa hyviäkin kokemuksia äitipuolista! Seurustelen miehen kanssa, kenellä on 6 vuotias lapsi entisestä liitosta ja lapsi on miehen ja äitinsä suvun silmäterä. Minua ei ole vielä edes esitelty miehen lapselle, kun ilmeisesti lapsen äiti on sitä vastaan. Itse toivoisin, että voisin olla yksi turvallinen aikuinen lapsen elämässä lisää, en äiti enkä edes äitipuoli, vaan ystävällinen, luotettava ja turvallinen aikuinen, joka tulee hyvin toimeen lapsen molempien vanhempien kanssa. Nyt vaikuttaa tosin siltä, että lapsen äiti ei halua antaa minulle edes mahdollisuutta tutustua lapseen, sillä hänellä on varmaankin isoja pelkoja ja kauhukuvia minusta mielensä perukoilla. Lapsen äiti ei ole siis ikinä tavannut minua vaan on muodostanut mielipiteensä vain omien ennakkoajatustensa perusteella.
Ei hoivaa kun en anna lasta sille. Hahha leikkikööt kotia uuden naisen kanssa mutta minun lapsi ei sekaannu niiden leikkeihin.
Ihme ääliö
Ap kuulostaa valitettavasti aika katkeralta ja jopa vähän vainoharhaiselta. Tuollainen käytös on omiaan vain etäännyttämään ap:n lapset ap:n luota. Vähän sama tilanne kuin parisuhteessa, jossa toinen osapuoli syyttää aiheetta toista uskottomuudesta ja lopulta tämä väärin perustein syytetty saa tarpeekseen epäilyistä ja katkaisee suhteen. AP:n kannattaisi oikeasti hakea jostain perheneuvolasta tai muualta terapeuttista keskusteluapua itselleen.
Käyttäjä34810 kirjoitti:
Te muutko olette ihan sinut sen kanssa, että omat lapsenne elävät vaikka puolet elämästään muualla? Ja toisesta ihmisestä voi tulla läheinen heille kun sinä et ole.
Olet kysynyt koko ketjun samoja asioita. Et pääse vatvomisella yli. Täällä on anettu vinkkejä, mikä voisi auttaa - mutta sinä et edes kommentoi niitä. Luetko annettuja vinkkejä? Oletko yrittänyt ottaa niistä oppia?
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä34810 kirjoitti:
Te muutko olette ihan sinut sen kanssa, että omat lapsenne elävät vaikka puolet elämästään muualla? Ja toisesta ihmisestä voi tulla läheinen heille kun sinä et ole.
Olet kysynyt koko ketjun samoja asioita. Et pääse vatvomisella yli. Täällä on anettu vinkkejä, mikä voisi auttaa - mutta sinä et edes kommentoi niitä. Luetko annettuja vinkkejä? Oletko yrittänyt ottaa niistä oppia?
Ehkä tämä ketju on provo. Tuskin kukaan muukaan toistelee itseään papukaijan lailla.
Ihan ok. Alussa tuntui oudolta, mutta kyllä siihen nopeasti tottui. Olen onnellinen että lapsilla on elämässään mukava "bonusäiti" ja olen aina pitänyt hänestä ja lapset myös. Olen tosi kiitollinen että sattui kiltti/hyvä ihminen kun itse hänen valintaansa en voinut vaikuttaa.
Arvostan hänessä myös sitä, että hänellä on omiakin lapsia eli on kokemusta ja ymmärrystä. Lapset ovat puolet ajasta isällä ja tällä "bonusäidillä". Minulle se on monella tapaa hyvä juttu, teen sitten omia juttuja sillä ajalla enkä erityisesti mieti että lasten asioita silloin. Nautin omasta ajasta. Kyllä tuohon joku puolisen vuotta eron jälkeen kesti että opin siitä nauttimaan. Aluksi tein töitä ne illat kun lapset isällä tai urheilin, jossain vaiheessa taas tapasin ystäviä tai kävin treffeillä nuo ajat. Jossain vaiheessa opin nauttimaan myös yksin olosta ja omasta ajasta eikä ole tarvetta täyttää niitä iltoja aktiviteeteilla.
Älä mieti, mitä ne lapset tekevät siellä. Keskityt siihen, mitä sinä teet lastesi kanssa. Ajattele, että lapset ovat tällä viikolla hoidossa, jotta minä saan omaa aikaa. Ja kun lapset tulevat, niin järjestät ne synttärit toistamiseen omille sukulaisillesi.