Kertokaa tylsistä yksinäisistä kesäpäivistänne

Tylsällä on tylsää.

Olen lukenut monta kirjaa, opiskelen (yliopiston kesäopintoja), käyn kävelyllä joka päivä ja teen myös lihaskuntotreenin tai aerobisen treenin. Katselen elokuvia ja sarjoja, sukellan netin syövereihin. Käyn tavaroitani läpi ja karsin turhat, sama vaatekaapille - sieltä löytyy myös vaatteita, joista saa mieluisempia tekemällä joitakin muutoksia.

Nyt mielikuvitusta kehiin ja tekemään!

Tänään voi tehdä jotain inspiroivaa, tee se!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku siis kävi sanomassa, että älkää tylsistykö, vaan menkää poimimaan lakkoja, niin saatte rahaakin. Vieläkin on epäselvää, miten tämä kaikki järjestetään. Tuleeko kirjoittaja hakemaan mut ensi lauantaina autonsa kanssa sinne suolle ja auttaa sitten lakkojen kauppaamisessa?

Jos olet aikuinen, osaat varmaan kartasta katsoa, missä on soita. Marjoja myydään esim netissä.

Heh, ja autonkin voi ostaa tai vuokrata tai lainata. Ajokortinkin voi ajaa. Tai hankkia kuskin. Kyllä se on niin helppoa. Paitsi että kukaan ei alunperinkään edes kaivannut mitään letkautusta marjastamiseen menemisestä.

Kyllä ajokortin voi ajaa ja autonkin ostaa. Mikään ei pakota sinua tylsistymään siellä kaupungissa. Kaikki on itsestä kiinni.

Mistä työtön tai työkyvyttömyyseläkkeellä oleva saa rahat ajokorttiin? Entä jos ei sairautensa takia saa ajokorttia vaikka olisikin rahaa? Kaikki EI ole vain itsestä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Tylsällä on tylsää.

Olen lukenut monta kirjaa, opiskelen (yliopiston kesäopintoja), käyn kävelyllä joka päivä ja teen myös lihaskuntotreenin tai aerobisen treenin. Katselen elokuvia ja sarjoja, sukellan netin syövereihin. Käyn tavaroitani läpi ja karsin turhat, sama vaatekaapille - sieltä löytyy myös vaatteita, joista saa mieluisempia tekemällä joitakin muutoksia.

Nyt mielikuvitusta kehiin ja tekemään!

Tänään voisit opetella lukemaan. Tähän ketjuun ei kaivattu mitään neuvoja. Pirteät voivat perustaa oman ketjunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka voi tuntua tylsältä idealta, niin parin tunnin reipas kävelylenkki saa hien pintaan ja sykkeen nousemaan. Sen jälkeen suihkuun ja hyvää ruokaa, niin on edes jotain järkevää tehnyt päivän aikana. Sitten voi hyvällä omallatunnolla vaikka lojua sohvalla loppupäivän.

Tällaisessa tilanteessa ei tehdä noita asioita, vaan lojutaan ihan ilman mitään lenkkejä ja syödään mitä sattuu kaapista löytymään.

Sehän kertookin paljon henkilön asenteesta ja on oma valinta elää tekemättä mitään järkevää.

Tai köyhyydestä ja masennuksesta. Ne tietysti ovat ihan omaa valintaa sinun mielestäsi. Köyhähän voi kävellä metsään sadan kilometrin päähän ja rikastua marjatuloillaan. Sitten hän huomaakin olevansa valtavan onnellinen ihminen, joka tulee tänne kertomaan, että kaikki ikävä maailmassa on vain asennekysymys. Sillä ei toki ole väliä, että sillä köyhällä on liikkumista haittaava vamma tms. Joku ikipirteä on aina valmis lyömään häneen vauhtia ja iloa.

Vierailija kirjoitti:

Tylsällä on tylsää.

Olen lukenut monta kirjaa, opiskelen (yliopiston kesäopintoja), käyn kävelyllä joka päivä ja teen myös lihaskuntotreenin tai aerobisen treenin. Katselen elokuvia ja sarjoja, sukellan netin syövereihin. Käyn tavaroitani läpi ja karsin turhat, sama vaatekaapille - sieltä löytyy myös vaatteita, joista saa mieluisempia tekemällä joitakin muutoksia.

Nyt mielikuvitusta kehiin ja tekemään!

Jonkun mielestä juuri sinä olet tylsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on monta lasta, ja sen vuoksi tekemistä enemmän kuin tarpeeksi. Mutta jos eläisin yksin, käyttäisin enemmän aikaa liikuntaan kuin pienten lasten äitinä on mahdollista. Kävisin useammin salilla, juoksisin enemmän, pyöräilisin enemmän, kävisin salin ryhmäliikuntatunneilla enemmän. Opiskelisin. Tekisin vapaaehtoistyötä.

Helppo on sanoa ja selittää, mitä tekisi, kun ei oikeasti joudu elämään sitä yksinäisen ihmisen arkea päivästä toiseen.

Joo, niin on helppo sanoa. Mutta jos on aikaa, niin miksi ei tekisi sellaista, mistä saa hyvän mielen? Mitä se nyt jokaiselle onkaan, liikuntaa, käsitöitä, kuvataidetta, musiikkia tms.

Ei mulla ole tylsiä päiviä. Vaikka en tekisi yhtään mitään niin kesäpäivät on ihmisen parasta aikaa. Joskus touhuilen ja harrastan mutta jos ei huvita niin sitten vain ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on monta lasta, ja sen vuoksi tekemistä enemmän kuin tarpeeksi. Mutta jos eläisin yksin, käyttäisin enemmän aikaa liikuntaan kuin pienten lasten äitinä on mahdollista. Kävisin useammin salilla, juoksisin enemmän, pyöräilisin enemmän, kävisin salin ryhmäliikuntatunneilla enemmän. Opiskelisin. Tekisin vapaaehtoistyötä.

Helppo on sanoa ja selittää, mitä tekisi, kun ei oikeasti joudu elämään sitä yksinäisen ihmisen arkea päivästä toiseen.

Joo, niin on helppo sanoa. Mutta jos on aikaa, niin miksi ei tekisi sellaista, mistä saa hyvän mielen? Mitä se nyt jokaiselle onkaan, liikuntaa, käsitöitä, kuvataidetta, musiikkia tms.

Menisitkö johonkin vertaistukiryhmäänkin puhumaan tuolla tavalla? Etkö mitenkään voi ymmärtää, että noita hyviä ohjeita voi antaa kuka tahansa loputtomiin?

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla ole tylsiä päiviä. Vaikka en tekisi yhtään mitään niin kesäpäivät on ihmisen parasta aikaa. Joskus touhuilen ja harrastan mutta jos ei huvita niin sitten vain ollaan.

Juuri kaltaisiltasi pyydettiin, ettette kirjoittaisi tähän ketjuun. Etkö tajua, miltä tuollainen kuulostaa? Se on ylimielistä puhetta niille, joilla on oikeasti tylsää, vaikeaa, surullista jne. Miten vaikeaa onkaan olla myötätuntoinen...

Minun yksinainen paivani: heräsin noin klo 9. Aamukahvi sängyssä ja päiväkirjan kirjoittamista. Uimahalliin uimaan pyörällä ja sitten kotiin syomaan. Opiskelua loppupäivä ja illalla iltapalaa ja netissä surffailua. Lähetän sinulle yksinainen vertaustuellisia halauksia.

Mä olen yksinäinen ja mä nautin niin perkuleesti näistä kuumista kesäpäivistä ja öistä. Viime yönä kävin uimassa joessa. Olen käynyta marjassa. Lukenut kirjaa. Kuunnellut äänikirjoja. Kokkaillut. Kalastanut. Käynyt taidenäyttelyissä. Juonut rommia ja kaljaa. Ajanut Suomen halki ja telttaillut. Saunonut mökillä. Ja vaikka mitä en edes kaikkea kerro tässä hehhheh.

Jos on työtön tai eläkkeellä, voi silti tehdä vaikka mitä. Miksi yksinäinen työtön ei vaikka muuta työn perässä jonnekin ja aloita uutta elämää, voi vaikka löytää ystäviä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka voi tuntua tylsältä idealta, niin parin tunnin reipas kävelylenkki saa hien pintaan ja sykkeen nousemaan. Sen jälkeen suihkuun ja hyvää ruokaa, niin on edes jotain järkevää tehnyt päivän aikana. Sitten voi hyvällä omallatunnolla vaikka lojua sohvalla loppupäivän.

Tällaisessa tilanteessa ei tehdä noita asioita, vaan lojutaan ihan ilman mitään lenkkejä ja syödään mitä sattuu kaapista löytymään.

Sehän kertookin paljon henkilön asenteesta ja on oma valinta elää tekemättä mitään järkevää.

Tai köyhyydestä ja masennuksesta. Ne tietysti ovat ihan omaa valintaa sinun mielestäsi. Köyhähän voi kävellä metsään sadan kilometrin päähän ja rikastua marjatuloillaan. Sitten hän huomaakin olevansa valtavan onnellinen ihminen, joka tulee tänne kertomaan, että kaikki ikävä maailmassa on vain asennekysymys. Sillä ei toki ole väliä, että sillä köyhällä on liikkumista haittaava vamma tms. Joku ikipirteä on aina valmis lyömään häneen vauhtia ja iloa.

Moni olisi iloinen Suomessa köyhänä. Menkää valittajat yhdeksi päiväksi kehitysmaan slummiin ja avatkaa silmänne mikä eldorado Suomi on.

Minusta ketjun aloittaja ei valittanut! Haluaa varmaan vaan aloituksella kommuniloida ja lukea muiden päivistä. Ja pyysi, ettei aleta neuvomaan ja olemaan jotenkin parempia. Voi yksinäisyys olla valkntakin. Voi olla niin masentunutkin, ettei tee sille mitään. Mutta ei tässä pyydetty neuvoja tai ideoita kuitenkaan🙂

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on lapsia ja olen vajaa 3 vuotiaan kanssa aina kahdestaan. Päivästä toiseen...meitä ei ole olemassakaan muille. Aamulla ulkoillaan jos jaksan, syödään, luetaan, pvunet jne. Joka pv toistuu samat kuviot ja se on uuvuttanut, väsyttänyt minut. En tiedä miksi olen jäänyt yksinäiseksi, kai olen niin paha

❤

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka voi tuntua tylsältä idealta, niin parin tunnin reipas kävelylenkki saa hien pintaan ja sykkeen nousemaan. Sen jälkeen suihkuun ja hyvää ruokaa, niin on edes jotain järkevää tehnyt päivän aikana. Sitten voi hyvällä omallatunnolla vaikka lojua sohvalla loppupäivän.

Tällaisessa tilanteessa ei tehdä noita asioita, vaan lojutaan ihan ilman mitään lenkkejä ja syödään mitä sattuu kaapista löytymään.

Sehän kertookin paljon henkilön asenteesta ja on oma valinta elää tekemättä mitään järkevää.

Tai köyhyydestä ja masennuksesta. Ne tietysti ovat ihan omaa valintaa sinun mielestäsi. Köyhähän voi kävellä metsään sadan kilometrin päähän ja rikastua marjatuloillaan. Sitten hän huomaakin olevansa valtavan onnellinen ihminen, joka tulee tänne kertomaan, että kaikki ikävä maailmassa on vain asennekysymys. Sillä ei toki ole väliä, että sillä köyhällä on liikkumista haittaava vamma tms. Joku ikipirteä on aina valmis lyömään häneen vauhtia ja iloa.

Moni olisi iloinen Suomessa köyhänä. Menkää valittajat yhdeksi päiväksi kehitysmaan slummiin ja avatkaa silmänne mikä eldorado Suomi on.

Suomessa on ihmisiä, jotka ovat tulleet köyhistä oloista, ja nehän vasta täällä valittavatkin. Mutta muista huomautuksesi sitten, kun olet tullut jätetyksi tai sairastunut vakavasti tms. ja olet vakavasti masentunut. Silloin tajuat, että siinä ei auta huono-osaisempien ajatteleminen, vaan siitä tulee entistäkin onnettomampi olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on monta lasta, ja sen vuoksi tekemistä enemmän kuin tarpeeksi. Mutta jos eläisin yksin, käyttäisin enemmän aikaa liikuntaan kuin pienten lasten äitinä on mahdollista. Kävisin useammin salilla, juoksisin enemmän, pyöräilisin enemmän, kävisin salin ryhmäliikuntatunneilla enemmän. Opiskelisin. Tekisin vapaaehtoistyötä.

Helppo on sanoa ja selittää, mitä tekisi, kun ei oikeasti joudu elämään sitä yksinäisen ihmisen arkea päivästä toiseen.

Joo, niin on helppo sanoa. Mutta jos on aikaa, niin miksi ei tekisi sellaista, mistä saa hyvän mielen? Mitä se nyt jokaiselle onkaan, liikuntaa, käsitöitä, kuvataidetta, musiikkia tms.

Masennuksen ominaispiirre on se, että mistään ei saa hyvää oloa. Jos pystyt asian muuttamaan, voit patentoida keksintösi ja pelastaa miljoonia ihmisiä. Valitettavasti se ei ole vielä ketään masentunutta auttanut, että joku käskee olemaan olematta masentunut. Ihan yhtä tyhjän kanssa on sanoa syöpää sairastavalle, että lopeta se syövän sairastaminen, koska sehän on ihan kuviteltu sairaus ja koska maailmassa on niin paljon kivaakin ja koska joillakin menee paljon huonommin tms.

Näihin "piristäjiin" on tullut törmättyä. Työpaikalla eräs nainen jäi yllättäen leskeksi. Siihen alkoi samalla viikolla työtoveri selittää, miten hänen äitinsä ei samanlaisessa tilanteessa surrut yhtään, vaan löysi heti uuden miehen kuolleen tilalle ja on nyt onnellisempi kuin koskaan. Hävetti kuunnella vierestä, kun hän aurinkoisena hehkutti äitinsä onnea.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ketjun aloittaja ei valittanut! Haluaa varmaan vaan aloituksella kommuniloida ja lukea muiden päivistä. Ja pyysi, ettei aleta neuvomaan ja olemaan jotenkin parempia. Voi yksinäisyys olla valkntakin. Voi olla niin masentunutkin, ettei tee sille mitään. Mutta ei tässä pyydetty neuvoja tai ideoita kuitenkaan🙂

Ei aloittaja valittanut, mutta moni muu valitti. Sitä paitsi tämä on aihe vapaa-keskustelupalsta, ja voi ja saa olla eri mieltä asiasta kuin asiasta.