Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koska olen köyhä, en suostu avioehtoon
19.07.2020 |
Mies ei ymmärrä, että minun näkökulmastani on parempi jättää avioliitto solmimatta ja lopettaa suhde kuin suostua avioehtoon.
Olen yrittänyt selittää hänelle rautalangasta vääntäen, että avioliitto, jossa joutuisin pelkäämään elintasoni romahtamista, ei voi olla tasa-arvoinen, joten en sellaista tahdo solmia.
En oikein edes ymmärrä, miksi mies tahtoo kanssani naimisiin, kun hän kerran varautuu valmiiksi eroon. Mikä se juttu siinä avioliitossa on, jos ei täydellinen keskinäinen luottamus ja antautuminen yhteiseen elämään? Jos sitä ja siihen liittyvää symboliikkaa ei tahdo, niin miksi mennä naimisiin?
Miksi olette itse menneet naimisiin?
Kommentit (232)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä mitään älypuhelimia ala suunnitteleen. Se on miesten hommaa. Naisten hommaa on päästä naimisiin.
Toiset ratsastaa älyllä ja osa taasen kuorella. Jokaiselle jotakin, keskity sä viihdyttämään miestä sillä aikaa kun joku toinen nainen luo uutta mallia.
Teknillisessä yliopistossa näkee niin kauniita naisia että pistää miettimään millä ne muut oikein ratsastavat.
Ne kauniit naiset ei tarvi mihinkään närttejä rillipää koulukavereitaan
Mut joku tyhmä ja kaunis voi rahasta semmoista panna:)
Tunnen muutaman DI-naisen ja he ovat löytäneet puolison opiskelukavereistaan. Niin on moni muukin eri alaa opiskellut.
Lähes kaikki tuntemani noin 80 Di-tyttöä ovat yhdessä DI-pojan kanssa, mutta niitä ei riitä kaikille ja vain pieni osa tuntemistani DI-pojista on yhdessä toisen DI:n kanssa.
Tunnen DI:n millä on toiselta alalta oleva puoliso. Käytännössä tämä nainen toimii osa-aikaisesti kotirouvana, jos ei ole sattunut pääsemään töihin. Suhde kuitenkin tuntuu toimivan ja ite DI vaikuttaa tyytyväiseltä.
Okei, tämä kumoaa tuon _lähes_kaikki_
Toivottavasti et ole tuon logiikan kanssa insinööri.
Ohis mutta miten nämä ei-insinöörit kaikissa ketjuissa hyökkivät päälle jos jostakin on syytä epäillä että hän on insinööri? Samanlaisia kommentteja kuitenkin palsta täynnä muttei samanlaista hyökkimistä.
-eri
Koska jos hänen argumentaationsa on epäselvää tai ymmärrät sen eri tavalla, silloin sinun ei pitäisi olla insinööri. Tämän voi ihan aukottomasti todistaa, joten älä vänkää vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap siis ihan suoraan myöntää haluavansa naida rahaa! Tietoisesti on saatava hyvätuloinen puoliso ilman avioehtoa! Jo on röyhkeää!
En menisi naimisiin ilman avioehtoa, koska haluan suojta omaisuuteni. Ymmärrän miestäsi, ap.
Vierailija kirjoitti:
Voin aivan hyvin mennä yhteen toisen köyhän kanssa, jolloin elämme samaa elämää.
Tuossa on järkeä.
[/quote] Olen jo ollut, lopetin suhteen. Mies ei vain suostu hyväksymään eroa, vaan raivoaa ja soittelee perään. Hänen on täysin mahdotonta ymmärtää tilannetta minun näkökulmastani.[/quote]
Onnittelut suhteen lopettamisesta kun mies tuntuu olevan raivoavaa lajiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten totesin, voin hyvin mennä naimisiin toisen köyhän kanssa. Tällöin liitto on tasa-arvoinen.
Jos sen sijaan menen naimisiin varakkaan kanssa ja totun hänen elintasoonsa, joudun koko ajan pelkäämään eroa.
Ei tällainen liitto voi toimia, koska siinä väijyy koko ajan taustalla pelko.
Ihan hyvä, että et mene naimisiin, jos suurin pelko avioliitossa tai sen päättymisessä on elintason muutokset. Tää kyllä kuulostaa ihan provolta, mutta onhan noita muitakin, joille avioliitossa tärkeintä on materia ja kulissit.
Ennen suhdetta ja mahdollisesti perintönä tuleva omaisuus on yksityistä, yhdessä olo aikana hankittu yhteistä. Jos tämä ei kelpaa niin voi lähteä menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mentiin naimisiin, en suostunut avioehtoon. Kaksi vuotta asiaa kierrettiin ja kaarrettiin ja lopulta mies myöntyi. Yhdessä oltiin 12 vuotta. Ostimme yhteisen omakotitalon, jonka minä maksoin myymällä kaksioni ja mies osti oman puolikkaansa perintörahoilla. Miehen rahoilla ostettiin kesämökki yhteiseksi ja myytiin pois, kun mies peri vanhemmiltaan paremman.
Sitten tuli ero. Miehen kaikki omaisuus oli hankittu perintörahoilla, joihin minulla ei vanhempiensa testamentin mukaan ollut oikeutta avio-oikeuden perusteella (ei perintöön eikä sen tuottoon). Jaettavaa oli siten vain se omaisuus, joka oli minun nimissäni. Asia meni oikeuteen asti, mutta päätös pysyi ennallaan: koska ei ollut avioehtoa, niin avio-oikeuden alainen omaisuus (se minun hankkimani) meni jakoon, mies sai pitää omansa kokonaan. Mies sai pitää vähän yli 1 milj. euron arvosta omaisuutta, minun noin 200 000 euron arvoinen omaisuuteni meni jakoon.
Olin tyhmä, kun en suostunut avioehtoon.
Siis se oli MIEHEN VANHEMPIEN omaisuutta..mitä pahaa sä olit niille tehny , kun jättivät sut perinnön ulkopuolelle???
Täysin normaali rajaus testamenteissä, ei mitään tekemistä tykätäänkö vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"avioliitto, jossa joutuisin pelkäämään elintasoni romahtamista, ei voi olla tasa-arvoinen, joten en sellaista tahdo solmia."
Otsikossa sanot olevasi köyhä. Mihin se elintaso voi siitä romahtaa?
Kun totun mieheni yllä pitämään elintasoon, en tahdo joutua koko ajan pelkäämään, että joudun luopumaan siitä. Ei sellainen liitto voi olla tasa-arvoinen. Tasa-arvoisessa liitossa ei ole pelkoa.
Voin aivan hyvin mennä yhteen toisen köyhän kanssa, jolloin elämme samaa elämää.
Olet ihan harhainen. Rikkaatkin voivat stressata ja pelätä oman elintasonsa romahtamista. Firma voi kaatua, johtajanpaikalta erotetaan todella helposti verrattuna rivityöntekijään, missä tarvitaan yt:t tai työntekijän törkeitä laiminlyöntejä.
Olen sinkkunainen ja minulla on varallisuutta 500 000 euroa ja minunkin elintasoni on laskemassa ja raha-asiat huolettavat ammatinvaihdon ja opiskelujen yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa sinun silti avioon mennä. Ukkos on velvollinen elättämään sinut sitten.
Meillä ei miehen kanssa ole avioehtoa, aika tyhjätaskuina on menty yhteen. Matkan varrella on omaisuutta kertynyt, suurelta osin miehen ansiosta kylläkin. Meillä on taloudessa aina ollut yhteiset rahat, vaikka toki itse omaisuus on kunkin nimissä. Asunto meillä on 50/50, mökki 20/80 (miehellä suurempi osa) ja sijoitukset on tietenkin kummallakin omissa nimissään, miehellä reilusti enemmän kuin minulla. Eikä tästä ole tehty ongelmaa, että olen paljolti miehen ansiosta vaurastunut, lapsellehan se omaisuus loppupeleissä menee.
Lapselle säästimme pesämunan ja hän meni nuorena naimisiin. Tämän vuoksi mekin teimme testamentin jo hyvissä ajoin, jossa lapsen perintö suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle. Lapsella ja hänen puolisollaan ei ole avioehtoa ja heilläkin on yhteiset rahat. Puolisolla oli avioliittoon tullessaan pelkkää velkaa, hänellä tahtoo kaikki rahat palaa autohin. Lapsella ei ollut velkaa, mutta sijoituksia oli noin 75000€ edestä. Vaikka lähtötilanteessa puoliso oli ihan ok palkkaisessa työssä ja lapsi opiskeli, niin nuo lapsen sijoitukset tuntuvat olevan puolison silmissä vapaata riistaa. Niillä on nyt ostettu koira, maksettu asunnon omarahoitusosuus (15000€), ostettu vene (24000€), laitettu yhteen autoon käsiraha (5000€) ja toiseen autoon lainattu puuttuva osuus käsirahasta (4000€).
Kaiken lisäksi tämä puoliso on menettänyt työkykynsä ja on tällä hetkellä määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä. Tämä ei mitenkään tunnu hillitsevän hänen hinkua saada uusia menopelejä. Hänen kaikki aiemmat tienestit ja opintolainat tuntuvat huvenneen autoihin ja moottoripyöriin. Sairauden vuoksi kun joutui luopumaan moottoripyörästä, niin lohtushoppaili järjettömän auton. Jonka myi parin kuukauden päästä neljän tonnin tappiolla ja vaihtoi 15000€ kalliimpaan.
Kun on nyt nähty, että yhtään ei osata olla järkeviä tuollaisten pikkurahojen (75000€) kanssa, niin väkisinkin tässä alkaa miettiä kuinka paljon omalle lapselle uskaltaa jättää perinnöksi. Vai pitääkö tässä tehdä järjestelyjä, että heille ei jää niinkään pääomaa, vaan pelkkä osinkovirta. Nuoria he toki vielä ovat, joten on mahdollista että aikuistuvat ja järkiintyvät. Mutta kovalla vauhdilla on mennyt 18v vuotta kartutetuista säästöistä kaikenlaisiin menopeleihin.
Nyt kun olen tällaista nähnyt, ymmärrän paljon paremmin, että jotkut todellakin haluavat avioehdon mennessään naimisiin. Omaisuuden kartuttaminen kestää pitkään, mutta väärissä käsissä se tuhoutuu vauhdilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
0/5
Miten köyhän elintaso voi romahtaa?
Koska olen rikas en suostu avioliittoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on avioehto.
Koskaan ei tiedä miten elämässä saattaa käydä, ei voi ennalta tietää vaikka toinen rakastuisi jossain vaiheessa ihan uuteen ihmiseen, ja siinä mennettäisi varakkaampi osapuoli todella paljon omaa omaisuuttaan.
Sitäkin omaisuutta jonka on hankkinut kovalla työllä ennen avioliittoon menoa.
Kylläpä niin, mutta voi niinkin käydä että rikkaampi pettää ja jättää. Tai on väkivaltainen.
Miksi rikkaan rahoja pitää turvata enemmän kuin köyhemmän puolison tulevaisuutta? Ei tuollainen oikein avioliittoon istu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on avioehto.
Koskaan ei tiedä miten elämässä saattaa käydä, ei voi ennalta tietää vaikka toinen rakastuisi jossain vaiheessa ihan uuteen ihmiseen, ja siinä mennettäisi varakkaampi osapuoli todella paljon omaa omaisuuttaan.
Sitäkin omaisuutta jonka on hankkinut kovalla työllä ennen avioliittoon menoa.
Kylläpä niin, mutta voi niinkin käydä että rikkaampi pettää ja jättää. Tai on väkivaltainen.
Miksi rikkaan rahoja pitää turvata enemmän kuin köyhemmän puolison tulevaisuutta? Ei tuollainen oikein avioliittoon istu.
Avioehdolla turvataan kummankin osapuolen tulevaisuus vähintään samanlaiseksi kuin se on ollut ennen avioliittoa. Kuten tässäkin ketjussa on tullut esille, rikkaan ja köyhän roolit voivat vaihtua, kun vuosia kuluu. Itselläni on käynyt näin, että naimisiin mennessä puoliso oli huomattavasti varakkaampi. Puolison yrityksen konkurssin jälkeen tilanne on täysin päinvastoin ja nyt minulla on enempi omaisuutta. Arjessa maksetaan kulut puoliksi ja kumpikin kartuttaa omaisuutta itselleen, kuten haluaa. Avioehto on tehty täysin poissulkevana.
Tämä toimii, koska meillä ei ole yhteisiä lapsia. Molemmat voivat opiskella ja tehdä uraa omien kykyjen ja varallisuuden mukaan. Jos olisi yhteisiä lapsia ja toinen vanhemmista jäisi sen takia pois työelämästä pidemmäksi aikaa, tämä pitäisi tietysti huomioida avioehdossa.
Voisin tehdä avioehdon mutta sellaisen että mies maksaa jokaisesta vuodesta 20-30.000 ja lapsista myös jotain
Köyhäkin voi suostua avioehtoon mutta ei sellaiseen jossa mies vie kaiken
Vierailija kirjoitti:
Köyhäkin voi suostua avioehtoon mutta ei sellaiseen jossa mies vie kaiken
Onko köyhällä edes mitään vietävää?
Jos olet nyt köyhä, niin miten avioliitto romahduttaa elintasosi? En ymmärrä logiikkaa.
Alue: Aihe vapaa
Ohis mutta miten nämä ei-insinöörit kaikissa ketjuissa hyökkivät päälle jos jostakin on syytä epäillä että hän on insinööri? Samanlaisia kommentteja kuitenkin palsta täynnä muttei samanlaista hyökkimistä.
-eri