Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa tylsistä yksinäisistä kesäpäivistänne
19.07.2020 |
En varmaan ole ainoa, jolla on ollut yksinäistä ja tylsää tänä(kin) kesänä. Päivät ovat menneet miettiessä, mitä tekisi ja minne menisi. Kertokaa jotain. Ne joilla on ollut mahtavan tarmokasta ja säkenöivän sosiaalista tms. eivät saa tulla kiusaamaan tai retostelemaan tänne.
Kommentit (122)
Up
Jotta saan tylsistymiseeni luettavaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtelin paikkaa sohvan ja parvekkeen välillä. Palstailen, tinderöin ja kirjoittelen kavereiden kanssa. Ulkoilutin koiria ja söin. Kävin kaupassa ja pesin pyykkiä.
Aamiaista syödessä luin aamulehden. Jostain syystä tänä aamuna tuli myös Husis. Sitten tv:n katselua, ohjelma ei kiinnostanut, yritys lukea romaania, ei napannut. Imuroin kämpän, tuli hiki. Keitin lisää kahvia, menin pesemään parveketta, en ollut vielä tänä kesänä jaksanut siihen ryhtyä. Sieltä löytyikin lisää putsattavaa koko ajan. Häiritsin muutamia hyönteisiä. Kävin kaupassa, söin, join lisää kahvia. Nukuin päikkärit, katsoin taas tv:stä ohjelmaa. Pelasin pasianssia. Kävin ulkona lyhyellä kävelyllä. Sitten pesukone päälle.
Yleensä en vapaapäivinä saa tehtyä näin paljon.
Jäi kirjoittamatta kirje ja soittamatta.
Kirjoitan To do-listoja mutten kuitenkaan jaksa tehdä listan asioita loppuun
Joku siis kävi sanomassa, että älkää tylsistykö, vaan menkää poimimaan lakkoja, niin saatte rahaakin. Vieläkin on epäselvää, miten tämä kaikki järjestetään. Tuleeko kirjoittaja hakemaan mut ensi lauantaina autonsa kanssa sinne suolle ja auttaa sitten lakkojen kauppaamisessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku siis kävi sanomassa, että älkää tylsistykö, vaan menkää poimimaan lakkoja, niin saatte rahaakin. Vieläkin on epäselvää, miten tämä kaikki järjestetään. Tuleeko kirjoittaja hakemaan mut ensi lauantaina autonsa kanssa sinne suolle ja auttaa sitten lakkojen kauppaamisessa?
Jos olet aikuinen, osaat varmaan kartasta katsoa, missä on soita. Marjoja myydään esim netissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku siis kävi sanomassa, että älkää tylsistykö, vaan menkää poimimaan lakkoja, niin saatte rahaakin. Vieläkin on epäselvää, miten tämä kaikki järjestetään. Tuleeko kirjoittaja hakemaan mut ensi lauantaina autonsa kanssa sinne suolle ja auttaa sitten lakkojen kauppaamisessa?
Jos olet aikuinen, osaat varmaan kartasta katsoa, missä on soita. Marjoja myydään esim netissä.
Heh, ja autonkin voi ostaa tai vuokrata tai lainata. Ajokortinkin voi ajaa. Tai hankkia kuskin. Kyllä se on niin helppoa. Paitsi että kukaan ei alunperinkään edes kaivannut mitään letkautusta marjastamiseen menemisestä.
Makaan sohvalla ja lounaaksi oli keitettyä vettä johon lorautin vähän ketsuppia mausteeksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku siis kävi sanomassa, että älkää tylsistykö, vaan menkää poimimaan lakkoja, niin saatte rahaakin. Vieläkin on epäselvää, miten tämä kaikki järjestetään. Tuleeko kirjoittaja hakemaan mut ensi lauantaina autonsa kanssa sinne suolle ja auttaa sitten lakkojen kauppaamisessa?
Jos olet aikuinen, osaat varmaan kartasta katsoa, missä on soita. Marjoja myydään esim netissä.
Heh, ja autonkin voi ostaa tai vuokrata tai lainata. Ajokortinkin voi ajaa. Tai hankkia kuskin. Kyllä se on niin helppoa. Paitsi että kukaan ei alunperinkään edes kaivannut mitään letkautusta marjastamiseen menemisestä.
Kyllä ajokortin voi ajaa ja autonkin ostaa. Mikään ei pakota sinua tylsistymään siellä kaupungissa. Kaikki on itsestä kiinni.
No. Minä olen ensimmäistä kertaa elämässäni työttömänä. Aamuisin juon kahvit partsilla. Melkein joka päivä syön jäätelöä ja illalla salaaattia ja kirsikoita. Räplään puhelinta. Huolehdin vanhasta sukulaisesta pari kertaa viikossa. Katson Rillit huurussa uusintoja ja minkä kipeä koipi kestää niin kiertelen rantakallioilla ja metsissä. Joskus juon termarikahvit kalliolla. Juttelen lokeille ja oraville. Kuvaan kukkia. Suren huonoja juttuja viime vuosilta. Ikävöin menetettyjä ihmisiä. Neulon sukkia. Viestejä tulee joskus Whatsappiin, mutten muuten jaksa enää ihmisseuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on lapsia ja olen vajaa 3 vuotiaan kanssa aina kahdestaan. Päivästä toiseen...meitä ei ole olemassakaan muille. Aamulla ulkoillaan jos jaksan, syödään, luetaan, pvunet jne. Joka pv toistuu samat kuviot ja se on uuvuttanut, väsyttänyt minut. En tiedä miksi olen jäänyt yksinäiseksi, kai olen niin paha
Vierailija kirjoitti:
Joku siis kävi sanomassa, että älkää tylsistykö, vaan menkää poimimaan lakkoja, niin saatte rahaakin. Vieläkin on epäselvää, miten tämä kaikki järjestetään. Tuleeko kirjoittaja hakemaan mut ensi lauantaina autonsa kanssa sinne suolle ja auttaa sitten lakkojen kauppaamisessa?
Joku autoileva voisi tullakin, ja voitte jakaa bensakulut. Marjat osaat varmaan myydä itsekin. Esimerkiksi 10 kg lakkoja = 150€ puhtaana käteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on monta lasta, ja sen vuoksi tekemistä enemmän kuin tarpeeksi. Mutta jos eläisin yksin, käyttäisin enemmän aikaa liikuntaan kuin pienten lasten äitinä on mahdollista. Kävisin useammin salilla, juoksisin enemmän, pyöräilisin enemmän, kävisin salin ryhmäliikuntatunneilla enemmän. Opiskelisin. Tekisin vapaaehtoistyötä.
Helppo on sanoa ja selittää, mitä tekisi, kun ei oikeasti joudu elämään sitä yksinäisen ihmisen arkea päivästä toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on monta lasta, ja sen vuoksi tekemistä enemmän kuin tarpeeksi. Mutta jos eläisin yksin, käyttäisin enemmän aikaa liikuntaan kuin pienten lasten äitinä on mahdollista. Kävisin useammin salilla, juoksisin enemmän, pyöräilisin enemmän, kävisin salin ryhmäliikuntatunneilla enemmän. Opiskelisin. Tekisin vapaaehtoistyötä.
Helppo on sanoa ja selittää, mitä tekisi, kun ei oikeasti joudu elämään sitä yksinäisen ihmisen arkea päivästä toiseen.
Kyllä, mutta eihän se yksinäisyys lopu, jos ei tee asialle mitään.
Minulla on perhe, johon kuuluu mies ja aikuiset lapset. Kun olen lomalla, toiset ovat töissä. Tylsä lomapäivä voi olla vaikka sellainen, että herään, kun muut lähtevät töihin. Juon aamukahvit, vien roskapussin, laitan pyykkiä pyörimään, ja sitten selaan nettiä ruuanlaittoaikaan asti. Jos on kaunis sää, olen ulkona, mutta kovalla helteellä ja sateella kökötän vain sisällä. Minulla ei juuri ole ystäviä,ja aikuiset lapseni eivät juuri piittaa seurastani. Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä yli 30 v, joten molemmin puolin toinen kuuluu tavallaan kalustooon kuin vanha sohva, ja herättää yhtä paljon intohimoja. Illalla töistä palailijat syövät, lämmitetään sauna ja iltapalaksi laitan jotain, mitä itse kukin syö omaan tahtiinsa. Katsotaan telkkaa tai ollaan puhelimella/koneilla netissä.
Tuttuja ajatuksia. Omat päivät menevät yleensä samalla kaavalla ja en useinkaan tee mitään erikoista. Olen aika nuori vielä ja samalla surullinenkin asia, että missään ei tule käytyä. Tähän syynä tietynlainen sosiaalisten tilanteiden pelko ja se etten haluaisi aina mennä yksin, muu jännitys ( kun jännitän niin sitten en nauti yhtään esim ostoksilla olosta), rahattomuus ja se että itse asun syrjässä. En sillä tavallaa enää edes osaa nauttia ihmisten seurasta ja en osaa olla rento, vaikka seuraa kuitenkin kaipaankin. Elämässä ei oikeastaan ole mitään vaihtelua. Tosin tälläinen elämä on tuttuja jo yläkouluvuosista ja olin jo silloin yksinäinen ja kiusattu, joten en paljon ole saanut elämääni muutettua.
Koirani kuoli keväällä ja oli muutenkin todella raskas talvi ja nyt kesä on mennyt siitä toipumiseen. On ollut ahdistusta ja outoa huimausta sekä epätodellinen olo melkein joka päivä. Kerran piti lääkäriinkin lähteä, kun jo luulin, että olen saanut jonkun veritulpan yms kun pohkeessa kamala kipu ja henkeen otti sekä pyörrytti, mutta ei mitään löytynyt ja tuskin kuitenkaan oli paniikkikohtaus, kun niitäkin välillä on, mutta tämä oli erilainen. Välillä tavallaan tuntuu siltä, että tämä elämä on jo jotenkin nähty ja vaikka kuinka ajattelen, että monilla menee huonommin niin silti mietin todella sitä, että miten selviän eteenpäin.
Mutta nyt asiaan. Päivät siis menevät samalla kaavalla. Herään nykyisin aika myöhään joskus 10 aikaan. Sitten syön jotakin. Pyrin olemaan ulkona paljon ( kiitän, että asun okt:ssa, tosin vuokralla ja syrjässä, mutta kuitenkin) ja luen ulkona jotain kirjaa tai ainakin yritän lukea, kun keskittymiskyky aika huono välillä. Jos en muuta jaksa niin vien peiton ulos ja nukun ulkona. Sisällä käyn vaan syömässä jotain ja teen yleensä ruokaa moneksi päiväksi. Joka päivä yritän käydä ainakin yhden kävelylenkin. On jotenkin pakko ja totuin jo koiran kanssa siihen. Ehkä se parantaa oloa vähän. Muuten olenkin sitten koneella tai tv.stä katson jotain. Musiikkia kuuntelen kun on parempi olo. Surullisena lähes mikä biisi vaan saa melkein itkemään, joten sitäkin vältän. Joskus mietin sitä, että pitäisi muuttaa mutta toisaalta ei minulla ole mitään suuntaa. Ei opiskelupaikkaa, ei töitä ei paljon rahaa yms joten täällä sitä ollaan. Kesä ehkä surullisempaa aikaa, kun kaipaan ihmisiä enemmän, mutta talvi muuten koettelemus, kun asun aika syrjässä ja täällä tiet huonossa kunnossa ja muuten synkkää. Joskus sitä miettii, kun nyt pysyisi järjissään täällä edes. Sori tämä pitkä viesti taas.
Jos on työtön ja yksinäinen, voi aloittaa puhtaalta pöydältä, esimerkiksi lähteä töihin Lappiin ja harrastaa siellä kaikkea mahtavaa. Voi myös löytää ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka voi tuntua tylsältä idealta, niin parin tunnin reipas kävelylenkki saa hien pintaan ja sykkeen nousemaan. Sen jälkeen suihkuun ja hyvää ruokaa, niin on edes jotain järkevää tehnyt päivän aikana. Sitten voi hyvällä omallatunnolla vaikka lojua sohvalla loppupäivän.
Tällaisessa tilanteessa ei tehdä noita asioita, vaan lojutaan ihan ilman mitään lenkkejä ja syödään mitä sattuu kaapista löytymään.
Sehän kertookin paljon henkilön asenteesta ja on oma valinta elää tekemättä mitään järkevää.
No jaa, luulisin, että monilla on ihan oikeasti kurjaa. Esim. masennus on sairaus, josta moni ei tiedä yhtään mitään. Se on onnettomuus, jonka kohdattuaan ei välttämättä saa mitään myötätuntoa tai tukea, vaan joudut hampaat irvessä esittämään jotain, että et putoaisi kokonaan kaiken ulkopuolelle. Yksinäisyyskään ei ehkä ole niin auvoista esim. avioeron tai puolison kuoleman jälkeen. Mutta ainahan näissä ketjuissa on tätä vähättelyä.