Miltä tuntuu, että exäsi uusi hoivaa lapsiasi?

Vapaudelta se lähinnä tuntuu taas yhden viikon.

Etkö ole yhtään surullinen kun lapsesi ovat toisen naisen kanssa eikä sinun, oman äitisi?

Minulle tekee kipeää, kun lapseni nukkuu isän ja tämän uuden naisen kanssa heidän välissä.

Ai luottotiedoton, pitkäaikaistyötön, kohta ulkonäkönsäkin menettänyt mutta ei edelleenkään elämänhallintaa osaava eksäni saa naisystävän, joka vielä pyyteettömästi hoitaa lasta? Sääliä. Sitä minä tunnen. Onnea vaan piiaksi, lastenhoitajaksi ja elättäjäksi ryhtymiseen, mutta eikö nainen voisi elämäänsä paremminkin käyttää?

No kyllä se varmaan oikeasti tuntuisi vähän pahaltakin, enkä haluaisi kuulla tästä uudesta naisystävästä mitään. Meillä on muutenkin vähän sellainen "sinä et puutu minun asioihini enkä minä sinun asioihisi" -diili eksän kanssa, ja vaikka asia ei olekaan erikseen tullut siltä osin puheeksi, niin katsoisin tämän koskevan erityisesti rakkauselämää. En itsekään kertoisi uudesta kumppanista eksälle, vaikka sille en tietenkään voi mitään, jos lapsi kertoo.

Onko minun tunteeni ihan hassuja ja onko mustasukkaisuudelle (lapsista) perää? Kun uusi viettää aikaa, nukuttaa ja nukkuu yhdessä, juhlii, hoivaa.

Käyttäjä34810 kirjoitti:

Minulle tekee kipeää, kun lapseni nukkuu isän ja tämän uuden naisen kanssa heidän välissä.

Sinulla olisi syytä olla iloinen: uusperheen liima on parisuhde. Nyt lapsesi on konkreettisesti heidän parisuhteen välissä. Se ennustaa eroa. Eli ei tuo uusi puoliso kauaa ole siellä.

Mistä sinä tiedät, etyä uusi nainen hoivaa, hellii lastasi? Keneltä olet kuullut?

Jos eksältä, niin sitten hän vain tekee kiusaa sinulle. Ei kannata uskoa.

Exäni uusi poikaystävä

Sama mies jonka kanssa ex petti minua

Saunoo yhdesssä teini-ikäisen (10v) tyttöni kanssa

Luultavasti se muija olis narkki tai psykopaatti.

Olisikin hoivaava äitihahmo. Unissa vaan. Joka kerta kun lapset lähtee isälleen, olen sydän syrjällään ja odotan, koska perästä kuuluu ja mitä tapahtuu. Alkoholi kuvioissa, on käynyt lapsiin käsiksi ja kyllä, siiyä huolimatta minun on viranomaistaholta käsketty noudattaa tehtyä tapaamissopimusta.

Mutta ehkäpä tämä nainen oikeasti pitää lapsista, perhe-elämästä jne ja on hyvä ja ihana. Jos lapset kiintyy häneen ja jakaa enemmän asioitaan siellä kuin minun kanssa. Nukkuukin pieni vieressä. Surettaa.

Miten näiden tunteiden kanssa selviää? Tuntuu, että menetän osan lapsistani. Suren hirveästi, että viettää tärkeitä aikoja ja asioita poissa luotani. Nukkuu toisen "äidin" kainalossa jne. Itsellä on levoton olo.

Mielummin niin, että siellä olisi sama exän nyxä vastassa joka kerta kuin jotain vaihtuvia vierailevia tähtiä, kuten nyt. Lapsi näkee jonkun tädin siellä kerran ja sitten se oli siinä.

En tiedä, miten se exän nyxä eroaisi vaikka päiväkodin henkilökunnasta?

Mitä olen lähipiiriä tarkkaillut, ei ne exien nyxät jaksa vuotta pidempään liehitellä niitä uuden kumppaninsa lapsia. Tuttavan tapauksessakin exän nyxä ensin leikitti lapsia, osti lahjoja, leikki kotia. Vuoden päästä lapset ihmettelee, kun kyseinen nainen vetäytyy toiseen huoneeseen yksin katsomaan telkkaria tai sopii työvuoroja siihen, kun lapset ovat paikalla.

Eroaahan nyxä paljonkin siitä päiväkodin tädistä. Ei sen viereen mennä yöksi nukkumaan, tai jäädä syliin ja lepäämään jos on kipeä, ei päiväkodin kanssa rakenneta synttärijuhlia tai vietetä synttäriaamua, lomapäiviä... Sitä läheisyyttä ja tärkeitä hetkiä mitä "kuuluisi" oman äidin kanssa jakaa.

Olen lukenut tätä ketjua päivittäin. Ja tässä diagnoosini: Ap, sinun ongelmasi on oma pääsi. Se jauhaa samaa asiaa kuin rikkinäinen vinyylilevy, johon neula on tehnyt uran. Et pääse asiassa eteenpäin, ennenkuin lopetat urautuneen saman asian toistelemisen. Ensimmäiseksi sinun pitää lopettaa ajattelu. Kun saat pääsi hiljennettyä, niin pääset eteenpäin. (Ja ajattelun lopettaminen on meditointia).

Kiitos vastaajalle. On totta, että nämä ajatukset ovat minussa kun tämä on ajankohtainen, iso ja uusi asia. Siksihän siitä kirjoitan, kun asia vaivaa. Eikö nämä ole luonnollisia tunteita? Äiti haluaisi olla ja elää lastensa kanssa. Miten muut olette työstäneet asiaa? Minkälaisia neuvoja että ajatukset laantuisi?

Vierailija kirjoitti:

Mitä olen lähipiiriä tarkkaillut, ei ne exien nyxät jaksa vuotta pidempään liehitellä niitä uuden kumppaninsa lapsia. Tuttavan tapauksessakin exän nyxä ensin leikitti lapsia, osti lahjoja, leikki kotia. Vuoden päästä lapset ihmettelee, kun kyseinen nainen vetäytyy toiseen huoneeseen yksin katsomaan telkkaria tai sopii työvuoroja siihen, kun lapset ovat paikalla.

Johtuu yleensä siitä, että lapset ovat olleet ilkeitä ja vanhemmat ovat antaneet sen tapahtua. Parempi ottaa silloin etäisyyttä ettei joudu vahingossakaan kasvattajan rooliin.

Mun lapsilla on maailman paras äitipuoli ja oon sen hänelle sanonutkin. Vaikka on joskus sanonut olevansa vähän hukassa kadvatuksen suhteen. Silloin on soittanut mulle ja kysynyt apua.

Hän on toisessa perheessä kantava voima, ihana ihminen tyttäreni elämässä.

Synttärit ym. meillä yleensä vietetään yhdessä, sen olemme lapsille velkaa sen lisäksi että pystymme tulemaan toimeen, me aikuiset keskenämme.

Ja exää en koskan ottaisi takaisin, itse halusin erota.

Entä kun exä ei nyxänsä kanssa ole kiinnostunut jakamaan esim synttärien viettoa kun lapset siellä? Sitä jää vaan aivan paitsi niistä.